Martti Luther ei toetääkseni puhu elävästä uskosta eslest tyyliin minulla se on sinulla ei, sieluparka". Raa,atullisesti hän pohtii Jaakobin tuohikirjeen opetuksia hyvistä teoista ja on sitä mieltä kuin on.
Sen sijaan Luther puhuu kirkon sisällä olevista kahdesta porukasta, Kainin ja Abelin kirkoista. Tämä kuolemaan adti katkera uskonnollinen viha ei kulje kirkkokuntien tai hetätysliikkeiden välillä, vasn niiden sisällä.
Luther käyttää 1 Ms 4 murheellista kertomusta Adamin ja Eevan kahdesta pojasta, kuvaten Jumalalle mieluisoa ihmisiä ja niitä, jouden uhrien savu mataa pitkin maata.
Ei siksi voida sanoa Isaksonilaiset kainilaiset vainoavat GJ läisiä evankelisia esikoisia saarnaajia tai että paavin kainilaiset vainoavat evankelista protestiväkeä.
Raja on paljon vaikeampi vetää, mutta Jumala sen tietää, kenen elämän elävä uhri on Hänelle mieluisa ja kenen ei.
Yksi hyvä sielun peili on "olenko minä veljeni vartija"
Jos et ole veljesi tai sisaresi vartija, katso ettet ole heidän murhaajansa.
Sen sijaan Luther puhuu kirkon sisällä olevista kahdesta porukasta, Kainin ja Abelin kirkoista. Tämä kuolemaan adti katkera uskonnollinen viha ei kulje kirkkokuntien tai hetätysliikkeiden välillä, vasn niiden sisällä.
Luther käyttää 1 Ms 4 murheellista kertomusta Adamin ja Eevan kahdesta pojasta, kuvaten Jumalalle mieluisoa ihmisiä ja niitä, jouden uhrien savu mataa pitkin maata.
Ei siksi voida sanoa Isaksonilaiset kainilaiset vainoavat GJ läisiä evankelisia esikoisia saarnaajia tai että paavin kainilaiset vainoavat evankelista protestiväkeä.
Raja on paljon vaikeampi vetää, mutta Jumala sen tietää, kenen elämän elävä uhri on Hänelle mieluisa ja kenen ei.
Yksi hyvä sielun peili on "olenko minä veljeni vartija"
Jos et ole veljesi tai sisaresi vartija, katso ettet ole heidän murhaajansa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pappisvirasta erottamisella uhattu Anssi Simojoki luennoi STIssä aiheesta näin vuonna 1997
"Tästä samasta oikean ja väärän profetian välisestä taistelusta Luther on luonut kirkko-oppinsa erään keskeisen aiheen, joka on luettavissa vv-n 1535-1536 Genesis-luennoista. Kirkossa on aina läsnä kaksi kirkkoa, Kainin kirkko ja Aabelin kirkko. Edellinen on väkevämpi ja aina vainoamassa jälkimmäistä. Paavin kuuria oli uskonpuhdistajille heidän aikansa Kainin kirkon keskus. Ulkonaisen loiston, voiman ja väkivallan turvin se oli kaikin keinoin sotajalalla evankeliumia vastaan. Tämä Kainin ja Aabelin kirkon sisällissota ei ole päättynyt, koska se jatkuu Herramme tuloon asti. Saksan kirkkotaistelussa 1933-45, Amerikan luterilaisuuden tai Pohjoismaiden kansankirkkojen sisäiset välienselvittelyt seuraavat samaa kaavaa."
http://www.sti.fi/luennot/files/as111197.html
En lainkan huomannut , että miten suureen asiaan . Kopasin kun otin jossakin
viestissäni tuon ,Scerver Ckristian 1600 luvulla . Olen mielissäni että puutui oi
ePaimen siihen .
Luonnollista on että kaininkirkkoon kuuluu ihminen joka on täynnä itsään .
"olenko minä veljeni vartija " ehkä hän luuli ,Jumalalta peittävänsä tekonsa ..
Ja Aapelin kirkkoon kuuluu , ihminen jonka uhrisavunousee suoraan taivaaseen
Ja hetken päästä hän pääsikin , sanat että Aapelin veri huutaa minulle kedolta
kertoo sen ,Että Jumala oli jo nostanut hänet Taivaaseen , Hän oli pyhä ja puhdas
Se havaitaan Uhrisavusta ,ja niistä Jumalan puheista joita Pyhä Henki välitti
Moosekselle , ja jotka Mooses on kirjoittanut ylös n. 4195 vuotta myöhemmin .
Siihen väliin kuuluu paljin elämää , ensin ne 10 sukupolvea NOOAAN sitten
SEEM=> Aabraham , joka oli toiset 10 polvea .
Iisak , Jaakob ,Joosef, Orjuus , Mooses 1527 -1408 eKr. Hän kirjoitti
Ramatun , siis 1-5 moos.kirjaa Joosua omansa ja niin siitä on muodostunut
se PYHÄKIRJA joka RAAMATTU nyt on , ja jota kaikki kirkot käyttää ..
