merkeissä ja kertoa tunteistaan varattua kohtaan? Onko se sopivaa? Entäs toisin päin. Onko varatun sopivaa kertoa tunteistaan sinkulle? Vai onko vaiettava ikuisesti kun on pallo jalassa?
Onko tunteiden olemassaolo uskottomuutta ja niistä kertominen tunteiden kohteelle pettämistä? Pitääkö paikkaansa että jos tuollaisesta kehittyy suhde niin se kestä vaikka varattu eroaisi? Jos olisit itse se osapuoli jonka puoliso on rakastunut johonkuhun toiseen henkilöön, miltä se tuntuisi ja miten toimisit?
Onko tunteiden olemassaolo uskottomuutta ja niistä kertominen tunteiden kohteelle pettämistä? Pitääkö paikkaansa että jos tuollaisesta kehittyy suhde niin se kestä vaikka varattu eroaisi? Jos olisit itse se osapuoli jonka puoliso on rakastunut johonkuhun toiseen henkilöön, miltä se tuntuisi ja miten toimisit?
Vastaukset 84
Vanhimmat
Elä jaksa taas...!
Saa saa.
Ja sit joskus ehkä saakin!
Ei nyt ehkä ole kovin toivottavaa sinkun kertoa tunteistaan varatulle. Toisinpäin käy.
Ei toisin päin saa olla!
Pitkässä suhteessa voi tulla ihastumisia jotka menevät kyllä ohitse. Ihminen ei ole mikään robotti, mutta tunteiden mukaan ei silti tarvitse toimia. Siinä se uskollisuus punnitaan.
Kerro vaan se helpottaa.
Tollasessa tilanteessa varatun pitää tehdä aloite, jos on toiveita jostain suhteenpoikasesta.
Sitä nyt ei kukaan pysty sanomaan kestäisikö suhde vai ei.
ei ole sopivaa sinkun kertoa varatulle, varatun sinkulle ja varatun varatulle. Mut poikkeus tekee säännön, elämäähän tää vain on ja joskus tunteet voin olla niin voimakkaat et ei muuta voi...
Kuka tahansa voi kertoa tunteistaan toiselle. Se, mitä sitten tehdään on ko.ihmisten keskeinen asia. Tuollainen suhde voi kestää hyvinkin, tästä esimerkkinä eroa käsittelevien kirjojen psykologien kommentit ja osalla omat kokemukset. Jälleen kerran ihmiset on erilaisia ja ihmisten tilanteet on erilaisia. Ja, jos oma kumppani tekisi minulle noin, se tuntuisi pahalta, mutta jos oma kumppani jäisi luokseni ja tuntisi vastavuoroista rakkautta jonkun toisen kanssa tuntuisi minusta aika paljon pahemmalta, todella pahalta, mutta haluaisin että hän saisi rakkauden. Itse haluan, että minua rakastetaan, eikä kanssani olla vain sen vuoksi että yhteen on menty, mutta jälleen kerran ihmiset on erilaisia.
Varatun pokaaminen on vähän kyseenalaista. Toisen suhdetta pitäisi aina kunnioittaa. Jos varattu alkaa pokata sinkkua, ei sekään oikein. Tunteiden olemassaolo ei ole pettämistä, mutta niiden mukaan riehuminen on. Emme ole mitään apinoita vaan meillä on valinnan vapaus ettemme pane kaikkea mikä liikkuu.
Olen rakastunut sinkkuun. Varattuna. Elämä ei ole samaa tänä päivänä kuin
aikaisemmin. Onko samaa sukupuolta olevien naimakaupat oikein?
Entä onko heillä varattu-ongelma?
Jos luoja tuo osoittamansa henkilön minulle, otan sen lahjana vastaan.
En yritä tökkiä kahta sähköpistoketta toisiinsa jos ne ovat urospuoliset.
Ajattelemisen aihetta antaa nykyään moni muukin kuin Alko.
Miten onnistutkin yhdessä viestissä olemaan sekä ahdasmielinen että täysin moraaliton yhtäaikaa. Saavutus tuokin.
On ihannemaailma ja on inhimillinen todellisuus. Ja kaikki variaatiot.
Tuula K. vaiko ex-puolisoaan "sontaläjäksi" haukkuva vanhainkodin hoitajatar on nyt ottanut moraalin aseekseen?
Puhuminen on aina sopivampaa kuin esimerkiksi TANSSEISSA VIERAIDEN MIESTEN LIKISTELTÄVÄNÄ JA PURISTELTAVANA KÄYMINEN!
Onko moraalisesti oikein
- esiintyä toisen naisen nimissä tällä/muilla palstoilla?
-soitella pilapuheluita esim. Yölinja-radio-ohjelmaan?
- lainailla jo seurustelun alussa MIEHEN AUTOA?
-väittää, että jollakulla ON LAPSIA, vaikkei hänellä niitä ole?
