Henkinen Kiusaaminen

En halua olla entisten kiusaajieni kanssa tekemisissä. Enkä enää mieti.

Muutin toiselle paikkakunnalle, ettei tarvitsisi nähdä enää niitä naamoja. Nykyään olen 20. Joskus näen joitain entisiä kiusaajia kaupungilla, mutta he ovat mulle kuin keitä tahansa tallaajia.

En haluaisi, että he tulevat juttelemaan mulle. Vielä silloin keväällä koulun päättymisen jälkeen sain vielä viestiä ja postia. He olivat vielä halukkaita jatkamaankin kiusaamista. Tein selväksi, etten halua olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan.

Jos joskus työn kautta tulevaisuudessa täytyisi olla entisten kiusaajien kanssa tekemisissä, niin uskon että osaisin suhtautua asiallisesti.

Toisaalta olen miettinyt, että olisi -ehkä- ihan kiva kuulla vielä yhdestä tytöstä. Hän ei ollut kiusaajani vaan koulukiusattu. Hän oli ollut ystäväni, kun olimme pieniä. Häntä alettiin kiusata jo ennen minua, mutten ystävystynyt hänen kanssaan yläasteella uudelleen. Toisaalta en koskaan kunnolla puolustanut häntä, joten jo yläasteella musta tuntui, etten ansaitse olla hänen kaverinsa enää.

Mulla ei ole mitään kontakteja enää kehenkään entisiin"koulukavereihin" , enkä mä sellaisia haikailekaan.

Epäluottamus toisiin ihmisiin on kokoajan mukana. Ei muuta. Eteenpäin ->

Samassa kaupungissa asuessani tulee joskus vastaan entisiä koulukavereita, jotka ovat osallistuneet kiusaamiseen. En halua olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta vähitellen olen kypsytellyt puhuvani niitä näitä. Toisinaan haluaisin asua muualla.

Taas kostoretkilepakot poisti mun kirjoituksen, sitten nää on vielä
sääliä kerjäämässä täällä.