Voiko toinen nainen/mies perustella omaa seurusteluaan varatun kanssa? Minulle ainakin tulee mieleen seuraavia hyviä puolia:
1. Varattu on hyväksi havaittu. Siis jos on kelvannut toiselle niin tuskin on aivan mahdoton tapaus. Aikuiset sinkut ovat epävarma sijoitus, miksi ovat yksin? Onko luonteessa vikaa, eikö pärjää toisen kanssa?
2. Oma vapaus. Varattu kumppani ei vaivaa joka päivä vaan saat pitää oman itsenäisen rauhasi selittelemättä omia menemisiäsi ja tekemisiäsi toiselle.
3. Enemmän hyviä hetkiä. Kun ei nähdä ja olla jatkuvasti yhdessä niin niihin tapaamisiin voi kumpikin panostaa enemmän. Seksi kiinnostaa enemmän kun sitä joutuu odottamaan, hellyyttä on enemmän kun on kaivanut toista.
En siis väitä että huonoja puolia ei olisi vaan yritin vain miettiä mitä HYVÄÄ tilanteessa voi olla.
1. Varattu on hyväksi havaittu. Siis jos on kelvannut toiselle niin tuskin on aivan mahdoton tapaus. Aikuiset sinkut ovat epävarma sijoitus, miksi ovat yksin? Onko luonteessa vikaa, eikö pärjää toisen kanssa?
2. Oma vapaus. Varattu kumppani ei vaivaa joka päivä vaan saat pitää oman itsenäisen rauhasi selittelemättä omia menemisiäsi ja tekemisiäsi toiselle.
3. Enemmän hyviä hetkiä. Kun ei nähdä ja olla jatkuvasti yhdessä niin niihin tapaamisiin voi kumpikin panostaa enemmän. Seksi kiinnostaa enemmän kun sitä joutuu odottamaan, hellyyttä on enemmän kun on kaivanut toista.
En siis väitä että huonoja puolia ei olisi vaan yritin vain miettiä mitä HYVÄÄ tilanteessa voi olla.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kaikki, mitä kirjoitit on totta. Minä väitän, että huonoja puolia ei ole juuri lainkaan.
"1. Varattu on hyväksi havaittu. Siis jos on kelvannut toiselle niin tuskin on aivan mahdoton tapaus."
Huomautan myös, että esimerkiksi vaimojen hakkaajat ovat varattuja; Siinäpä sitä on hyvää salarakasta.
Aikuinen sinkku voi olla myös laatutietoinen, eikä kelpuuta esimerkiksi alhaisia parisuhteen rikkojia kumppaneikseen.
Kelvannut toiselle ainakin alkuhuuman yli.. Juuri näin. Mutta miksi varatut vikuu sitten sitä, ettei kotona enää ole seksiä yms.? Miksiköhän se puoliso ei enää "varatustaan" innostu?
Vapaus on kyllä kaukana varatun kanssa seurustelusta; vapauteen kun tuskin koskaan liittyy pelkoa esim. kiinni jäämisestä; tai se, ettei voi juurikaan liikkua vapaasti yleisillä paikoilla.
Uskon jokaisen ihmisen olevan mitä mainioin ihminen, jos saa olla "vain se kakkonen": voi näytellä sopivin aika-ajoin mitä täydellisintä ihmistä, loistavaa seksikumppania jne.. Kahdenkeskisessä parisuhteessa joutuu kyllä ottamaan sen riskin, että ajan mittaan huonotkin puolet ihmisessä kuin ihmisessä tulevat esiin, mutta todellista vapautta on kai se, että tietää tulevansa hyväksytyksi vikoineen päivineen.
Sinkkuus ei todellakaan ole sama asia kuin epäkelpo suhteeseen. Sinkkuus on mielestäni rohkeutta (jos se oma valinta) ja juuri sitä "laatutietoisuutta".
Kevyt niiaus ja hymy asenteestasi. Toivottavasti sinulla on laaja samoin ajatteleva ystäväpiiri!
Juurikin näin.
Ja mitä omaan sinkkuuteni tulee, niin... no joo, ei se nyt ihan täysin omakaan valinta ole, mutta sitä mukaa kun olen saavuttanut ylikypsän 22 vuoden iän, niin epätoivo on vähentynyt, eikä ole enää kiirettä päästä poikuudesta eroon tai ylipäätään saada jokin parisuhde. Mieluummin nautin sinkkuudestani niin kauan, kunnes löydän Hänet, joka ei kavahda mm. kokemattomuutta ja jolle kelpaa muutkin kuin varatut miehet.