- tehdä AVIOTTOMIA lapsia?
Se joka ei itse tee moraalisesti mitään arveluttavaa, kuten laukka tansseissa LIKISTELEMÄSSÄ JA PURISTELEMASSA aloittakoon moralisoinnin!
Olet kyllä AIVAN väärillä raiteilla.
Kaikki meni päin puuta ja heiniä!
Tunteista kertomisessa ei ole mitään pahaa, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, se on ihan toinen juttu.
Tunteilleen ei mahda mitään, mutta teoilleen mahtaa.
Varattuna pohtisin tuossa tilanteessa, lähteäkö vai jäädä. Itseasiassa itse tein sen ratkaisun varattuna, että kerroin ja erosin vakisuhteestani. Ihastuminen oli liian voimakas, jotta olisin enää kyennyt olemaan puolisoni kanssa.
Tottakai on sopivaa.
VAIHE1:
Mutta ääneen minä sanon, ettei ole. Sanon HIMOITSEMALLENI miehelle, ettei hän saa kertoa tunteistaan varatulle naiselle. Sitten toitotan joko palstalla ERI NIMIMERKEIN, kuinka varattu ei saa puhua tunteistaan sinkulle.
VAIHE2:
Kun varattu ei uskalla puhua tunteistaan HIMOITSEMALLENI miehelle paheksunnan pelossa, sanon miehelle, ettei varattu nainen välitä. Kun sinkkumies ei uskalla puhua lempeistä tunteistaan varatulle naiselle, kirjoitan YLEISESLLE PALSTALLE TÖRKEITÄ VIESTEJÄ sinkkumiehen nimissä - varatulle naiselle tyyliin : "Inhoon sua akka."
VAIHE3:
Mies on MANIPULOITU omakseni!
Jätä jo tuo Tuula K. rauhaan, vaikutat todella häiriintyneeltä ja psykoottiselta.
Olet se Tuulan stalkkaaja joka HUUTAA osan kirjoituksistaan ja joka on kade muun muassa Tuulan turkista ja Tuulan miehestä.
Kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Kultainen sääntö esiintyy muunnelmina lähes kaikissa uskonnoissa ja monissa ajatussuunnissa, ja sitä on tarkasteltu uskonnon lisäksi myös tieteen ja humanismin näkökulmasta. Useimmissa uskonnoissa sääntö mainitaan vain ohimennen, mutta kungfutselaisuudessa ja juutalais-kristillisyydessä siitä on tullut pysyvä ja näkyvä pohdiskelun teema.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_sääntö
Kovin mustavalkoisen maailmankuvani mukaisesti.
1.Jos seurustelen -> rakastan.
2.Jos kaksi henkilöä rakastaa toisiaan, niin mielestäni on väärin, jos joku ulkopuolinen yrittää rikkoa tuota rakkautta.
YksKmies
Aloitteen tulisi tulla varatulta sinkulle. Tällöin varattu päättää itse siitä mitä tekee, eli pettääkö, eroaako.sinkku ei mielestäni saisi mennä toisen suhteen väliin. Tunteet eivät ole väärin mutta toimiminen on.
Ei pidä mennä tekemään aloitetta lainkaan, jos ajattelee noin, että keneltä pitäisi tulla. Ehkä on silloin vain parempi pitää mölyt omassa mahassa.
se riippuu naisten kaksinaismoralismista paljolti.
Minä en kysyisi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Näitä palstoja lukemalla huomaa, että aina ilmeisesti ei saisi. Minä olen sitä mieltä, että tunteista voi kertoa kenelle tahansa, ei ole sinun vika jos vastapuoli ei osaa suhtautua siihen.
Eihän tunteista kertominen tarkoita sitä että toisen on tunnettava samoin, tuskin kukaan sitä edellyttää. Mitä pahaa siinä on jos on tunteita toista kohtaan, jos toinen ei tunne samoin, niin voi sanoa sen nätisti. Joillakin vain voi olla tarve sanoa, jotta sitten itse tietää miten siitä on vain päästävä irti.
Olen aina ollut roikkumista vastaan, jos mulle rakas ihminen haluaisi olla toisen kanssa, niin en vois pidätellä häntä, koska tietäisin että hänen sydämensä on toisaalla. Kaikki ei kuitenkaan ajattele näin.
kuin sinullakin, eikä siihen mitään lisäämistä.
Onnellisia pareja syntyy, vain jos tunteista saa puhua. Rakkaus syttyy joskus uudelleen ja sille ette voi mitään. Tunnen monia.
Ei aina ole niin että ensiksi valittu on se loppuelämän juttu.
Puhuminen ei ole väärin, koska ihmiset sitten itse päättävät ja ovat vastuussa siitä miten toimivat. Aikuisia ollaan kuitenkin..