Ja ne jotka ei käytä , ei ole kunnon uskovaisiakaan , Mitä ne on SITÄ
VOIPI ajatella kukin kohdallaan ,Sanoi KL:kin aikanaan sillä .
Ei meidän tule tuomita ketaan Jumala sekä Jeesus tuomitsee se on
sanottu ,että heidän auttajikseen ei kelpuuteta yhtäkään ihmistä, .
Kaiken kaikkiaan Moni ihminen on luulossa että he voisi, jotenkin liittyä
siihen tuomiotehtävään , vaan eipä voi , Esim. LV:t on sellaisia
Kuinka asia tulee , eikö he osaa lukea Raamattua , ja eikö he välitä että
he heittää aivankin hetulaa vain , usko heihin pelastut ???
Voi pappi parka, olet ihan pihalla siellä Jerusalemissa. Nämä halmeelaiset, jotka tänne kirjoittavat , eivät usko sitä mitä Jönsson on saarnannut. Lisäksi Gunnar on sanonut, että Iisakson tuli autuaaksi. Kyllä se vaino tulee näiltä halmeelaisilta, avaa sinäkin pappiparka jo silmäsi. Tai yritä kuolleella uskollasi tulla autuaaksi, jos pystyt. Elävällä uskolla tulee kuitenkin ainoastaan autuaaksi.
1. Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.
2. Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
Vain Jeesukseen uskomalla pelastuu. Oikea Jeesuksen todistaja todistaa aina Jeesuksesta Vapahtajana ja syntiemme sovittajana. OMaa vanhurskauttaan rakentavat ovat aina vihaisia Kristuksen tähden uskon kautta armosta pelastetuille.
Kysymyksessä ovat Haagar (lain- eli tekojen vanhurskausja) ja Saara (Uskonvanhurskaus) nämä tappelevat keskenään kaikissa seurakunnissa. Saaran
käsky kuuluu, ja pois palkkavaimo poikinensa palkkavaimon pojan ei pidä perimän vapaan vaimon pojan kanssa. Ismail ja Iisak ovat nämä pojat.
Iisak syntyi vastoin kaikkia inhimillisiä mahdollisuuksia. Tämä on uskolle ominaista.
Ismail syntyi perinteisin menetelmin luonnolliselle hedelmälliselle naiselle.
Room. 4:16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
- ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin,
- vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
Room. 4:17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi
- ja joka kuolleet eläviksi tekee
- ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
Room. 4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
Room. 4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
Room. 4:21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Room. 4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
Tässä vähän faktaa:
GJ Jällivaara 1971 (k.189 s.721)
Meille on lohdutuksena koettelemusten aikana, kuten luemme Suomeen kirjoitetusta kirjeestä, että olemme syntyneet lapsiksi Jumalalle esikoisten seurakuntaan. Ensin syntyneitä jäseniä olivat apostolit, ne jotka uudestisyntyivät Vapahtajan veristen tuskien kautta lukittujen ovien takana. Tämä seurakunta astui esiin voimassaan helluntaipäivänä. Ja se on monina muinakin aikoina ja eri paikoissa astunut esiin voimassaan. Meille on mahdottomuus tehdä selkoa siitä kautta aikojen. Ja se on astunut esiin voimassaan myöskin tämän heräyksen ja etsikon aikana. On kiistaton totuus, että Laestadius ja hänen ensimmäiset työkumppaninsa olivat myöskin aikakautemme kristillisyyden ensiksi syntyneet jäsenet. Sen tähden on sanottu ja kirjoitettu monissa vanhinten kirjeissä, että tämä esikoisten seurakunta on eläväksi tullut meidän aikakaudessamme Ruotsin Lapinmaalla ja on levinnyt pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Ja se on yksi ja sama esikoisten seurakunta, on se sitten täällä Ruotsissa, Norjassa tai Amerikassa. Ei käy niin ajatteleminen, että Lapissa on yksi esikoisten seurakunta, Norjassa yksi esikoisten seurakunta ja Suomessa yksi esikoisten seurakunta. Silloinhan meillä olisi kolme esikoisten seurakuntaa samalla kertaa. Tämä käsitys on myöskin tämän heräyksen aikana vienyt useita harhateille. Tahdon muistaa, että niin on käynyt Suomen Kittilässä. Eräs lappalaissaarnaaja Ruotsin puolelta matkusti Kittilään ja kiinnitti kittiläläiset esikoisten seurakuntaan siellä. Mutta kävikin niin, että ns. uusiheräys alkoi sieltä. Kristillisyyttä piti puhdistaa ja parantaa, mutta sitä parannettiin lain avulla. Sen hedelmistä ja seurauksista ei minun tarvitse mainita. Ja sen tähden heidän ei tarvinnut kysyä neuvoa Lapinmaan vanhimmilta. Ei, he olivat tulleet suuriksi miehiksi, etteivät he tarvinneet yksinkertaisten kristittyjen neuvoja ja opetuksia. Mutta tähän päivään asti on kokemus osoittanut kaikkialla tässä kristillisyydessä, että siellä missä on Hengen yhteys ja rakkauden siteet pysyneet lujina Lapinmaahan, siellä on sydämen nöyryydellä vahvasti pidetty kiinni niistä neuvoista ja opetuksista, joita kautta aikojen on annettu. Mutta taas ne, jotka ovat juosseet omin päin ja ovat alkaneet esittää, että heidän omat ymmärryksensä ovat parempia ja Lapissa ei ymmärretä oikein asioita, he ovat vähitellen menneet harhateille, niin täällä meidän maassamme kuin myös muualla yli koko heräyksen.
