Jos purjehtijat kerran pelkäävät, etteivät ankkurit pidä, niin eikö luonnonsatamiin voisi talkootyöllä rakennella poijupaikkoja?
Minähän en purjehdi, mutta olen noita meloessani Saimaalla nähnyt. Paikoilla, joilla on retkeilypalveluita (usein vain huussi, joskus nuotiopaikka ja huussi) on myös poiju tai kaksi. Laitureita ei ole.
Eikö tuo helpottaisi satamapainetta?
Minähän en purjehdi, mutta olen noita meloessani Saimaalla nähnyt. Paikoilla, joilla on retkeilypalveluita (usein vain huussi, joskus nuotiopaikka ja huussi) on myös poiju tai kaksi. Laitureita ei ole.
Eikö tuo helpottaisi satamapainetta?
Vastaukset 28
Vanhimmat
NO ei niitä ihan joka lahteen viitsi laittaa. Kunnon venepoiju kun maksaa satasia, ja sitten jonkun pitäisi vastata niiden huollosta. Ja sittenhän ne satamat lakkaa olemasta luonnonsatamia jos niihin tulee poijut???
On totta, että poiju on huomiotaherättävä. Mutta tarvitseeko sen olla suuri pallo? Eikö pieni katiskakoho riittäisi? Siinä naru, jonka avulla saa kiskottua ketjun ylös.
Mitä tulee huoltoon, niin jo on mennyt uusavuttomiksi, jos kaikki palvelut täytyy tuottaa valmiiksi. Maaseudulla ei ole muuta harrastamisen mahdollisuutta kuin omatoimisuus. Siellä otetaan vastuu asioista. Ehkä kaupunkilaiset voisivat ottaa mallia?
NO en tiedä kaupunkilaisista yleensä mutta kyllä minä ainakin osaan ankkuria käyttää. Enkä oikein ymmärrä kuka ne poijut sinne lahteen laittaisi ja kenen kustannuksella.
Jo on mennyt uusavuttomaksi, jos ei osaa ankkuria laittaa, vaan että vaaditaan poijuja myös luonnonsatamiin
Kuule Jarkko. Mistä olet saanut vaikutelman että ankkurin laahaamisen pelko olisi tässä taustalla? Oma kokemukseni on että niissä luonnonsatamissa, johon purjeveneellä pääsee on purjeveneet aina enemmistönä. Eli tuo alkuperäinen olettamuksesi on ainakin oman kokemukseni mukaan virheellinen.
"Kuule Jarkko. Mistä olet saanut vaikutelman että ankkurin laahaamisen pelko olisi tässä taustalla?"
Toisessa ketjussa tällainen näkemys esitettiin. En tiedä, onko se yleinen, mutta kaiketi monista ainakin alitajuisesti kiinnittäytyminen kiinteään kappaleeseen tuntuu turvallisemmalta kuin ankkurointi.
Sillä saattaa olla vaikutus myös unen laatuun. Olen huomannut, että minä nukun huonommin teltassa, jos on jotain huolehdittavaa. Kun kaikki asiat on varmistettu, uni tulee paremmin.
Yksi näkökulma poijujen puolesta on pohjan suojelu. Silloin kyseessä on suositut poijupaikat, missä ankkurit ja niiden vaetavat ketjut kuluttavat pohjaa. Tällaisia poijukenttiä on tullut vastaan Välimerellä ja Karibialla. Viime kesänä mm. BVI: llä ajoivat moottoriveneellä viereen kertomaan, ettei saa ankkuroina vaan on siirryttävä poijukiinnitykseen. Luultavasti tämä on yleistyvä suuntaus.
Kyllä niitä poijuja saisi aika läjä olla että esim. Saaristomeren luonnonsatamien tarve tyydytettäisiin. Kun nyt ensin edes puolet paikoista olisi edes merkitty johonkin. Partiolaisten kirjassa on yleisimpiä. Poijutus sopii johonkin tunnetuimpien ls yhteyteen, mutta on kuolleena syntynyt ajatus että tämä olisi yleinen käytäntö. Uskon myös että poijutus veisi luonnonsatamista sen rauhan, mikä niiden viehätyksen taustalla pitkälti ainakin minulle on.
