Muratin

... ehkä sittenkin useampi. Minäkin olen tappanut muratteja, ehkä nelinkertaisen määrän. En sitten millään tahdo ymmärtää, miksi sorrun ja onnistun toistuvasti ostamaan uuden ja vielä tappamaan sen. Itsensä kiduttamistako lie vai kasvin?
En ole eläissäni kuin pari kertaa nähnyt muratin ns. voivan hyvin. Ensimmäinen oli lapsena ollessa oman huoneeni seinällä, silloin en taatusti ymmärtänyt sitä hoitaa saati kastella. En muista koskaan tehdyn sille mitään muuta kuin kastellun. No niin, kun tuli alivuokralainen huoneeseeni, hän varmaan tukehdutti sen tupakansavuun tai säännöllinen kastelu tyystin unehtui. Kun alivuokralainen lähti muratti oli harmaa ja eloton.
Toisen kerran muistan muratin rehottavan, huom. tarantellan l. suuren lintuhämähäkin, terraariossa. Muratti oikein mateli ja kasvatti ilmajuuriaan ja painoi niitä syvemmälle turpeeseen ja kukoisti! Eikä saanut juuri muuta kuin vettä, kun sitä ja terraariota suihkutettiin. Ei se pelännyt tarantellaa, no ajattelin, että ilmankos vanha tuttavani kutsui sitä tuonenköynokseksi, kalmankukaksi ja hautajaiskukaksi. Mainitsipa hän sitä huonon onnen kukaksikin ja sitä se on ollut joka kerta, kun olen raahannut sitä kotiin. Huonoa onnea on ollut kyllä, mut ei erityisen paljon hankittuani muratin, vaan että ko. viherkasvi kyllä on kuollut. Murattiparat en ole teitä vieläkään unohtanut! Täältä tullaan...
Ajattelinpa taas pitkästä aikaa ja ties kuin monennen kerran sisustaa sukkanauhakäärmeeni terraariota uudella muratilla, koska en ollut aikoihin taas tappanut sellaista. Ja tokihan se sukkiksen kanssa viihtyy jos kerran myrkyllisen tarantellankin! Katinkontit! Kuoli ennätysajassa! Harmaita kuivia lehtiä tuotti kunnes oi ranka, tosi soma somiste.
En millään, vieläkään, jaksa luovuttaa etsimästä keinoa miten saisin tuon "kuolonköynöksen" menestymään. Se on varmaan ikuisuusprojekti ja joku päämäärä kukkien kasvatuksessakin täytyy olla. Eikös vain?
Olen miettinyt, että äitini muratti kauan sitten oli istukkaasta kasvatettu, sai olla lyhyen kauniin elämänsä koko ajan itäisellä seinällä. Ja terraariossa kosteassa paikallaan ollut muratti haki muuta maaperää kuin omassa ruukussaan olevaa. Terraarion turve ei siis ollut puhdata turvetta. Ajattelinkin seuraavan tapettavan hankkia ensi keväänä ja jakaa kahtia, istuttaa molemmat multaan ja saviruukkuun. Sitten laitan toisen terraarioon ja toisen itäiselle seinälle, vaikka se olisi harmaagraniittia. Tämä konsti on vielä kokeilematta ja uskallan toivoa, että se menestyy. Viimeisimmät kasvini ovat kuolleet nimittäin alkuperäiseen "turvemultaan" ja muovisiin ruukkuihinsa. Ja äitini istukkaasta kasvatettu muratti kukoisti aidossa saviruukussa ja tavan mullassa. No, aika näyttää; rehottaako onni ensi kesänä! Onnea sinunkin yritykselle! Ethän ajatellutkaan luovuttaa?!

Muratissa on lähes aina punkkeja! Punkit on aina tuontimaasta asti (Tanska, Hollanti, Belgia) mullassa ja jos oikein osaa katsoa, ne riehuu jo kukkakaupassa. Alkää siis ostako muratteja jos haluatte säilyttää muut kodinne kasvit. Jos ostattekin, niin pieninä taimina. Jostain syystä muratit ovat luonnostaan erittäin, ERITTÄIN herkkiä punkeille! Ne sen tappaa, ette te. Muratti on itsessään todella helppo kasvi, sopeutuu hyvin. 100% kokemuksella

Itselläni on sama muratti jo kolmatta vuotta - ja kasvaa ja voi hyvin.
Olen pitänyt sitä todella helppohoitoisena. Tai sitten se vain on ollut jokin "tehoyksilö"... =)
Aivan pienenä taimena sen ostin ja nyt on tuollainen "puolitoistametrinen rönsy"...

Vettä annan, kun muistan. Siis saa pysyä todella kuivana.
Kesäaikan tulee tietysti parvekkeella kasteltua useammin, kuin talviaikaan sisällä.

Parvekkeelle siirsin pääsiäisen aikoihin ja toin sisälle noin viikko sitten. Juuri ennen näitä pakkasia. Kestää siis pikku pakkasiakin. Kokemusta on jo edellisestä syksystä, jolloin toin myös sisälle vasta marras-joulukuun vaihteessa.

Suihkussa olen käyttänyt keväällä ja sisälle tuotaessa syksyllä.
Ja ruukun vaihtanut pari kertaa (saviruukku aivan tavallista kukkamultaa). Viimeksi tänä keväänä, mutta näyttää taas olevan liian pieni (juuret tunkee pohjasta ulos), joten taitaa olla jälleen edessä ensi keväänä.
Siinäpä se oikeastaan. Nyt vain olen mietiskellyt, pitäisikö sitä vähän leikellä välillä...

Eikä ole punkkeja näkynyt!

olen kuullut, että muratti menestyy vain vanhoilla piioilla... =D no, minulla on sama yksilö menestynyt jo toistakymmentä vuotta, vaikken vanhapiika olekaan. säännöllisen epäsäännöllinen kastelu (saa hieman kuivahtaa välillä), lannoitekastelu kesäaikaan, saviruukku, puolivarjoinen kasvupaikka ja sumutus taitaa olla murattini menestyksen salaisuus.

Siskoni osti myös parit muratit vuosi, kaksi sitten ja ne näyttävät aivan eri lajikkeelta, kuin esim. omani. Paljon "heiveröisemmän" oloisia.
Omani on lähinnä tuollainen "rohmun oloinen" ja väriltään tummanpuhuva, kun siskollani taas on hintelä (niin rungoltaan kuin lehdiltäänkin)´, mutta kauniimman vihreä.
Että ehkä näistäkin toiset lajit ovat vain sitkeämpiä.
Elossa ne ilmeisesti ovat systerilläkin, mutta eivät kasva kyllä yhtikäs mihinkään... =)

entiset on aina kuolleet... :(
Nykyiset kaksi ostin viime toukokuussa. Olivat koko kesän pihalla sekä useamman pikkupakkasen. Kun eivät kuolleet pakkaseen, nostin sisälle itäikkunalle. Nyt alkaneet "rehottamaan"... *koputtelen puuta, ettei käy kuin kaikille edellisille*
Jos oli punkkeja alunalkaen, toivottavasti pakkanen nitisti.. Ovat muuten MUOVIruukuissakin... *kop kop kop*

Sorruin muuten ostamaan myös "talvenkestäviä" muratteja. Hangen alla ovat. Keväällä nähdään kuinka kävi... *pitelee peukkujaan*

p.s. mulla on aina ollut sellainen käsitys, että keskuslämmitys on muratin vihollinen. Tykkäisi että lämpötila viilenisi yöksi? *puhunko hassuja?*