Niih...siis tää neitsyt jätkä on 18 ja mie 15.
Se on miun lapsuuden ajan "tavallaan" poikakamu...ja leikkikamu. Tehtiin joka päivä sillon kaikkee yhessä ja mie rakastin sitä ihan mahottomasti...Sitten se vaan häippäs miun elämästä yhtäkkii...sen jälkeen asuttiin edelleen samalla kylällä ja käytiin pari vuotta samaa kouluu...Nähtiin toisiimme lähes joka päivä millon missäkin...Kumpikkii luultiin et se toinen vihaa ihteä. Joka tapauksessa ASIAAN...
nyt viime keskiviikkona näin sen viimeks kylällä auton kyyvissä kamunsa kanssa...huomasin kuinka se taas katto minnuu silleen jännästi...silleen et ei se minnuu unohtanu oo. Torstaina sitten tulin kamun kaa yhestä paikasta pois ja huomasin et miulle oli tullu textareita 4 jostain ihme numerosta. Luin eka viestin loppuun ja menin suoranaiseen shokkiin siitä ku siinä luki sen jätkän nimi. En ois ikinä uskonu saavani siltä enää mitään viestiä...Olin varmasti 2 tuntii shokin ja järkytyksen ja riemun sekaisessa tilassa. perjantaina myö nähtiin illalla...vietettiin semmonen pari tuntii aikaa yhessä...Myös tänään myö nähtiin...Se on kertonu miulle et miten pahoillaan se on siitä ku sillon aikoinaan läks ja et se ei ees ite tajuu miks se sen teki mut sen se tietää et se oli sillon tosi tyhmä. Sen elämässä on tapahtunu kaikkee...sillä oli törkee pahoinpitely syyte, mut se todettiin syyttömäks koko asiaan ku se ei ollu osallinen ollenkaan siihen...Mutta sitten sillä on törkeerattijuopumus-syyte joka oikeesti on tapahtunu mut se juttu ei ollu vakava ku se kerto miten se sen syytteen sai. Sitten se on joutunu jättää kouluja kesken...joka kuulemma on sen ex-tyttöystävän ansiota....eli sen vika...myös tuo pahoinpitely syyte oli sen tytön ansiota.
Se jätkä on sanonu et se on kaivannu minnuu aina tän ajan ihan hirveesti, ja et se ois aiemmin ottanu yhteyttä mutta ei uskaltanu koska luuli että mie vihaan sitä sen jättämisen takia. Se sano et se tietää miten hyväsydäminen ja ihana ihminen mie oon..ja et mie varmaan oon ainut joka pystys muuttamaan sen elämän parempaan suuntaan...Koska esim mie en polta enkä juo ja se tekee kumpaakin. Sitten se sano et se rakastaa minnuu ja että on aina rakastanu...
Sitten se on sanonu et se haluu miut ja vain miut...ja et se luulee et mie oon sille se oikee mitä se on aina ehtiny...!!! Mie tiiän et se ei valehtele noissa asioissa mitä se on sanonu. Se on siis kysyny et alanko olemaan sen kaa mut sanoin etten tiiä vielä...en oo yhtään varma itestäni...et piäiskö vaiko ei...en tiiä et rakastanko mie sitä...enää...tai et voisinko mie alkaa taas rakastaa??....ainakkii mie tykkään siitä..oon aina tykänny.
