Kammoan nykyään monia asioita.Pelkään pään lyömistä maahan ja välttelen jäätiköitä.Pelkään tukehtumista ja puren ruokani huolella. Pelkään rintasyöpää ja en tutki rintojani kerran kuussa.
Minua huimaa,rintaan pistää,silmien takana hämärtää, luulen sekoavani. Suussa kuivaa ja nieleminen hankalaa.
Oppaitten mukaan mulla on paniikkihäiriö. Ajatukset pyörii samaa rataa päässä!kammottavaa. Nukun hyvin ja hoidan työni,mutta vapaalla olen ihan zombie. Mihin/keneen otan yhteyttä??
Minua huimaa,rintaan pistää,silmien takana hämärtää, luulen sekoavani. Suussa kuivaa ja nieleminen hankalaa.
Oppaitten mukaan mulla on paniikkihäiriö. Ajatukset pyörii samaa rataa päässä!kammottavaa. Nukun hyvin ja hoidan työni,mutta vapaalla olen ihan zombie. Mihin/keneen otan yhteyttä??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oireesi viittaavat paniikkihäiriöön.Itselläni on myös kyseinen "tauti".Mutta.Ei hätää.Siihen on lääkkeitä keksitty.Ja ovat erinomaisia.Itse käytän Zoloftia.Nopeavaikutteinen,auttoi muutamassa päivässä jo.Suosittelen.Ota yhteyttä työpaikkasi terveydenhoitohenkilöstöön ja varaa aika lääkärille.Hän kyllä osaa tulkita oireesi.Tai jos et halua mennä työpaikkasi lääkärille(salassapitovelvollisuus koskee heitäkin)mene kunnalliseen Terveyskeskukseen lääkäriin tai sitten yksityiseen lääkäriin.
Älä turhaan pitkitä menoa,elämäsi laatu paranee silmissä kun saa oikean lääkityksen.Ja vinkkinä:Et ole hullu,vaikka semmonen ajatus päässäsi saattaa käydäkin.Minulla ainakin kävi.Suomessa monta kymmentätuhatta ihmistä käyttää mielialalääkettä.Rohkeasti vain.
olen eri mieltä!
-nykyään tarjotaan heti lääkitystä ja elämä paranee...??!!
-lääkkeeisiin jää kuitenkin kiinni ja riippuvaiseksi!ne on helpotus, ei ongelman ratkaisija!!!!
-suosittelen ekana jotain muuta konstia ja toi lääkitys on vasta viimeinen keino
Omasta kokemuksestani tiedän,että lääkäri kyllä kirjoittaa helposti mielialalääkkeeitä, mutta syötkö niitä sitten loppu elämän?!
paniikki/agorafobia/soaiaaliset pelot
Kirjoittanut: psykologi 8.11.2004 klo 13.33
Laitan tähän yhden aiemmista vastauksistani samantyyppiseen kysymykseen.
Tarkkaan ottaen paniikkikohtauksen tulisi ilmetä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut.
Tuossa kuvaamassasi tilanteessa on enemmän sosiaalisen pelon piirteitä (ahdistus tilanteissa, joissa joutuu olemaan esillä, suoriutumaan; esim. syömään, juomaan tai kirjoittamaan toisten nähden). Siis kahvikuppineuroosina tunnettu vaiva. Lähinnä sen kohteena on silloin pelko nolatuksi tulemisesta ahdistusoireisiin kiinnitetyn huomion johdosta. Altistuminen tällaiselle tilanteelle (esim. pankkikortttitositteen allekirjoitus) tuo esiin voimakkaita ahdistusoireita, jotia aletaan pelätä ja helposti välttää kaikkia vastaavia tilanteita.