Olen naimisissa oleva nainen. Jostain syystä minua lähestytään melko usein vaikka kauppareissulla. Ei se minusta mitenkään sopimatonta ole. Toki varattuna en voi muuta kuin toivottaa hyvää jatkoa. Toisaalta jos parisuhteen olisi huonossa jamassa, niin voisi olla, että se suhde loppuisi nopeammin.
Tunteistaan niin paljon kuin haluaa.
Varattu miettiköön, mikä on oikkein partneriaan kohtaan ja toista sinkkua kohtaan.
Ts. Mitkä ovat hänen omat aidot tunteensa.
Siis ei pidä kahta.
Jommasta kummasta on luovuttava.
Kyllä sinkun pitäisi kunnioittaa toisten suhdetta myös.
Tunteita voi silti olla, se on ihmisyyttä.
No ei todellakaan saa, aivan sairasta suomessa riittää sinkkuja, joille voi kertoilla mitä haluaa, mutta varatut on varattuja, odota että eroaa sitten voi kertoa mitä kerrot.
Toisen suhteen rikkominen tai yrittäminen on väärin varsinkn jos on lapsia.Pitää malttaa ettaä varattu eroaa tai etsiä vapaata seuraa.
Ei tunteista kertominen ile toisen suhteen rikkomista. Jos suhde on niin heikolla pohjalla, niin eihän sillä silloin tee mitään. Menköön rikki.
Ei kai kukaan täysjärkinen sinkku nyt varattua lähestyisikään, jollei olisi saanut itse lämmintä vastaanottoa.
Taas tuota varattua jauhantaa.
Taitaa siellä joku pelokas vaimo kirjoitella ksikkien ukkomiesten puolesta.
Kaikki saa kertoa siitä mitä tuntee. Se on sitten eri asia kenen on soveliasta tehdä mitään niiden mukaan. Sinkkuhan tekee niin kuin itselleen on parhaaksi. Varattuna parisuhteessa jos meinaa olla niin pitää ajatella sitä toistakin.
Lähestykää toisianne livessä.
Ei saa. Sinkut lähestyy sinkkuja ja varatut vain sitä varaajaa. Näillä säännöillä pysyy liikenne järjestyksessä.
Sinkku ei tietenkään lähesty varattua, mutta varattu voi lähestyä sinkkua - vaikkakin aika moraalitontahan tuokin olisi.
Jos varattu lähestyisi minua, se kertoisi kyllä niin paljon siitä varatusta, että en alkaisi hänen kanssaan millekään. Varatut pitäkööt tunteensa omina tietoinaan.
voi lähestyä varattua. Ei siitä ole mitään ohjekirjaa tehty. Varattu vain itse päättää antaako rukkaset, vai onko valmis pettämään. Jos hänen suhteensa on kunnossa, niin hänellä ei ole tarvetta ottaa sinkun ehdotuksia vakavasti.
Höpsis..,jos suhde ei ole kunnossa, niin erotaan ja vasta sitten aletaan katteleen muita.
En ikinä vokottelisi varattua, koska jos seurustelisin itse, niin en pitäisi siitä, että joku tunkisi "kolmanneksi pyöräksi" ja yrittäisi rikkoa rakkautemme.
Oletko kuullut tästä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_sääntö
Rakkaus ei kysy lupaa.
Te useimmat sekoitatte nyt tunteet ja teot. Aloittaja kai kysyi, saako kertoa tunteistaan tai lähestyä sen kertomisen merkeissä. Miten siitä muka on suora yhteys pettämiseen, toisten väliin tunkemiseen tai iskemiseen? No, ei mitenkään. Tunteistaan haluaa joskus kertoa itsensä vuoksi. Ja ollakseen rehellinen. Ilman mitään aikomuksia, yrityksiä tai odotuksia. Sinkun on helpompi toki kertoa, varatulta se vaatii samalla yleensä sen kertomista, aikooko elää tunteidensa mukaan vai ei. Joka tapauksessa: tunteistaan saa ja jos aikoo olla rehellinen, mielestäni myös pitäisi, aina kertoa. On eri asia kertoa tai tehdä halujensa mukaan. Ei ihastuminen ole toisen viemistä, varastamista, ahdistelua tai häirintää - se on "vain" tunne, jotain aineetonta, joka useimmissa tapauksissa koetaan positiiviseksi. Outo maailma, jos rehellisyys on "epäsopivaa" ja avoin tunteminen väärin.
Olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä tunteista voi kertoa ihan kuka vaan, mutta reilusti pitäisi kertoa eikä jättää asioita pimentoon. Tietysti kysymys myös luottamuksesta. Edelleenkin ole sitä mieltä ettei kukaan hyvän suhteen väliin mene ja tietty jos kyseessä on hetkellinen hurahdus voipi odotella, että josko se menee ohi. Mutta jatkuessaan kannattaa kyllä. Mutta näitä on aika turha tänne kirjoitella, sillä kohta tulee pilvin pimein viestejä sekä puolesta että vastaan. Olen varmaan vähän outo, kun itse ajattelen, että jos puolisoni toisen matkaan lähtisi ehdotteluista niin ei meidän suhde niin hyvä ollut eikä hän niin paljoa minua arvostanut, mutta tilanteessani on ehkä helppo näin sanoa.