G.J
Teksti: Room.12
Olemme kuulleet luettavan, mitä Herra apostoli kirjoittaa oman aikansa Jumalan lapsille. Nämä ihmiset olivat tulleet osallisiksi parannuksen ja kääntymisen armosta ja olivat saaneet uskon kautta Pyhän Hengen. He olivat lähteneet pyhityksen tielle. Pyhityskin kuuluu armonjärjestykseen. Laestadius sanoo sen olevan viimeinen kohta armonjärjestyksessä. Se on tärkeä paikka meille kristityille. Mehän kuulimme äsken luetusta saarnasta, kuinka synti voi tulla luvalliseksi, olkoonpa se ylpeyttä tai koreutta, maailmanrakkautta tai kunnianhimoa tai mitä tahansa sellaista, mihin liha ja synnilliset halut ajavat ihmistä. Ellei ihminen ymmärrä katua syntejään ja saada niitä anteeksi, siitä seuraa hengellinen kuolema. Se voi tulla hyvin äkkiä. Laestadius sanoo, että se voi tapahtua yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä ilman, että ihminen itse huomaa sitä, mutta kuolleenuskon tuntomerkit eivät jää piiloon. Ne tulevat esiin ihmisen vaelluksesta ja käyttäytymisestä.
Aikaisemmin, sieluntilan ollessa elävä, ihmisen täytyi valittaa monia puutoksia ja heikkouksia. Hänellä oli usein asiaa armoistuimelle. Uskon kautta hän sai myös kokea Jumalan voimaa, niin että hän saattoi aivan vapaasti kaikesta omasta kurjuudesta ja puutteellisuudesta huolimatta, uskoa ja tunnustaa olevansa Jumalan lapsi. Mutta nämä tuntomerkit katosivat. Ihminen tuli kylmäksi ja haluttomaksi. Hän ei tuntenut enää kaipausta toisten kristittyjen pariin. Häneltä loppui tarve valittaa puutteitaan. Joskus tapaamme uskontunnustajia, ihmisiä, jotka voivat sanoa: "Kristityksi tullessani minulla oli tarvetta pyytää anteeksi, mutta sen jälkeen minun on tarvinnut vain uskoa". Eräskin henkilö oli uskonut 30v, eikä hänen ollut tarvinnut koko aikana valittaa vikojaan ja pyytää anteeksi.
”Että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne.” Kuolleessa uskossa elävät ihmiset saattavat usein sanoa: ”Jumala ei piittaa olenkaan ulkonaisesta, hän ei välitä ruumiistani, kunhan minulla on Jeesus sydämessä. Apostoli Paavali kirjoittaa kristityille Korinttoon, jossa jotkut seurakuntalaiset olivat alkaneet elää julkisissa synneissä, aina haureuteen ja huoruuteen asti: ”Ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” Ja tässä apostoli muistuttaa meitä uhraamaan ruumiimme eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi. Se merkitsee, että meidän on vaellettava pyhityksen tietä niin, että sovitamme elämisen ja vaelluksemme Jumalan sanan mukaiseksi. Mutta joissakin paikoissa on käynyt niin, että varoituksen ja neuvon opetusta on alettu pitää lakina. Meidän saarnaajamme ovat tässä heräyksessä ja kristillisyydessä evankeliumin rinnalla rangaisseet syntiä, sillä oikeaan evankeliumiin ei kuulu yksinomaan syntien anteeksisaaminen, vaan myös parannuksen saarna. Se on täysipainoista evankeliumia ja siksi se ei ole lakia.