Miun iskä on sitä jätkää vastaan...en tiiä mix...se ei kai tykkää tän jätkän isästä tai jtn...Ja äitikkää ei oikein tykkää....Niillä on hirveet epäluulot...Mut mie oon näköjään aina se joka näkee heti jätkistä pintaa syvemmälle eikä vaan epäillyttävää ulkokuorta...Ja tiiän et vaikka tää jätkä ehkä näyttää joltain pahalta ja et sillä on ollu tuommosia juttuja...syytteitä...niin se on kumminkkii ihana ja hyvä ihminen sisältään...miulla oli tänäänkin hyvä olla sen kaa...kun katon sitä...ja kun oon sen vieressä niin tunnen semmosta yhteenkuuluvuutta,ku meillä on yhteinen menneisyyskin...ja se on vaan niin herttanen...semmonen luonne josta mie tykkään...rakastan sen hauskoja juttuja...ja sekkii nauraa aina miun jutuille... :)
Mutta kysymys kuuluu hyvä yleisöni ja ne jotaka lukee tän loppuun...Että pitäiskö miun alkaa olemaan sen kaa...vaikka vanhemmat vastustas??...ja kannattaako se ku mie en ees vielä oo varma tunteistani...voiko ne vahvistuu ja muuttuu taas rakkaudeks uudestaan...??? Pitäskö miun vaan alkaa olemaan sen kaa ja kattoo et mitä meistä syntyy?? Kaikki maholliset kertokaa ihmeessä mielipiteenne asiaan...?!?!...oon avuton ku en tiiä mitä tehä...se kyl antaa miun miettii rauhassa...
nyt ku luitte ehkä ton ns. elämän tarinan ja yhteisen menneisyyden ni luulen et osaatte sanoo ainakkii jotain mielipidettä...
Se on miun lapsuuden ajan "tavallaan" poikakamu...ja leikkikamu. Tehtiin joka päivä sillon kaikkee yhessä ja mie rakastin sitä ihan mahottomasti...Sitten se vaan häippäs miun elämästä yhtäkkii...sen jälkeen asuttiin edelleen samalla kylällä ja käytiin pari vuotta samaa kouluu...Nähtiin toisiimme lähes joka päivä millon missäkin...Kumpikkii luultiin et se toinen vihaa ihteä. Joka tapauksessa ASIAAN...
nyt viime keskiviikkona näin sen viimeks kylällä auton kyyvissä kamunsa kanssa...huomasin kuinka se taas katto minnuu silleen jännästi...silleen et ei se minnuu unohtanu oo. Torstaina sitten tulin kamun kaa yhestä paikasta pois ja huomasin et miulle oli tullu textareita 4 jostain ihme numerosta. Luin eka viestin loppuun ja menin suoranaiseen shokkiin siitä ku siinä luki sen jätkän nimi. En ois ikinä uskonu saavani siltä enää mitään viestiä...Olin varmasti 2 tuntii shokin ja järkytyksen ja riemun sekaisessa tilassa. perjantaina myö nähtiin illalla...vietettiin semmonen pari tuntii aikaa yhessä...Myös tänään myö nähtiin...Se on kertonu miulle et miten pahoillaan se on siitä ku sillon aikoinaan läks ja et se ei ees ite tajuu miks se sen teki mut sen se tietää et se oli sillon tosi tyhmä. Sen elämässä on tapahtunu kaikkee...sillä oli törkee pahoinpitely syyte, mut se todettiin syyttömäks koko asiaan ku se ei ollu osallinen ollenkaan siihen...Mutta sitten sillä on törkeerattijuopumus-syyte joka oikeesti on tapahtunu mut se juttu ei ollu vakava ku se kerto miten se sen syytteen sai. Sitten se on joutunu jättää kouluja kesken...joka kuulemma on sen ex-tyttöystävän ansiota....eli sen vika...myös tuo pahoinpitely syyte oli sen tytön ansiota.
Se jätkä on sanonu et se on kaivannu minnuu aina tän ajan ihan hirveesti, ja et se ois aiemmin ottanu yhteyttä mutta ei uskaltanu koska luuli että mie vihaan sitä sen jättämisen takia. Se sano et se tietää miten hyväsydäminen ja ihana ihminen mie oon..ja et mie varmaan oon ainut joka pystys muuttamaan sen elämän parempaan suuntaan...Koska esim mie en polta enkä juo ja se tekee kumpaakin. Sitten se sano et se rakastaa minnuu ja että on aina rakastanu...
