Tätäkö sit olen halunnut? Laulaa hoosiannaa vessanpyttyyn päivästä toiseen... sekö tekee sit mut onnelliseksi. Ei se paha olo oksentamalla lähe eikä mitkään tarpeet tyydyty ahmimalla.
Miksi en riitä, olen 20, yliopisto-opiskelija,käyn töissä, harrastan liikuntaa melkein joka päivä, maksan tv-lupa maksun,en polta ja alkoholiakin käytän kohtuudella... taidan olla liiankin tunnollinen. Mitä hemmettiä sitä pitäis olla että rakastettais. Mut toisaalta mitä se auttais, kun eí itse tunne yhtään mitää.
Miten asiat on päätyny tähän pisteeseen. Ei mulle pitäny käydä näin. Onneksi huominen taas tuo tullessaan niin paljon tehtävää, ettei tarvitse ajatella. Miten tästä helvetistä pääsee eroon? Vai onko tosiaan niin, että kuolema kuittaa univelat ja kaiken muun samalla?
Miksi en riitä, olen 20, yliopisto-opiskelija,käyn töissä, harrastan liikuntaa melkein joka päivä, maksan tv-lupa maksun,en polta ja alkoholiakin käytän kohtuudella... taidan olla liiankin tunnollinen. Mitä hemmettiä sitä pitäis olla että rakastettais. Mut toisaalta mitä se auttais, kun eí itse tunne yhtään mitää.
Miten asiat on päätyny tähän pisteeseen. Ei mulle pitäny käydä näin. Onneksi huominen taas tuo tullessaan niin paljon tehtävää, ettei tarvitse ajatella. Miten tästä helvetistä pääsee eroon? Vai onko tosiaan niin, että kuolema kuittaa univelat ja kaiken muun samalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä hemmettiä sitä pitäis olla että rakastettais.
Hyvä kommentti eikä edes kysymys! Sä tunnut kaipaavan juuri sitä - rakkautta. Pahaa oloaan voi purkaa monella tavalla ja sä olet valinnut ahmimis ja oksentamiskierteen. Bulimian takana on aina paljon asioita, jotka siihen vaikuttaa.
Tuli vaan tuosta yliopisto-opiskelija kommentista mieleen, että mäkin olen yliopisto-opiskelija ja sairastin bulimiaa (ehkä hiukan vieläkin), mutta sitten tein sen, mikä vaati todella paljon eli hain apua.
YTHS on aikamoinen taikasana, jos et oo vielä kokeillu. Ainakin mä olen apua sieltä saanut sekä asiantuntevalta lääkäriltä että lopulta psykologin luona. Se vaati vaan sen oman panoksen, et haluaa parantua ja uskoo siihen ja uskaltaa hakea apua. Mä kirjotin mun ekalle lääkärille kirjeen, koska en voinu selittää sille asioita suoraan. Apua sain ja kohta menen lounaalle:)!
Jos sä haluat bulimian, ni sille ei kai kukaan voi mitään. Mutta jos haluat sieltä helvetistä pois, niin siihen on reitti olemassa. Se ei ole kovin helppo ja nopeatempoinen, mutta toimiva ajan kanssa.
Muuta en voi nyt sanoa, ku mars ajanvaraukseen, josta pääset eteenpäin. Sun ei tartte selittää siellä mitään ja voit vaikka sen kirjeen kirjottaa. Mieti tätä vaihtoehtoa ainakin hetki! Voimia sulle! Sieltä voi tänne - elämään.
Oikeesti ihan mun ajatuksia kirjottelit..enpä olisi itse osannut paremmin sanoa!
Mutta eiköhän me tästä selvitä..pakko kai se on. Vähän apea fiilis nyt, ei oikeen saa puettua ajatuksia sanoiksi..mutta voimia sulle kuitenkin!
tikrua meinasin tuossa edellisessä!
Puhilta kyllä oikein kivoja ja asiallisia neuvoja..varmasti paljon hyötyä monelle!
itselläni oli bulimia kuuden vuoden ajan.. pahimmassa vaiheessa oksensin ja ahmin 3 - 5 kertaa päivässä, ja olin eristäytynyt ystävistäni ja muusta maailmasta.. ainoa kontaktini ulkomaailmaan oli koulu. tänä syksynä menin kuitenkin hypnologille, ja nyt viiden käyntikerran jälkeen minun ei enää tarvitse käydä siellä. saimme heti ensimmäisellä kerralla poistettua ns. "tikun" joka aiheutti tämän tilan minulle, ja aloin voida paljon paremmin. muilla kerroilla vahvistimme itsetuntoa ja nyt olen terve ja hyvän omantunnon omaava nuori nainen. hypnologi maksoi 50e/kerta (n.yksi tunti).. voimia sinulle ja toivottavasti paranet pian=)