Olen tosi yksinäinen ja mua kiusataan paitsi livenä, myös netissä. Mietin usein mikä mussa on vialla ja mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kohtalon? Edes nimimerkin taakse piiloutuminen ei auta, koska jostain löytyy aina tuntemattomia haaskalintuja jotka iskee kyntensä heikkouksiini, ainoana tarkoituksenaan aiheuttaa mulle pahaa mieltä ja tehdä kurja elämäni entistäkin kurjemmaksi.
Koitan ajatella, että nettikiusaajat on niitä joilla on pahoja ongelmia, koska ei kai nyt kukaan normaali ihminen halua satuttaa tuntematonta ja sulkea sitä kaiken keskustelun ulkopuolelle? Mutta vaikka kuinka yritän, en voi olla miettimättä, miksi kiusaaminen kohdistuu aina muhun... Netissä on niin paljon muitakin ihmisiä, mutta vain harva joutuu kohtaamaan näin laajamittaista nettikiusaamista kuin minä. Mikä mussa siis on vialla? Onhan mulla nämä miestissit, mutta tekeekö ne musta todella sellaisen ihmissaastan kuin kiusaajat antaa ymmärtää? Eikö mulle todellakaan löydy paikkaa muiden joukosta näiden tissien takia?
Koitan ajatella, että nettikiusaajat on niitä joilla on pahoja ongelmia, koska ei kai nyt kukaan normaali ihminen halua satuttaa tuntematonta ja sulkea sitä kaiken keskustelun ulkopuolelle? Mutta vaikka kuinka yritän, en voi olla miettimättä, miksi kiusaaminen kohdistuu aina muhun... Netissä on niin paljon muitakin ihmisiä, mutta vain harva joutuu kohtaamaan näin laajamittaista nettikiusaamista kuin minä. Mikä mussa siis on vialla? Onhan mulla nämä miestissit, mutta tekeekö ne musta todella sellaisen ihmissaastan kuin kiusaajat antaa ymmärtää? Eikö mulle todellakaan löydy paikkaa muiden joukosta näiden tissien takia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nämä kiusaajat ovat k.u.s.i.p.ä.i.t.ä. Ei niistä kannata välittää, vaikka vaikeaa varmasti onkin. Ne pellet ovat mielenhäiriöisiä ja epäonnistuneita vellihousuja.
Tai voi asia olla noinkin, mutta myös mielentereysongelmaiset saavat täällä noilta paneetelijoilta niskaansa juurikin siksi, kun "eivät ole saaneet elmässään mitään näkyvää aikaiseksi".
Itse totea tähän vain, että elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee. Ja vaikka se olisi pois kaikesta ulospäin näkyvästä, mitä menestyneisyydeksi toisten silmisssä kutsutaan, voi ihminen olla henkisesti kasvanut ja muuttunut aikalailla koettelemusten seurauksena. Mitä tietysti tuntematon ei näe. Oma arvomaailma ainakin itselläni meni uusiksi. Siksi en osaakaan arvottaa ihmisiä sen perusteella, kuinka paljon esim. materiaa ovat saaneet kahlittua ympärilleen.
kustardeja (retard) mun keksimä nimitys kiusaajapissapäille:P
Täällä netissä on hyvä otanta entisistä ja nykyisistä kehityshäiriöisistä tunnevammaisista koulukiusaajista.
Se tuntuu että ne kommentit on juuri sulle tarkoitettu, mutta eivät ne ihmisenkuvotukset tunne sua, eivät tiedä kuinka olet hyvä ja hieno mies, vaan tekevät nopean arvion kanan-aivoillaan ja alkavat nokkia isoa nokkaa tai väärän sävyistä helttaa.
Kukaan muu ei saa sua laskemaan katsettasi kuin sinä itse. Jos voisin, niin sanoisin että pää pystyyn!
Tai voi asia olla noinkin. Itse en kuitenkaan ole ollut sen enempää koulukiusaaja kuin sen uhrikaan, vaikka olenkin kärsinyt kasvukivuista. Fiksuna ja sosiaalisesti taitavana vältyin varsinkin joutumasta uhriksi, vaikka jotkut joskus yrittivätkin testata rajojani.