Joku sanoi, että varatut (miehet) ovat parempia rakastajia. Olen sikäli samaa mieltä, että he ovat varmasti itsevarmempia. Uskon kuitenkin vakaasti, että seksi uuden partnerin kanssa vaatii joka tapauksessa opettelua, ja ainakin haluan uskoa, että kokemattomalla miehellä on edellytykset parempaan rakastajuuteen jahka itseluottamuskysymyksen yli päästään. (Ja ehkei kaikilla ole mitään erityistä kynnystä).
Eiköhän niitä väkivaltaisia miehiä ole niin varatuissa kuin sinkuissakin. Jos naisten rationaalisuuteen on luottamista niin enemmän sinkuissa, ei kai naiset yleensä pysy pitkään väkivaltaisen kumppanin kanssa.
Toiseksi, jos kumppani osoittautuu väkivaltaiseksi niin varatusta on helpompi päästä eroon.
Kerroit tuossa hyvin toisen näkökulman samaan tilanteeseen. Kuinka ollakaan, asiat eivät ole aina aivan yksinkertaisia ja toisten tilanne on erilainen kuin toisten.
Minun tarkoitukseni ei ollut sanoa että varatun kanssa seurustelussa olisi ainakaan aina enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Halusin vain tuoda esiin sen että myös hyviä perusteluita valinnalle on.
No joo, toki. Takerruin vain semantiikkaan: sinkuillahan ei ole vaimoja joita hakata. Näen vain aina punaista näiden aiheiden kanssa, ja on pakko päästä sanomaan jotain vaikka et sinä (ketjun aloittaja) edes provosoinut. Minusta varattuihin sekaantuminen tai varattujen sekaantuminen muihin on kertakaikkiaan vain väärin, ja itse vaikka väkisin tukahduttaisin tunteeni, jos olisi vaara että rakastuisin varattuun naiseen tai jos varattu nainen olisi rakastumassa minuun.
Siitä taasen on vaikea sanoa mitään, kummassako ryhmässä on enemmän hakkaajia. Yleinen trendi vain tuntuu olevan, että hakkaajat ovat niin miehekkäitä että he valikoituvat sitten parisuhteisiinkin, eikä nainen välttämättä uskalla (tai halua?) jättää miestään.
Tämä aihe on sinänsä provosoiva joten en ole ollenkaan yllättynyt että vastineita on tullut. Parisuhde ja uskollisuus ovat pyhä asia meidänkin maallistuneessa yhteiskunnassamme.
Halusin vain hiukan valottaa asiasta myös sitä puolta josta puhuminen ei ole oikein 'korrektia'.
Julkisuudessa puhutaan eniten sellaisista tapauksista joissa nainen ei jostain syystä pääse irti väkivaltaisesta parisuhteesta mutta luotan naisten rationaalisuuteen niin paljon että uskon useimpien sentään päätyvän eroon.
4. Vielä, että jos joku on napannut oman puolison , niin on kiva että voi itse antaa vähän takaisin, ja viedä joltakulta kostoksi puolison ja sotkea heidän elämää.
Minusta kosto ei ole hyvä peruste millekään teolle.
joo mutta eikä sua yhtään häiritse jos salarakas tulee sulle hetisiltään puolison seksikäsittelyn jälkeen...
En viitsi edes vaivata päätäni moisella. Mitä ihmeen merkitystä sillä muka on?
kostuttaa sitä
Musta toi on vähän niinku söis pelkkää jälkiruokaa aina vaan, sillä hetkellä tuntuu hyvältä mut paska olo jää kuitenkin jäljelle. Kun viettää enimmän osan illoista sit yksinään kun toinen on kumppaninsa luona niin kyl se aika riipaisevalta tuntuu. Ja varatut ei tosiaan ole hyväksi havaittuja, korkeintaan jollekulle tietylle ihmiselle sopivaksi/siedettäväksi havaittuja. Toihan kuulosti siltä, et sä huolisit kenet vaan pelkästään siksi et on varattu ja ikäänkuin testattu?
Yksinäiset illat ovat varmaan useimmille yksineläjille raskaita, mutta kuinkas sitten vanhempana? Onkohan "kakkosena" vielä elkeiässäkin? Taitaa olla tilanne se, että ykköstä ei vaihdeta niin helposti kuin kakkosta..
En minä mitään perusteluistani tarkoittanut ainoaksi oikeaksi ajattelutavaksi. Halusin vaan tuoda esiin myös sellaisia asioita joista ei yleensä puhuta tässä yhteydessä.
Kyllä tulevaisuutta tietenkin kannattaa suunnitella. Jos tilanne jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen kannattaa tietenkin harkita mitä haluaa.
Toisaalta ei se nyt varmaa ole että parisuhdekaan kestää koko elämän, sitä paitsi ei yksinäisyys ole vain yhdestä ihmissuhteesta kiinni.