(esim. kaupassa mukana aina käteistä rahaa tms.)Paniikkikohtauksessa keskeisin pelko on oman kontrollin menettäminen (hulluus, kuolema, sydänkohtaus) kun taas sosiaalisissa peloissa nimenomaan nolatuksi tai häpeään joutuminen. Nuo oirekuvat tosin menevät usein päällekkäin ja saattavat alkaa jossain tietyssä tilanteessa ja yleistyä myös muihin samantyyppisiin tilanteisiin.
Hae itsellesi psykoterapeuttista apua ettei oireisto pääsisi kroonistumaan. tilannekohtainen lievä lääkitys voi pitää oireet kurissa, mutta psykoterapeuttinen työskentely voisi olla tarpeen syiden selvittelyssä.
Ahdistuneísuushäiriöissä alaryhmiä ovat; 1) paniikkihäiriö, joko ilman tai kera tiettyjen ahdistavien tilanteiden välttelyä (agorafobia), 2) pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset ja/tai rituaalit), 3) traumaperäinen stressihäiriö, 4) agorafobia eli torikammo ilman paniikkihäiriötä, 5) sosiaalinen fobia (sosiaaliset pelot), 6) muut spesifit tilannekohtaiset pelot (hyönteiset, korkeat paikat,veren näkeminen, suljettujen paikkojen kammo, hissikammo jne.,7) yleistynyt ahdistuneisuus, joka on luoneeltaan jatkuvaa (yli 6 kk) eikä mihinkään tiettyyn tilanteeseen sitoutuvaa (viitttasitko kysymyksessäsi tähän?). 8) ahdistuneisuutena ilmenevä sopeutumishäiriö (reaktio ajankohtaiseen stressitekijään 9) tarkemmmin luokittelematon ahdistushäiriö.
Tässä karkea yleisluokittelu, eri diagnostiset järjestelmät (ICD-10 ja DSM-IV-R) poikkeavat hieman toisistaan.
Paniikkihäirö-nimikettä käytetään aika suruttomasti kaikesta kohtauksittain ilmenevästä ahdistuksesta. Jos ollaan tarkkoja, paniikkihäirön kriteerit ovat seuraavat(DSM-IV):
1. toistuvia, odottamattomia paniikkikohtauksia
(paniikkikohtausten on ilmettävä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut)
2. vähintään yksi kohtauksista on uusiutunut kuukauden sisällä ja siihen on liittynyt yksi (tai useampi seuraavista)
-jatkuva pelko kohtausten uusiutumisesta
-pelko syistä tai seurauksista (kontrollin menetys, sydänkohtaus, hulluksi tuleminen)
-merkittävä käyttäytymisen muutos kohtauksiin liittyen (turvakäyttäytyminen, välttäminen
3. Alkavat äkillisesti ja saavuttavat huippunsa 10 minuutin kuluessa
4. kohtauksen aikana vähintään neljä seuraavista:
-sydämen hakkaaminen
-hikoilu
-vapina tai tärinä
-hapenpuutteen tuntemuksia
-tukehtumisen tunnetta
-rintakipu tai painon tunne rinnassa
-pahoinvointi tai maha sekaisin
-huimaus ja pyörrytys
-derealisaatio (maailma epätodellinen) tai depersonalisaatio (oma olo epätodellinen)
-itsehallinnan tai hulluksi tulemisen pelko
-kuoleman pelko
-puutuminen tai tikkuilu (parestesiat)
-vilunväristys tai punastuminen
5 EI JOHDU:
-jonkin aineen suorasta vaikutuksesta (päihteet, lääkkeet)
-yleissairaudesta (kilpirauhashäiriöt, epilepsia, sydänsairaus esim.)
Kaikki ym, kriteerit tulisi täyttyä, että voidaan puhua paniikkihäiriöstä, eli pieni osa siitä mikä ihmisilla yleensä on, on puhtaita paniikkihäiriöitä.
Useimmiten alkavat noin, mutta kehityksen seurauksena mukaan tulee useille agorafobia (torikammo), eli pelokkuus tilanteissa, joissa voisi saada kohtauksen ja joista on vaikea päästä pois