Onko oikeaa rakkautta olemassa, vai liittyykö siihen vain tarve käyttää toista ihmistä omien tarpeiden ( ei vain seksuaalisten) täyttämiseen tai yksinäisyyden pelon poistoon? Mitä mieltä olette? Minä en tiedä. Olen naimisissa.
Onko rakkautta olemassa?
uomofuoco
272479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
olin naimisissa ja vaimoni tarvitsi minua vain autokuskikseen ja seuralaisekseen, mutta todellista tunnetta ei ollut. Olen huomannut saman myös muiden suomalaisten naisten kanssa. nyt olen yhdessä venäläisen naisen kanssa; minäkin olin alussa epäluuloinen; enkä ole koskaan saanut niin paljon hellyyttä ja hyväksyntää elämässäni. Suomalaisen naisen sydän on lämmin kuin pakkaspäivä.
Minäkin olen ihastunut/rakastunut venäläiseen naiseen. Palvon kuin hullu puuroa, keitän aamukahvit, laitan ruoat, teen mitä vaan: hän entii ennen, antaa suukkoja ja minusta tuntuu ihanalab olla rakastettu: hei Irina
Lyhyesti ja ytimekkäästi: ei ole.
Hei. Ihanaa kuulla naiselta tällaista.
Olet tosi huippunainen!
jos kiinnostaa, kirjoita mulla osoitteeseen [email protected]
tää ei oo mikään kirjeenvaihto tai treffipalsta senkin pahvipää!!!
On tietysti olemassa oikeaa rakkautta!
Se vain vaatii hieman kypsyyttä ihmiseltä. Rakkaus ei ole jonkin tarpeen tyydyttämistä tai toisen hyväksikäyttöä.
Rakkaus on puhdas tunne, joka joko on tai ei ole. Ja siinä ei ole mitään muuta. Ei ehtoja, se vain on.
Sitä odotellessa..
kyllä säkin sen vielä huomaat.
ks. edellinen
Ja luulen tavanneeni nyt sen klassisen "oikean"... Tuntuu niin ihanalta vaikka kaikki ei olekaan kovin selvää ja helppoa. Mutta jospa se kaiken voittaa jne..
Minä, joka en ole ikinä uskonut rakkauteen, olen nyt ihan retkahtanut. Eli kyllä on.
se kestää vain vähän aikaa, kyllä se ohi menee.
Entä jos kaikille ei käykään niin..
minä kuulun niinhin ja olen onnellinen, olen ollut jo kauan. Ja toivon sitä samaa muillekin.
Hyvässä rakkaussuhteessa ymmärtää sen, että kaikki on rajallista, viimeistään kuolema erottaa. Mutta ei sitä niin pidäkään ajatella, täytyy antaa ja ottaa vastaan niinkauan kuin sitä kestää. Toista ihmistä voi rakastaa myös,vaikka ei eläisikään yhdessä. Kun puhumme rakkaudesta, ymmärrämme sen turhan usein hyvin itsekeskeisesti. Rakkaus on ylä-ja alamäkeä.
tai ainakaan se ei ole mun kohdalle osunu. Enkä usko, että se koskaan osuukaan. Ite en ainakaan pysty luottamaan vastakkaiseen sukupuoleen niin paljoa, että menisin rakastumaan.
On, ja paljon! Rakkauden tunne on eri: rakastako äitiä, isää, puolisoa tai lasta. Puolisoa kohtaan tuntuvan rakkauden pitäisi olla mieletön: olemme lähteneet pesistämme ja perustaneet uuden, vain meille. Kuitenkin rakkaus lapseen ylittää kaiken muun, niin äidillä kuin isällä, ellei äijä ole luuseri = ei olisi pitänyt päästää edes yrittämään
Uskokaa pois.
se loppuu aikanaan kuin mikä muu tunne hyvänsä.
Ikuista rakkautta EI OLE.
Käyhän jossain vanhusten vuodeosastolla vanhainkodissa tai vastaavassa katsomassa kuinka puolisot saapuvat joka päivä syöttämään ja hoitamaan rakkaintaan, silittämään hiuksia ja pitelemään kädestä.
Se on vanhan kansan sisäänrakennettua luterilaista velvollisuuden tunnetta. Ei rakkautta.
Mistäs sinä sen tiedät.. mietipäs sitä!
sinä sitten aikanasi toljotat tyhjyyteen eilispäiväinen aamupuuro suupielistä valuen, niin voisitko rakastaa sitä ihmistä joka tulee sinun itsesi vuoksi?
On olemassa myös ikuista rakkautta, koska rakkaus EI ole vain tunne. Rakastaminen on myös päätös että jaksaa vaikeinakin aikoina tehdä esimerkiksi suhteen eteen työtä että saadaan taas se rakastaminen kukoistamaan vielä paremmin. Rakastaminen on päätös eli tahtoasia myös.
Tottakai rakkautta on. Se vain käsitetään väärin- kuvitellaan että rakkaus on jotain ihmeellistä satumaailmaa :) rakkautta koetellaan - se voi muuttua arkiseksi tarpeitten tyydyttämiseksi jos ei tajuta että rakkaus vaatii työtä- se ei ole kerran hankittu ja iäti sellaisena pysyvä.
Sitä satujuttua prinssistä ja prinsessasta ja ikuisesta onnellisesta loppuelämästä ei ole jos....
Kyllä rakkautta on olemassa. Ihastumisen ja rakastumisen jälkeen kun arki tulee vastaan. Silloin mitataan onko kahden ihmisen välillä rakkautta, kuinka syvälle se on ehtinyt juurtua. Rakkautta pitää vaalia joka päivä ja tehtävä työtä sen eteen. Sitä ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Omasta kokemuksesta voin vain sanoa että kahdella ihmisellä pitäisi olla samoja kiinnostuksen kohteita skeä samankaltainen mielipide asioista jotta suhde tulee onnistumaan ja rakkaus kasvamaan. Ehkä löydän joskus itsekin sellaisen rakkauden :)
Miksi meidän pitäisi sitä rakkautta määritellä muiden puolesta? Jokaisella lienee siitä omanlainen kokemuksensa tai sitten se puuttuu, mutta aika vaikea kai sitä on ihan yleismaailmallisesti määrittää. Mutta kaikkein turhinta on yrittää väittää ettei sitä ole olemassa - olemassa olemattomuuden todistaminen on käytännössä mahdotonta yksinkertaisemmissakin asioissa, puhumattakaan tällaisessa jossa kyseessä oleva käsite on tunne.
Minä ainakin tiedän _omalta_ osaltani että rakkaus on olemassa. Joskus sitä on liikaakin. Minulle liika rakkaus on tuskallista. Voi se olla tuskallista läheisillekin. Etenkin jos se ei kohdistu vain yhteen ihmiseen.
minusta rakkaus on halua..
halua syleillä,kietoutua toisen vartalon ympärille..
hyväillä käsillä
silitää hiuksia
suudella ympäriinsä
ja lisää helliä käsiä..
ei muista raha-asioita ei maata eikä kuuta.
en tiedä osasinko kuvailla...
vai miksi vihkikaavassa kysytään: TAHDOTKO RAKASTAA ...?
Rakkautta on kun sitä vain etsii.
m25