Samoilla linjoilla, varsinkin tästä:
"Olen varmaan vähän outo, kun itse ajattelen, että jos puolisoni toisen matkaan lähtisi ehdotteluista niin ei meidän suhde niin hyvä ollut eikä hän niin paljoa minua arvostanut.."
Ja miltei tolleen on kerran käynyt...luullakseni hän ajatteli et en arvostanut tarpeeksi, kun en oikein koskaan ollut mustasukkainen, ja itse taas ajattelin, että arvostan niin paljon, että minun ei tarvitse olla mustasukkainen...
Minä puolestani olen nähnyt tuon mustasukkaisuudenkin puolenkin aiemmin ja aivan aiheetta, mutta ei siitä vyyhdistä enempää. Mustasukkaisuus muuten tuhoaa kyllä suhteen ennenpitkää, joten en usko SeKoo, että olet toiminut väärin, ehkä suhteennne oli muutoin pielessä ja tunteet kadonneet.
Tunteistaan saa puhua. Aina on toivottavaa, et kuuntelija jollain tasolla voi ymmärtää jos itse ei tunne samoin. Sille joka tunteensa ilmaisee on luultavasti ollut jokin sisäinen pakko sanoa jotakin.
Ei saa lähestyä. Sinkku etsii vaan toisen sinkun ja varattu eroaa ennen kuin alkaa kertomaan tunteistaan sinkulle.
Ei saa. Varatutkin kertokoon tunteistaan vain kumppaneilleen tai vaijetkoon tunteistaan niin pitkään kunnes eroavat. Eiköhän ole parempi kunnioittaa kaikkien tunteita sillä, ettei muodosta vääriä tunteita varattuihin tai varattuna.
Ihan selvä sääntö on, ettei varattuja vikitellä tai varattuna vikittele.
Kaikkii asioita ei voi hallita,elämää ei voi aina kontrolloida,puhumattomuus voi olla huonompi vaihtoehto.
Teinit ei voi hallita sitä tunnetta kun joka päivä ihastuu johonkin tai rakastuu koulukaveriin, jonka kanssa on istunut ruokalassa samassa pöydässä jne.
Normaali teinikin ymmärtää, ettei ole järkevää näitä tunteitaan olla purkamassa silloin, kun tunteiden kohde ei ole realistinen tunteiden jakaja.
Normaali vapaa tai varattu aikuinen voi hallita käytöstään niin, ettei ala kohdistamaan tunteitaan kiellettyyn tai epärealistiseen suuntaan ja se liittyy vastuuseen omasta tunnepuolen käytöksestä. Sitä vastuuta on turha selittää hallitsemattomaksi tai hakea vastuuvapautta siitä, mihin kohdistaa ihastumisen tai rakastumisen tunteita, se ei tapahdu hetkessä ja putoa kenenkään päähän yllättäen, kuin linnun paska.
Ennen kuin tunteet kehittyy sellaiseksi, että niistä on puhuttava kohteen kanssa, on tehty jo paljon moraalisia valintoja ja niitä ei kannata muuksi selittää.
Enemmän pitäisi myöntyvästi miettiä, miksi ne valinnat mielessään teki ja antoi tunteilleen vallan. Puuttuuko elämästä jotain oleellista tunnepuolella ;)
Tätä komppaan ja tässä on se kultaisen säännön punainen lanka, älä selittele omia moraalisia valintoja muiden valinnoiksi. Ota vastuu siitä mihin annat itsellesi luvan.
Kukaan ei ole aloituksen kysymyksestä ihmetellyt tunteita, puhutaanko ihastumisesta, rakastumisesta, yhden yön syrjähypystä, 15-vuoden vai 5-minuutin tunteiden kehittymisestä kiellettyyn suuntaan :)
Luulen että aloittaja tarkoittaa muuta kuin 5-minuutin kohtaamista koska:
Kysyy uuden suhteen kestävyydestä, varatun puolison reagoimisesta ja haluaa yleisen mielipiteen hyväksynnästä omille ajatuksilleen.
