Aseksuaalisuudesta kertominen

Turhaan sä sitä mainostat, vastaukset on kuitenkin mallia "sitten kun löydät sen oikean" ja "kyllä sä vielä kiinnostut jostakusta". Sinuna en avais suutani vielä, koska porukka yrittää vaan kääntää sun päätä.

Arvaa mitä? :D Oon melkeen 20v ja ihastuin ekan kerran 19-vuotiaana.

Mäkin oon joskus nuorempana valehdellu ihastumisesta, koska ihastukset on ollu puheenaiheena ja ajattelin, että mua pidetään outona, jos sanon, etten oo koskaan oikeesti tykänny kenestäkään. Musta kaikki ihastumisista ja seurustelemisesta keskusteleminen oli ainakin yläasteella vähän kiusallista, koska mua ei vaan kiinnostanu pojat YHTÄÄN. Eikä tytötkään..

Oon jopa toivonu, että olisin ihastunu johonkin jotta tuntisin itteni "normaaliks". Välillä. Ei se oo ollu mulle mikään päänvaiva.. paitsi joskus ku tuntuu, että joidenki ihmisten elämä alkoi pyörii seurustelu ym. jutuissa... Mulla ei ollu poikaystävää ja sekin tuntu joskus siltä että "sellanen kuuluu olla". En tiedä.

Mut nyt oon jo aikuistunu vähän muutenkin (toivottavasti). Ei aseksuaalisuus oo sellanen asia, että sitä täytyis välttämättä kertoa. Luin sellasen iltalehden jutun että joopajooo :// , pitääks tästäkin tehä juttu vai. Seksuaalisuus ylikorostuu mediassa. Oon vahvasti sitä mieltä. Ni sitte aseksuaalisuuskin on jotain extremeä , että sitäkin tarvii korostaa.


Saatat vielä joku päivä huomata ettet ookaan aseksuaali. Et oo vielä vaan "seksuaalisesti heränny". Ei tiedä. Ei sitä tarvi leimata osaks omaa identiteettiään. Se on vaan sellanen sana. Oot mikä oot. Mitä sun seksuaalisuus sun vanhemmille kuuluu?? :D Ei meillä kotona puhuta seksuaalisuusjutuista muutenkaa vanhempien kanssa... Mutta perheitä on erilaisia. Informoin heitä sitten kun ja jos vakavasti joskus seurustelen ja esittelisin poikaystävän. (Tyttöystävänkin esittelisin, jos niin olisi)

Mulla ei oo mitään vahvaa seksuaaliviettiä niinku kertomastani saattaa arvata. En oo koskaa itsetyydyttänyt tms. Oon kokeillut (koska koulussakin siitä juttua terveystiedon tunnilla jne...) mut ei siitä tullu mitää. En tuntenut mitään. Mutta silti tapahtui sellanen herääminen kun ihastuin yhteen poikaan. :) noh... nyt mulla on ikävä sitä ku meidän suhteesta ei tullut mitään. Mulla oli jotenkin aika syvällisiä tunteita sitä kohtaan... :/

Sanon vielä, että joillain saattaa olla sellainen käsitys, että seksuaalisuus on tavallaan vahvimmillaan siinä murrosiän alussa. On sellanen vaikea ikä ja tunteet heittelee ja seksuaalisuus tulee osaks elämää. :D .....(Tuntuu, että oon vähän vanha jo tänne nuorten palstalle... mut joo. Viihdyn muualla paremmin. )

Oli mullankin eniten riitoja äidin kanssa ehkä siinä 14-vuotiaana joskus ja muutenkin sellanen vähän epävarma ulkonäköasioista ym. Mun murrosikä alkoi varmaan 12-vuotiaana, jos se lasketaan siitä ku menkat alkoi. ( en oo ihan varma iästä) Mut pointti on se, että ei se tarkota, että sillon muuttuu jotenki seksuaaliseksi ihmiseks kun alkaa murrosikä.

