Mikä on mielestänne oikea tapa tehdä kestävä sähkölitos veneeseen? Siis jos puhtaan kaapeleista 1,5mm2...6mm2, joille on saatavissa noita puristusliitoksia ja -työkaluja. Ja sähköasennuksista joka on suoralta vedeltä ja säältä suojatussa tilassa veneen sisätiloissa tai moottoritilassa.
Mitä mieltä olette esim. seuraavista:
- bilteman vs. kalliimmat abikot?
- puristuspihdit vs. räikkäpuristuspihdit?
- ruuviliitos (sokeripala) vs puristusliitos?
- tinatun kaapelin tarpeellisuus?
- kuparivaseliiinin käyttö liitoksessa?
- johdon tinaus kiinni kaapelikenkään (puristuksen jälkeen) ?
- kutistesukan käyttä liitoksen päällä?
- liitoksen tekeminen tinaamalla?
- liitoksen dippaaminen epoksiin (ulkokäyttö)?
Laitakaahan hyviä liitosreseptejä eri tarkoituksiin.
Mitä mieltä olette esim. seuraavista:
- bilteman vs. kalliimmat abikot?
- puristuspihdit vs. räikkäpuristuspihdit?
- ruuviliitos (sokeripala) vs puristusliitos?
- tinatun kaapelin tarpeellisuus?
- kuparivaseliiinin käyttö liitoksessa?
- johdon tinaus kiinni kaapelikenkään (puristuksen jälkeen) ?
- kutistesukan käyttä liitoksen päällä?
- liitoksen tekeminen tinaamalla?
- liitoksen dippaaminen epoksiin (ulkokäyttö)?
Laitakaahan hyviä liitosreseptejä eri tarkoituksiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kun reilut 20 vuotta sitten pistin veneessäni sähköt uusiksi käytin pääasiassa eristämättömiä kaapelikenkiä. Siis niitä joissa niitä varten tarkoitetulla pihdeillä puristetaan kiinnitys yhtàikaa sekä itse johdolle että eristeelle. Autoissahan niitä on käytetty maailman tappiin ja hyvinhän nuo on kestäneet ilnan ongelmia.
Mahtaisikohan siitä olla hyötyä/haittaa, jos tuollaisen vielä juottaa tinalla puristuksen jälkeen? Luulisi olevan aika ikuinen liitos?
Enemmän haittaa, juottaminen jäykistää johdinta jonkajälkeen se katkeaa mekaanisesta rasituksesta helpommin (yleensä siitä juotoksen vierestä).
Laadukkaissa liittimissä tuo taipumisongelma on huomioitu ja rakenteella on pyritty estämään terävän taipumiskohdan muodostumista.
Työkalut kannattaa valita suhteellisen laadukkaat, halvoilla puristuspihdeillä ei usein saa hyvää puristustulosta varmuudella (eli esim. 90% liitoksista tulee suhteellisen hyviä ja 10% epäonnistuu). Tukevilla pihdeillä tulee varmemmin joka liitoksesta hyviä, laadukas ja tukeva ei tässä tarkoita kalleimpia ammatikäyttöön tarkoitettuja vaan hyviä saa edullisestikin kun katsoo mitä ostaa (eli ei niitä hennoimpia peltisiä abiko-pihtejä, vierestä löytyy usein suhteelisen laadukkaitakin edullisesti).
Puristusliitos on pääsääntöisesti parempi kuin "sokeripala", ruuvikiinnitteisiä liittimiäkin löytyy hyviä mutta yleensä "laitteissa" kiinni (automaattivarokkeet yms.). Ja hyvä puristusliitos on parempi kuin juotettu.
Vaseliini tai vastaava joka estää kosteuden pääsyä liitokseen vähentää korroosiota, kutistesukka vain silloin kun sillä saadaan esim. jatkoliitoksessa yhtenäinen tiivis suoja koko liitoksen yli (ja silloin mielummin ns. liimasukkaa jossa on lämmöstä aktivoituva liima sisäpinnassa).
Epoksi on vähän hankala, sillä muodostuu helposti terävä taipumiskohta johdolle siihen epoksin reunaan eli potentiaalinen katkeamiskohta. Kunnolla tarttuva joustava massa sopii paremmin.
Kompaan edellistä.
Varsinkin paksummille kaapeleille puristettava liitin, ei abiko.
Sukka on hyvä, jos liitos jää esiin, mutta yleisesti ottaen kannattaa koteloida niin paljon, kuin on mahdollista. Hyvin tehtynä sillä saa myös liitokset yhteen paikkaan ja sulakkeet myös. Helpottaa myöhempiä asennuksia, muutoksia ja vianetsintää.
