Talous 20.11.2004 3:02:33
TS/
Vapaamatkustajia
Heli Marjanen
- Oikeuden mukainen joukkoliikenne on ilmaista, sanoo vihreiden nuorisojärjestön entinen puheenjohtaja Markus Drake Suomen Kuvalehden haastattelussa toukokuussa. Drake hengenheimolaisineen aikoo pelastaa joukkoliikenteen ajamalla pummilla Helsingin metrossa. Valtiotieteen ylioppilas Drake liikkuisi mielellään myös busseilla, mutta niissä liputta matkustaminen on kuulemma tehty turhan vaikeaksi. Matkalipun ostamisen sijaan Drake maksaa 15 euroa kuukaudessa pummikassaan, joka hoitaa jäseniensä puolesta tarkastusmaksun, jos joku HKL:n viidestäkymmenestä tarkastajasta pääsee yllättämään.
.
Drake ei siis ole tavallinen vapaamatkustaja vaan järjestäytynyt pummi. Liputta matkustamisen perimmäiseksi syyksi Drake nimeää kroonisen rahapulan, mutta pummilla ajavat enenevässä määrin myös hyvätuloiset kaupunkilaiset, kansanedustajien ja kaupunginvaltuutettujen perheitä myöten.
Pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen osuus kaikista matkoista on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Turussa. Alueen vajaasta miljoonasta asukkaasta puolet käyttää joukkoliikennettä joka päivä, arvioiden mukaan noin 20 000 matkustaa ilman lippua. Joku muu maksaa siis heidänkin matkansa, Helsingin liikennelaitoksen arvion mukaan vuositasolla summa on jopa kuusi miljoonaa euroa.
.
Liikennelaitosten kuluja on entistä enemmän pyritty siirtämään käyttäjille. Toimet eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia, päinvastoin: matkustajamäärät ovat vähentyneet niin rajusti, että hintojen korotuksista huolimatta lipputulot ovat pienentyneet. Tästä taas on jouduttu vuorojen harventamiseen ja reittien lakkauttamiseen, mikä on edelleen vähentänyt matkustajamääriä. Lääkkeeksi matkustajakatoon on esitetty mm. työsuhdelippua, josta työnantaja maksaisi osan ja verottajakin tulisi pikkuisen vastaan. Tasa-arvoa tämäkin, onhan monella jo muutenkin hyväpalkkaisella lisäbonuksena vielä työsuhdeauto.
Pääkaupunkiseudulla on arvioitu, että hintojen nollaaminen lisäisi joukkoliikenteen käyttäjiä vajaalla kolmanneksella. Paraisilla ryhdyttiin reilu vuosi sitten sanoista tekoihin ja pudotettiin seutulipun hinta 65 eurosta 45 euroon. Tulos yllätti kaikki: matkustajamäärät lähes kaksinkertaistuivat. Paraisten tempauksen perimmäisenä syynä oli kaupungin halu kilpailla naapurikaupunki Kaarinan kanssa Turussa työssä käyvistä asukkaista. Nyt Paraisten kokemuksista haetaan mallia myös valtakunnan tasolla. Kuntien kannalta tilanteen tekee ongelmalliseksi esimerkiksi se, että asukkaiksi haluttaisiin erityisen mielellään hyvätuloisia lapsiperheitä. Nämä taas ovat keskimääräistä useammin kahden auton talouksia, jotka eivät alkuunkaan pidä siitä, että työmatkavähennyksen yläraja seutulipun käyttöönoton myötä jää reippaasti alle sadan euron kuukaudessa.
.
