kolminaisuudesta

Päteekö teidän mielestä tämä päättelyketju?
Jos Raamattu on autenttinen samassa määritelmässä(eli korruptoimaton) kuin muslimit puhuu koraanista.
"2. Korruptoimaton
Se on ainut uskonnollinen pyhä kirjoitus, joka on ollut levityksessä näin kauan ja silti se on yhtä puhdas kuin se oli alussa. Koraani on pidetty alkuperäisenä. Mitään ei ole lisätty; mitään ei ole muutettu; ja mitään ei ole poistettu siitä sen jälkeen kun se oli täydellisesti ilmoitettu yli 1400 vuotta sitten
"
http://www.angelfire.com/oh4/allah/syita.html

on kolminaisuudelle ja muille opeille esitetyt kohdat oikeita. Eli jos raamattu on korruptoimaton on Jeesus ilmoittanut olevansa Jumala.
Näyttäkää minulle että raamattu on korruptoitu
Mitä on siis lisätty tai poistettu tai muutettu?
Miksi, milloin ja ketkä?
Miksi siitä tapahtumasta ei ole olemassa todisteita jos korruptoiminen on tapahtunut?
Missä on ns. alkuperäinen raamattu johon voisin verrata nykyistä raamattua?
Minkä tähden raamattu olisi korruptoitu, mitä sillä oltaisiin voitettu?
Jos ette osaa vastata näihin kysymyksiin voin päätellä että raamattu on autenttinen ja kolminaisuus on oikea oppi!
411111
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 41

Vanhimmat

että jos alan kirjoittaa viestini, niin siitä tulisi liian pitkä ja työläs.

Eli halusin vain kertoa, että jos uskot että, raamattu on autenttinen ja kolminaisuus on oikea oppi, niin saat uskoa siihen.

Äänestä
  • ::::::::

    Äänestä

  • Hanifunf...... kirjoitti:

    ::::::::

    http://www.islamopas.com/bok/jeesus/index.html

    oli niitä muita linkkejä ja yritin pistää ne tänne, mutta en jaksanut enää etsiä niitä. Jos törmään niihin uudestaan voin pistää taas niitä tänne, ok?

    Äänestä

  • usmizeed kirjoitti:

    http://www.islamopas.com/bok/jeesus/index.html

    oli niitä muita linkkejä ja yritin pistää ne tänne, mutta en jaksanut enää etsiä niitä. Jos törmään niihin uudestaan voin pistää taas niitä tänne, ok?

    RKO.....

    Äänestä

  • usmizeed kirjoitti:

    http://www.islamopas.com/bok/jeesus/index.html

    oli niitä muita linkkejä ja yritin pistää ne tänne, mutta en jaksanut enää etsiä niitä. Jos törmään niihin uudestaan voin pistää taas niitä tänne, ok?

    "Ensimmäinen luku:
    UNITAARINEN NÄKEMYS JA KRISTINUSKO

    Historiantutkimus osoittaa, että primitiivisten kansojen sielu-usko ja epäjumalien palvonta näyttää kaikissa tapauksissa olevan taantumista alkuperäisestä yksijumaluususkosta ja,"

    Tämä on täyttä puppua. Meni kerralla usko tähän kirjoittajaan. Mitään alkuperäistä yksijumalaisuutta ei luonnonkansojen keskuudessa ole varmasti ollut. Ensimmäinen tunnettu yksijumalaisuuden kannattaja oli faarao Akhnaton Egyptissä. Hän palvoi aurinkoa. Luonnonkansoilla on aina ollut monia palvontapaikkoja ja jumalia.

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    "Ensimmäinen luku:
    UNITAARINEN NÄKEMYS JA KRISTINUSKO

    Historiantutkimus osoittaa, että primitiivisten kansojen sielu-usko ja epäjumalien palvonta näyttää kaikissa tapauksissa olevan taantumista alkuperäisestä yksijumaluususkosta ja,"

    Tämä on täyttä puppua. Meni kerralla usko tähän kirjoittajaan. Mitään alkuperäistä yksijumalaisuutta ei luonnonkansojen keskuudessa ole varmasti ollut. Ensimmäinen tunnettu yksijumalaisuuden kannattaja oli faarao Akhnaton Egyptissä. Hän palvoi aurinkoa. Luonnonkansoilla on aina ollut monia palvontapaikkoja ja jumalia.

    >>>Ensimmäinen tunnettu yksijumalaisuuden kannattaja oli faarao Akhnaton Egyptissä.

    Äänestä

  • usmizeed kirjoitti:

    >>>Ensimmäinen tunnettu yksijumalaisuuden kannattaja oli faarao Akhnaton Egyptissä.

    "Ensimmäinen tunnettu", niin kirjoitin.

    >>Häntä ennenkin on saattanut olla ihmisiä, jotka ovat uskoneet yksijumaluuteen.

    On saattanut olla sellaisia ufo-miehiä, jotka lentelivät ufoilla avaruuteen ja takaisin. Oleta kerralla reilusti, kun kerrot tarinoita.

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    "Ensimmäinen tunnettu", niin kirjoitin.

    >>Häntä ennenkin on saattanut olla ihmisiä, jotka ovat uskoneet yksijumaluuteen.

    On saattanut olla sellaisia ufo-miehiä, jotka lentelivät ufoilla avaruuteen ja takaisin. Oleta kerralla reilusti, kun kerrot tarinoita.

    On sellainenkin hypoteesi että jostain muualta, avaruudesta tulleet astronautit "tekivät" ihmisen "omaksi kuvakseen".
    Ja että ihmiset sitten palvoivat näitä avaruudesta tulleita astronautteja "jumalina".

    /serena

    Äänestä

  • usmizeed kirjoitti:

    >>>Ensimmäinen tunnettu yksijumalaisuuden kannattaja oli faarao Akhnaton Egyptissä.

    Ensimmäinen uskonto mistä ihmiset yleensä edes voivat tietää mitään, joka on monoteistinen, on Juutalaisuuden nykymuoto. Alkuperäinen Juutalaisuushan ei suinkaan ollut monoteistinen, vastoin yleisimpiä luuloja.

    Monoteistinen uskominen taitaa nykyäänkin kuulua vähemmistöön.

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    "Ensimmäinen tunnettu", niin kirjoitin.

    >>Häntä ennenkin on saattanut olla ihmisiä, jotka ovat uskoneet yksijumaluuteen.

    On saattanut olla sellaisia ufo-miehiä, jotka lentelivät ufoilla avaruuteen ja takaisin. Oleta kerralla reilusti, kun kerrot tarinoita.

    Itseasiassa noista ufoista löytyy aika paljon viittauksia historiallisista teksteistä, suorastaan tuhansia. Mm. eräässä Napoleonin taistelussa molemmat osapuolet väittivät nähneensä UFO:n :> ja onhan niistä piirrustuksia useiden tuhansien vuosien takaa ja kaikenlaisia legendoja.

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    On sellainenkin hypoteesi että jostain muualta, avaruudesta tulleet astronautit "tekivät" ihmisen "omaksi kuvakseen".
    Ja että ihmiset sitten palvoivat näitä avaruudesta tulleita astronautteja "jumalina".

    /serena

    Sinäkin olet Dänikenisi lukenut näemmä :>

    Äänestä

Esimerkiksi: en kyllä menisi uskomaan, että esim. oman tyttären kanssa voi olla sukupuoliyhteydessä tai oman tädin kanssa voi mennä naimisiin. Näin väittää raamattu.

Äänestä
  • Raamatussahan Sodoman ja Gomorran mellakan jälkeen ne Lootin tyttäret juottivat Lootin känniin ja raiskasivat sen. Hyvä meininki! Muistaakseni jossain vanhemmassa raamatun versiossa Jumala vieläpä kehui tyttärien suoritusta että oikein tehty.

    Äänestä

Oliko minun kirjoitukseni niin KUUMA että joku kristityistä teki valituksen?
Ettekö siedä kuulla historiaa? ;)))

/serena

Äänestä

  • old_profile_3400 kirjoitti:

    linkkinä

    http://www.qnet.fi/kmielty/kotis7.html

    ?

    Siis ote professori Elaine Pagelsin gnostilaisuutta käsittelevästä kirjasta?

    Aiheesta on kirjoitettu myös Suomessa.

    Myönnän että olin aika provo kun sitä kirjoitin. Vahinko vain että en säästänyt sitä. Mutta kirjoitin uudeen ja talletin sen. Aion laittaa sen tähän uudelleen.

    Muuten, oliko se sinun mielestäsi niin kauhea kirjoitus että piti poistaa?
    Haukutaanhan täällä muslimit ja islamikin rumin sanoin. Minä en sentään käyttänyt rumia sanoja. Kirjoitin vain historiaa. :)

    /serena

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    Myönnän että olin aika provo kun sitä kirjoitin. Vahinko vain että en säästänyt sitä. Mutta kirjoitin uudeen ja talletin sen. Aion laittaa sen tähän uudelleen.

    Muuten, oliko se sinun mielestäsi niin kauhea kirjoitus että piti poistaa?
    Haukutaanhan täällä muslimit ja islamikin rumin sanoin. Minä en sentään käyttänyt rumia sanoja. Kirjoitin vain historiaa. :)

    /serena

    mitään erityisen kauheaa; tosin en ehtinyt muuta kuin silmäillä sitä ja ottaa linkkisivun talteen, kun tuli muuta tekemistä.

    Kysymys gnostilaisuudesta ja eritoten sen asemasta alkukristillisyydessä on aina ollut hieman arka kohta kristillisessä teologiassa ja kristinuskon historiakirjoituksessa. Itse en ole tätä aluetta koskaan varsinaisesti tutkinut, mutta eräs asiaan perehtynyt professori väitti minulle kerran, että joitakin ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevia kirjakäärölöydöksiä tuhottiin 50 - 60 -luvulla niiden arkaluontoisuuden vuoksi. Niitä ei siis koskaan annettu yleisesti tutkittaviksi.

    Äänestä

  • old_profile_3400 kirjoitti:

    mitään erityisen kauheaa; tosin en ehtinyt muuta kuin silmäillä sitä ja ottaa linkkisivun talteen, kun tuli muuta tekemistä.

    Kysymys gnostilaisuudesta ja eritoten sen asemasta alkukristillisyydessä on aina ollut hieman arka kohta kristillisessä teologiassa ja kristinuskon historiakirjoituksessa. Itse en ole tätä aluetta koskaan varsinaisesti tutkinut, mutta eräs asiaan perehtynyt professori väitti minulle kerran, että joitakin ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevia kirjakäärölöydöksiä tuhottiin 50 - 60 -luvulla niiden arkaluontoisuuden vuoksi. Niitä ei siis koskaan annettu yleisesti tutkittaviksi.

    ettet pitänyt kekstiä karmeana.
    Tuosta Gnostilaisuudesta: Kun ne tekstit löydettiin niin niistähän ei paljoa ensin puhuttu. Salailtiin.

    En ole kuullut että niitä olisi hävitetty. Mutta saatta olla tottakin. Sillä olen aivan varma että tekstejä jotka jotenkin olisi vaikuttanut negatiivisesti Kristinuskoon ei olisi koskaan tuotu julkisuuteen.