GJ Kvitsanörassa Norjassa 1967 (K.104, s.401)
Apostoli sanoo, että on hyvä, että sydän vahvistuu armolla eikä ruoalla. Sellaiset, jotka ovat menneet eriseuraan, ovat joskus sanoneet, että heillä oli tarve saada enemmän ruokaa, kuin mitä he saivat kokouksissamme. He ovat kuitenkin kaivanneet enemmän ruokaa, mutta apostoli sanoo, että on hyvä, että sydän vahvistuu armolla eikä ruoalla. Hebrealaisten seurakunnassa oli muutamia, joita oli vietelty vierailla opeilla takaisin lain orjuuteen. Heitä ei tyydyttänyt, että sydän vahvistui armolla, vaan he kaipasivat ruokaa, kuten apostoli sanoi. He tavoittelivat juuri sitä ruokaa, kuin hengellisessä orjuudessa, vaikka itse arvelivat olevansa vapaudessa. Nämä vääriin opinkäsityksiin eksyneet sanovat, että tämä kristillisyys vie ihmisen lain alle ja orjuuteen. Kun sota syntiä vastaan lakkaa ja synti tulee siis luvalliseksi ja syntinen ei ymmärrä katua syntiänsä, tehdä parannusta ja saada syntiänsä anteeksi, silloin on laki huomaamatta tunkeutunut sisälle ja alkanut kuolettaa uskonelämää. Sitä mukaa kun laki tappaa uskonelämää, vapaus muuttuu orjuudeksi. Mitä silloin hyödyttää laulaa paljon hengellisiä lauluja, soittaa kaikenlaisia kielisoittimia ja puhua taivaan ihanuudesta, kun orjuuden tunne on rinnan alla. Mutta vapaat Jumalan lapset antavat Jumalan sanan ja Hengen johdattaa heitä jokapäiväisessä taistelussa syntiä, perkelettä ja maailmaa vastaan ja siten uskossa ristiinnaulita vanhaa ihmistä. He säilyvät parannuksen tekijöinä ja synnin pois panijoina ja säilyttävät sydämen ja omantunnon puhtauden uskolla Kristuksen sovintoveren voimasta. Näiden vapautettujen lasten sydämet vahvistuvat armolla ja eivätkä he perusta kristillisyyttään mihinkään lain tekoihin eikä omaan työhön. He tuntevat, että kaikki on Jumalan suuresta armosta ja uskovat syntinsä anteeksi sen ansion tähden, jonka Jeesus Kristus on heille ansainnut.
GJ Luulajassa 1975 (K.255, s.1008)
Niin pitää oleman ilo taivaassa yhdestä syntisestä, itsensä parantaa, enemmän kuin 99:stä hurskaasta, jotka eivät tarvitse parannusta. (Luuk.15) Ketkä ovat ne hurskaat, jotka eivät tarvitse parannusta? Jeesus tarkoittaa juuri näitä fariseuksia ja kirjanoppineita, jotka napisivat häntä vastaan, eivätkä pitäneet siitä, että hän söi, joi ja seurusteli syntisten kanssa.
Meidän aikamme fariseusten ja kirjanoppineiden tuntomerkki on se, että he pitävät itseänsä vanhurskaina ja jumalisina, vaikka heidän ei ole koskaan tarvinnut tehdä parannusta. Heidän mielestään on aivan oikein, että tuo katuojassa makaava, juopunut ryysyläinen tai nuo varkauteen ja huoruuteen langenneet ihmiset tekevät parannuksen. Itse he ovat kuitenkin niin pyhiä ja hurskaita, etteivät he tarvitse parannusta.
Kirkossa rukoillaan sunnuntaisin: ”Minä vaivainen, syntinen ihminen”, mutta tuo vanha synnintunnustus alkaa kuulostaa epämiellyttävältä monen kirkossakävijän, jopa pappien ja piispojen korvissa. Ajatellaan, että sellainen rukous ei ole ajanmukainen, eikä sovi meidän aikamme ihmisten suuhun. Miksi ei? Se on ihmistä loukkaava rukous, koska se pitää ihmistä syntisenä ja vaatii tunnustamaan, että ihminen on syntynyt syntisestä siemenestä, eikä ole ansainnut muuta kuin tulla iankaikkisesti heitetyksi pois Jumalan kasvojen edestä.
Näin ajattelevien ei tarvitse tehdä parannusta, mutta heistä ei myöskään koidu iloa. Taivaassa ei iloita heistä, vaikka he tunnustaisivatkin jonkinlaista uskoa, mutta heidän ei koskaan tarvitse valittaa mitään syntiä. Heillä ei ole koskaan asiaa armoistuimelle. Mitä silloin auttaa kantaa luterilaisen tai lestadiolaisen nimeä? Kuollut usko ja farisealaisuus viihtyvät kummankin nimen alla samalla tavalla, kuin ne viihtyivät Jeesuksen aikana vanhan jumalanpalveluksen nimen alla. Ei luterilaisen tai lestadiolaisen nimi tee kenestäkään autuasta.