Sanon vaan oman näkemykseni/kokemukseni

"Mut nyt oon jo aikuistunu vähän muutenkin (toivottavasti). Ei aseksuaalisuus oo sellanen asia, että sitä täytyis välttämättä kertoa. Luin sellasen iltalehden jutun että joopajooo :// , pitääks tästäkin tehä juttu vai. Seksuaalisuus ylikorostuu mediassa. Oon vahvasti sitä mieltä. Ni sitte aseksuaalisuuskin on jotain extremeä , että sitäkin tarvii korostaa.

Saatat vielä joku päivä huomata ettet ookaan aseksuaali. Et oo vielä vaan "seksuaalisesti heränny". Ei tiedä. Ei sitä tarvi leimata osaks omaa identiteettiään. Se on vaan sellanen sana. Oot mikä oot"

- - -

Aseksuaalisuus on ehkä pelkkä sana, mutta joillekin henkilöille se on oikeasti iso sana. Erilaiset termit on kehitetty sitä varten, että niiden avulla voi hakea tietoa ja keskustella asioista mahdollisimman tarkasti. Aloittaja voi halutessaan hakea juttukaveria esimerkiksi AVEN-sivuston puolelta, mikäli englannin kieli sujuu. : ) Siellä on paljon aseksuaaleja ja aihepiirit käsittelevät ihan kaikenlaista. Suomenkielisten foorumeiden puolelta löytyy Aseksuaalit.net, mutta siellä on hiljaisempaa kuin AVENin puolella.

Olen itse päälle parikymppinen romanttinen aseksuaali. En myöskään ole koskaan ollut ihastunut, enkä oikein tajua koko asian päälle ylipäätään. Silti toivon, että joku päivä voisin kokeilla parisuhteessa elämistä - vaikka pitemmänkin aikaa. : )

Tajusin itse olevani jotenkin erilainen jo aika varhain ja tunne vain vahvistui yläasteiässä. Aseksuaalisuus-termin löysin lukiossa ja se tuntui todella vapauttavalta - yhtäkkiä saatoin löytää keskustelupalstoja ja tietoa, jota olisin kaivannut jo vuosia aiemmin. Aluksi olin myös osittain samaa mieltä kuin lainaamani aiempi vastaaja, eli ajattelin saattavani olla ehkä liian nuori "leimaamaan identtiteettiäni". Kuitenkin, sana sopi hyvin kuvaamaan omaa tilannettani ja arvelin, että uusien kokemuksien myötä voisin aina luopua siitä tarvittaessa. Kuten ilmeistä, niin ei ole käynyt, vaan olen yhä aseksuaali. Mitä luultavimmin tulen aina olemaan. En oikein ymmärrä miten asia mihinkään muuttuisi.

Mikä vanhempiin tulee, voit pitää asian omana tietonasi. Kuitenkin, mikäli haluat keskustella asiasta vanhempiesi kanssa, sinun varmaankin kannattaisi etsiä heille valmiiksi lähteitä, jotta he voisivat halutessaan tutustua aiheeseen myös omalla ajallaan. Aseksuaalisuuteen liittyy niin paljon väärinymmärryksiä, ettei välttämättä kannata luottaa siihen, että pelkkä satunnainen nettihaku Googlen avulla tuottaisi kovinkaan laadukasta lisäinformaatiota. ": )

Itse en muuten ole koskaan puhunut omasta aseksuaalisuudesta vanhempieni kanssa. En kokenut sitä tarpeelliseksi, enkä ole sitä mieltä, että minun tarvitsisi tuottaa lapsia vain jotta olisin "normaali", vaikka omatkin vanhempani kyllä kaipailevat lastenlasten perään. Sen sijaan olen kyllä keskustellut aseksuaalisuudesta useaan otteeseen ystävieni kanssa.

Jaksamista sinulle ja toivottavasti asiasi selkiytyvät.

öö ok