    Tässä on yksi suomalainen pakanasivu. sieltä löytyy vähän
    Maria Magdalenan evankeliumista.
    Kristityt ei yleensä voi sietää tuota tekstiä. :) Jos luet sen sen niin ymmärrät miksi.
    Moni kristitty on sanonut minulle että tuo Maria Magdalena evangeliumi ei ole kristittyä.

    http://jumalasuomi.tripod.com/NagHammadi.htm

    On muuten kiinnostavaa lukea noita vanhoja kirjoituksia joita koskaan ei hyväksytty Raamattuun.

    Tässä laitan ruotsinkielisen linkin Gnostilaisiin kirjoituksiin.

    http://www.sgb.has.it/

    Kun en ole uskovainen, niin pystyn ja uskallan lukea tekstiä kuin tekstiä.

    /serena

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    ettet pitänyt kekstiä karmeana.
    Tuosta Gnostilaisuudesta: Kun ne tekstit löydettiin niin niistähän ei paljoa ensin puhuttu. Salailtiin.

    En ole kuullut että niitä olisi hävitetty. Mutta saatta olla tottakin. Sillä olen aivan varma että tekstejä jotka jotenkin olisi vaikuttanut negatiivisesti Kristinuskoon ei olisi koskaan tuotu julkisuuteen.

    Tässä on yksi suomalainen pakanasivu. sieltä löytyy vähän
    Maria Magdalenan evankeliumista.
    Kristityt ei yleensä voi sietää tuota tekstiä. :) Jos luet sen sen niin ymmärrät miksi.
    Moni kristitty on sanonut minulle että tuo Maria Magdalena evangeliumi ei ole kristittyä.

    http://jumalasuomi.tripod.com/NagHammadi.htm

    On muuten kiinnostavaa lukea noita vanhoja kirjoituksia joita koskaan ei hyväksytty Raamattuun.

    Tässä laitan ruotsinkielisen linkin Gnostilaisiin kirjoituksiin.

    http://www.sgb.has.it/

    Kun en ole uskovainen, niin pystyn ja uskallan lukea tekstiä kuin tekstiä.

    /serena

    voin panna tänne otteen prof. Sven Krohnin eräästä teoksesta. Siinä käsitellään gnostilaisuutta.

    Äänestä

  • old_profile_3400 kirjoitti:

    voin panna tänne otteen prof. Sven Krohnin eräästä teoksesta. Siinä käsitellään gnostilaisuutta.

    se teksti tänne.
    Aikoinani olin kiinnostunut Gnostisuudesta. Minua kun kiinnostaa miksi ihmiset ajattelevat juuri niin kuin he tekevät. Siksi on mielenkiintoista lukea eri ajatus tyyleistä ja puhua ihmisten kanssa.
    Menin jopa niin pitkälle että kokeilin "syvää" mediteeraamista kokeilu mielessä. Mmm jännäähän se oli omalla tavallaan.
    Kuuli ääniä ja näki näkyjä lopulta. ;)) Pelottikin vähän lopulta.

    /serena

    Äänestä

  • old_profile_3400 kirjoitti:

    voin panna tänne otteen prof. Sven Krohnin eräästä teoksesta. Siinä käsitellään gnostilaisuutta.

    kyllä kiinnostaa!

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    se teksti tänne.
    Aikoinani olin kiinnostunut Gnostisuudesta. Minua kun kiinnostaa miksi ihmiset ajattelevat juuri niin kuin he tekevät. Siksi on mielenkiintoista lukea eri ajatus tyyleistä ja puhua ihmisten kanssa.
    Menin jopa niin pitkälle että kokeilin "syvää" mediteeraamista kokeilu mielessä. Mmm jännäähän se oli omalla tavallaan.
    Kuuli ääniä ja näki näkyjä lopulta. ;)) Pelottikin vähän lopulta.

    /serena

    Tämä saattaa hävitä pian.


    Ote teoksesta Valkoinen aukko, Sven Krohn, Jyväskylä 1993

    ss. 69 - 76
    Nyt on merkittävää, että pääkirkossa toisella vuosisadalla oli käy-mässä kiivas taistelu Paavalin omistuksesta kirkon johtajien alussa suh-tauduttua häneen suurella varauksella. He kun lukivat arvovaltansa apostolisen suksession mukaan ja pitivät vain Jeesuksen opetuslapsia apostoleina, koska vain nämä eikä Paavali olivat kokeneet ylösnous-seen Jeesuksen ruumiillisilla aisteillaan.
    Mutta Paavalin vaikutus kristillisissä seurakunnissa hellenistisessä ja roomalaisessa ympäristössä oli liian voimakas. Häntä ei voitu sivuut-taa. Näin syntyi kaksi vastakkaista tulkintaa siitä, mitä Paavali oli opet-tanut: gnostikko Paavali vastakohtana kirkkoisien kannalta oikeaoppi-selle Paavalille, gnostilaisuuden kiivaalle vastustajalle. Viimeksi mai-nittu kuva, joka nojautui kirkkoisien väitteisiin ja pastoraalikirjeisiin -jotka eivät olleet Paavalin kirjoittamia - saavutti voiton, kun gnostikot vaiennettiin. Siten tämän tulkinnan kohdallisuutta puolustettiin vielä äsken Bultmannin teologisessa koulukunnassa, vaikka siihen liittyy omituinen peruste, jonka mukaan Paavali teeskenteli käyttäessään kir-jeissään gnostikkojen kieltä oman arvovaltansa tueksi voidakseen siten tyrmätä seurakunnissa vaikuttavat vastustajansa, nuo gnostikot, jotka olivat "vääriä profeettoja" eli "saatanan pappeja".
    Elaine Pagels avaa tien vastakkaiseen tulokseen ja tekee ymmärret-täväksi, että vakavasti otettava tutkimus nyt antaa käsityksen Paavalin julistuksesta, joka on lähempänä "gnostikko Paavalia" kuin kirkon pe-rinteellistä Paavali-kuvaa. Pagels kysyykin, miten on ollut mahdollista, että valentiinilaiset eksegeetikot (UT:n tulkitsijat) katsoivat ennen mui-ta Paavalia apostoliksi, jolta saivat tukea tulkinnoilleen, jos hän oli hei-dän käsityksilleen siten vihamielinen kuin oli väitetty. Vastaus sisältyy toisaalta niiden tulkintojen sisältöön, joita valentiinilaiset eksegeetikot antoivat ja joiden vastapainona kirkollinen eksegeesi tapahtui. Toi-saalta se on siinä, ettei valentiinilainen gnostilaisuus ollut tai ole sitä, minkä kirkolliset lähteet ja perinteellinen teologia ovat antaneet meidän ymmärtää sen olevan.
    Mutta mikä sitten on ollut valentiinilaisen ja osaksi muunkin gnosti-laisuuden sisältönä? Rajoitun käsitteeseen gnosis sekä valentiinilaiseen ihmiskäsitykseen ja etiikkaan. Gnosis, selitetään, on ilmestyksenomais-ta tai oivalluksenomaista tietoa perimmäisistä totuuksista, ja tällöin in-tuition paljastamaa ihmisen varsinaiseen minään eli itseen kohdistuvaa tietoa. Valentinuksen oppilas Theodotus Vähästä Aasiasta kirjoitti jos-kus vuosien 140 ja 160 välillä gnostikon oivalluksesta, että se on tietoa siitä "keitä olemme ja miksi olemme tulleet - - mihin olemme menos-sa (jätettyämme sen) mistä olemme vapautuneet; mitä on syntyä ja uudestisyntyä". (Klemensis Aleksandrialainen. Exerpta Theodoto) Toi-

    nen gnostikko Monoimus kirjoittaa: "Luovu etsimästä Jumalaa ja luo-mista ja muita samankaltaisia aiheita. Hae Häntä ottamalla itsesi lähtö-kohdaksi. Opi tietämään, kuka sisälläsi tekee kaiken omakseen ja sa-noo: Minun Jumalani, minun mieleni, minun sieluni, minun ruumiini. Opi tietämään surun ja ilon, rakkauden ja vihan lähteet - Kun huolelli-sesti tutkit näitä aiheita olet löytänyt Hänet itsessäsi." Todellinen itse-tuntemus on siten tämän selityksen mukaan myös Jumalan tuntemusta, mutta gnosiksen lähtökohtana se ennakoi sekä Descartesia että Edmund Husserlin fenomenologiaa.
    Mitä valentiinilainen gnostilaisuus toteaa gnosiksen ja ihmisen to-dellisen itsen sijainnista, siitä antaa kuitenkin Nag Hammadissa löydet-ty Filippoon evankeliumi selkeimmän vastauksen: "Ei kenenkään ole mahdollista nähdä mitään olioista (things), jotka aktuaalisesti ovat ole-massa, ellei hän tule näiden kaltaiseksi. Tämä ei ole maailmassa olevan ihmisen (the man of the world) tapa. Hän näkee auringon olematta eräs aurinko, hän näkee taivaan ja maan ja kaikki muut oliot, mutta hän ei ole nämä oliot. Tämä on täysin totuudenmukaista. Mutta sinä näit jota-kin (toisesta) paikasta ja sinä tulit noiksi olioiksi. Sinä näit Hengen ja sinä tulit Hengeksi, sinä näit Kristuksen ja sinä tulit Kristukseksi, sinä näit Isän ja olet tuleva Isäksi. Niin että tässä paikassa näet itsesi, ja min-kä näet, siksi olet tuleva."
    Tämä gnosis on tietoa, jossa tiedostaja saavuttaa tiedostettuun aidon identiteetin, samuuden eikä vain samastumisen, joka voi olla harhaista. Toisin sanoen Kantin ongelma, ettei subjekti-objektisuhteessa objekti koskaan saata olla sinään oleva olio (das Ding an sich), vaan ainoastaan ilmiö, ratkaistaan väitteen mukaan kokemuksessa, missä tuo suhde yli-tetään. Kysymys subjekti-objektisuhteen ylittämisestä, mikä Kantilla tapahtuu moraalisen uskon filosofiassa, mutta joka Intian advaita-ve-danta-filosofiassa saa samankaltaisen ratkaisun kuin Filippoon evanke-liumissa, on kuten tiedämme muodostunut ajankohtaiseksi eksistenssi-filosofiassa.
    Gnosiksen saavuttavat "valitut" eli henkiset ihmiset (pneumatikoi) transformoidussa olotilassa ja olomuodossa, missä ihmissieluja ihmis-henki yhtyvät yhdeksi mysterium conjunctionis -nimisessä tapahtumas-sa. Kuten De resurrectione -nimisessä traktaatissa sanotaan tästä sielun ylösnousemuksesta henkeen, että tässä vastakohtana sen elämän vaih-tuvuuden illuusiossa "katoamaton täyttää katoavaisen, valo nielaisee pimeyden ja täyteläinen valuu vaillinaiseen". Näin sisäisesti ylösnous-seessa ihmisessä oleva "Henki tutkii Jumalan syvyydetkin" (I Kor. 2.10).
    Mutta tuleeko ylösnousemus, johon tässä on viitattu, vain aniharvo-jen osaksi, vain ennakolta määrättynä niiden osaksi, joita sanotaan hen-kisiksi ihmisiksi eli valituiksi? Tämä on yksi näistä väitteistä, joita tun-nustukselliset teologit ovat toistaneet meidän päiviimme saakka, mutta