Johdon kiinnitykseen kiinnitetään harvoin tarpeeksi huomiota. Ne roikkuvat usein miten sattuu ja ne on vedetty suorinta tietä. Lyhyt on hyvä, mutta selkeyden ja turvallisuuden kannalta on järkevä käyttää johtokouruja niin, että kaikki johdot menee samaa kourua pitkin samaan suuntaan esimerkiksi perästä keulaan.
Kouruja käyttämällä johdot ei joudu venytyksen kohteeksi, ne ei liiku eikä niiden kuori ei vaurioidu ja ne on suojassa kolhuilta tai vaikka uteliaalta lapselta tai kotieläimeltä. Kouruun voi laittaa myös yhteisen virta- tai maakaapelin ettei jokaiselle laitteelle tarvitse vetää omaa parijohtoa.
Tässäpä muutama
Ei välttämättä kalliimmat, mutta paremmat abikot kuin biltema. Eristämättömät, jotka puristuvat kahdesta kohtaa, eli samalla tulee myös vedonpoisto eristeen päälle.
Ehdottomasti kunnolliset räikkäpihdit jotka tekevät valmiin liitoksen kerralla
Ruuviliitos ok monessa kohtaa, mutta silloin on käytettävä pääteholkkia.
Tinattu johto veneessä aina.
Kuparivaseliini ei ole tarkoitettu sähköliitosten suojaamiseen, siihen on oma rasvansa.
Ei tinausta, se jäykistää johdinta jolloin se katkeaa helpommin ajan mittaan.
Kutistesukka on hyvä eriste
Ei tinausta edelleenkään
Ei tarvetta epoksille, se on liian joustamaton aine.
Puristeliitinpihtien eli ns. Abico-pihtien kanssa on syytä olla tarkkana. Jos puristeliitin on varustettu kutistesukalla, se pitää puristaa tavallisilla pihdeillä, ei räikkäpihdeillä. Pihtien ero on siinä, että räikkäpihti puristaa liitintä kahdesta kohdasta eli liittimen on oltava ns. double-crimp-tyyppinen. Toinen puristuskohta kiinnittää johtimen liittimeen, toinen kohta muodostaa vedonpoiston. Kutistesukalla varustetuissa liittimissä puristuskohtia on vain yksi, eli nämä liittimet puristetaan yksinkertaisilla tavallisilla pihdeillä. Näitäkin pihtejä on monta eri laatua, kannattaa valita kunnolliset, joilla saa tasaisen puristuksen. Jos kutistesukkaliitintä puristaa räikkäpihdeillä, sukkaeriste saattaa rikkoutua. Räikkäpihdeissä pitää myös huomata, että puristusleuat eivät ole samanlaiset: johtimen puristinleuan välys on pienempi kuin vedonpoiston puristeleuan.
Eristämättömiä liittimiä ei ole syytä käyttää veneessä. Niiden kautta kosteus pääsee johtimen ja eristeen väliin, jossa se kulkeutuu kapillaari-ilmiön ansiosta jopa metritolkulla johdinta eteenpäin. Kunnon liimakutistesukalla varustettu liitin pitää johtimen kuivana.
Hämmästyttävää kyllä, kalliissakin uusissa veneissä käytetään lähes poikkeuksetta eristämättömiä liittimiä. Ovathan ne tietysti halpoja, ja asennuksessa on yksi työvaihe vähemmän kuin eristetyissä kunnollisissa liittimissä.
Väärin taas. Eristämätön liitin on ehdottomasti parempi ja liittimen puristamisen jälkeen liitos eristetään kutistesukalla, vähän työläämpi tapa mutta lopputulos on parempi.
Erilaisille liittimille on omat pihtinsä, mutta räikkämallinen on paras aina, pihdeissä vaan täytyy olla oikeanlainen puristuskärki.
"Tinattu johto veneessä aina.
Kuparivaseliini ei ole tarkoitettu sähköliitosten suojaamiseen, siihen on oma rasvansa."
Miksi tinattu johto?
Kuparivaseliini toimii ainakin akkukengissä ja estää kaikki hapettumat. Olen käyttänyt sitä myös ruuviliitoksissa, eikä ongelmia ole ollut.
Kuparitahna johtaa sähköä, sähköliitoksiin tarkoitettu rasva taasen ei johda sähköä. Yksittäisissä toisistaan etäällä olevissa liitoksissa kuparitahnakin on varmaan ihan ok.
Tinattu johto kestää paremmin korroosiota kuin puhdas kuparijohto.
Eikö tuon avoimen johdon pään voisi ohuesti itsekin tinata, jos käyttää tinaamatonta johtoa. Vai tuleeko liian paksu kerros kotikonstein, jotta löystyy puristusliittimessä?