Sitten se on sanonu et se haluu miut ja vain miut...ja et se luulee et mie oon sille se oikee mitä se on aina ehtiny...!!! Mie tiiän et se ei valehtele noissa asioissa mitä se on sanonu. Se on siis kysyny et alanko olemaan sen kaa mut sanoin etten tiiä vielä...en oo yhtään varma itestäni...et piäiskö vaiko ei...en tiiä et rakastanko mie sitä...enää...tai et voisinko mie alkaa taas rakastaa??....ainakkii mie tykkään siitä..oon aina tykänny.
Miun iskä on sitä jätkää vastaan...en tiiä mix...se ei kai tykkää tän jätkän isästä tai jtn...Ja äitikkää ei oikein tykkää....Niillä on hirveet epäluulot...Mut mie oon näköjään aina se joka näkee heti jätkistä pintaa syvemmälle eikä vaan epäillyttävää ulkokuorta...Ja tiiän et vaikka tää jätkä ehkä näyttää joltain pahalta ja et sillä on ollu tuommosia juttuja...syytteitä...niin se on kumminkkii ihana ja hyvä ihminen sisältään...miulla oli tänäänkin hyvä olla sen kaa...kun katon sitä...ja kun oon sen vieressä niin tunnen semmosta yhteenkuuluvuutta,ku meillä on yhteinen menneisyyskin...ja se on vaan niin herttanen...semmonen luonne josta mie tykkään...rakastan sen hauskoja juttuja...ja sekkii nauraa aina miun jutuille... :)
Mutta kysymys kuuluu hyvä yleisöni ja ne jotaka lukee tän loppuun...Että pitäiskö miun alkaa olemaan sen kaa...vaikka vanhemmat vastustas??...ja kannattaako se ku mie en ees vielä oo varma tunteistani...voiko ne vahvistuu ja muuttuu taas rakkaudeks uudestaan...??? Pitäskö miun vaan alkaa olemaan sen kaa ja kattoo et mitä meistä syntyy?? Kaikki maholliset kertokaa ihmeessä mielipiteenne asiaan...?!?!...oon avuton ku en tiiä mitä tehä...se kyl antaa miun miettii rauhassa...
nyt ku luitte ehkä ton ns. elämän tarinan ja yhteisen menneisyyden ni luulen et osaatte sanoo ainakkii jotain mielipidettä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kivaa ku jaksoit kertoo ton sun elämän tarinas... mut ikävä tuottaa pettymyksiä, mut neitsyitten sanomisii ei aina kannata luottaa... ne sanoo semmosii asioit mitä ne ei tarkota... se o heti sun kimpus ku se ei saa ketää muuta... en haluu ol töykee, mut näin se on... itse tiedän mistä puhun, sillä olen seurustellut monien neitsyt-miehien kanssa... mutta toivottavasti tuo sinun jätkäsi olisi erilainen... neitsyet on haikailijoita...
Niih...toivotaan et tää miun kulta ois erilainen ku nuo mitä sie kerroit. Kyllä mie oikeestaan oon aika varauksellinen, et kannattaa olla aina vähä epävarma eikä luottaa kaikkiin sanomisiin.
Mut silti mie jostain syystä uskon et kyllä se minnuu rakastaa. Miks muuten se halluis nähä miut joka päivä. Ja se sanoo joka päivä kasvotusten rakastavansa minnuu aiwan mielettömästi eikä haluu ketään muuta. Ei kai ne neitsyetkään tunteettomia oo. Sitten se sanoo ettei haluu koskaan menettää minnuu,ja et miten ihana ja hyväsydäminen ihminen oon ja et oon ainut ihminen varmaan joka voi muuttaa sen elämän parempaan suuntaan,ku sillä on menny aika paskasti vuoden aikana. niiku kyllä miullakkii. Mut en mie vieläkään 100%:sti siihen luota ja sen tunteisiin,koska miun sydän vähä aikaa sitten säretiin ja en pysty muutenkaan hirmu helposti luottamaan,ainakaan vielä. Siihen menee aikaa.