    joiden ainakin nyt tiedetään olevan gnostilaisuuden karkeaa vääriste-lyä. On tosin totta, että ihmiskunnan nykyisessä tilassa tiettynä ajan-kohtana vain harvat ovat kypsyneet astumaan taivasten valtakunnan pleroomaan (täyteläisyyteen), mutta kuten mm. valentiinilainen Paa-valin kirjeitten eksegeesi Pagelsin kuvaamana osoittaa: Vaikka hyyli-sessä eli aineellisuuteen sidoksissa olevassa ihmisessä hänen henkinen olemuksensa on lähes kokonaan uinuvassa tilassa ja vaikka sielullisis-sakin ihmisissä eli "kutsutuissa" tämän olemuksen herääminen ei riitä mysterium conjunctionis -kokemuksen ja -tilan saavuttamiseksi, nämä omistavat kehollisen ja sielullisen olemuksensa ohella yksilöllisen hen-gen, joka on heidän todellinen itsensä. Ja voidaan väittää, niin kuin esim. L. Schottroff, että kolme ihmistyyppiä itse asiassa merkitsee kol-mea painotusta tuloksena perusihmisen vapaista tahdonalaisista valin-noista. Joka tapauksessa on tässä kyseessä gnostisen näkemyksen mui-naiset henkisen kehityksen ja edistyksen asteet ja askeleet. Valentiini-laisten Heprealaiskirjeeseen liittyvästä tulkinnasta sanoo Pagels: "Va-lentiinilainen gnostikko saattaa ymmärtää salaisen traditionsa perus-teella, että kolme eri päivää merkitsee kolmea erillistä astetta henkises-sä kehityksessä. Nykyhetken psyykkiselle ihmiselle hyylinen ihminen merkitsee hänen menneisyyttään ja henkinen (pneumaattinen) ihminen hänen tulevaisuuttaan."
    Mutta on selvää, ettei tämä kehitys yleensä saata tapahtua yhden maallisen elämän aikana. Gnostilaisuus edellyttää jälleensyntymistä, jolloin jälleenruumistuminen ja sielullistuminen koskee ihmisen iäistä "todellista itseä". Tämä itse saa gnostilaisessa kirjallisuudessa erilaisia nimityksiä. Hän on ihmisen vartioiva enkeli (suojelusenkeli), hän on ih-misen vastapuoli, myös kaksonen (syzygin) ja hän on jumalakuva eli Eikon (eikooni). Jälkiä ja viitteitä näistä käsityksistä ja näistä symbo-leista tavataan myös UT:n kanonisissa kirjoissa, kuten Guispel on va-kuuttavasti osoittanut, sekä myös ortodokseiksi katsotuilla kristityillä opettajilla, esim. Origeneella, jolle juuri näiden gnostisten ja platonis-ten näkemyksiensä johdosta osaksi keisari Justinianuksen painostuk-sesta langetettiin kirkollinen kirous eli anateema viidennessä ekumee-nisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa v. 553.
    Mutta voidaan mietiskellessämme gnostilaisuuden kuvauksia hen-gen vaelluksesta ajallisuuden maailmassa kysyä, miksi oikeastaan koko kehitysprosessi on lainkaan tarpeen. Tämä kysymys näyttää aiheellisel-ta, koska toisaalta selitetään, että yksilöllinen henki, ihmisen suoje-lusenkeli taivaallisessa olotilassaan pleroomassa on täysin ehjä ja har-moninen. Miksi kiusaukset ja niihin kompastuminen, miksi kärsimys ja syyllisyys, miksi paha ja yleensäkin luotu kosmos? Olisi täysi syy pitää gnostilaisuutta äärimmäisenä pessimisminä, jos kirkollinen eksegetiik-ka olisi ollut oikeassa, kun on kyseessä jälleensyntymisen ja valituksi tulemisen tarkoitus. Vielä äskettäin saatoin lukea erään eksegeetikon
    7i

    69
    kirjoituksesta, että tällä annetaan valitulle mahdollisuus kokea aisti-ilo-
    jen hurmiota. Sielu siis tarvitsee aistillisuutta. Tämä muka on gnostik-
    kojen ns. pelastus.   .,
    Mutta katsokaamme nyt mitä Quispel kirjoittaa: Tärkein Tractatus tripartitukseen sisältyvä käsite on kuitenkin paideusis ja pronoia, se on kaitselmus ja kasvatus. Ja Quispel jatkaa, että jo eräästä Irenaeuksen kirjoittamasta lauseesta olisi voitu päätellä, että juuri tämä oli perustee-na henkiselle kehitykselle ja maailman luomiselle, ja hän jatkaa edel-leen näin: "Onnettomuudeksi Epifaniuksen antaman version sisältö on toinen, nimittäin että sielu tarvitsisi aistillisia harjoituksia, ja juuri tä-män version oppineet (teologit) sieppasivat täydellisesti käsittäen vää-rin valentiinilaisen gnosiksen. Tulkinta, mikä olisi kuulunut antaa Irenaeuksen tekstille on aivan selvästi ilmaistu tässä traktaatissa (Tr. tri-partitus), joka ilmoittaa, että maailma (ajallisena) luotiin, jotta henki tu-lisi tietoiseksi itsestään, mutta että tämän päämäärän saavuttaminen vaatii hengeltä eettistä ja uskonnollista perustusta."
    Henkisen kehityksen suunta on siten valentiinilaisessa näkemyksessä, mutta myös uudella ajalla esim. Schellingin ja Hegelin filosofioiden mu-kaan löytyy hengen tietoiseksi tuleminen. Ihmisen kohdalla tämä merkit-see, että hän kulkemalla sielullisella asteella hänelle avautuvaa eettistä tietä tulee tietoiseksi omasta yksilöllisestä hengestään. Tällä tiellä, joka on laki, ihminen on tietoinen hyvästä ja pahasta ja juuri paha (kärsimys ja lankeemukset) ovat Tractatus tripartituksen mukaan, kuten Hegelillä, hengen tietoiseksi tulemisen ja siten aidon itsetietoisuuden välttämätön ehto. Ja tämä johtaa jumalallisen voiman kannattamaan sielun ja hengen "avioliittoon" niin kuin Filippoksen evankeliumissa selitetään.
    Mutta minkä eettisen ihanteen edustajaksi valentiinilainen gnostilai-suus havaitaan? Tässäkin on kirkollinen teologia antanut johtaa itsensä harhaan pitäen Platinoksen arvostelua totena. Hän arvosteli gnostikko-ja, koska heillä hänen mukaansa ei ollut muuta ohjetta kuin epämääräi-sesti antautua Jumalan johdettaviksi. Mutta Plotinos perustaa syytök-sensä siihen, etteivät valentiinilaiset gnostikot mainitse kreikkalaisen ja hellenistisen filosofian suuria eetikkoja. Hän ei ota huomioon eikä myöskään kirkollinen teologia, että valentiinilaisen gnosiksen etiikka on kristillinen. Se ei sellaisena myöskään perustu Mooseksen lakiin vaan Vuorisaarnaan. Tämä perustus on yksityiskohtaisesti selvitetty Valentinuksen "uskollisimman" oppilaan Ptolemaioksen kirjeessä Flo-ralle. Kirje on kauan ollut tiedossa, mutta yleensä sivuutettu kirkon his-torian esityksessä. Ptolemaios selittää tässä, ettei laki, josta ei piirtoa häviä (Matt. 5.8), ole juutalaisten toora, vaan Jumalan ikuinen laki. Ja hän selittää, että Mooseksen laki sai osaksi muotonsa ihmisten heik-kouden tähden ja on korvattu ja täydennetty Jeesuksen antamilla käs-kyillä. Näistä hän erittäinkin painottaa taljooni-periaatteen negatiivisen puolen (silmä silmästä, hammas hampaasta) hylkäävää ja pahan vastus-
       •

    tamisen kieltävää Jeesuksen neljättä käskyä, jota kuten tunnettua Tols-toi piti keskeisenä Vuorisaarnassa.
    Tekisi mieli vielä ottaa puheeksi gnostilaisuuden väitetty transsen-dentti dualismi ja tässäkin osoittaa, miten kirkollinen teologia on tuo-nut esille yksinkertaistetun ja vääristetyn kuvan. Mutta minun on nyt siirryttävä esittämään joitakin piirteitä ensimmäisen vuosisadan al-kukristillisyydestä, joka on avautunut uudella tavalla Qumranin ja Nag Hammadin löytöjen johdosta, mutta myös sen johdosta, että aikaisem-min tiedossa olevia lähteitä voidaan vasta näiden löytöjen perusteella hyödyntää.
    Rajoitun kuitenkin lähinnä selostukseen, jonka perustan Quispelin
    tutkielmissaan esittämään kuvaan alkukristillisyydestä, koska saatan
    suurin piirtein yhtyä hänen tämän kuvan luomiseksi käyttämänsä tutki-
    musaineksen tulkintaan. Tärkein eroavaisuus kannanotoissamme kos-
    kee termien gnostisismi ja gnosis erottelua, missä yhdyn Robinsonin
    kritiikkiin.   '• ••
    Tutkielmassaan Friihchristliche Religion toteaa Quispelin kolleega Roelof van den Broek (Utrecht), että "kristinusko oli alkujaan yksi mo-nista mysteeriuskonnoista, jotka levittäytyivät ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla Rooman valtakunnan alueilla". Tämä on tärkeä toteamus kuten myös van den Broekin toteamus, että Jeesus juutalaiskristittyjen mukaan Jordanin kasteessa tuli "adoptoituna" Jumalan Pojaksi.
    Juutalaiskristityssä Ebioniittien evankeliumissa kuvataan Epifaniuk-sen mukaan Jeesuksen tulleen kasteessa suuren valon ympäröimäksi. Silloin kuultiin äänen taivaasta lausuvan: Olen sinut tänä päivänä syn-nyttänyt1. Van den Broek sivuuttaa sen, että taivaallisen äänen osalta vastaava Jeesuksen kasteen kuvaus tavataan Apostolien teoissa ja että se lienee ollut alkumuoto Luukkaan evankeliumissa. Myös gnostikot Valentinuksen koulukunnassa opettivat, että Jeesus Pyhän Hengen syn-nyttämänä Jordanin kasteessa tuli Jumalan Pojaksi (vrt. esim. valentii-nista Pistis Sophiaa). Tämä osoittaa, että sen hallussa oli eräs väärentä-mätön perinne. Toisaalta voidaan kysyä, oliko juutalaiskristillisyys kenties gnostista kristillisyyttä.
    Tulemme nyt Quispelin kuvaukseen. Hän on monissa tutkielmissaan ja viimeksi artikkelissaan "Gnosis" osoittanut, että juutalainen gnosis sen hellenismin vaikutuksen alaisessa heterodoksisessa muodossa oli tausta, jossa juutalaiskristillisyys sai alkunsa. Sivumennen mainitta-koon, että Birger Pearson toteaa tutkielmassaan, että ajanlaskumme alussa juutalaisen gnosiksen ohella myös esiintyi juutalaista gnostilai-suutta ahtaammassa merkityksessä. Sitä kannatti juutalainen älymystö, joka eräänlaisen valistuksen lipunkannattajana arvosteli perinteellistä Jahve-uskoa. Tällä juutalaisuuden muodolla on ilmeisesti ollut välitön vaikutuksensa alkukristillisyyteen, joka toisaalta oli kristillisen gnosti-laisuuden vahvin juuri.