Yhdistän aloituksen siihen, että omat moraaliset valinnat on jo tuossa tehty ja nyt kysytään hyväksyntää niille ajatuksille, kun aletaan maksaa pettävän varatun päässä laskua teoista :))))
Täällä moralistien joukossa on aika turha selitellä mitään. Rakkaus on tunne ja tunteita ei kannata liikaa hallita, viha on tunne ja tunteita ei kannata liikaa hallita. Tekojaan voi hallita! Pahaa oloa aiheuttaa, jos tunteita panttaa. Älkää nyt yhdistäkö näitä asioita vain teineihin. Kyllä rakkautta kokevat ja saavat kokea vanhemmatkin ihmiset. Suhteita hajoaa ja uusia syntyy. Suhteissa koetaan pettymyksiä. Osa katkeroituu ja marmattaa toiset kuoliaaksi, osa ottaa riskejä ja pettyy ja kokee karvauksia. Elämää se on, mutta tahallisesti ei tarvitse loukata muita. Ja eniten muuten ottaa päähän jonkunlaiset ennakkokäsitykset mitä ihmiset tekevät toisista ihmisistä statuksen, puheiden, vallan tai muun vuoksi. Ei sellaisia ihmisiä lähelle, kiitos! Toimeen täytyy tulla valitettavasti kaikkien kanssa.
Kaikkea saa tuntea mutta sosiaalinen kanssaeläminen ja -käyminen tuottaa myös vastuita omien tunteiden käsittelyyn. Täällä palstalla voi kaikki ymmärtää sallituksi, mutta käytännön elämässä on tunteilla myös normit, joita säätelee ympäristö ja opittu sosiaalinen käytös, suhteessa muihin ihmisiin. Ja kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, mutta silloin kannattaa toimintaa tehdä muualla, kuin toimeentulemattomassa ympäristössä.
Onpa hauska moraali sinulla niin että täällä mielestäsi kaikki on sallittua. Niinkö, aika fiksulta ja uskaliaalta ihmiseltä vaikutat. Ja ymmärsitköhän ollenkaan kirjoittamaani. Lue uudelleen ja koita, jos aukenee!
Joskus tunteista kertomisella voi olla arvaamattomia seurauksia. Itse rinnastan kertomisen siinä mielessä jo tekoon... Kun moni on sitä mieltä, ettei tunteista kertominen ole kiellettyä, se mikä ratkaisee, on teot.
Esimerkiksi varattu kertoo sinkulle tunteistaan, ihan vain kertoakseen, ei siksi, että päätyisivät suhteeseen. Sinkku levittääkin tietoa ympäriinsä ja se kantautuu lopulta varatun kumppanin korviin. Näin ollen se loukkaa varatun kumppania. Samoin loukkaa varatun kumppania, jos varattu kertoo ihastumisestaan ei sille sinkulle, vaan omalle kumppanilleen.
Sinkku kertoo tunteistaan varatulle. He eivät ala salasuhteilemaan, mutta koska varattukin on ollut hiukan ihastunut sinkkuun, asia jää pyörimään hänen päähänsä, hänen käytöksensä muuttuu ja alkaa harhailla ja sen huomaa jo varatun kumppanikin. Mitään ei ole tekeillä ja varattu rakastaa edelleen kumppaniaan, joka on tärkeysjärjestyksessä ykkönen. Silti tuo tieto sinkun tunteista aiheuttaa päänvaivaa ja varatun kumppani panee merkille, että nyt ei kaikki ole kohdillaan, alkaa epäillä, kenties tentata toista, luulee toisen pettävän ja ties mitä.
Plus lukemattomia esimerkkejä lisää.
Ihmiset on erilaisia. Minä haluaisin suhteessa ollessani kylläkin kuulla, jos kumppanini on johonkin toiseen vahvasti ihastunut, ihatumisasteissakin on eroja. Ehkä miettisin myös sitä kautta mitä suhteessa on vialla ja voisi saada mahdolisuuden korjata asioita. Vaikka ero sitten tulisikin, tietäisin että on yritetty ja ehkä siinä mielessä sen voisi helpommin hyväksyä. En puhu pikkuihastumísista ja todellakin ihmiset ovat erilaisia.
Kirjoitin alemmaksi lisää pitkän kaavan kautta kun puhuin välissä puhelimeenkin.... SIis näen nyt vasta tämän kirjoituksesi.
Ei ollut tarkoitus olla mustavalkoinen vaan tuoda esiin vain pari erilaista tilannetta. Laajemmasti kirjotin alemmaksi, mutta totta, että ihmiset ovat erilaisia.
Ei suhteessa aina ole jotain vialla, jos ihastuu toiseen, vahvastikin (siitä alla myös). Sinä haluaisit kuulla kumppanin ihastumisesta, minä en haluaisi, enkä haluaisi omankaan kumppanini kuulevan minun ihastumisestani toiseen... Siis niin kauan kuin kaikki on ns. hyvin.
