Psyka+SOVELTUVUUSKOE+Jkl

moi, vastauksia sinulle...

1. kyllä, aivan totta, että soveltuvuuskokeissa käytetään RO:ta. itse kun soveltuvuuskokeissa olin, ihmettelin myös sen käyttöä, koska olin kuullut, että monet psykologit ovat arvioineet testiä ristiriitaisesti.

2. sanoisinpa vaikka 3. itse en todellakaan ole matemaattinen lahjakkuus, mutta sitkeän ulkoaopettelun jälkeen sain täydet pisteet tilaston osuudesta. en olisi osannut silloin laskea yhtään laskua, mutta monivalintakokeen ansiosta tehtävät olivat helppoja.

3. loogisen päättelyn testi oli muistaakseni visuaalista hahmotuskykyä vaativa kuviopäättelytesti... ensimmäiset tehtävät helppoja, vaikeni loppua kohti. tehtävät ei siis helppoja "ympyröi pienin ja suurin nro" tms.

4. mielestäni se oli tulikoe ja omalla kohdallani koe meni huonosti, tiesin, että tuolloin en pääse 65:n parhaan joukkoon...

5. maailmani romahti muutamaksi päiväksi, vaikka tiesin tuloksen jo etukäteen. huh, olin koko kevään puurtanut kirjojen parissa ja sain täydet pisteet kirjallisesta osuudesta... kyllä harmitti! päätin, että en enää ikinä hae psykologiaa opiskelemaan. MUTTA nyt opiskelen onnellisesti psykologiaa jo kolmatta vuotta toisessa yliopistossa :) ja ala on ehdottomasti se oma...

tsemppiä sinullekin, jaksa ahkeroida keväällä!

Toista vaihetta kannattaa mielestäni ajatella vaan osana pääsykokeita, joten kriittisyys musteläiskiä tm. kohtaan on hyvä unohtaa. Voit vaikka miettiä kuinka hyviä opiskelijoiden arviointimenetelmiä ylipäänsä pääsykokeissa käytetään?

Kun soveltuvuuskokeisiin valitaan sata parhaiten edeltävässä vaiheessa menestynyttä, niin selväähän on ettei näiden välillä ole enää kovinkaan suuria eroja ja tällöin varmaankin lähestulkoon mikä tahansa karsinta tuottaa ihan hyvän tuloksen. Joidenkin testien tarkoitus saattaa olla vain sen yhden tai kahden alalle todella epäsoveltuvan yksilön erottelu, eikä siis jokaisen osanottajan persoonallisuuden tarkka arviointi.

Mitä tulee pääsykokeiden helppouteen, niin sehän jos mikä on niin kovin suhteellista. Helpot kokeet ovat helpot kaikille. Jos lukee hyvin niin kannattaa toivoa mahdollisimman vaikeita kysymyksiä, ettei jäisi sattumalle eikä tuurille sijaa.

Heippa!
1. Kyllä vain musteläiskät soveltuvuuskokeissa. tuntuvat ensin oudoilta, mutta kun ennättää laudatur opintoihin asti, kaikki selviää. Se on oikeasti toimiva. Se tässä alassa onkin niin ihanaa, että asioista saa ja pitää olla eri mieltä ja vasta myöhemmin tiedon lisääntyessä persoonallisuuttakin osaa ajatella laajemmin ja persoonallisuustestit tuntuvat kaikkea muuta kuin hölynpölyltä! Musteläiskiin kannattaa vastata juuri se mitä oikeasti näkee, ei sitä mitä luulee, että pitäisi nähdä ta imitä on kuullut, että pitäisi nähdä. Älkääkä pelätkö niitä tavallisia vastauksia, standardi vastaus ei ole huono, jos niitä ei ole liikaa, sama pätee erikoisiin vastauksiin. Avoimin mielin!

2. 7; Kuten edellä joku sanoi, ulkoa opettelulla pääsee ehkä sisään, mutta kannattaa ehkä paneutua hiukan tarkemmin, meinaan 12 ov pakollista tilatoa edessä ja silloin, jos pääsykokeisiin lukenut ymmärtäen, ei vaan ulkoa opetellen, kurssit ovat helpompia.

3. Riippuen vuodesta käytetään eri testejä, mutta yleisimmin ammatinvalinnoissakin käytettyjä yleisen päättelyn tehtäviä. Niistä pääsee läpi, kun ei panikoi ja pitää ajatukset koossa. Meillä painottuivat kylläkin silloin 4 vuotta sitten persoonallisuustestit, mutta joku matriisipäättely meilläkin oli.

4. Tulikokeena en, mielenkiintoisena kokemuksena kyllä. Toi onkin jännä juttu toi tietoisuus 65 joukkoon pääsemisestä. Mulla ainakin oli koko soveltuvuuskoe päivän ajan olo, että pääsen varmasti. Olin jotenkin koko ajan ollut tietoinen soveltuvuudestani ja ajatellut, että jos pääsen kirjalliset osuudet läpi, ei voi enää mennä pielen, kun pääsen osoittamaan soveltuvuuteni. Joitakin tyyppejä, jotka olivat kolmatta tai neljättä kertaa yrittämässä, tiesin, että eivät tule pääsemään, koska heille oli yleensä aika pätevä syy ollut siihen että eivät päässeet aiemminkaan. Tietenkin yllätyksiäkin aina tulee vuosittain, kaikki ei voi päästä ja ihmisistä voi tulla ihan väärä kuva odotustiloissa.

5. Itkuhan siinä pääsi kirjettä lukiessa. En yksin uskaltanut sitä edes avata, jos kuitenkin vastaus olisi ollut kielteinen, en tiedä miten olisin reagoinut. Olo oli ihan uskomaton ja sitä oli niin sekaisin, että lukiessani poikaystävälleni kirjettä ääneen, en itse ymmärtänyt sanaakaan, vaan hänen piti sitten sanoa, että palaapas takaisin niin tiedät mitä luit. Vinkkinä ensi kertaa hakeville: kokeet ovat hankalat (Jkl yksi hankalimmista), mutta kun muistaa pitää koko ajan (lukemisen aloittamisesta soveltuvuuskokeisiin asti) mielessä sen, että kaikki uusi tieto ja uudet kokemukset ovat hyödyksi ja minä osaan, ei ne ole homma eikä mikään. Ulkoa opettelu ei kanna kovin pitkälle, asioiden pyörittely monelta kantilta ja itsetutkiskelu taas vie voittoon. Persoonallisuustestejä ei kannata jännittää ja muistakaa, että aina huomaa, jos pyrkii vastaamaan niin kuin luulee, että pitäisi vastata!! Alussa tuntuu, että ei niistä mitään voi saada irti, mutta vastaamalla totuudenmukaisesti ja enempiä miettimättä, testaajat saavat tietoonsa teidän tiedot ja taidot paremmin! Tsemiä ja onnea pääsykokeisiin! Lukemisen välillä parasta on hiljentyminen ja rauhoittuminen, silloin assosiaatioiden muodossa ajatukset syventyvät ja soveltava ajattelu mahdollistuu!