    Alkukristillisyys ennen Stefanusta ja Paavalia oli juutalaiskristill syyttä, ja juuri juutalaiskristillisyyden valtavan ekspansion toteamme) jonka varhaisempi tutkimus sivuutti, on eräs uuden tutkimuksen hu( mattavimpia anteja. Tämä uskonto antoi itse asiassa perustan kahdell maailmanuskonnolle, islamille - Jeesus mainitaan Koraanissa 11 kerta Vapahtajana - ja manikealaisuudelle. Jeesus eli rabbi Joshua ja häne opetuslapsensa ja myös Paavali olivat juutalaisia.
    Juutalaiskristillisyyden alkumuoto on sama kuin alkukristillisyydei Kuten Quispel jo varhain osoitti, tämä uskonto tunsi ihmisen kolmijao ruumiiseen, sieluun ja henkeen, jolloin henkeä myös sanotaan ihmise suojelusenkeliksi tai perikuvaksi. Käsitys ihmisen ikuisesta olemukses ta kuvana ja sisäisen ja ulkoisen yhdentymisestä (Taivaan) Valtakun nassa sekä ihmisen kaksijakoisuuden (myös sukupuolisen) päätymises ta ykseydeksi on löydettävissä Tuomaksen evankeliumissa. Se on kat sottava alkukristillisyyttä kuvastavaksi lähteeksi ja se on osaltaan tär keä peruste Quispelin ja monen muun tutkijan alkukristillisyydestä an tamalle kuvaukselle. Mutta muitakin lähteitä on löydettävissä: esimer kiksi ns. Pseudoklementinit ja - mikä tämän tutkielman kannalta oi erittäin merkittävää - Quispelin käyttämä Filippoon evankeliumi.
    Eräässä tutkielmassaan Quispel osoittaa van den Broekin edellä tois tetun väitteen todeksi (van den Broekin toteamus on tosin esitetty myö hemmin kuin Quispelin perusteltu kuvaus): Alkukristillisyys on mys teeriuskonto. Se merkitsee, että ihmisen henkinen kehitys esitettiin ri-tuaaleina. Rituaali esitetään opetuksia ja muita henkisiä harjoituksia si-sältävän koeajan jälkeen vihkimysseremoniana, jonka hierofantti toi-mittaa ja jossa kokelaan odotetaan mieleltään puhdistuneena kokevar jotakin symboliikan sisällöstä. Edellytetään että hän on saavuttanut sen henkisyyden asteen, jota rituaalin päätös symboloi. Tämä päätös oli. kuten Hermes Trismegistoksen mysteerioissa Egyptissä, kuoleman ja ylösnousemuksen mysteerio.
    Aikaisemmin liittyi mysteerioihin myös varsinaisia uhritoimituksia, mutta ainakin ajanlaskumme vaihteessa esim. jo myös gnostilaisuudes-ta vaikutteita saaneet hermeettiset mysteeriot tapahtuivat abstraktisem-man symboliikan tasolla, kenties joskus kokonaan ilman konkreettisia toimituksia. Quispel sijoittaa alkukristilliset mysteeriot jopa ennen nii-tä aikoja, jolloin Justinus Marttyyrin (n. 150) kuvaamat vihkimysri-tuaalit tulivat käytäntöön, eikä pidä näitä alkuperäisinä. Perinne lienee pitänyt Jeesusta ensimmäisenä kuoleman ja ylösnousemuksen mystee-riota toimittavana hierofanttina. Jos Morton Smithin löytämän Markuk-sen salaisen evankeliumin fragmentin aitous hyväksytään, perinne saa tästä vahvistuksen ja Lasaruksen kuolleistaherättäminen oli mysteerio-toimitus. Joka tapauksessa on perinne elänyt verraten kauan myös pää-kirkossa, koska vielä Klemens Aleksandrialainen nimittää Jeesusta hie-rofantiksi.

    Mutta alkukristilliset mysteeriot Jeesuksen kuoleman jälkeen esitti-vät Quispelin kuten myös Justinuksen kuvaamina Pyhän Hengen vai-sutusta kokelaassa. Mutta Quispelin esitys tähdentää tämän vaikutuk-sen eri asteita ja hän löytää nämä asteet mm. kuvattuina Filippoon evan-keliumissa sekä eräissä muissakin juutalaiskristityissä lähteissä.
    Voitelu, joka kuvasi ensimmäistä hengen vaikutuksen alaista tapah-umaa, oli jo juutalaisten menneisyydessä kuulunut kuninkaan ja myös )apin arvoon- ja virkaanastumisseremoniaan. Mutta Jeesus, juutalais-uistittyjen mukaan "totinen profeetta" ja "enemmän kuin profeetta", )li Jordanin kasteessa saavutetun kosmisen kosketuksen ja hänen koke-nuksensa mukana tämä mahdollisuus avautui jokaiselle pyrkijälle. Se oka, olipa mies tai nainen, puhdassydämisenä neitsyeenä, voideltuna ;ai kosketuksen todelliseen itseensä ja tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä, ;oki kasteessa uudestisyntymisen ihmeen ja sai siten (naisellisen) 5yhän Hengen synnyttämänä kokea olevansa Jumalan Poika, sen täh-len myös kuningas ja pappi. Morsiushuoneessa hän koki ylkänsä tule-nisen ylösnousemuksessa yhtymällä eikooniinsa, tämä tässä ja nyt eikä ;aukaisessa tulevaisuudessa.
    Alkukristilliset mysteeriot tahtoivat siten toistaa Jeesuksen elämän lenkiset tapahtumat ja osoittaa kristityille Jeesuksen seuraamisen tien. eesus käsitettiin siten esikoiseksi ja edelläkävijäksi, kuten hänet esim. leprealaiskirjeissä ja vanhimmassa tuntemassamme viime vuosisadan apulla löydetyssä seurakuntasäännöstössä Didakhessa mainitaan. Jee-uksen elämä kuvastuu siten, paitsi todellisena historiallisena tapahtu-lana, rituaalissa symboloituna ja vaikuttavaksi voimaksi tarkoitettuna sityksenä. Jeesuksen elämä oli siten kuvaus jokaisen kristityn tämän sikuvan vaikutuksen mukaisesta henkisestä kehityksestä: eli (1) Jeesus ^nippelissä 12-vuotiaana, (2) Jeesus vastaanottamassa Jordanin kas-;ensa sekä (3) Jeesus kirkastuksen vuorella.
    Oliko Paavalin Roomalaiskirjeessä (Room. 6.3-6) esittämä osanotto ;esuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen seuraajien Jeesuksen elä-län mukaisen kokemusketjun lopullinen päätös? Quispel erottaa tä-län kokemuksen niistä, jotka sisältyvät edellä kuvattuun rituaaliin, [an sanoo Paavalin käyttävän siinä kreikkalaista mysteeriokieltä, jossa lallina on nuoren jumalan kuolema ja ylösnousemus. Mutta silti voi-aan ajatella, että sen alkuperäistä rituaalia seuraten on ajateltu toteum-an joskus ihmisen vaelluksen tulevana aikana. Tämä johtaa kysymyk-;en, miten niiden ihmisten käy, jotka eivät annettuna aikana saavuta ri-laalin tarkoittamaa tulosta.
    Tämä saa meidät palaamaan gnostilaisuuden yhteydessä puheeksi illeeseen kysymykseen jälleensyntymisestä. UT:ssa on viittauksia, jot-i voidaan liittää tähän oppiin (sokeana syntynyt mies, Johannes astaja - Elias, Jeesus: Ennen kuin Abraham olin minä), mutta lisäksi i muita lähteitä, jotka puhuvat sen puolesta, että jälleensyntymisoppi


    sisältyi alkuperäiseen kristillisyyteen. Sen ajan juutalaisista farisealai-set ja nähtävästi myös essealaiset olivat Josephuksen todistuksen mu-kaan omaksuneet tämän näkemyksen. Se sisältyy myös juutalaiseen Kabbalaan ja Johannes Kastajasta alkuperänsä lukeviin Syyrian man-dalaisten uskontoon.
    Juutalaiskristillisyydestä lähtöisin olevista lahkoista sitä edustivat ebioniitit ja elkhasain seurakunta sekä siitä erottunut Manin maailman-uskonto. Mutta myös pääkirkon tunnustetuista opettajista eräiden voi-daan tulkita olleen sen kannattajia: kiistanalaisesti Justinus, varsin sel-västi Origenes mutta myös Hieronymus ym.
    Mutta asettakaamme vielä kerran eteemme eräs merkillinen virke Vuorisaarnassa: "Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa niin kauan kuin olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja ettei tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle. Siitä et pääse, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin rovon." (Matt. 5.25-26) Kun "riita-puoli" nähdään gnostikkojen ihmistä vartioivana enkelinä eli vasta-puolena, ja siten hänen varsinaisen minänsä ja omantuntonsa äänenä, huomataan, että kyseessä ei ole ainoastaan gnostinen lausuma, vaan melkein tarkka vastine erääseen Platonin Faidonissa esittämään tekstiin (107C-109A) täydennettynä Timaioksessa (90C-91A) löydettävillä virkkeillä. Platonilla ihmisen ainaisuusolemuksena, ääni hänen omas-satunnossaan ja hänen seuralaisensa elämässä ja kuolemassa on nimit-täin daimon, mutta myös suojelushenki ja hän on ihmisen tuomari. Mutta jälleensyntymisen johdosta vankeus päättyy, kun ihminen on maksanut viimeisen rovon.
    Mitä sitten on esoteerinen kristinusko? Ehkä olen onnistunut väläh-dyttämään siitä joitakin piirteitä lyhyessä katsauksessani uuden tutki-muksen kristillisyyden varhaishistoriaa koskeviin tuloksiin. En halua esittää oletuksia siitä, mitä se sen lisäksi on, mutta se on niiden tiedos-sa, jotka ovat Tiellä. Silti näkemykseni on, että esoteerisen kristinuskon voimistuminen suvaitsevaisuuden ja universaalisen rakkauden sisältö-nä ja perustuksena saattaa joskus merkitä myönteistä käännettä ihmis-kunnan historiassa. Entä Jeesus, kuka hän on? Erään osavastauksen an-taa Quispel: Hän oli gnosti - He was a gnostic.
    l Lähdeviitteet

    Äänestä

  • old_profile_3400 kirjoitti:

    Tämä saattaa hävitä pian.