Mikään elollinen ei tunne käsitettä ikuisesti; suoraan sanottuna teoreettisestikin mahdoton ajatus.
Moni parisuhde kantaa sanatonta ajatusta ja toivetta ikuisesta onnesta, mikä tarkoittanee vanhan vihkikaavan mukaan "kunnes kuolema teidät eroittaa". Mutta vaikka parisuhde ei kestäisikään, solmitaan sen aikana monia uusia stävyys- ja sukulaisuussuhteita, jotka yleensä jäävät elämään parisuhteen päätyttyäkin. Ja kyllä ex-kumppanit tavalla tai toisella pitävät yhteyksiä toisiinsa, ainakin jos on lapsia.
Kakkosen roolissa eläjä harvoin pääsee tutustumaan "kumppaninsa" ystäviin tai sukulaisiin, tai päin vastoin. Kakkosena eläminen mielestäni saattaa todellakin köyhdyttää ihmisen sosiaalista maailmaa ja elämää. Vai voiko ihan oikeasti ja avoimesti kertoa sukulaisilleen ja ystävilleen seurustelukumppanista, joka onkin varattu? Tuskin. Kakkosen roolissa koetaan toki saatavan jotain parempaa ja enemmän kuin arkistunut oikea puoliso siellä kotona, mutta onko se todellista? Voiko ihminen todella aidosti olla sinut ajatuksen kanssa, että on vain korvike, helpotus tai paikkaamassa jotain tiettyä osa-aluetta toisen elämässä?
En ole koskaan ollut nk. kakkonen, joten en asiaa voi tietää. Mutta luulen, että minun luonteellani ei voisi koskaan loukata toista, saatikka sitten itseäni suostumalla toisen käytettäväksi. Ja vaikka fyysisten tarpeiden kokisin tulevan tyydytetyiksi, puuttuisiko ihminen kuitenkin?
Ihmissuhde on aina taitolaji - oli sitten kyseessä ykkösenä tai kakkosena tai vaan ystävänä oleminen. Mikään suhde ei ole täydellinen; puutteellisuuden kanssa on vain sopeuduttava elämään. Valinnat taas johtavat aina luopumiseen jostain; niidenkin kanssa on sitten vain pärjättävä.
Hienosti kommentoit, vaikka eriäviä mielipiteitä saat. Kiitos siitä.
Hyvin kirjoitettu, en oikein viitsi enkä edes voi väittää vastaankaan. Kun luen sinun ja muutaman muun kirjoituksia täällä voisin ajatella lukevani omaa päiväkirjaani 20 vuoden takaa.
Jos toinen n/m rakentaa elämänsä tämän yhden ihmissuhteen varaan niin silloin hän on onnettomassa tilanteessa ja heikoilla, mutta jos hänellä on normaalit ystävyys-, sukulais- ja työyhteisösuhteet niin enpä usko että tämä 'epäsovinnainen' rakkaussuhde hänen elämäänsä köyhdyttää.
Nimittäin varatut miehet ovat yksinkertaisesti parempia rakastelijoita kuin sinkut.
Ehkä se johtuu siitä, että "vieraan naisen" kanssa on helpompi olla estoton seksin suhteen.
Kuitenkin kuten joku tuumasi, on se vähän kun aina söis vaan jälkiruokaa...
puhut, kerrankin ajatuksia, joita voisin pitää omanani.
sinällään tavallan tää on aika tuomittava siihen puoleen että joku joutuu aina kärsimään. mut jos on se toinen nainen/mies pitää osata suhtautua siihen.
mut varatuissa on tosiaankin hyvää ehkä se ettei tarvitse koko aikaa katella jos on enemmänkin yksinäinen susi. ja toki varattu on parempi ja kokeneempi varmaan myös pedin puolella.
mut se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön:)
Joku joutuu aina kärsimään mutta niin se on monessa muussakin tilanteessa. Ei se ero juuri koskaan ole onnellinen tapahtuma liittyipä siihen kolmansia osapuolia tai ei.
Ja jos suhde jää vain salasuhteeksi niin ehkä se ei olekaan pelkkää kärsimystä. Ehkä pettäjän vaimo sanookin yhtenä päivänä tyytyväisenä, 'olet nykyään paljon iloisempi ja hyväntuulisempi kuin ennen'. Onko tuo paha asia vaikka tuo iloisuus olisikin peräisin kodin ulkopuolelta?
itte tietää mitä tekee ja jos liitto on esim kylmentyny ja no vaikka vaimolla ei ole sitä mitää vastaa jos vaikka mies käy vieraissa niin eipä kait se nyt hirvittävän paha asia ole:D
mutta totta asiassa kun asiassa joku joutuu aina kärsimään.