Olen nimittäin kuullut kumppanin ihastumisesta, ja se teki äärimmäisen kipeää. Tausta oli se, että kumppanini oli sinkkuna ollessaan saanut pakit ihastukseltaan vain muutamaa kuukautta ennen kuin me tapasimme. Aloimme seurustella ja olimme olleet yhdessä jo pitkään, kun kumppani alkoi olla jotenkin tosi vakeana. Hänestä näkee sen niin helposti. Lopulta otin itse asian puheeksi, ja sain kuulla, että hänellä on edelleen ajatuksissaan tämä henkilö, jonka kanssa ei koskaan minkäänlaista suhdetta muodostunut... Se tuntui pahalta, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että olenkin hänelle näköjään jokin varahenkilö. Että kun ei saanut haluaamaansa, otti jonkun jonka sai. Loppujen lopuksi siitäkin selvittiin ja hänellä tosiaan oli ollut ja oli edelleen vahvat tunteet minuunkin, mutta se pakkitapauksen käsittely oli ilmeisesti jotenkin jäänyt hänellä vielä kesken. Tunsin pitkään itseni petetyksi ja loukatuksi ja mietin, onko meistä enää jatkamaan yhdessä,
Mutta se oli tosiaan niin kipeä kokemus, että en halua samaa hänelle. En halua samaa kenellekään. Siitä on jo vuosikausia, suhteemme pääsi takaisin jaloilleen ja on voimissaan. En aio pilata sitä tuottamalla hänelle saman kokemuksen jonka hän aiheutti minulle. Olisin päässyt itse paljon helpommalla jos en olisi tiennyt. Hänelle itselleen se tieto vain kävi liian tuskalliseksi... Mutta oli kamalaa olla kauhean tunnemyllerryksen vallassa, kun toinen itkee MINUN olkaani vasten, että ihanaa, kun olet niin ymmärtäväinen! Minä se olisin sitä lohtua kaivannut...
Kirjoitin tosiaankin tilanteesta, missä kaikki ei ole hyvin. Ihastumisia tulee, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että jos kyseessä on suurempi ja pidempi ihastus niin olisi hyvä kertoa. No, ensinnäkin juuri siksi, että tunteita voisi pohtia toisaalta itse en ainakaan haluaisi olla suhteessa, missä toinen esittää rakastavansa minua kovastikin ja miettii silti jotakin toista. Mutta ongelmahan tässä on se, että ihmiset reagoivat eri tavalla ja näistä asioista olisi hyvä keskustella jo suhteen alkuvaiheessa. Jos esim. toinen ei halua tietää tällaisista ihastumisista tai tunteista muita kohtaan niin sitä voisi kunnioittaa ja olla kertomatta ja jos toinen puolestaan haluaisi tietää siitä niin sitäkin pitäisi kunnioittaa ja tuolloin kertoa. Aivan tutustumisvaiheessa ongelmahan on siinä, ettei tunne toista, joten ei tiedä pitäisikö toiselle kertoa tykkäämisestä vai ei.
Mutta toisaalta pitkässä suhteessa tulee aina vaikeuksia ja jos kaikkia epämukavia asioita yritetään välttää tai epämukavista asioista puhumista välttää niin ollaanpa pian feikkisuhteessa, mutta ei siinäkään mitään kyllähän tähän maahan kulissiliittoja riittää. Eikä siinä mitään, kukin tavallaan.
Mutta nyt loppuiltapäiväksi töidenpariin.
Jokainen peilaa asioita omaan historiaansa, omiin kokemuksiinsa ja omaan tietämykseensä - niin elämästä kuin ihmissuhteista ylipäätään. Joakinen varmaan tuntee myös itsensä (toivottavasti!) ja kumppaninsa niin hyvin, että tietää, mikä on omassa suhteessa paras toimintatapa.
Jos nyt puhun omasta pitkästä suhteestani ja sen vaikeuksista, niin toki on muitakin vaikeuksia ollut kuten jokaisessa suhteessa, eikä niitä ole lakaistu maton alle, vaan niistä on puhuttu ja paljonkin. Puhumalla on moni asia selvitetty. Emmekä pelkästään puhu, vaan myös nauramme paljon, mikä tuntuu monestakin suhteesta olevan kadoksissa.
En koe omaa ihastumistani "vaikeana" asiana, vaikka se on ollut voimakaskin. Mutta koska edelleen tunteet omaa kumppania kohtaan ovat vahvat, reilusti paljon suuremmat kuin ihastusta kohtaan, en pidä tilannetta mitenkään feikkinä enkä kulissina. Kulissina pitäisin sitä, että joku toinen menisi omani edelle, ja silti jatkaisin suhteessa, tai että esittäisin kumppanilleni tunteita, joita en häntä kohtaan enää tunne. Tällaisesta olemme kaukana. Jotkut eivät ole, sen tiedän.
Mutta kulissiliittojahan tähän maahan mahtuu kuten sanoit, ja syitä on lukemattomia. Haluaisin kuitenkin muistuttaa ihmisiä siitä, että nykyään ehkä liiankin helposti jätetään tekemättä töitä sen oman suhteen eteen ja kun satutaan ihastumaan johonkuhun (on tosiasia, että ihmisessä säilyy kyky ihastua, vaikka olisi kuinka parisuhteessa, ei se mene noin vain pois päältä), niin ollaan jättämässä päätä pahkaa kaikki entinen, koska luullaan, että "enhän minä olisi ihastunut toiseen jos kaikki olisi omassa suhteessa kunnossa". Ihmiset voisivat perehtyä enemmän psykologiaan ja ihmismielen liikkeisiin sekä pariterapeuttienkin näkemyksiin.