kyl ne munki skorppari jätkät sano mul melkeenpä joka päivä et ne rakastaa mua, halus nähä mua joka päivä ja sotteli mul kolme tunni puheluit ja nii edellee... mut loppupeleis niitte sanomiset ei oolu totta... yks niist jätkist jopa kiristi mua, uhkaili ja levitteli perättömii juttui ku meil oli menny poikki... et siinä taas sitä rakkaut oli... ja vitut..! et tosiaanki kannattaa ol varuillaa mitä se sanoo, kaikki ei välttämät oo totta... ja mun nykysen poikakaveri paras kaveri o selitelly must sil kaikke, et mul ois muka mun parhaa kaveri kan suhe ja jotai tämmöst... ja sen se paraskamu o kans neitsyt... et varo vaa... ne neitsyet puhu mul ain kaikkee nättii ja ihanaa ja lupaili turhia, mut mitää niitte sanomisist ei ollu totta. ne vaa halus mun kans sänkyy... =( et ei kovi kivaa... mut koita pärjät sen sun jätkäs kans ja toivotaa et se o paljo parempi ihmine mitä nää mun tapaamat mulkvistit... onnea..!
Kyllä neitsytmiehet on luotettavia ja aivan ihania, ollaan oltu yksissä jo yli 15 vuotta. Luotettavampaa ei vois löytyä, vaan varmaan se on myös persoonakysymys...
Varo sellaista ihmistä joka syyttää pahoinpitelyistään tai rattijuoppumuksistaan toisia ihmisiä. Joutuessasi tuollaisen ihmistyypin tyttöystäväksi joudut samalla uhriksi ja sinua tullaan syyllistämään milloin mistäkin, se tietää onnetonta ihmissuhdetta.
Jos nyt kuitenkin ajaudut tähän suhteeseen, pidä tarkkaa huolta itsestäsi ja siitä että mikä missäkin tilanteessa on hänen omia tunteitaan ja valintojaan tai tekemisiään, älä antaudu potemaan syyllisyyksiä niistä. Hänen kaltaisensa tyyppi on mestari vierittäjä, tulet huomaamaan sen. Kaiken pohjalla on hänen huono itsetuntonsa joka ei kestä sitä että sinä olisit yhtään parempi. Niinpä hänen elämäntehtäväkseen muodostuu sinun itsetuntosi latistaminen, jotta hänen ei tarvitsisi tuntea esim. mustasukkaisuutta siitä että hän on itseään paremmassa seurassa jolloin on vaarana että sinä sen jossain vaiheessa tajuaisit ja ottaisit itsellesi paraemman kumppanin, minkä tietysti oikeutetusti ansaitsisitkin.
Jokaisen tulisi kantaa vastuu omista tekemisistään. Olen nähnyt nais/tyttö-hiirulaisia jotka vain siksi että joku heitä sanoo rakastavansa ovat antaneet kohdella itseään miten vain.
On paljon seurustelevia pareja joista toinen on hoivaaja ja toinen hoivattava. Ja yleensä tämä hoivattava on koskaan aikuiseksi kehittymätön alkoholistimies ja hoivaajana sitten naisparka, jonka oma elämä hukkautuu kyyneliin ja surkutteluun. Siihenkin on syynsä, että miksi joku alistuu ja "tahtoo" alistua tuollaiseen osaan elämässään. Vaan enpä nyt sitä ala tässä ruotimaan.
Mun neuvo on että jätä se tyyppi tai ole ainakin hyvin, hyvin varovainen ja säilytä oma arvosi ja arviointikykysi.
Kiitos tosta viimesimmästä viestistä....Se kuulosti jokseenkin niin tututlta näin monen kuukauden jälkeen. Tajusin että se jätkä ei oo miun arvonen. Vaikka meillä on yhteinen menneisyys ja kaikkee jännää...niin...kyllä se on niin että minnuu oottaa jottain paljo parempaa jossain.... :) Kiitos vielä kaikille jotka vaivautu vastaamaan.... :D