Meidän jokaisen suurin kysymys on se, että Kristus on tullut minun elämäkseni. Kun Kristus on tullut elämäkseni, silloin olen tullut syntiseksi, armoitetuksi syntiseksi, joka uskoo syntisenä ja yrittää alituisesti vaeltaa parannuksentekijänä ja synnin poispanijana. Sellaisista Jumalan lapsista, sellaisista uskovaisista tulee aina iloa Jumalan valtakunnassa. Sen tähden sanon teille nuoret ystävät, joita täällä on monta meidän kassamme: sinun ei pidä kauhistua sitä, että joudut vikoihin että saa väärän kunnian antaa rakentaa patoja sydämesi oven eteen niin, ettet uskalla rientää eteenpäin putteinesi. Ei, sillä Jumala on rakastanut syntisiä ja rakastaa yhä edelleen. Siinä kristillisyydessä on voimaa, missä nuoret laulavat vanhojen kanssa samaa laulua: olen tässä viallinen, olen ollut valvomaton, olen puuttuvainen tässä paikassa, maailmanrakkaus tahtoo usein vangita ajatukseni, mieleni ja sydämeni. Minun tarvitsee saada anteeksi hyvin paljon. Missä se ääni kuuluu nuorten ja vanhojen suusta, siellä on elävää kristillisyyttä. Siellä ei ole pelkkää teoriaa, vaan todellista elämää.
Sama saarna jatkuu:
Sen vuoksi elävässä kristillisyydessä on julistettu sellainen evankeliumi ja saarnataan edelleen, että kristillisyydessä on tehtävä parannusta silloin, kun synnit ja puutokset ovat tulleet esteeksi. Parannussaarna kuuluu evankeliumiin. Jeesushan käskee opetuslastensa mennä saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamista hänen nimessään. Tämä on Kristuksen evankeliumi. Parannuksen ja syntien anteeksiantamisen saarnat kulkevat rinnakkain.
Tähän kristillisyyden sisällä saarnattavaa parannussaarnaan ei tarvita avuksi lakia, sillä jos laki otetaan tähän avuksi, se vie ihmisen omantunnon orjuuteen ja lain vaatimusten alle. Parannus joka saarnataan Kristuksen rakkaudessa, on hänen itsensä antama neuvo. Hän kehottaa sinua hakkaamaan pois käden tai jalan ja puhkaisemaan silmän, jos ne ovat sinulle pahennukseksi. Hän tahtoo sanoa, että sinun on parempi tunnustaa käsin tehdyt synnit ja jaloin kuljetut väärät tiet tai tunnustaa ja perata synnilliset halut jotka ovat menneet silmän kautta ihmiseen ja saaneet hänet tekemään syntiä, kuin joutua molemmat kädet ja jalat ja silmät tallella iankaikkiseen kadotukseen.
Kristuksen rakkauden lakia sovelletaan oikein, kun parannuksen ja syntien anteeksiantamisen saarna kulkevat rinnakkain. Parannussaarna ei ole koskaan liian ankaraa, jos sen rinnalla kulkee syntien anteeksisaaminen. Mutta jos parannusta saarnataan lakina, silloin pannaan syntien anteeksiantamuksen porttiin salpa, silloin ajaudutaan orjuuteen ja vankeuteen. Asia on silloin toinen, kun saarna osoitetaan suruttomille ihmisille ja niille, jotka ovat jättäneet kristillisyyden ja alkaneet kuolleessa uskossa rakentaa väärää vanhurskauttaan. Laista tulee silloin kurittaja Kristuksen tykö. Pitäkäämme siis laki ja evankeliumi kumpikin omalla paikallaan.
Hädässään hän pyysi täyttää vatsansa ravalla, jota siat söivät, ja ei kukaan antanut hänelle sitäkään. Ei hänen nälkänsä sammunut hengellisellä ravalla. Jotkut ovat sitäkin yrittäneet. Menneet takaisin maailmanystävien luo juhlimaan heidän kanssaan. Mutta kun heidän piti kohottaa pikari ja kilistää maljoja heidän kanssaan, he huomasivat, että pikarissa oli itse hel’vetti. Heidän oli pakko panna pikari takaisin ja paeta pois. Heille ei enää annettu sitä rapaa, jolla saa’tana ruokkii orjiaan vieraalla maalla. Monet ovat yrittäneet elää kuolleella uskolla ja hengellisellä ilveilyllä, jota on maailmassa paljon, mutta ei siitä saa nytkään elävää uskoa. Daavid soitti Saulille harppua ja se auttoi hetken aikaa. Paha henki jätti Saulin, mutta kun Daavid lopetti soittonsa, paha henki oli taas läsnä ja alkoi käsitellä Saulia niin kuin ennenkin.
Meidänkään aikanamme ei pahoja henkiä saa ajettua ulos harpun soitolla. Hengellisesti kuolleet eivät herää huilun soitolla. Evankeliumeissa kerrotaan huilunsoittajista, mutta Jeesus ajoi soittajat pois. Hän herätti kuolleet elämään. Sen tähden Herran profeetta sanoo: Vie pois minun edestäni sinun virtesi jyrinä, sillä en minä voi kuunnella sinun kanteleittesi laulua.