Myös koululaiset käyttävät joukkoliikennettä. Turussa peruskoululaisilla on oikeus kaupungin maksamaan bussilippuun, jos yhdensuuntaisen matkan pituus ylittää 5 kilometriä. Kuinkahan moni meistä aikuisista suostuisi kävelemään monen kilon painoisen kirjarepun ja erilaisten urheilu- ja harrastusvälineiden kanssa päivittäin vaikkapa kahdeksan kilometriä? Sateessa ja paisteessa. Urheiluvarusteita tosin tarvitaan aina vain harvemmin ja harvemmin, suuri osa kaupungin koulujen liikuntasaleistahan on suljettu homeongelmien vuoksi. Entistä useamman liikuntatunnin ohjelmassa lieneekin siis jatkossa kävelyä. Koska rahat sekä koulujen liikuntatilojen korjaamiseen että joukkoliikenteen tukemiseen tulevat samasta kassasta, koululaisten kävelyttäminen sekä koulumatkalla että liikuntatunneilla tuo periaatteessa tuplasäästöt. Pitkällä tähtäyksellä harjoitustilojen niukkuus kuitenkin näivettää koululiikunnan lisäksi myös eri urheiluseurojen pääasiassa talkoovoimin - siis ilmaiseksi - pyörittämän junioritoiminnan. Tulevaisuudessa vaikutukset näkyvät ainakin kasvaneina sosiaalitoimen ja julkisen terveydenhuollon kustannuksina sekä entistä huonokuntoisempina varusmiehinä.
Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun talous-maantieteen professori.
Julkaistu 20.11.2004 3:02:33
TS/
Vapaamatkustajia
Heli Marjanen
- Oikeuden mukainen joukkoliikenne on ilmaista, sanoo vihreiden nuorisojärjestön entinen puheenjohtaja Markus Drake Suomen Kuvalehden haastattelussa toukokuussa. Drake hengenheimolaisineen aikoo pelastaa joukkoliikenteen ajamalla pummilla Helsingin metrossa. Valtiotieteen ylioppilas Drake liikkuisi mielellään myös busseilla, mutta niissä liputta matkustaminen on kuulemma tehty turhan vaikeaksi. Matkalipun ostamisen sijaan Drake maksaa 15 euroa kuukaudessa pummikassaan, joka hoitaa jäseniensä puolesta tarkastusmaksun, jos joku HKL:n viidestäkymmenestä tarkastajasta pääsee yllättämään.
.
Drake ei siis ole tavallinen vapaamatkustaja vaan järjestäytynyt pummi. Liputta matkustamisen perimmäiseksi syyksi Drake nimeää kroonisen rahapulan, mutta pummilla ajavat enenevässä määrin myös hyvätuloiset kaupunkilaiset, kansanedustajien ja kaupunginvaltuutettujen perheitä myöten.
Pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen osuus kaikista matkoista on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Turussa. Alueen vajaasta miljoonasta asukkaasta puolet käyttää joukkoliikennettä joka päivä, arvioiden mukaan noin 20 000 matkustaa ilman lippua. Joku muu maksaa siis heidänkin matkansa, Helsingin liikennelaitoksen arvion mukaan vuositasolla summa on jopa kuusi miljoonaa euroa.
.
Liikennelaitosten kuluja on entistä enemmän pyritty siirtämään käyttäjille. Toimet eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia, päinvastoin: matkustajamäärät ovat vähentyneet niin rajusti, että hintojen korotuksista huolimatta lipputulot ovat pienentyneet. Tästä taas on jouduttu vuorojen harventamiseen ja reittien lakkauttamiseen, mikä on edelleen vähentänyt matkustajamääriä. Lääkkeeksi matkustajakatoon on esitetty mm. työsuhdelippua, josta työnantaja maksaisi osan ja verottajakin tulisi pikkuisen vastaan. Tasa-arvoa tämäkin, onhan monella jo muutenkin hyväpalkkaisella lisäbonuksena vielä työsuhdeauto.