Mitähän tarkoittaa vahva ihastuminen? Jos itse puhun ihastumisesta, tarkoitan tunnetta joka ei ole kovin vahva. Jos tunne olisi vahva, puhuisin rakastumisesta.
Sinkku vastaa asioista vain itselleen ja voi sanoa tunteistaan mitä haluaa, kenelle haluaa. Hyvässä suhteessa oleville sillä ei ole mitään merkitystä mitä sinkut mouruaa ja huonot taas sietääkin päättyä. Varatun taas ei pitäisi kovin paljoa tuntea ihastumisen tunteita muihin ihmisiin tai sitten suhde on päättymässä kun ei oma tunnu miltään.
Mihin tää maailma menis, jos sinkku vastaa asioista vaan itselleen? Suosittelisin katsomaan kokonaisuuksiakin, enkä tuijottamaan vain ja ainoastaan omaan napaan. Vähän kuten tuolla ylempänä tuosta kultaisesta säännöstä oli.
Varattu taas saattaa ihastua siinä missä sinkkukin... Ihmisten olisi hyvä perehtyä näihinkin asioihin jo ennen kuin ensimmäinenkään parisuhde on alkanut. Tieto siitä, että ihastuminen on jopa normaalia (tietyssä mittakaavassa), auttaisi mahdollisesti pääsemään asiasta yli eikä kuvittelemaan, että omassa suhteessa on jotain vikaa, kun tuntet heräsivät. Näin siis niissä tapauksissa, kun suhteessa ei ole vikaa. Koska oma suhdekin voi tuntua hyvinkin hyvältä, mutta pitkissä suhteissa se on melkein väistämätöntä, että joskus ihastuu.
Onhan niitäkin suhteita, joissa tosiaan on vikaa ja paljonkin, mutta ei se ole ainoa vaihtoehto. Ei tämä ole niin mustavalkoista. Sitten on myös niitä ihmisiä, jotka ihastuvat "patologisesti" tiuhaan milloin kehenkin ja vallan elävät niiden ihastusten voimalla. Mutta jos kaikki on periaatteessa ok omassa suhteessa, on hyvä tietää, ettei se automaattisesti tarkoita, että omassa suhteessa on kuitenkin jotenkin salaa asiat huonosti, koska "enhän muuten olisi ihastunut".
itse ajattelin muinoin, että sattuuhan noita, mutta "muille, ei minulle". Siksi olikin aikamoinen yllätys ihastua pitkään samassa suhteessa jo olleena. En ole mikään salamaihastuja ja jatkuvasti ihastuja, joten ei mene semmoisenkaan piikkiin. Asiassa auttoi sittemmin kovasti se, että asian tultua "ajankohtaiseksi" omalla kohdalla etsin aktiivisesti tietoa, siis muualta kuin täältä huuhaa-palstalta (josta kyllä sain sikäli vertaistukea, että totesin melkein saman tien, etten tosiaankaan ole ainoa maailmassa).
Saa, kypärä päässä ja luotiliivit päällä
Mikä nyt sitten tarkoittaa oikein varattua mun mielestä sormus ja avoliitto tarkoittaa sitä se on julkista vannoutumista toiselle muut suhteet voi pistää poikki kun itselle sopii tai paremman löytyessä sen takiahan sitä seurustellaan että löydetään se miellyttävä!!!!!!!
Ihmiset muuttuvat elämänsä aikana ja kaikki eivät hyvään suuntaan tai samaan suuntaan. Ihmisestä ei myöskään näe kaikkia piirteitä ja vikoja ihan heti suhteen alettua. Ihmisille tapahtuu kaikenmoista, joka voi erottaa... Näitä syitä löytyy. Ero on surullinen asia aina, mutta joskus väistämätön. Ja eiköhän silloin ole tarkoitus löytää se parempi, kuulostaako pahalta, mutta jos suhteessa on jotain pielessä niin ei kai sitä samanlaista halua uudelleen kokea!!
Ympyrä sulkeutuu. Parisuhteessa on jotain varmasti pielessä jos tunteita aletaan kohdistamaan parisuhteen ulkopuolelle.
Ihastuminen, rakastuminen ja intohimo kuuluu parisuhteeseen ja niillä parisuhteita yleensä luodaan.
Samoja tunteita jakavat vapaat ihmiset toisille ihmisille ja niistäkin usein muodostetaan parisuhteita.