Hengellistä puhdistusta ja kuolleiden heräämistä emme saa aikaan keinotekoisesti. Ei, Jumala on järjestyksen ja taidon Jumala. Sen tähden hän on jättänyt armonjärjestyksensä pyhään sanaansa ja rakentanut kirkkonsa ja seurakuntansa, jolle hän on uskonut taivaan valtakunnan avaimet. Seurakuntaan hän on jättänyt evankeliuminsa, joka vielä tänäkin päivänä johdattaa heränneitä ja murheellisia, synnin painamia sieluja vapauteen Herramme, Jeesuksen Kristuksen luo.
Sama saarna jatkuu vielä:
Tämä paras vaate tarjotaan siinä evankeliumissa, joka saarnataan murheellisille ja katuvaisille sieluille, niille jotka ovat saaneet kokea Isän suudelman ja alkaneet puhua tilastaan: Minä olen syntinen, minä olen tehnyt syntiä taivaallisen Isän edessä, olen tehnyt syntiä vanhurskaita vastaan ja täällä maan päällä olevaa armontaivasta vastaan.
GJ l.297, s1235
Kimaltakoot väärät opit houkuttelevina silmiimme, näyttäkööt kuinka kauniilta tahansa täällä maailmassa, me seuraamme Herraamme ja Vapahtajaamme siinä uskossa, opissa, esikuvassa ja seuraamisessa, joka meille kuuluu. Tarvitsemme enemmän voimaa siihen, että vaellamme edelleenkin uskossa parannuksen tekijöinä ja synnin poispanijoina ja kilvoittelemme vaellussauvaan nojaten perille suureen päämaaliin asti.
s.1238
Kun Pietari on antanut ihanan tunnustuksen: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, sanoo Mestari siihen: ”Tämän kallion päälle minä tahdon rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit eivät pidä sitä voittaman”. Luther selittää, että nämä helvetin ja tuonelan portit ovat kaikki ne väärät opit, sekä jumaliset että pakanalliset, jotka nousevat oikeaa kirkkoa vastaan ja aikovat kukistaa sen maahan. Mutta Kristuksen kirkko on rakennettu kalliolle, se seisoo lujana paikoillaan.
GJ Annijoki 1979 K.301 s.1256
”Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin”. Minkä sanan tähden? Juuri tämän puhdistamisen tähden, josta hän on aiemmin puhunut. Kaikki ne jotka ovat puhdistettu, ovat puhtaita tänäänkin. Mutta ne eivät ole puhtaita, jotka eivät ole kulkeneet puhdistuksen ovesta, vaikka he olisivat saaneet tuntea jotakin Jumalan armon vaikutusta tai vaikka Jumalan työ olisi mennyt heissä jo niin pitkälle, että lapsi, nimittäin uusi ihminen, on syntynyt. Sillä joidenkin napanuoraa ei ole vielä leikattu, vaan he riippuvat tiukasti kiinni vanhassa ihmisessä. Niin kauan kuin napanuora on kiinni, oma kunnia estää ihmistä tunnustamasta Herran Jeesuksen nimeä ja vaeltamasta uskossa ja omistamasta hyvän omantunnon todistusta. Siksi Laestadius sanoo siinä saarnassa, jossa hän puhuu kelvollisista ja kelvottomista ehtoollisvieraista: ”Jos te ette ole puhdistaneet omaatuntoanne, ei auta Herran ehtoollinen eikä usko, että synnit on annettu anteeksi.”
Laestadius kysyy siis, millainen on niiden usko ja elämä, joiden omatunto on kiinni omissa teoissa? hän sanoo samassa saarnassa, että voi käydä niinkin, että kristitty saa rautanaulan sydämeensä toista kristittyä kohtaan. Jos naula jää sydämeen, siitä koituu pahaa. Sellainen kristitty alkaa etsiä samanmielistä, jolla myös on rautanaula toista kristittyä tai ehkäpä myös jotakin saarnaajaa kohtaan. Kysymyksessä voi olla erityisesti sellainen saarnaaja, jolla on armolahja tulla sanoillaan niin lähelle, että sanat koettelevat sydämen sisimpiä ajatuksia.
Näin on käynyt yhdelle ja toiselle tämän kristillisyyden aikana. Se on mennyt niin pitkälle, että oikeamieliset ja todelliset opettajat eivät ole enää kelvanneet. Apostoli Paavali puhuu sellaisista kristityistä, kun hän kirjoittaa Timoteukselle: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät voi kärsiä tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan kokoavat itselleen opettajat, että heidän korvansa syyhyävät.” He kuuntelevat sellaisia opettajia, jotka puhuvat ihmisille mieliksi ja lohduttavat ja vahvistavat heitä sellaisessa sieluntilassa, joka on kaukana oikeasta. Sen tähden se on totta, mitä täällä sanottiin tänään seurojen alkaessa, että tämä on vastuullista työtä. Se on yhtälailla vastuullista lähetysmiehille, kuin kunkin paikkakunnan omille saarnaajille heidän työssään. Älkäämme ruvetko keräämään joukkoja oman selkämme taakse ja etsiskelemään, löytyisikö tuolta tai täältä joku, joka asettuu minun puolelleni ja puolustaa minua. Mihin minä sitten menisin sellaisen joukon kanssa, johon olen koonnut turmeltuneita sydämiä?