Pääkaupunkiseudulla on arvioitu, että hintojen nollaaminen lisäisi joukkoliikenteen käyttäjiä vajaalla kolmanneksella. Paraisilla ryhdyttiin reilu vuosi sitten sanoista tekoihin ja pudotettiin seutulipun hinta 65 eurosta 45 euroon. Tulos yllätti kaikki: matkustajamäärät lähes kaksinkertaistuivat. Paraisten tempauksen perimmäisenä syynä oli kaupungin halu kilpailla naapurikaupunki Kaarinan kanssa Turussa työssä käyvistä asukkaista. Nyt Paraisten kokemuksista haetaan mallia myös valtakunnan tasolla. Kuntien kannalta tilanteen tekee ongelmalliseksi esimerkiksi se, että asukkaiksi haluttaisiin erityisen mielellään hyvätuloisia lapsiperheitä. Nämä taas ovat keskimääräistä useammin kahden auton talouksia, jotka eivät alkuunkaan pidä siitä, että työmatkavähennyksen yläraja seutulipun käyttöönoton myötä jää reippaasti alle sadan euron kuukaudessa.
.
Myös koululaiset käyttävät joukkoliikennettä. Turussa peruskoululaisilla on oikeus kaupungin maksamaan bussilippuun, jos yhdensuuntaisen matkan pituus ylittää 5 kilometriä. Kuinkahan moni meistä aikuisista suostuisi kävelemään monen kilon painoisen kirjarepun ja erilaisten urheilu- ja harrastusvälineiden kanssa päivittäin vaikkapa kahdeksan kilometriä? Sateessa ja paisteessa. Urheiluvarusteita tosin tarvitaan aina vain harvemmin ja harvemmin, suuri osa kaupungin koulujen liikuntasaleistahan on suljettu homeongelmien vuoksi. Entistä useamman liikuntatunnin ohjelmassa lieneekin siis jatkossa kävelyä. Koska rahat sekä koulujen liikuntatilojen korjaamiseen että joukkoliikenteen tukemiseen tulevat samasta kassasta, koululaisten kävelyttäminen sekä koulumatkalla että liikuntatunneilla tuo periaatteessa tuplasäästöt. Pitkällä tähtäyksellä harjoitustilojen niukkuus kuitenkin näivettää koululiikunnan lisäksi myös eri urheiluseurojen pääasiassa talkoovoimin - siis ilmaiseksi - pyörittämän junioritoiminnan. Tulevaisuudessa vaikutukset näkyvät ainakin kasvaneina sosiaalitoimen ja julkisen terveydenhuollon kustannuksina sekä entistä huonokuntoisempina varusmiehinä.
Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun talous-maantieteen professori.
Julkaistu 20.11.2004 3:02:33
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joukkoliikenteen pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa, senhän sanoo järkikin, mm. vihreät arvot jne. Verohelpotuksin, avustuksin ja lainsäädännöllä pitäsi sitä kehittää ja helpottaa myös yli kuntarajojen tapahtuvaa matkaa ja lisätä joustavuutta. Tuki voisi näkyä suoraan hinnassa tai henkilökohtaisessa verotuksessa, arvonlisäveroon vaikuttamalla jne.
Tuottavuus riippuu paljolti myös siitä kauanko me liikenteessä jonotamme (esim. kehä 1), onkohan kukaan laskenus paljonto kansantalous menettää siinä jos jonottamiseen ja matkoihin menee 1 turha tunti per pääkaupunkiseudun työntekijä.
Itä-Keskusta-Länsi -suuntainen nopea ja edullinen matkustapa tarvittaisiin työmatkoihin 50-100 km säteellä Helsingistä.
Mistä rahat, en tiedä mutta eikä energian hinnan nousu ja verotus toisi mahdollisuutta joukkoliikenteen tukemiseen, siitä vaan pohtimaan miten tätä voisi kehittää. Talous ei pyöri, jos eivät ihmiset liiku. Siinä voisi olla lähtökohtaa yhteistyön kehittämiseksi liike-elämän kanssa.
Tuohon esimerkin pummilla matkustamiseen en ota muuten kantaa, krooninen rahapula on aika ikävä asia sekin