Joopati joo. Otin yhteyttä siihen mieheen. Nyt on kuitenkin tullut ilmi puhelinkeskusteluissamme, että jotain outoa tässä miehessä on. Ihan kuin ei kaikki muumit olisi laaksossa kotonaan, tai sitten hän oli nauttinut miestä väkevämpää. Se vei aika paljon pohjaa pois mahdolliselta suhteelta. Tietysti hän on voinut vain "testailla" minua, mutta oli niin oudot jutut kyseessä. Reilut pari tuntia meni keskustellessa ja piirsin samalla vihkoon, niin kuin minulla on tapana.
Olen ihan äimänkäkenä. Tietysti onhan minussakin omat vikani ja varmaan jonkun mielestä olen minäkin outo (niin kuin jokainen meistä jonkun mielestä), mutta pelottaa ajatellakkin jos kaksi "outoa" yhdistää oudot juttunsa. Eroon tuskin helpolla pääsen, koska näemme niin usein eri paikoissa ja asumme noin kilometrin päässä toisistamme. Kumpikin tietää missä toinen asuu.
Mietin mitä tehdä hänen kanssaan. Hylkäys ei ole mielestäni oikein, joten edelleen olen ystävyyden kannalla, mutta kuitenkin varauksellisemmin ja rajat selvemmin tiedossa. Hänelle on niistä ajoissa kerrottava, jotta ei syntyisi mahdollisia väärinkäsityksiä tulevaisuudessa. Ystäviä voimme aina olla ja uskon hänen kaipaavan kuuntelijaa ja välittäjää.
Kummatkin me olemme kokeneet paljon pahuutta lapsuudessamme ja nuoruudessamme, mutta minä taidan olla meistä se vahvempi, kun en vatvo menneisyyden asioita kenellekkään. Olen käsitellyt ne itsekseni ilman ammattiapua, sillä olen sitä mieltä että itse niistä selviää jos tahtoo, eihän kukaan toinen voi sinun elämästäsi tietää, miten käsittelet asioita. Niin monia ennakkoluuloja on tullut minullekkin vastaan ja on yritetty laittaa tunteitani johonkin lokeroon, että olen nauranut päin naamaan ja sanonut suoraan miten asiat ovat.
Ei ollut kauankaan aikaa kun tultiin voivottelemaan miten eroni varmasti vaikuttaa minuun; "Kun sulla oli se erokin, se varmasti vaikuttaa suhun". Vastasin, että; "Siitähän on jo 14 vuotta ja se oli minun tahtoni". jne. (Selitin miksi). En ikävöi yhtään tämän E:n perään. Niin paljon kärsimystä sain, että päästessäni eroon hänestä ostin shampanjaa ja vaahtokarkkeja ja juhlin.
No se siitä, enempää en tohdi kertoa. Tästäkin tämä voivottelija voi jo tunnistaa, mutta mitä siitä, vahvuuteni kestää sen.
Olen ihan äimänkäkenä. Tietysti onhan minussakin omat vikani ja varmaan jonkun mielestä olen minäkin outo (niin kuin jokainen meistä jonkun mielestä), mutta pelottaa ajatellakkin jos kaksi "outoa" yhdistää oudot juttunsa. Eroon tuskin helpolla pääsen, koska näemme niin usein eri paikoissa ja asumme noin kilometrin päässä toisistamme. Kumpikin tietää missä toinen asuu.
Mietin mitä tehdä hänen kanssaan. Hylkäys ei ole mielestäni oikein, joten edelleen olen ystävyyden kannalla, mutta kuitenkin varauksellisemmin ja rajat selvemmin tiedossa. Hänelle on niistä ajoissa kerrottava, jotta ei syntyisi mahdollisia väärinkäsityksiä tulevaisuudessa. Ystäviä voimme aina olla ja uskon hänen kaipaavan kuuntelijaa ja välittäjää.
Kummatkin me olemme kokeneet paljon pahuutta lapsuudessamme ja nuoruudessamme, mutta minä taidan olla meistä se vahvempi, kun en vatvo menneisyyden asioita kenellekkään. Olen käsitellyt ne itsekseni ilman ammattiapua, sillä olen sitä mieltä että itse niistä selviää jos tahtoo, eihän kukaan toinen voi sinun elämästäsi tietää, miten käsittelet asioita. Niin monia ennakkoluuloja on tullut minullekkin vastaan ja on yritetty laittaa tunteitani johonkin lokeroon, että olen nauranut päin naamaan ja sanonut suoraan miten asiat ovat.
Ei ollut kauankaan aikaa kun tultiin voivottelemaan miten eroni varmasti vaikuttaa minuun; "Kun sulla oli se erokin, se varmasti vaikuttaa suhun". Vastasin, että; "Siitähän on jo 14 vuotta ja se oli minun tahtoni". jne. (Selitin miksi). En ikävöi yhtään tämän E:n perään. Niin paljon kärsimystä sain, että päästessäni eroon hänestä ostin shampanjaa ja vaahtokarkkeja ja juhlin.
No se siitä, enempää en tohdi kertoa. Tästäkin tämä voivottelija voi jo tunnistaa, mutta mitä siitä, vahvuuteni kestää sen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.