Omalla tilanteeni: suuuren perheen toiseksi vanhempana itselle lankesi rooli liian varhain olla äitini oikea käsi ja käytännössä se pikkuäiti nuoremmille sisaruksilleni erityisesti silloin, kun oma äiti ei jaksanut / voinut niin hyvin.Eli liikaa vastuuta liian varhain, mikä tarkoitti sitä, että oma kehitykseni tuossa juurikin häiriintyi. Esim. murrosikää ei itselläni juuri ole ollut. Jotta voisi olla, täytyisi kotona olla sellainen olotila, että on joku joka ne kapioinnit voi ottaa vastaan. Meillä ei olisi ollut näin. Myöhemmin terapiassa olen saanut rakentaa oman kasvuni kaarta aikuisella iällä.
Netissä ole kokenut tulleeni juurikin itse joidenkin hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka toisaalta, eihän näistä voi tietää, kelle nämä on tarkoitettu. Mutta intuitiolla luulen ,että moni tulkintani on mennyt nappiinkin. Mitä nimittäin tulee ihmisten välisiin suhteisiin tuolla live-elämässä, kun näitä sinne peilaa. Itseäni olen kuitenkin ainoastaan halunnut puollustaa. Toki joskus on ollut myös hermot koetuksella ja maltti itsellänikin mennyt. Mutta tahallinen toisten "savustaminen" ei ole ollut itselläni tarkoituksellista.
puollustin yläasteikisenä heikompia. Menin tekemään tuttavuutta sen uuden tulokkaan kanssa luokassamme, joka oli kotoisin korvesta, ei ollut niin kaunis - niin kuinka ollakaan; häneen jotku silloin suhtatui, kuin olisi "haissut pahalle". Tai jotain muuta asiaan kuulumatonta. Yksin siellä käytävällä istui usein. Muistan kerran, kun tytöt kanssani vinoilivat tuolle yksinäiselle. Menin itsumaan (kuin protestista) tämän viereen, ja tuo yksinäinen katsahti itseeni - että millä mielellä siihen tulin. Epäluulo voitti pian kuitenkin, ja saimme hänet jotenkin joukkoomme siten, ettei hänen tarvinnut tuntea syrjäytyneisyyttä, mikä alkuun uhkasi.
8. luokalla mut valittiin luokan emppikseksi. Mitenkään itseäni nostamatta, mutta näin se meni. Olin 14 v.
Mutta mites ne sun adoptoineet vanhempas, Raimo ja Pertti ?
Taas sama trolli..
Kirjoitin muuten itse kerran trollin ja seuraavana päivänä menin vilkaisemaan tuli vastauksia niin koko juttu olikin nostettu yläpalkkiin ja yli 300 vastausta.. Nolotti kun tarina oli täysin huuhaata niin en uskaltanut edes lukea yhtä replyä.. Kai se ketju yhä googlella löytyisi.
-"tuli"
Niin siinä käy.. luulen, että paatuneet trollaajat eivät nouse niin helposti, mikä on ihan ymmärrettävää. Suomi24 on trollien paratiisi.
Yli 300 vastausta päivässä on jo melkoinen saavutus. :) Mutta kyllä tuon yläpalkin takaa löytyy välillä niin aivottomia juttuja, että saa olla melkoinen puusilmä jos ei tunnista niitä trolliksi. Luulen, ettei Suomi24:n ylläpitokaan ole aina mennyt lankaan vaan nostaa tietoisesti trollin esiin klikkausten ja mainostulojen toivossa. Joskus voi olla liian vaivalloista löytää sellaisia uskottavan tuntuisia viestejä, joista on helppo keksiä kiinnostava otsikko yläpalkkiin ilman että aiheet toistaa liikaa toisiaan.
Huvittelin itse yhdessä vaiheessa niin, että lähetin tänne Suomi24:n palstoille ihan uskottavia mutta täysin keksittyjä viestejä sillä mielellä, että katsotaan pääseekö sillä yläpalkkiin. Aina se ei tietenkään onnistunut, mutta niin usein kuitenkin että hommasta katosi pian hohto.
Unohtui mainita, että parhaimmillaan kolme viidestä yläpalkin linkistä vei mun höpläytyskirjoituksiini. :)
Sitä se on yksinäisen elämä.
Niinpä. Kyllä yksinkin voi pitää hauskaa. :)
Paras nauru tuleekin, kun nauraa omille vitseille.
Lakkaa välittämästä. Monet on sitä paitsi täysiä trolleja. Ja lyö takaisin, pölhö. Olenko minkäkin "kiusaaja", kun sanon sinua pölhöksi, pölhö?