    Ote teoksesta Valkoinen aukko, Sven Krohn, Jyväskylä 1993

    ss. 69 - 76
    Nyt on merkittävää, että pääkirkossa toisella vuosisadalla oli käy-mässä kiivas taistelu Paavalin omistuksesta kirkon johtajien alussa suh-tauduttua häneen suurella varauksella. He kun lukivat arvovaltansa apostolisen suksession mukaan ja pitivät vain Jeesuksen opetuslapsia apostoleina, koska vain nämä eikä Paavali olivat kokeneet ylösnous-seen Jeesuksen ruumiillisilla aisteillaan.
    Mutta Paavalin vaikutus kristillisissä seurakunnissa hellenistisessä ja roomalaisessa ympäristössä oli liian voimakas. Häntä ei voitu sivuut-taa. Näin syntyi kaksi vastakkaista tulkintaa siitä, mitä Paavali oli opet-tanut: gnostikko Paavali vastakohtana kirkkoisien kannalta oikeaoppi-selle Paavalille, gnostilaisuuden kiivaalle vastustajalle. Viimeksi mai-nittu kuva, joka nojautui kirkkoisien väitteisiin ja pastoraalikirjeisiin -jotka eivät olleet Paavalin kirjoittamia - saavutti voiton, kun gnostikot vaiennettiin. Siten tämän tulkinnan kohdallisuutta puolustettiin vielä äsken Bultmannin teologisessa koulukunnassa, vaikka siihen liittyy omituinen peruste, jonka mukaan Paavali teeskenteli käyttäessään kir-jeissään gnostikkojen kieltä oman arvovaltansa tueksi voidakseen siten tyrmätä seurakunnissa vaikuttavat vastustajansa, nuo gnostikot, jotka olivat "vääriä profeettoja" eli "saatanan pappeja".
    Elaine Pagels avaa tien vastakkaiseen tulokseen ja tekee ymmärret-täväksi, että vakavasti otettava tutkimus nyt antaa käsityksen Paavalin julistuksesta, joka on lähempänä "gnostikko Paavalia" kuin kirkon pe-rinteellistä Paavali-kuvaa. Pagels kysyykin, miten on ollut mahdollista, että valentiinilaiset eksegeetikot (UT:n tulkitsijat) katsoivat ennen mui-ta Paavalia apostoliksi, jolta saivat tukea tulkinnoilleen, jos hän oli hei-dän käsityksilleen siten vihamielinen kuin oli väitetty. Vastaus sisältyy toisaalta niiden tulkintojen sisältöön, joita valentiinilaiset eksegeetikot antoivat ja joiden vastapainona kirkollinen eksegeesi tapahtui. Toi-saalta se on siinä, ettei valentiinilainen gnostilaisuus ollut tai ole sitä, minkä kirkolliset lähteet ja perinteellinen teologia ovat antaneet meidän ymmärtää sen olevan.
    Mutta mikä sitten on ollut valentiinilaisen ja osaksi muunkin gnosti-laisuuden sisältönä? Rajoitun käsitteeseen gnosis sekä valentiinilaiseen ihmiskäsitykseen ja etiikkaan. Gnosis, selitetään, on ilmestyksenomais-ta tai oivalluksenomaista tietoa perimmäisistä totuuksista, ja tällöin in-tuition paljastamaa ihmisen varsinaiseen minään eli itseen kohdistuvaa tietoa. Valentinuksen oppilas Theodotus Vähästä Aasiasta kirjoitti jos-kus vuosien 140 ja 160 välillä gnostikon oivalluksesta, että se on tietoa siitä "keitä olemme ja miksi olemme tulleet - - mihin olemme menos-sa (jätettyämme sen) mistä olemme vapautuneet; mitä on syntyä ja uudestisyntyä". (Klemensis Aleksandrialainen. Exerpta Theodoto) Toi-

    nen gnostikko Monoimus kirjoittaa: "Luovu etsimästä Jumalaa ja luo-mista ja muita samankaltaisia aiheita. Hae Häntä ottamalla itsesi lähtö-kohdaksi. Opi tietämään, kuka sisälläsi tekee kaiken omakseen ja sa-noo: Minun Jumalani, minun mieleni, minun sieluni, minun ruumiini. Opi tietämään surun ja ilon, rakkauden ja vihan lähteet - Kun huolelli-sesti tutkit näitä aiheita olet löytänyt Hänet itsessäsi." Todellinen itse-tuntemus on siten tämän selityksen mukaan myös Jumalan tuntemusta, mutta gnosiksen lähtökohtana se ennakoi sekä Descartesia että Edmund Husserlin fenomenologiaa.
    Mitä valentiinilainen gnostilaisuus toteaa gnosiksen ja ihmisen to-dellisen itsen sijainnista, siitä antaa kuitenkin Nag Hammadissa löydet-ty Filippoon evankeliumi selkeimmän vastauksen: "Ei kenenkään ole mahdollista nähdä mitään olioista (things), jotka aktuaalisesti ovat ole-massa, ellei hän tule näiden kaltaiseksi. Tämä ei ole maailmassa olevan ihmisen (the man of the world) tapa. Hän näkee auringon olematta eräs aurinko, hän näkee taivaan ja maan ja kaikki muut oliot, mutta hän ei ole nämä oliot. Tämä on täysin totuudenmukaista. Mutta sinä näit jota-kin (toisesta) paikasta ja sinä tulit noiksi olioiksi. Sinä näit Hengen ja sinä tulit Hengeksi, sinä näit Kristuksen ja sinä tulit Kristukseksi, sinä näit Isän ja olet tuleva Isäksi. Niin että tässä paikassa näet itsesi, ja min-kä näet, siksi olet tuleva."
    Tämä gnosis on tietoa, jossa tiedostaja saavuttaa tiedostettuun aidon identiteetin, samuuden eikä vain samastumisen, joka voi olla harhaista. Toisin sanoen Kantin ongelma, ettei subjekti-objektisuhteessa objekti koskaan saata olla sinään oleva olio (das Ding an sich), vaan ainoastaan ilmiö, ratkaistaan väitteen mukaan kokemuksessa, missä tuo suhde yli-tetään. Kysymys subjekti-objektisuhteen ylittämisestä, mikä Kantilla tapahtuu moraalisen uskon filosofiassa, mutta joka Intian advaita-ve-danta-filosofiassa saa samankaltaisen ratkaisun kuin Filippoon evanke-liumissa, on kuten tiedämme muodostunut ajankohtaiseksi eksistenssi-filosofiassa.
    Gnosiksen saavuttavat "valitut" eli henkiset ihmiset (pneumatikoi) transformoidussa olotilassa ja olomuodossa, missä ihmissieluja ihmis-henki yhtyvät yhdeksi mysterium conjunctionis -nimisessä tapahtumas-sa. Kuten De resurrectione -nimisessä traktaatissa sanotaan tästä sielun ylösnousemuksesta henkeen, että tässä vastakohtana sen elämän vaih-tuvuuden illuusiossa "katoamaton täyttää katoavaisen, valo nielaisee pimeyden ja täyteläinen valuu vaillinaiseen". Näin sisäisesti ylösnous-seessa ihmisessä oleva "Henki tutkii Jumalan syvyydetkin" (I Kor. 2.10).
    Mutta tuleeko ylösnousemus, johon tässä on viitattu, vain aniharvo-jen osaksi, vain ennakolta määrättynä niiden osaksi, joita sanotaan hen-kisiksi ihmisiksi eli valituiksi? Tämä on yksi näistä väitteistä, joita tun-nustukselliset teologit ovat toistaneet meidän päiviimme saakka, mutta


    joiden ainakin nyt tiedetään olevan gnostilaisuuden karkeaa vääriste-lyä. On tosin totta, että ihmiskunnan nykyisessä tilassa tiettynä ajan-kohtana vain harvat ovat kypsyneet astumaan taivasten valtakunnan pleroomaan (täyteläisyyteen), mutta kuten mm. valentiinilainen Paa-valin kirjeitten eksegeesi Pagelsin kuvaamana osoittaa: Vaikka hyyli-sessä eli aineellisuuteen sidoksissa olevassa ihmisessä hänen henkinen olemuksensa on lähes kokonaan uinuvassa tilassa ja vaikka sielullisis-sakin ihmisissä eli "kutsutuissa" tämän olemuksen herääminen ei riitä mysterium conjunctionis -kokemuksen ja -tilan saavuttamiseksi, nämä omistavat kehollisen ja sielullisen olemuksensa ohella yksilöllisen hen-gen, joka on heidän todellinen itsensä. Ja voidaan väittää, niin kuin esim. L. Schottroff, että kolme ihmistyyppiä itse asiassa merkitsee kol-mea painotusta tuloksena perusihmisen vapaista tahdonalaisista valin-noista. Joka tapauksessa on tässä kyseessä gnostisen näkemyksen mui-naiset henkisen kehityksen ja edistyksen asteet ja askeleet. Valentiini-laisten Heprealaiskirjeeseen liittyvästä tulkinnasta sanoo Pagels: "Va-lentiinilainen gnostikko saattaa ymmärtää salaisen traditionsa perus-teella, että kolme eri päivää merkitsee kolmea erillistä astetta henkises-sä kehityksessä. Nykyhetken psyykkiselle ihmiselle hyylinen ihminen merkitsee hänen menneisyyttään ja henkinen (pneumaattinen) ihminen hänen tulevaisuuttaan."
    Mutta on selvää, ettei tämä kehitys yleensä saata tapahtua yhden maallisen elämän aikana. Gnostilaisuus edellyttää jälleensyntymistä, jolloin jälleenruumistuminen ja sielullistuminen koskee ihmisen iäistä "todellista itseä". Tämä itse saa gnostilaisessa kirjallisuudessa erilaisia nimityksiä. Hän on ihmisen vartioiva enkeli (suojelusenkeli), hän on ih-misen vastapuoli, myös kaksonen (syzygin) ja hän on jumalakuva eli Eikon (eikooni). Jälkiä ja viitteitä näistä käsityksistä ja näistä symbo-leista tavataan myös UT:n kanonisissa kirjoissa, kuten Guispel on va-kuuttavasti osoittanut, sekä myös ortodokseiksi katsotuilla kristityillä opettajilla, esim. Origeneella, jolle juuri näiden gnostisten ja platonis-ten näkemyksiensä johdosta osaksi keisari Justinianuksen painostuk-sesta langetettiin kirkollinen kirous eli anateema viidennessä ekumee-nisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa v. 553.
    Mutta voidaan mietiskellessämme gnostilaisuuden kuvauksia hen-gen vaelluksesta ajallisuuden maailmassa kysyä, miksi oikeastaan koko kehitysprosessi on lainkaan tarpeen. Tämä kysymys näyttää aiheellisel-ta, koska toisaalta selitetään, että yksilöllinen henki, ihmisen suoje-lusenkeli taivaallisessa olotilassaan pleroomassa on täysin ehjä ja har-moninen. Miksi kiusaukset ja niihin kompastuminen, miksi kärsimys ja syyllisyys, miksi paha ja yleensäkin luotu kosmos? Olisi täysi syy pitää gnostilaisuutta äärimmäisenä pessimisminä, jos kirkollinen eksegetiik-ka olisi ollut oikeassa, kun on kyseessä jälleensyntymisen ja valituksi tulemisen tarkoitus. Vielä äskettäin saatoin lukea erään eksegeetikon
    7i

