Mä haluaisin kertoa oman tarinani jospa jollekkin olisi siitä apua. Elikkä.. Olen 19-vuotias nainen ja ensimmäisen paniikkikohtauksen sain viime vuonna avopuolisoni lähdettyä armeijaan. Yksinolon aikana käytin alkoholia joka ikinen viikonloppu hyvin pitkän aikaa. Tänä syksynä aloin kärsiä joka päiväisestä ahdistuksesta ja huimauksesta. Hakeuduin hyvin nopeasti lääkärin juttusille työterveyden kautta.. Sillä jatkuva huimaus häiritsi työntekoa.
Lääkäri suositteli minulle lääkitystä josta aluksi kieltäydyin. Pian kuitenkin sellainen aloitettiin. (Escitalopram). Lisäksi tein elämänmuutoksia mm. Lopetin tupakoinnin, vaihdoin kahvin vihreään teehen sekä juon alkoholia enää noin kerran kuussa. Lisäksi olen aloittanut psykoterapiassa käynnin.
Nyt olen täysin oireeton ! Suosittelen lämpimästi muille avun ottamista vastaan sekä elämänmuutosten tekemistä. (: lopussa kiitos seisoo! Tsemppiä kaikille!
Lääkäri suositteli minulle lääkitystä josta aluksi kieltäydyin. Pian kuitenkin sellainen aloitettiin. (Escitalopram). Lisäksi tein elämänmuutoksia mm. Lopetin tupakoinnin, vaihdoin kahvin vihreään teehen sekä juon alkoholia enää noin kerran kuussa. Lisäksi olen aloittanut psykoterapiassa käynnin.
Nyt olen täysin oireeton ! Suosittelen lämpimästi muille avun ottamista vastaan sekä elämänmuutosten tekemistä. (: lopussa kiitos seisoo! Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mukava kuulla! Asioihin kannattaa tarttua ajoissa ja juuri niin oot tehnyt, hyvä hyvä. Ei pidä antaa kroonistua, niinkuin esim itselläni on päässyt käymään. Hyvää joulua sinulle:)