>> Minähän en purjehdi, mutta olen noita meloessani Saimaalla nähnyt. Paikoilla, joilla on retkeilypalveluita (usein vain huussi, joskus nuotiopaikka ja huussi) on myös poiju tai kaksi. Laitureita ei ole.
En minä ainakaan ole pelännyt ankkurin pitävyydestä. Pelko voi olla sellaisilla joilla ei ole kokemusta ankkurin käytöstä eivätkä siksi ankkuroidukaan.
Kuka korvaa kun talkoo poiju pettää mun miljoonajahdin alta?
Talkoopoiju on yhdyssana, samoin vakuutustarkastaja.
Hymyilee!
Eipä taida laki sallia moista. Varmaan täytyisi saada lupa tai maksaa vuokraa poijuista. Ja kun luonnonsatamia on kymmeniä tuhansia. Ja entäs kun poijussa on joku, joka ei osallistunut talkoisiin?
Eiköhän se kuitenkin ole järkevintä, että jokainen kuljettaa mukanaan sellaista ankkuria, mikä pitää veneen siellä, mihin ankkuroi.
Ankkurointi kuuluu perustaitoihin, jotka veneilijällä pitää olla riippumatta siitä aikooko yöpyä ankkurissa tai laiturissa.
Voisihan ankkurin tilalle ottaa veneeseen sellaisen teräksisen 30 kilon poijupainorinkulan, 20 metriä narua ja hinaisi poijua perässä. Luonnonsatamassa sitten tipauttaisi poijun painoineen mereen ja kiinnittyisi sitten siihen. Ja aamulla kamat taas kyytiin.
30 kg:n ankkuri pitää paremmin :)
kannatan poijjjuja, silloin ankkurin voisi jättää kotiin ja tyhjään tilaan mahtuisi yksi kaljakori tai parti kossu-mäyräkoiraa
Joo poijut ilman muuta ja sähköt kanssa. Sauna pitäis myös olla ja kyllähän lapsille nyt keinu ainakin.
Liittykää Merikarhuihin nöösipojat!
Kai ymmärsit että tämä oli sarkasmia.
Ymmärsin
Poijun asennus toisen vesialueelle ei ole tietenkään jokamiehenoikeus, eli lupa tarvitaan jos et omista rantaa ko. paikalta, sama kuin rakentaisi laiturin jonkun toisen omistamalle rannalle.
Mitä ankkurointiin tulee, niin jos illalla jännittää, niin kunnon ankkuri mielellään ketjulla, tai anakin lyijyköydellä ja keulakiinnityksellä, niin jo pysyy vaikka hieman tuulisin.
Tämäkin avaus oli kunnon Aivopieru. Ilmeisesti edes ankkuria ei osata käyttää, saati valita sopivan kokoinen veneen mukaan.
Ruotsissa on tuollainen systeemi, tosin poijut ovat yksittäisiä. Niitä isännöi sxk, ei-jäsenillä ei ole asiaa poijuun
Luottaisin enemmän ankuuriini kuin tuollaisiin poijuihin joiden ketjun kunnosta ei olisi takeita vaikka niitä joku tarkastaisikin.
Tuo on jo yksin oleellinen pointti. Toinen on se poijun kustannus. Joku väitti sellaisen maksavan pari satkua, haluaisinpa nähdä, millaisen poijun sillä rahalla saa aikaan, minä en ainakaan siihen poijuun luottaisi. Ja mistä edes ne parit sadat kerättäisiin tuhanteen poijuun. Päällimmäisenä tietenkin koko idean järjettömyys ja tarpeettomuus alun perin kaikilta osin.
Poiju maksaa n.80 eur, siihen nailonköysi 25mm esim. 5m noin 40eur, jos ketju 5m n. 100eur. Paino betonista 200eur, tai luonnonkivi kiila-ankkurit ja liima n. 15eur.
Köysi kestää ehkä 10v. ja kettinki 5v, tähän päälle asennus, paikasta ja määrästä riippuen 100eur - 800eur kpl alle 10 kpl sarjoissa.