    69
    kirjoituksesta, että tällä annetaan valitulle mahdollisuus kokea aisti-ilo-
    jen hurmiota. Sielu siis tarvitsee aistillisuutta. Tämä muka on gnostik-
    kojen ns. pelastus.   .,
    Mutta katsokaamme nyt mitä Quispel kirjoittaa: Tärkein Tractatus tripartitukseen sisältyvä käsite on kuitenkin paideusis ja pronoia, se on kaitselmus ja kasvatus. Ja Quispel jatkaa, että jo eräästä Irenaeuksen kirjoittamasta lauseesta olisi voitu päätellä, että juuri tämä oli perustee-na henkiselle kehitykselle ja maailman luomiselle, ja hän jatkaa edel-leen näin: "Onnettomuudeksi Epifaniuksen antaman version sisältö on toinen, nimittäin että sielu tarvitsisi aistillisia harjoituksia, ja juuri tä-män version oppineet (teologit) sieppasivat täydellisesti käsittäen vää-rin valentiinilaisen gnosiksen. Tulkinta, mikä olisi kuulunut antaa Irenaeuksen tekstille on aivan selvästi ilmaistu tässä traktaatissa (Tr. tri-partitus), joka ilmoittaa, että maailma (ajallisena) luotiin, jotta henki tu-lisi tietoiseksi itsestään, mutta että tämän päämäärän saavuttaminen vaatii hengeltä eettistä ja uskonnollista perustusta."
    Henkisen kehityksen suunta on siten valentiinilaisessa näkemyksessä, mutta myös uudella ajalla esim. Schellingin ja Hegelin filosofioiden mu-kaan löytyy hengen tietoiseksi tuleminen. Ihmisen kohdalla tämä merkit-see, että hän kulkemalla sielullisella asteella hänelle avautuvaa eettistä tietä tulee tietoiseksi omasta yksilöllisestä hengestään. Tällä tiellä, joka on laki, ihminen on tietoinen hyvästä ja pahasta ja juuri paha (kärsimys ja lankeemukset) ovat Tractatus tripartituksen mukaan, kuten Hegelillä, hengen tietoiseksi tulemisen ja siten aidon itsetietoisuuden välttämätön ehto. Ja tämä johtaa jumalallisen voiman kannattamaan sielun ja hengen "avioliittoon" niin kuin Filippoksen evankeliumissa selitetään.
    Mutta minkä eettisen ihanteen edustajaksi valentiinilainen gnostilai-suus havaitaan? Tässäkin on kirkollinen teologia antanut johtaa itsensä harhaan pitäen Platinoksen arvostelua totena. Hän arvosteli gnostikko-ja, koska heillä hänen mukaansa ei ollut muuta ohjetta kuin epämääräi-sesti antautua Jumalan johdettaviksi. Mutta Plotinos perustaa syytök-sensä siihen, etteivät valentiinilaiset gnostikot mainitse kreikkalaisen ja hellenistisen filosofian suuria eetikkoja. Hän ei ota huomioon eikä myöskään kirkollinen teologia, että valentiinilaisen gnosiksen etiikka on kristillinen. Se ei sellaisena myöskään perustu Mooseksen lakiin vaan Vuorisaarnaan. Tämä perustus on yksityiskohtaisesti selvitetty Valentinuksen "uskollisimman" oppilaan Ptolemaioksen kirjeessä Flo-ralle. Kirje on kauan ollut tiedossa, mutta yleensä sivuutettu kirkon his-torian esityksessä. Ptolemaios selittää tässä, ettei laki, josta ei piirtoa häviä (Matt. 5.8), ole juutalaisten toora, vaan Jumalan ikuinen laki. Ja hän selittää, että Mooseksen laki sai osaksi muotonsa ihmisten heik-kouden tähden ja on korvattu ja täydennetty Jeesuksen antamilla käs-kyillä. Näistä hän erittäinkin painottaa taljooni-periaatteen negatiivisen puolen (silmä silmästä, hammas hampaasta) hylkäävää ja pahan vastus-
       •

    tamisen kieltävää Jeesuksen neljättä käskyä, jota kuten tunnettua Tols-toi piti keskeisenä Vuorisaarnassa.
    Tekisi mieli vielä ottaa puheeksi gnostilaisuuden väitetty transsen-dentti dualismi ja tässäkin osoittaa, miten kirkollinen teologia on tuo-nut esille yksinkertaistetun ja vääristetyn kuvan. Mutta minun on nyt siirryttävä esittämään joitakin piirteitä ensimmäisen vuosisadan al-kukristillisyydestä, joka on avautunut uudella tavalla Qumranin ja Nag Hammadin löytöjen johdosta, mutta myös sen johdosta, että aikaisem-min tiedossa olevia lähteitä voidaan vasta näiden löytöjen perusteella hyödyntää.
    Rajoitun kuitenkin lähinnä selostukseen, jonka perustan Quispelin
    tutkielmissaan esittämään kuvaan alkukristillisyydestä, koska saatan
    suurin piirtein yhtyä hänen tämän kuvan luomiseksi käyttämänsä tutki-
    musaineksen tulkintaan. Tärkein eroavaisuus kannanotoissamme kos-
    kee termien gnostisismi ja gnosis erottelua, missä yhdyn Robinsonin
    kritiikkiin.   '• ••
    Tutkielmassaan Friihchristliche Religion toteaa Quispelin kolleega Roelof van den Broek (Utrecht), että "kristinusko oli alkujaan yksi mo-nista mysteeriuskonnoista, jotka levittäytyivät ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla Rooman valtakunnan alueilla". Tämä on tärkeä toteamus kuten myös van den Broekin toteamus, että Jeesus juutalaiskristittyjen mukaan Jordanin kasteessa tuli "adoptoituna" Jumalan Pojaksi.
    Juutalaiskristityssä Ebioniittien evankeliumissa kuvataan Epifaniuk-sen mukaan Jeesuksen tulleen kasteessa suuren valon ympäröimäksi. Silloin kuultiin äänen taivaasta lausuvan: Olen sinut tänä päivänä syn-nyttänyt1. Van den Broek sivuuttaa sen, että taivaallisen äänen osalta vastaava Jeesuksen kasteen kuvaus tavataan Apostolien teoissa ja että se lienee ollut alkumuoto Luukkaan evankeliumissa. Myös gnostikot Valentinuksen koulukunnassa opettivat, että Jeesus Pyhän Hengen syn-nyttämänä Jordanin kasteessa tuli Jumalan Pojaksi (vrt. esim. valentii-nista Pistis Sophiaa). Tämä osoittaa, että sen hallussa oli eräs väärentä-mätön perinne. Toisaalta voidaan kysyä, oliko juutalaiskristillisyys kenties gnostista kristillisyyttä.
    Tulemme nyt Quispelin kuvaukseen. Hän on monissa tutkielmissaan ja viimeksi artikkelissaan "Gnosis" osoittanut, että juutalainen gnosis sen hellenismin vaikutuksen alaisessa heterodoksisessa muodossa oli tausta, jossa juutalaiskristillisyys sai alkunsa. Sivumennen mainitta-koon, että Birger Pearson toteaa tutkielmassaan, että ajanlaskumme alussa juutalaisen gnosiksen ohella myös esiintyi juutalaista gnostilai-suutta ahtaammassa merkityksessä. Sitä kannatti juutalainen älymystö, joka eräänlaisen valistuksen lipunkannattajana arvosteli perinteellistä Jahve-uskoa. Tällä juutalaisuuden muodolla on ilmeisesti ollut välitön vaikutuksensa alkukristillisyyteen, joka toisaalta oli kristillisen gnosti-laisuuden vahvin juuri.

    Alkukristillisyys ennen Stefanusta ja Paavalia oli juutalaiskristill syyttä, ja juuri juutalaiskristillisyyden valtavan ekspansion toteamme) jonka varhaisempi tutkimus sivuutti, on eräs uuden tutkimuksen hu( mattavimpia anteja. Tämä uskonto antoi itse asiassa perustan kahdell maailmanuskonnolle, islamille - Jeesus mainitaan Koraanissa 11 kerta Vapahtajana - ja manikealaisuudelle. Jeesus eli rabbi Joshua ja häne opetuslapsensa ja myös Paavali olivat juutalaisia.
    Juutalaiskristillisyyden alkumuoto on sama kuin alkukristillisyydei Kuten Quispel jo varhain osoitti, tämä uskonto tunsi ihmisen kolmijao ruumiiseen, sieluun ja henkeen, jolloin henkeä myös sanotaan ihmise suojelusenkeliksi tai perikuvaksi. Käsitys ihmisen ikuisesta olemukses ta kuvana ja sisäisen ja ulkoisen yhdentymisestä (Taivaan) Valtakun nassa sekä ihmisen kaksijakoisuuden (myös sukupuolisen) päätymises ta ykseydeksi on löydettävissä Tuomaksen evankeliumissa. Se on kat sottava alkukristillisyyttä kuvastavaksi lähteeksi ja se on osaltaan tär keä peruste Quispelin ja monen muun tutkijan alkukristillisyydestä an tamalle kuvaukselle. Mutta muitakin lähteitä on löydettävissä: esimer kiksi ns. Pseudoklementinit ja - mikä tämän tutkielman kannalta oi erittäin merkittävää - Quispelin käyttämä Filippoon evankeliumi.
    Eräässä tutkielmassaan Quispel osoittaa van den Broekin edellä tois tetun väitteen todeksi (van den Broekin toteamus on tosin esitetty myö hemmin kuin Quispelin perusteltu kuvaus): Alkukristillisyys on mys teeriuskonto. Se merkitsee, että ihmisen henkinen kehitys esitettiin ri-tuaaleina. Rituaali esitetään opetuksia ja muita henkisiä harjoituksia si-sältävän koeajan jälkeen vihkimysseremoniana, jonka hierofantti toi-mittaa ja jossa kokelaan odotetaan mieleltään puhdistuneena kokevar jotakin symboliikan sisällöstä. Edellytetään että hän on saavuttanut sen henkisyyden asteen, jota rituaalin päätös symboloi. Tämä päätös oli. kuten Hermes Trismegistoksen mysteerioissa Egyptissä, kuoleman ja ylösnousemuksen mysteerio.
    Aikaisemmin liittyi mysteerioihin myös varsinaisia uhritoimituksia, mutta ainakin ajanlaskumme vaihteessa esim. jo myös gnostilaisuudes-ta vaikutteita saaneet hermeettiset mysteeriot tapahtuivat abstraktisem-man symboliikan tasolla, kenties joskus kokonaan ilman konkreettisia toimituksia. Quispel sijoittaa alkukristilliset mysteeriot jopa ennen nii-tä aikoja, jolloin Justinus Marttyyrin (n. 150) kuvaamat vihkimysri-tuaalit tulivat käytäntöön, eikä pidä näitä alkuperäisinä. Perinne lienee pitänyt Jeesusta ensimmäisenä kuoleman ja ylösnousemuksen mystee-riota toimittavana hierofanttina. Jos Morton Smithin löytämän Markuk-sen salaisen evankeliumin fragmentin aitous hyväksytään, perinne saa tästä vahvistuksen ja Lasaruksen kuolleistaherättäminen oli mysteerio-toimitus. Joka tapauksessa on perinne elänyt verraten kauan myös pää-kirkossa, koska vielä Klemens Aleksandrialainen nimittää Jeesusta hie-rofantiksi.