AIka hassusti sanottu, että ihastuminen, rakastuminen ja intohimo kuuluvat parisuhteeseen. Miten siihen parisuhteeseen päädytään, jos ei ensin ihastuta...?
Vikaa ei välttämättä ole parisuhteessa vaan omassa moraalissa, jos tunteita aletaan kohdistaa parisuhteen ulkopuolelle. Mutta jos ne tunteen on vaan oman pään sisällä, eihän niitä silloin kohdisteta? Itse nyt siis tulkitsen tuon kohdistamisesi niin, että ilmaisee ne tunteensa sille ihastukselle.
Ei ole sopivaa. Jos toinen on varattu usko se myös äläkä sekaannu varattuun. Jos varattu eroaa, vasta sitten hän on vapaa ulkopuoliselle. Sinulla ei ole mitään lupaa mennä kolmanneksi kahden väliin jos he yhdessä ovat. Kunnioita heidän suhdetta!
Taidat ottaa liian henk koht nämä viestit. Oikeesti seurustella voi useamman kanssa parisuhteeseen ruvetaan sen kanssa joka on tuntuu oikealta.
Ei saa. Se on silleen, että varatut pysyköön omassa joukkueessaan ja pelatkoon keskenään ja sinkut omassa joukkueessaan. Voidaan vielä jaotella onnellisesti varatut, onnettomasti varatut. Ja sinkut: todelliset sinkut, eronneet, lesket omiin alaosastoihin. Matsia voi ottaa vastatusten siihen tapaan kuin täällä suomi palstalla (kumpi voitti). Ja työpaikoilla, junissa, busseissa tms. pitäisi olla eri osastot varatuille ja sinkuille. Kumpienkohan välille syntyisi enemmän keskinäisiä ja risteäviä suhteita?
Hyvä ehdotus, jokaisella olisi oman joukkueen moodit käytettävissä.
Uusia suhteita uskoakseni syntyisi sinkkujen osastolle, missä nautittaisiin oikeasta pelistä ja jopa joukkuehengestä.
Varattujen pelijoukkue olisi hirveätä katsottavaa, toisella puolella joukkuetta onnelliset parit yhdessä, näyttämässä kaksinpelin taituruutta. Toisella puolella happamat onnettomat, jotka ei voi, eikä halua pelata, vaikka peliväline, eli pallo roikkuu jalassa.
Lopulta he alkaisi tuijottaa passiivisina älypuhelimistaan suoli24 tunnepalstaa ja päästäisivät tunteensa valloilleen.
HAHAAAA xD
Kumpaa peliä selostaisi Bubi Wallenius ja kumpaa Mertaranta, hmmmm?
Thanks, Bubi selostaisi totta kai ne itkumuurin gamet ;)
Miten ne pallot roikkuu, millä kierteellä ja miten ne pysyy liikkumattomina vaikka muu maailma pyörii jne.
Tämä oli hauska vastaus tämäonfiktiota, olisipa hauska jutella kanssasi. Mutta kyllä niitä uusia suhteita syntyisi enemmän varatuille, sillä nehän todistettavasti osaa ja uskaltaa solmia suhteita. Mutta pallo jalassa oli hurjan hauska vastaus... Eiköhän senkin irti saa, kun tarpeeksi käy punttisalilla ja jalkoja heiluttelee.
...tu nyt reps. Wallenius selostamassa tätä monisyistä suolipalstan hillotolppaa :)
Onnelliset ei vaihda ja onnettomat ei ymmärrä vaihtaa. Pelin kannalta tähän joukkueseen pitäisi lisätä kokeneet eronneet, että Bubilla olisi mitä selostaa. Joitain peliliikkeitä voisi syntyä onnettoman isäntä Virtasen liian pitkistä katseista onnellisen rouva Hämäläisen suuntaan, mutta pallo vihellettäisiin kollektiivisesti heti paitsioon jne.
Tätä peliä täällä palstalla on enimmäkseen ja joukkueen tunnistaa tästä ;D
SInkut sinkkujen kanssa. Tästä säännöstä ei kannata poiketa.
Kysymys "saako"... sisältää vastauksissaan mielipiteitä puolesta ja vastaan. En laskenut paljonko tuli puolesta ja vastaan. Tähänkö pohjaat oman toimintasi? Tuliko tukea?
Aloitus niin vanha et aloittaja tuskin vastaa.
ei saa, ei kukaan :)
Sinkut tunteilee sinkkujen kanssa ja varatut omien kumppaneiden kanssa.
Kyllä tietysti saa, mutta eri asia onko siinä mitään järkeä. Ei ole todennäköistä että varattu olisi kiinnostunut. Ainakaan jos ei ole millään lailla antanut ymmärtää mitään sellaista. Ja jos on itse varattu, kannattaa varmaan ensin erota, koska muuten rakkaudentunnustus ei kuulosta kovin uskottavalta.
Tunteista kertominen jollekin joka ei välitä paskaakaan.