Sen tähden, kuuletteko saarnaajat, meidän kohdallamme on kyse siitä, että teemme työtä rakkaudessa ja yksimielisyydessä ja sovitamme aina työmme yhteen. Silloin kristityt eivät usko ja luota vain minuun, vaan he rakastavat ja tukeutuvat kaikkiin opettajiimme, erityisesti oman paikkakunnan saarnaajiin. Tämä on merkinnyt kristillisyydelle koossapysymistä. Silloin kaikilla kristityillä on se tunne, että heillä on suoja ja lohdutuksen paikka yhteisessä lammashuoneessa.
”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä”. Tämä on ikään kuin ehto. Mitä Jeesuksessa pysymin tarkoittaa? Se on pysymistä hänen opissaan ja rakkaudessaan. Kun niin teemme, vaellamme hänen jäljissään nöyryyden tietä ja olemme liittyneet toisiimme rakkaudella, joka ei teeskentele. Silloin voimme tuntea, että Herra Jeesus itse on kanssamme. Hän lahjoittaa meille voimia, niin että voimme rohkeasti nostaa Hengen miekan vastustamaan hengellistä pimeyttä, jossa kaikki väärät opintuulet puhaltavat. Hengen miekan tulisi olla voimakas seurakunnassa, ja kuolleen ja elävän uskon rajan on oltava selvä. Silloin olemme saaneet tuntea, kuinka ihanasti rauhan kellot ovat soineet sydämessämme ja kuinka suuren armon Jumala on osoittanut minua kohtaan. Silloin emme ole jääneet vaatimaan rakkautta toisilta. He taas ovat voineet rakastaa minua paljon enemmän kuin olen ansainnut. He ovat jaksaneet antaa minulle anteeksi niin, etteivät ole jääneet muistelemaan puutteitani ja heikkouksiani. Tällä tavalla Jeesus on luvannut pysyä meissä.
Tästä elävän ja kuolleen uskon rajan auki pitämisestä veljemme Raimo saarnasi tänään Lapissa.
Näin se menee, skannasitko tekstit itse vai onko niitä saatavana sähköisenä ?
Raimo muuten muisti meitäkin saarnassaan. Perästä kuuluu...
Mutta hänhän kirjoitti vain Lutherin sanoja! Miksi noin kiivastut!
Kainin ja Abelin kirkot ovat vieläkin hengellisten yhteisöjen sisällä.
Totta kai Iisakson tuli autuaaksi ja varmasti Jönssonkin sen vahvisti. Aivan sama koskee nykyisiäkin Lapin Vanhimpia.
Meidän tulee jokaisen tutkia itseämme tuonkin Sanan rinnalla.
Olenko minä veljeni vartija. Rakastanko tuota veljeä.... Tahdonko tuomita hänet, vihata häntä ja olla hänen murhaajansa.
Vai haluanko rakastaa häntä. Haluanko puhua hänelle armoa ja totuutta ja kärsiä hänen (ekslusiivisiakin) opillisia puutteitaan.
Jos saan elää ja olla vapaa. Jos olen saattanut kilvoitella itse puhtaalle omalletunnolle ja saan kokea iloa pelastuksesta, niin minun ei tarvitse vihata tuota veljeä, vaan saatan kärsiä hänen vikojaan ja antaa ne anteeksi.
Mutta jos kannan tuota tuhlaajapojan vanhemman veljen asennetta, niin minun täytyy vihata tuota toista veljeä, joka saa syntinsä armosta anteeksi ja saa iloita Isän kodissa ja minä vain joudun kyntämään täällä kylmässä ja kolkossa korvessa.
Nämä hienot otteet eslest saarnoista eivät lainkaan mainitse tämän avauksen aihetta, Kainin ja Abelin kirkkoja.
On hyvä minunkin nähdä näin GJ saarnasta suoraan sylttytehtaalta, miten oppi Kiirunan Betlehemistä on saanut sijansa tässä kristillisyydessä, ja mitä siihen sisällytetään.
Laestadius aikansa esikoinen tosiaan, Ruotsin kirkon pimeyteen ylhäältä sytytetty valo! Ei paina kirkkohistorian tuntemus tämän vanhimman harteita.
Silti tahdon pitää kiinni siitä hyvästä käsityksestä GJstä, ettei hän ollut "vain me" opin edustaja Helsingin TI tapaan. Vai olenko väärässä?
Lapin Maria oli saanut elävän uskon hernhutilaistaustaisen Pehr Brandell-nimisen papin saarnojen kautta. Historia kertoo, että Jo tämän Brandellin pitäessä saarnojaan oli paikallinen kirkko ääriään myöten täynnä. Näitä lukijaisliikkeen jäseniä oli kokoontunut kauempaakin lähipaikkakunnilta kuulemaan hänta.
Seppo Lohi kertoo kirjassaan, että se LLL:n ja lapin Marian kohtaaminen oli jossakin kievarituvassa kirkon lähellä, jossa LLL ja joukko lukijaisia yöpyivät ja pitivät eräänlaisen "kanssapuhetilaisuuden", jossa LLL:llä oli mahdollisuus keskustella Lapin Marian kanssa.
Siis Jumala tse tietää nämä seurakuntien syntyhetket.
Itse koen, että ekslusiivinen seurakuntaoppi on osa tuota Kainin kirkkoa tai tuhlaajapojan vanhemman veljen vihaa.
GL:llä ja TI:llä on eroa kuin päivällä ja yöllä.
GJ:ltä yritettiin saada "vain me"-lausuntoa moneen kertaan, mutta onnistumatta.
Missä kohtaa ja milloin GJ olisi sanonut, että tällä etsikon ajalla olisi muitakin seurakuntia, joissa tulee autuaaksi? Hän kiinnittää edellä olevissa lainauksissakin kristittyjä yhteen elävään seurakuntaan. esim:
Mutta tähän päivään asti on kokemus osoittanut kaikkialla tässä kristillisyydessä, että siellä missä on Hengen yhteys ja rakkauden siteet pysyneet lujina Lapinmaahan, siellä on sydämen nöyryydellä vahvasti pidetty kiinni niistä neuvoista ja opetuksista, joita kautta aikojen on annettu. Mutta taas ne, jotka ovat juosseet omin päin ja ovat alkaneet esittää, että heidän omat ymmärryksensä ovat parempia ja Lapissa ei ymmärretä oikein asioita, he ovat vähitellen menneet harhateille, niin täällä meidän maassamme kuin myös muualla yli koko heräyksen.
Kimaltakoot väärät opit houkuttelevina silmiimme, näyttäkööt kuinka kauniilta tahansa täällä maailmassa, me seuraamme Herraamme ja Vapahtajaamme siinä uskossa, opissa, esikuvassa ja seuraamisessa, joka meille kuuluu. Tarvitsemme enemmän voimaa siihen, että vaellamme edelleenkin uskossa parannuksen tekijöinä ja synnin poispanijoina ja kilvoittelemme vaellussauvaan nojaten perille suureen päämaaliin asti.
Ei, Jumala on järjestyksen ja taidon Jumala. Sen tähden hän on jättänyt armonjärjestyksensä pyhään sanaansa ja rakentanut kirkkonsa ja seurakuntansa, jolle hän on uskonut taivaan valtakunnan avaimet. Seurakuntaan hän on jättänyt evankeliuminsa, joka vielä tänäkin päivänä johdattaa heränneitä ja murheellisia, synnin painamia sieluja vapauteen Herramme, Jeesuksen Kristuksen luo.
Kuinka monessa seurakunnassa puhutaan armonjärjestyksestä? En tiedä muuta kuin yhden elävän seurakunnan. vanhoillisissakin on puhuminen siitä lopetettu.
Ei tietenkään ole sanonut muuta, kun että hän ei ota kantaa muihin seurakuntiin tai herätysliikkeisiin. Niinhän Jeesuskin opetti: "Antakaa heidän olla..." ei Jeesus käskenyt juoksennella seurakunnasta toiseen tai autuutella muita.
Kuitenkin, jos ihminen ottaa vallan arvostella lähimmäisiä kuollut uskoisiksi vain sen vuoksi, että he kuuluvat eri joukkoon on ainakin hyvin lähellä eriseuraisuuden syntiä josta Paavali kirjoittaa ihmisen turmeluksessa asuvana syntitaipumuksena. Hän ottaa Jumalan roolin.
Nimittäin menee Håkaninkin seurakunnan rajat aika mutkille.. Ensiksi rajan tekee Jumalan Sana. toiseksi raja ei ulotu esikoisuuden ulkopuolelle. Sitten kuitenkin raja poukkoilee poimien kaikkien maailman epäuskoistenkin perheiden pienten lasten kautta.
Kyllä raja menee niinkin karvapallo, kun se poimii ulkopuolelta kaikki muhamettilaistenkin pienet lapset sisäpuolelle.
On vain yksi seurakunta jossa tullaan autuaaksi. Siihen kuuluvat uudestisyntyneet kristityt. Seurakunta on kuitenkin uskon eikä näkemisen asia. Me olemme tietysti saaneet kasvaa elävässä seurkunnassa, mutta siinäkin käydään lain ja evankeliumin välistä taistelua. Isakson oli eriseuran rakentaja. GJ ja muut eivät tuominneet hänen sieluaan eikä ketään muutakaan, mutta todistivat että hän oli eriseuran rakentaja, onka historiakin osoittaa. Tuomio jäi kuitenkin Jumalalle.
Luther sanoo että koko seurakunta voi mennä eksyksiin ja voi olla että vain yksi mies voi ymmärtää asiat oikein.