    Mutta alkukristilliset mysteeriot Jeesuksen kuoleman jälkeen esitti-vät Quispelin kuten myös Justinuksen kuvaamina Pyhän Hengen vai-sutusta kokelaassa. Mutta Quispelin esitys tähdentää tämän vaikutuk-sen eri asteita ja hän löytää nämä asteet mm. kuvattuina Filippoon evan-keliumissa sekä eräissä muissakin juutalaiskristityissä lähteissä.
    Voitelu, joka kuvasi ensimmäistä hengen vaikutuksen alaista tapah-umaa, oli jo juutalaisten menneisyydessä kuulunut kuninkaan ja myös )apin arvoon- ja virkaanastumisseremoniaan. Mutta Jeesus, juutalais-uistittyjen mukaan "totinen profeetta" ja "enemmän kuin profeetta", )li Jordanin kasteessa saavutetun kosmisen kosketuksen ja hänen koke-nuksensa mukana tämä mahdollisuus avautui jokaiselle pyrkijälle. Se oka, olipa mies tai nainen, puhdassydämisenä neitsyeenä, voideltuna ;ai kosketuksen todelliseen itseensä ja tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä, ;oki kasteessa uudestisyntymisen ihmeen ja sai siten (naisellisen) 5yhän Hengen synnyttämänä kokea olevansa Jumalan Poika, sen täh-len myös kuningas ja pappi. Morsiushuoneessa hän koki ylkänsä tule-nisen ylösnousemuksessa yhtymällä eikooniinsa, tämä tässä ja nyt eikä ;aukaisessa tulevaisuudessa.
    Alkukristilliset mysteeriot tahtoivat siten toistaa Jeesuksen elämän lenkiset tapahtumat ja osoittaa kristityille Jeesuksen seuraamisen tien. eesus käsitettiin siten esikoiseksi ja edelläkävijäksi, kuten hänet esim. leprealaiskirjeissä ja vanhimmassa tuntemassamme viime vuosisadan apulla löydetyssä seurakuntasäännöstössä Didakhessa mainitaan. Jee-uksen elämä kuvastuu siten, paitsi todellisena historiallisena tapahtu-lana, rituaalissa symboloituna ja vaikuttavaksi voimaksi tarkoitettuna sityksenä. Jeesuksen elämä oli siten kuvaus jokaisen kristityn tämän sikuvan vaikutuksen mukaisesta henkisestä kehityksestä: eli (1) Jeesus ^nippelissä 12-vuotiaana, (2) Jeesus vastaanottamassa Jordanin kas-;ensa sekä (3) Jeesus kirkastuksen vuorella.
    Oliko Paavalin Roomalaiskirjeessä (Room. 6.3-6) esittämä osanotto ;esuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen seuraajien Jeesuksen elä-län mukaisen kokemusketjun lopullinen päätös? Quispel erottaa tä-län kokemuksen niistä, jotka sisältyvät edellä kuvattuun rituaaliin, [an sanoo Paavalin käyttävän siinä kreikkalaista mysteeriokieltä, jossa lallina on nuoren jumalan kuolema ja ylösnousemus. Mutta silti voi-aan ajatella, että sen alkuperäistä rituaalia seuraten on ajateltu toteum-an joskus ihmisen vaelluksen tulevana aikana. Tämä johtaa kysymyk-;en, miten niiden ihmisten käy, jotka eivät annettuna aikana saavuta ri-laalin tarkoittamaa tulosta.
    Tämä saa meidät palaamaan gnostilaisuuden yhteydessä puheeksi illeeseen kysymykseen jälleensyntymisestä. UT:ssa on viittauksia, jot-i voidaan liittää tähän oppiin (sokeana syntynyt mies, Johannes astaja - Elias, Jeesus: Ennen kuin Abraham olin minä), mutta lisäksi i muita lähteitä, jotka puhuvat sen puolesta, että jälleensyntymisoppi


    sisältyi alkuperäiseen kristillisyyteen. Sen ajan juutalaisista farisealai-set ja nähtävästi myös essealaiset olivat Josephuksen todistuksen mu-kaan omaksuneet tämän näkemyksen. Se sisältyy myös juutalaiseen Kabbalaan ja Johannes Kastajasta alkuperänsä lukeviin Syyrian man-dalaisten uskontoon.
    Juutalaiskristillisyydestä lähtöisin olevista lahkoista sitä edustivat ebioniitit ja elkhasain seurakunta sekä siitä erottunut Manin maailman-uskonto. Mutta myös pääkirkon tunnustetuista opettajista eräiden voi-daan tulkita olleen sen kannattajia: kiistanalaisesti Justinus, varsin sel-västi Origenes mutta myös Hieronymus ym.
    Mutta asettakaamme vielä kerran eteemme eräs merkillinen virke Vuorisaarnassa: "Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa niin kauan kuin olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja ettei tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle. Siitä et pääse, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin rovon." (Matt. 5.25-26) Kun "riita-puoli" nähdään gnostikkojen ihmistä vartioivana enkelinä eli vasta-puolena, ja siten hänen varsinaisen minänsä ja omantuntonsa äänenä, huomataan, että kyseessä ei ole ainoastaan gnostinen lausuma, vaan melkein tarkka vastine erääseen Platonin Faidonissa esittämään tekstiin (107C-109A) täydennettynä Timaioksessa (90C-91A) löydettävillä virkkeillä. Platonilla ihmisen ainaisuusolemuksena, ääni hänen omas-satunnossaan ja hänen seuralaisensa elämässä ja kuolemassa on nimit-täin daimon, mutta myös suojelushenki ja hän on ihmisen tuomari. Mutta jälleensyntymisen johdosta vankeus päättyy, kun ihminen on maksanut viimeisen rovon.
    Mitä sitten on esoteerinen kristinusko? Ehkä olen onnistunut väläh-dyttämään siitä joitakin piirteitä lyhyessä katsauksessani uuden tutki-muksen kristillisyyden varhaishistoriaa koskeviin tuloksiin. En halua esittää oletuksia siitä, mitä se sen lisäksi on, mutta se on niiden tiedos-sa, jotka ovat Tiellä. Silti näkemykseni on, että esoteerisen kristinuskon voimistuminen suvaitsevaisuuden ja universaalisen rakkauden sisältö-nä ja perustuksena saattaa joskus merkitä myönteistä käännettä ihmis-kunnan historiassa. Entä Jeesus, kuka hän on? Erään osavastauksen an-taa Quispel: Hän oli gnosti - He was a gnostic.
    l Lähdeviitteet

    Olen jo kopioinut sen talteen. Luen myöhemmin. Kiitos vielä kerran.

    /serena

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    Olen jo kopioinut sen talteen. Luen myöhemmin. Kiitos vielä kerran.

    /serena

    Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi tutustunut gnostilaisuuteen. Otin antamasi linkin talteen ja nyt on hauska verrata toisiinsa Krohnin ja Pagelsin käsityksiä. Krohn viittaa jutussaan Elaine Pagelsiin.

    Äänestä

  • old_profile_3400 kirjoitti:

    Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi tutustunut gnostilaisuuteen. Otin antamasi linkin talteen ja nyt on hauska verrata toisiinsa Krohnin ja Pagelsin käsityksiä. Krohn viittaa jutussaan Elaine Pagelsiin.

    lukea Gnostilaisuudesta. Harmittaa vain kun kristityt reagoitsee niin negatiivisesti Gnostilaisuuteen.
    Minulla on kaksi Elaine Pagelsin kirjaa.
    Yksi käsittelee kristinuskon alkuaikoja ja tietenkin gnostilaisuutta.
    Ja se toinen kirja kertoo gnostilaisuudesta ja Gnostilaisista evangeleista.
    Ne on mulla ruotsin kielisinä. Muistan, luin ne kirjat monta kertaa ja ihmettelin.

    Minulla on muutama linkki gnostilaisuudesta. Voin laittaa ne tähän.

    http://ccat.sas.upenn.edu/~humm/Resources/Texts/nagHam.html

    http://www.teosofiskakompaniet.net/BibelnTeosofinsLjus.htm

    http://www.sgb.has.it/

    http://www.gnosis.org/naghamm/nhlalpha.html

    http://www.ruusuristi.net/Gnostikot.htm

    http://www.ageac.org/finland/teemoja.htm

    http://www.qnet.fi/mpeltonen/gnost.htm

    Toivottavasti ei nyt kukaan suutu. Kristitythän ei noista linkeistä ja teksteistä pidä. :)
    Ota ne jos haluat.

    /serena

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    lukea Gnostilaisuudesta. Harmittaa vain kun kristityt reagoitsee niin negatiivisesti Gnostilaisuuteen.
    Minulla on kaksi Elaine Pagelsin kirjaa.
    Yksi käsittelee kristinuskon alkuaikoja ja tietenkin gnostilaisuutta.
    Ja se toinen kirja kertoo gnostilaisuudesta ja Gnostilaisista evangeleista.
    Ne on mulla ruotsin kielisinä. Muistan, luin ne kirjat monta kertaa ja ihmettelin.

    Minulla on muutama linkki gnostilaisuudesta. Voin laittaa ne tähän.

    http://ccat.sas.upenn.edu/~humm/Resources/Texts/nagHam.html

    http://www.teosofiskakompaniet.net/BibelnTeosofinsLjus.htm

    http://www.sgb.has.it/

    http://www.gnosis.org/naghamm/nhlalpha.html

    http://www.ruusuristi.net/Gnostikot.htm

    http://www.ageac.org/finland/teemoja.htm

    http://www.qnet.fi/mpeltonen/gnost.htm

    Toivottavasti ei nyt kukaan suutu. Kristitythän ei noista linkeistä ja teksteistä pidä. :)
    Ota ne jos haluat.

    /serena

    Katson, jos saisin printattua niistä pienen kirjasen, jota voisi lueskella vaikkapa bussissa.
    :)

    Äänestä

Raamatun autenttisuudesta:

Oliko se nyt vuonna 300 tai jotain sinne päin kun sen ajan kirkkoherrat päättivät mitä tulee Raamattuun.
Sitä ennen riiteli ainakin kaksi kristillistä haarautumaa uskostaan.
Gnostikerna vaati kannattajiltaan paljon enemmän mitä ne jotka kutsuivat itseään kristityiksi.
Kristityksi pääsi kastamalla itsensä. Gnostikot vaativat opiskeluaja ja itsensä muuttamista paremmaksi ihmiseksi.

Kristityt polttivat Gnostiset kirjoitukset.
Niitä on kuitenkin löydetty, muun muassa
Nag Hammadin kirjoitukset.

On myöskin löydetty Kuolleen meren kirjoitukset.

Nuo kirjoitukset on paikka paikoin Raamatun kirjoitusten kaltaisia, mutta toiset taas eroavat paljon Raamatun tekstistä.

Silloin aikoinaan oli kova kiista siitä kuka pääsee valtaan. Kristityillä oli enemmän kannattajia koska heidän oppi ei vaatinut oikastaan juuri mitään kannattajiltaan.
Toisin oli Gnostikkojen, he vaativat paljon. Ja jäivät tappiolle.

Kristityistä: Myöskin Gnostotot sanoivat olevansa kristittyjä.
Jos Gnostikot olisi voittaneet, niin kristinusko olisi tänä päivänä aivan erilainen.

Raamatussa on kertomuksia joita on kopioitu ja lyhennetty. Ne on otettu Sumerien vanhoista kirjoituksista.

Sumereilla oli myös "vedenpaisumus kertomus" ja kertomus miten ihminen tehtiin ja muutakin.

Kolminaisuudesta:

Moni on minulle yrittänyt selittää mitä kolminaisuus on. Kukaan ei ole osannut selitää niin että olisin ymmärrtänyt sen.
Kolminaisuuskin on vain yksi asia minkä sen ajan kirkkoherrat keksivät itse. En muista enää miksi. Mutta ihmiset sen keksi.
Kolminaisuudesta ei puhuta Raamatussa.