Hyvin tehty puristusliitos on paljon parempi kuin tinattu, muuta suurin ongelma ei ole siinä liitoksessa, vaan sen vieressä. Tina aiheuttaa sen että kaapelin vähänkään liikkuessa mekaaninen rasitus kohdistuu hyvin pienelle alueelle, siihen missä se tinaus päättyy. Tästä johtuen päästään tinattu kaapeli on katkeamisherkempi, se nitkuu ajanoloon poikki siitä tinauksen rajapinnasta.
Mieluummin tinaan, kun kuuntelen höpinöotä. Höpö höpö.
Älä sitten ihmettele kun johtosi katkeilevat sieltä tinauksen vierestä johon muodostuu terävä taivutuskohta.
Paljon tinasit, paljon pilasit.
Toivottavasti muistat oikean numeron, sisävesillä 112 ja merellä 0294 1000 (tosin merelläkin toimii tuo 112, yhdistävät sitten MRCC:lle).
Tottakai!
Ja tinassa on mukavampi tinatakin, vai mitä?
Miksi käyttäisit tinaamatonta kaapelia veneessä?
Johdon jatkamiseen ei ole tarjolla juuri sellaista liitintä kuin se mielestäni ja neljänkymmenen autosähkövuoden kokemuksella olisi tarpeen.
ELi se PITÄISI olla sellainen että siinä johtimen päät kuoritaan esm 10 mm, työnnetään karvat sisäkkäin ja sen päälle kunnollinen messinkipronssinen puristusliitin joka olisi siis kuin pitkä uu ja se puristetaan rullaavilal leuoilla siis B- leuoilla kiinni.
siihen tuhaus esm hyvää pohjamaalia ja päälle paksuseinäinen liimakutiste, ensin ohuempi paljaan kohdan päälle ja sitten lopullinen 3x kuorittu pituus paksuliimakutiste.
siitä ei liitos parane eikä koskaan muutu miksikään vaikka vedessä makaisi.
Oletko koskaan kuullut sanontaa, joka liittyy tykkiin ja kärpäseen?
Valitettavan paljon näkyy liian heikkolaatuisia sähköliitoksia veneissä, jopa tunnettujen laatuvalmistajien tekemissä. Ja noista liian huonosti tehdyistä liitoksista johtuvien sähkövikojen takia merelle ja järvelle sipanneita veneitä haetaan sieltä kymmeniä joka kesä.
Mielummin vähän liioitellusti kuin huolimattomasti, monesti kyse on oikeasti turvallisuudesta.
Keskustelusta on unohdettu kokonaan jousivoimaliittiminen käyttö, joita pääasiassa käytetään teollisuuden ja mm. alusten sähkökytkennöissä.
Olen itse tehnyt jo vuonna -84 enisimmäisen veneen sähkökeskuksen käyttämällä vain jousivoimaliittimiä, yhtään ongelmaan huonosta liiitoksesta keskuksessa ei ollut 14 vuoden aikana, jona vene oli käytössä.
Jousivoima liittimillä voidaan haaroittaa johdotusta kätevästi ja niitä on saatavissa 2,5-95 mm2 johtimille. Valmistajia ovat mm. Wago GmbH (joka on on jousivoimaliittimen kehittäjä), Phönox Contact, Entrelec, Weidmuller, jne. Nämä siis sähkökeskusiin liittimeksi, lueteltujen valmistjien liittimillä on kaikilla luokituslaitosten sertifikaatit.
Yksittäsen liitoksen tekoon suosittelen hyviä puristuspihtejä, jotka aukeavat vastakun liitos on puristettu loppuun ja tinattua hienosäikeistä johdinta, liitoksen päälle voi kutistaa liimapintaisen kutistesukan, jolloin liitoksesta tulee vesitiivis.
Yhden johtimen liitoksen (max 2,5 mm2) voi tehdä myös Wagon 222 sarjan liittimillä, tämä soveltuu tehtäväksi myös ahtaassa paikassa. Näitä liittimiä on saatavissa 2, 3 ja 5 napaisina.
Veneen sähköissä olen vetänyt ja - johtimet eri suojaletkujen sisään oikosulun välttämiseksi (en kuitenkaan yhtä ja - johdinta) ja kaikilla keskuksesta lähtevillä johtimilla on oma sulake keskuksessa.
Mulla on sama eepos. Sä vain muutit ohjeen omaksi kokemukseksi. Niin kuin ennenkin. Tossa on vain se huono puoli, että alkuperäistä tekstiä pitäisi hiukan muokata, muuten se näyttää tosi ontuvalta.