Olen 21 vuotias nainen. olen 170 cm pitkä ja panoin muutama vuosi sitten 60 kiloa. Ala mäki alkoi ja aloin lihoa kun mukaan tuli äidin kanssa tappelut ja välirikot. Vanhempani erosivat jo aikaa sitten ja jäin äidin kanssa asumaan. silloin kun olin hoikka niin kaikki oli hyvin. Sain rahaa esim vaatteisiin ja ulkona käymiseen. Sitten pam aloin lihoa. lihoin ensin 10 kiloa. Äti alkoi kohdella kuin roskaa. Arvosteli vaatteitani ja ulkonäköäni. Sanoi että näytän huoralle ja lihavalle. Alkoi todella pahat riidat. Unettomuuteni paheni ja paheni jas kohta painoinkin 78 kiloa. Lopulta riidat menivät niin pahaksi että äitini heitti minut ulos heti kun täytin 18. Sain kuitenin nopeasti oman asunnon. Yritin alkaa tämän jälkeen laihduttamaan. Sen miljoonannen painonpudotus kerran jälkeen nyt tänään painan 90 kiloa. Jokainen laihdutus yritys tuhosi, masenti ja väsytti minua. Piti alkaa vain valehdella äidille että urheilenh ja syön normaalisti. Itkin kotonani yksin sitä kun en kelpaa ja aina vaan lihon kun yritän sydä terveellisesti. Joo joo kaikki paasaa että: syötkö monipuolisesti? syötkö kasviksia? syötkö vittu sitä ja tätä. KYLLÄ JA HEMMETTI KYLLÄ!!!!! Tein kaiken oikein. Tuntui kuin kehoni yritti taistella vastaan sitä kun yritin painoa pudottaa. Tuli hirveitä ilmavaivoja, ripulia, pahaa oloa, uneliaisuutta, itkuisuutta, mahakipua ja helposti väsähdin vaikka en tehnyt mitään ylivoimaista. En jaksanut enää siivotakkaan kotonani ja unettomuus paheni. Sitten kun aloin taas syömään siten että en katsonut mitä suuhuni laitoin niin mieli alani koheni. Vatsa vaivat hävisivät, sain paremmin unta ja jaksoin tehdä mitä vaan, vaikka elämään kuului hampparit, pitsat yms. Ja painoa kertyi. TAAS.
Äidin luona vieraillessani laitan aina löysät vaatteet pääle (hupparin ja kollarit) ja valehtelen että olen menossa kävelylle tms koska siten hän ei kyseenalaista sitä miksi pukeudun niin. Siskoni on myös samaa mieltä että olisin liian iso. Kummatkin epäsuorasti vihjailevat että olen vain liian läski. Jos se hemmetin laihduttaminen olisi helppoa niin en kai minä olisi tälläinen. Ärsyttää kun en voi käyttää tällä hetkellä mitään farkuistani koska eivät nouse reidestä ylemmäs.
Viimeiset 12 kiloa tuli nyt syksyllä parissa kuukaudessa ja mahaani tuli järjettömät arvet. Olen ruma nyt. Joskus mietin että jos en olisi alkanut yrittää laihduttamaan niin ei olisi no0ita kiloja tullut. koska aina kun söin epäterveellisesti niin silloin en lihonut. mutta aina kun laihdutin niin sen jälkeen lihoin. Epäreilua. Surullista on se kun en vaan kelpaa äidilleni. Aina kun näen hänet niin joskus huomaan sen katseesta että ihan kuin katsoisi kuollutta säälien. En ole kuollut!! Olen nyt tässä ja se ei kelpaa. Olisimpa laihempi niin minua kohdeltaisiin kuin ihmistä. Eikä kuin sellaista 200 kiloista henkisesti vammaista invalidia. Kyllästyttää se kun en saa näyttää tältä. Oikeresti mitä helvettiä ei tässä ole järkeä. Vaikka äitini on hoikka se ei meinaa että minunkin olisi oltava.
En tiuedä miksi nyt tästä tänne kirjoitin. Halusin kai purkaa vihaani. Jakaa oman tarinani. Ja asialliset kommentit kiitos!
Kiitos kun jaksoit lukea.
En kelpaa
5
123
Vastaukset
- pienin askelin
Tiedän, miten tyhjästä kilot tulevat ja miten mahdotonta niihin voi olla vaikuttaa. Minulla ylikiloja ei ole hirveän paljon eikä kukaan onneksi hauku, mutta muuten asian tiimoilla on samoja kokemuksia. Jokaisen laihdutuskuurin jälkeen kilot nousevat, jokainen laihdutusyritys johtaa vain aineenvaihdunnan hidastumiseen (?), väsymykseen ja pahaan oloon ruumiillisesti ja henkisesti. Kukaan ei minua tämän takia karta, mutta itse inhoan itseäni, kuviani ja sitä että en olekaan se millainen totuin ennen olemaan, siis hoikempi. Haluan itse muuttua, vaikka painostusta siihen ei toisten taholta tulekaan. Inhoan myös ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksi joku "ei pidä huolta itsestään ja päästää itsensä sellaiseksi" - se ei todellakaan ole tahtokysymys.
Mutta luultavasti se on taitokysymys, eikä taidoksi riitä että tietää kaikki mahdolliset teoriat ravinnosta ja liikunnasta, kuten mielestäni tiedän. Pitäisi varmaan olla joku henkilökohtainen tuki ja ohjaus, ja joku tai jokin, joka muistuttaisi joka päivä ja joka tilanteessa, miten kohtuullisilla valinnoilla ja pienillä rajoituksilla painon saa laskemaan turvallisen hitaasti.
Sinulle sanoisin, että karta ihmisiä jotka masentavat sinut. Sano äidillesi suoraan että et halua puhua asiasta hänen kanssaan. Etsi sellaisia tukihenkilöitä, jotka osaavat olla rohkaisevia - vaikkapa ammattiapua. Terveydenhoitaja, lääkäri, liikunnanohjaaja, laihdutusryhmä tms on parempi tuki kuin säälivät lähimmäiset. Omalla kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että murehtimalla ja vihaamalla ei mikään muutu, vaan olen nyt tehnyt täsmällisen päätöksen pieniin muutoksiin monissa tilanteissa ja pitkin päivää ja itse itseäni kannustaen. Olen kirjannut niitä ylös ja aion pitää elämänmuutospäiväkirjaa. Kohtuudella, itselleni lempeästi ja sallivasti.- sopivasti ihaba
Kiitos ymmärryksestä. Olen suunnitellut hakevani apua ravitsemusterapeutilta. Pelkään nyt vain että epäonnistuisin siinäkin.
- Ihmettelen....
sopivasti ihaba kirjoitti:
Kiitos ymmärryksestä. Olen suunnitellut hakevani apua ravitsemusterapeutilta. Pelkään nyt vain että epäonnistuisin siinäkin.
Miksi sinun tulee saada äitisi hyväksyntä? Olet joka tapauksessa sama ihminen hyväksyipä äitisi sinut tai ei.
Entäs jos hyväksyisit itse itsesi ja rupeaisit välittämään, itsestäsi. SYöt kuin rankaisit itseäsi. - Tämä on testattu
sopivasti ihaba kirjoitti:
Kiitos ymmärryksestä. Olen suunnitellut hakevani apua ravitsemusterapeutilta. Pelkään nyt vain että epäonnistuisin siinäkin.
Aina sanotaan, ettei laihdutuksessa liikunta auta yhtä hyvin, kuin ruokavalio, mutta tämä on iso vale. Jos alat kävelemään 7-10km päivässä, LAIHDUT, vaikka söisitkin entiseen tapaan.
Liikunnassa on myös se hyvä puoli, että se kiihdyttää aineenvaihduntaa ja pitkän iltalenkin jälkeen ei ole näläntunnetta, vaan lähinnä vain jano ja ihana raukeus. Endorfiinit valtaavat kehon. Juo janoon vettä, käy suihkussa pesemässä hiet pois ja sitten nukkumaan. Johan on perhana, jos et nuku hyvin ja samlaa laihdu.
Kun liikunnalla saa kilot karisemaan, ei sitten enää teekään mieli työntää suuhun pikaruiokapaskaa, vaan alkaa ihan itsestään etsimään terveellisiä ruokia. Tuoretta, raikasta ja luonnonmukaista.
- kilpirauhanen?
Onko tsekattu kilpirauhasarvot???
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1191642
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991478Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy36884Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29849Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?38791Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50766Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56718Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s43718Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37710Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37673