Tässä laitan Nag Hammadi linkin, missä on Gnostisia kirjoituksia.

http://ccat.sas.upenn.edu/~humm/Resources/Texts/nagHam.html

Ja tässä on pieni kirjoirus kristinuskon synnystä. Kirjoitus on Elaine Pagelin kirjasta, joka käsittelee kristinuskon syntyä.

http://www.qnet.fi/kmielty/kotis7.html

Lopuksi:

Kirjoitin aikaisemmin samasta asiasta. Kirjoitukseni poistettiin. Sensuuri on valloillaan.
Islamin uskoa on kritisoitu täällä paljon. Mmm mutta ei sallita että kristinuskoa kritisoidaan.
Avausviestin kirjoittaja kysyi Raamatun autenttisuudesta ja kolminaisuudesta.
Vastasin, mutta joku ei kaiketi sietänyt vastaustani.

No, yritän nyt uudelleen. Tällä kertaa säästän kirjoitukseni. ;)) Etten joudu kirjoittamaan uudelleen kuten nyt jouduin.

/serena

Äänestä
  • >>Kirjoitin aikaisemmin samasta asiasta. Kirjoitukseni poistettiin. Sensuuri on valloillaan.
    Islamin uskoa on kritisoitu täällä paljon. Mmm mutta ei sallita että kristinuskoa kritisoidaan.

    Alat tulla vainoharhaiseksi. Kristittyjä ja kristinuskoa saa herjata ja pilkata miten paljon tahansa ilman seurauksia. Ei ole mitään rajoja. Ellei aivan viime aikoina ole tullut muutosta, tällaista se on ollut

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    >>Kirjoitin aikaisemmin samasta asiasta. Kirjoitukseni poistettiin. Sensuuri on valloillaan.
    Islamin uskoa on kritisoitu täällä paljon. Mmm mutta ei sallita että kristinuskoa kritisoidaan.

    Alat tulla vainoharhaiseksi. Kristittyjä ja kristinuskoa saa herjata ja pilkata miten paljon tahansa ilman seurauksia. Ei ole mitään rajoja. Ellei aivan viime aikoina ole tullut muutosta, tällaista se on ollut

    On totta että kirjoitukseni poistettiin. Jonkun kristityistä on täytynyt tehdä valitus kirjoituksestani ja näin ollen se poistettiin.

    Mutta kirjoitinkin uuden. ;)) Saa nähdä jääkö jäljelle?
    Tuo Gnostilaisuus taitaa olla arka paikka kristityille?

    /serena

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    On totta että kirjoitukseni poistettiin. Jonkun kristityistä on täytynyt tehdä valitus kirjoituksestani ja näin ollen se poistettiin.

    Mutta kirjoitinkin uuden. ;)) Saa nähdä jääkö jäljelle?
    Tuo Gnostilaisuus taitaa olla arka paikka kristityille?

    /serena

    Täytyy olla jokin syy poistamiseen. Se on voitu siirtää toiselle palstalle, jos se ei ollut tänne sopivaa tekstiä.

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    Täytyy olla jokin syy poistamiseen. Se on voitu siirtää toiselle palstalle, jos se ei ollut tänne sopivaa tekstiä.

    Onhan täällä paljon kirjoituksia joilla ei ole mitään tekemistä Islamin kanssa.
    Ja kirjoitukseni ei ollut avausviesti, jotta sitä ei ole siirretty minnekkään.
    Turhaa tässä höpistään. Minä hyväksyn että se poistettiin jos kerran joku valitti.

    Lue tuo kirjoitukseni: Raamatun autenttisuus.
    Mitäs pidät siitä kristittynä?
    Se on saman tyyppinen kirjoitus joka poistettiin. Kirjoitin siis uuden.

    /serena

    Äänestä

  • serena kirjoitti:

    Onhan täällä paljon kirjoituksia joilla ei ole mitään tekemistä Islamin kanssa.
    Ja kirjoitukseni ei ollut avausviesti, jotta sitä ei ole siirretty minnekkään.
    Turhaa tässä höpistään. Minä hyväksyn että se poistettiin jos kerran joku valitti.

    Lue tuo kirjoitukseni: Raamatun autenttisuus.
    Mitäs pidät siitä kristittynä?
    Se on saman tyyppinen kirjoitus joka poistettiin. Kirjoitin siis uuden.

    /serena

    >>Lue tuo kirjoitukseni: Raamatun autenttisuus.
    Mitäs pidät siitä kristittynä?

    Suomalaisilla kristityillä on tarpeeksi tietoa ja vapautta elää sellaista elämää, mitä pitää parhaana.
    Ei kai se voi olla niin, että pitää olla oikean seurakunnan jäsen pelastuakseen? Kristityt pitävät henkilökohtaista jumalasuhdetta ratkaisevana.

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    >>Lue tuo kirjoitukseni: Raamatun autenttisuus.
    Mitäs pidät siitä kristittynä?

    Suomalaisilla kristityillä on tarpeeksi tietoa ja vapautta elää sellaista elämää, mitä pitää parhaana.
    Ei kai se voi olla niin, että pitää olla oikean seurakunnan jäsen pelastuakseen? Kristityt pitävät henkilökohtaista jumalasuhdetta ratkaisevana.

    Ei puhuta kirjoituksestani.

    /serena

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    >>Lue tuo kirjoitukseni: Raamatun autenttisuus.
    Mitäs pidät siitä kristittynä?

    Suomalaisilla kristityillä on tarpeeksi tietoa ja vapautta elää sellaista elämää, mitä pitää parhaana.
    Ei kai se voi olla niin, että pitää olla oikean seurakunnan jäsen pelastuakseen? Kristityt pitävät henkilökohtaista jumalasuhdetta ratkaisevana.

    Puhtain kristinuskonhan muoto on juuri sellainen missä ei kuuluta mihinkään seurakunta/kirkko-auktoriteettiin.

    Ja ne suomalaiset "kristityt" on kyllä suurimmaksi osaksi tapauskovaisia, eli ihmisiä joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kunnollisiksi kristityiksi.

    Äänestä

  • Cuthalu kirjoitti:

    Puhtain kristinuskonhan muoto on juuri sellainen missä ei kuuluta mihinkään seurakunta/kirkko-auktoriteettiin.

    Ja ne suomalaiset "kristityt" on kyllä suurimmaksi osaksi tapauskovaisia, eli ihmisiä joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kunnollisiksi kristityiksi.

    >>Ja ne suomalaiset "kristityt" on kyllä suurimmaksi osaksi tapauskovaisia, eli ihmisiä joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kunnollisiksi kristityiksi.

    Oletko varma, että sinulla on "paras tahto"?

    Äänestä

  • Esko kirjoitti:

    >>Ja ne suomalaiset "kristityt" on kyllä suurimmaksi osaksi tapauskovaisia, eli ihmisiä joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kunnollisiksi kristityiksi.

    Oletko varma, että sinulla on "paras tahto"?

    Olen varma että minulla on 'paras' tahto. Kaikenlisäksi tiedän tästä asiasta faktat joten ei jää minkään mutun varaan edes vähää.

    Äänestä

Se että jotain ei osata osoittaa epätodeksi ei tee siitä millään muotoa totta. Osoita epätodeksi ettei takapihallani ole Ungabunga-Jumalia!

Kolminaisuusoppi lisättiin muistaakseni joko 900ekr tai 1400ekr raamattuun ja se on muutenkin mihinkään liittymätön asia ja vieläpä naisia syrjivä.

Käännösvirheistä on sitten tullut tuhansia hämminkejä. Ensinnäkään Jeesus ei ole missään kohtaa raamattua syönyt lihaa vaikka nykyisissä versioissa käytetään sanaa liha vaikka siinä kuuluisi olla ruoka.

Saatanan merkitys on muuttunut merkittävästi VT->UT. Hepreaksi Saatana tarkoittaa ketä tahansa vastustajaa, voitaisiin puhua jopa yleisestä syyttäjästä. Kun asioita väännettiin kreikaksi, keksittiinkin käyttää Diabalos sanaa, joka on suomeksi: paholainen, sisältäen ajatuksen panettelusta ja valheellisista syytöksistä.

Kaikista oikein raamatun versio on alkuperäinen Hepreankielinen raamattu ja toisiksi truein on alkuperäinen kreikankielinen UT. Nämä nykyväännökset on täyttä scheissea.

Äänestä

>>>Etkös huomannut että muuten se artikkelin väitettiin epäsuoraan perustuen raamattuun.
Te muslimithan ette usko että raamattu ei ole enää autenttinen!>Selittäkääpä kuinka on mahdollista että raamattu olisi korruptoitu?
Siis kuka milloin ja miksi korruptoi sen ?>Miksi historiassa/uskonnossa ei ole merkkejä siitä että ns. korruptoinnista?>Mitä ne henkilöt olisivat saavuttaneet korruptoimalla raamatun? Miten he saivat ns. hurskaat henkilöt hyväksymään tämän tapahtuman?>Silloiset hurskaat olisivat pakostakin alkaneet kamppailemaan uskonsa puolesta sanallisesti ja aseellisesti.>Niin kuin sanoit kerran älä väitä jos et tiedä! >Missä muuten on se alkuperäinen raamattu jotta voisimme verrata sitä tämänpäivän raamattuun? >Jos ette osaa vastata näihin kysymyksiin voin päätellä että raamattu on autenttinen ja kolminaisuus on oikea oppi!

Äänestä
  • Siis lue tuo ylempi kirjoitukseni, se on myös sinulle siinä missä sille "Charliebrounille", samasta aiheesta puhuitte.

    Äänestä

käy lukemassa linkki jonka annoin

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Hanifunfinlandiyun kirjoitti:

Päteekö teidän mielestä tämä päättelyketju?
Jos Raamattu on autenttinen samassa määritelmässä(eli korruptoimaton) kuin muslimit puhuu koraanista.
"2. Korruptoimaton
Se on ainut uskonnollinen pyhä kirjoitus, joka on ollut levityksessä näin kauan ja silti se on yhtä puhdas kuin se oli alussa. Koraani on pidetty alkuperäisenä. Mitään ei ole lisätty; mitään ei ole muutettu; ja mitään ei ole poistettu siitä sen jälkeen kun se oli täydellisesti ilmoitettu yli 1400 vuotta sitten
"
http://www.angelfire.com/oh4/allah/syita.html

on kolminaisuudelle ja muille opeille esitetyt kohdat oikeita. Eli jos raamattu on korruptoimaton on Jeesus ilmoittanut olevansa Jumala.
Näyttäkää minulle että raamattu on korruptoitu
Mitä on siis lisätty tai poistettu tai muutettu?
Miksi, milloin ja ketkä?
Miksi siitä tapahtumasta ei ole olemassa todisteita jos korruptoiminen on tapahtunut?
Missä on ns. alkuperäinen raamattu johon voisin verrata nykyistä raamattua?
Minkä tähden raamattu olisi korruptoitu, mitä sillä oltaisiin voitettu?
Jos ette osaa vastata näihin kysymyksiin voin päätellä että raamattu on autenttinen ja kolminaisuus on oikea oppi!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu