Minulla todettiin depressio noin kuukausi sitten. Käyn kaksi kertaa viikossa juttelemassa hoitsun kanssa ja sitten on kontrollikäyntejä psykiatrilla. Tällä hetkellä en ole työkykyinen ja musta tuntuu että mun elämä luisuu alas koko ajan. Mun elämässä on tapahtunut liian paljon pahoja asioita lyhyen ajan sisällä etten edes tajua itse miten kaikki on tullut tähän pisteeseen. Olen koko ajan kärttyisä niille ihmisille joita rakastan eniten tässä elämässä. Mä haluaisin pois täältä. mä en jaksaisi enää yrittää. mä pelkään joka tuntia, joka minuuttia jota elän iltaa kohti koska mä tiedän ettei huominen tuo mitään parempaa. Onneksi ystäväni auttoi minua hakemaan apua, mutta kuitenkin musta tuntuu etten halua elää huomista. Mulla ei ole mitään syytä enää elää. Mä olen kuin pieni tyttö eksyksissä isossa pimeässä metsässä odottaen että joku tulisi ja näyttäisi oikean tien kotiin. Yksin en pysty nousemaan täältä mieleni syvyyksistä. Mä olen heikko enkä pysty siihen yksin. Minulle on ehdotettu sairaalahoitoa mutta itse en halua mennä...tuskin kukaan edes tulisi minua katsomaan.. kertokaa miten jaksatte päivästä toiseen?
miten jaksaa eteenpäin?
särkynyt sydän
4387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On toivoa, sillä kun jaksoit tännekkin kirjoittaa. Ilmeiseti lääkityksesi ja terapia ei ole vielä alkanut vaikuttaa. Kuten itsekkin tiedostat, kun elämässä tapahtuu pienen ajan sisällä liikaa huonoja asioita eivät ne millään voi olla vaikuttamatta. Itse olen kokenut myös vaikeita asioita joista sanotaan niiden olevan pahempia jaksaa. Voin sinulle kertoa, että pikkuhiljaa päivä kerrallaan. Yritä välittä itsestäsi itsekkäästi. Varmaankin nämä läheisesi ymmärtävät sinun kärttyisyyttäsi. Kerro heille myös, että et tee sitä tahallasi. Tämä pahaolo ei ole iästä kiinni, sillä minulla sitä on jo hiukan enemmän. Yritetään kumminkin jaksaa eteenpäin.
Sinulla kun on ammattikuuntelioita niin anna tulla kaikki mitä mielessäsi liikkuu, sillä puhuminen auttaa. Jaksamista Sinulle.
Mulla on nyt pitkään ollut samantapaisia toivottomuuden tunteita. Yhden asian olen omalta kohdalta huomannut mikä vähän helpottaa. Olen epätoivoisesti yrittänyt tapella sitä ahdistusta ja toivottumuutta vastaan kunnes huomasin, ettei minun kannata yrittää sitä kontrolloida (kuten ei myöskään sitä mitä ympärillä tapahtuu ja mitä muut ihmiset tekevät). Totesin, että olkoon sitten näin, enkä enää pyristele vastaan. Tunnen mitä tunnen ja annan niiden tunteiden tulla, en yritä lähteä pakoon. Tällainen ajattelu toi tietynlaisen vapauden tunteen, koska kontrolloimisen tarve kahlitsee.
Toinen asia mitä olen kokenut on, että kun olen vihdoin ja viimeín päässyt lähemmäksi oikeita tunteitani niin olo sen kun vaan paheni. Mutta pikkuhiljaa niiden oikein tunteiden läpikäymisen kautta alkaa tulla toivoa. Se on ainakin minulla vienyt paljon aikaa (eli useamman vuoden olen terapiassa käynyt). Ensimmäinen askel on tietenkin avun pyytäminen. Senhän sinä olet jo tehnyt, eli joka tapauksessa muutos parempaan on jo lähtenyt jo käyntiin.
Rohkeutta sinulle. Alas luisuminen tietysti pelottaa mutta anna sen tulla jos on tullakseen. Sieltä nouset vahvempana, se on varma.
Kirjoititpa viisaasti...oli ihan kuin omia ajatuksiani,niinhän se on että tunnen mitä tunnen turha on juosta pakoon ajatuksiaan ja sitä raskasta ahdistusta joka vataa mielen melkein jatkuvasti,pakoon et pääse.On vain toivottava että huominen olisi parempi päivä,toivois että terapian myötä masennus helpottaisi,mut ei se päästä "irti"vaikka olisi kuinka alhaalla käynyt.Kumpa vain jaksais...
Siitä jaksamisesta... Eihän sun tarvitse nyt jaksaa. Mene sänkyyn peiton alle ja älä jaksa. Itke jos itkettää ja huuda jos siltä tuntuu. Ei aina tarvitse jaksaa. Mutta jos se jaksaminen tarkottaa sitä, että haluaisit tehdä itsellesi jotain niin sitten äkkiä päivystykseen.
Musta tuntuu, että ihmiset liikaa yrittää paeta sitä heikkouden tunnetta (itse lukeudun niihin ihmisiin). Jaksamisesta on tullut ihmisen mitta, mitä enemmän jaksat sitä arvokkaampi olet. Luovuttaa ei saa ja jne... Mä luulen että on kuitenkin suurempaa rohkeutta olla jaksamatta ja kohdata oma heikkous.