Aikoinaan filosofi oli arvostettu titteli - ajattelijoita, jotka tekivät sitä työkseen. Nyky-yhteskunnassa ei ole filosofeja läsnä vahvasti. Ehkäpä tiedon määrä saa kuvittelemaan että kaikki asiat on enemmän tai vähemmän puhki ajateltuja. Silti on huomattavaa että vaikka vanhanajan filosofien oivalluksia voi vaikka googlettaa, niin harvat oikeastaan ovat sisäistäneet niiden merkityksiä. Toisaalta on myös selkeää huomata että korkea älykkyys ei ole enää samanlainen "omaisuus", johon ihmiset tähtäisivät. Henkinen rikkaus ei ole enää rikkaus. Nyt se mihin ihmiset tähtäävät on materia. Ja useimmiten vielä sen kustannuksella että eivät ajattele lopputulosta tai mihin se johtaa.
Itse filosofin käsite kuitenkin tuli yhtäkkiä mieleen kuin luin tätä palstaa. Ennen ajattelu oli arvostettu ominaisuus. Nyt nuo samat filosofit ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä ja sen ulkopuolella. Yksin. Koska heidän kykynsä ei enää sovi vallitsevaan yhteiskuntaan. Tällä palstalla ja vastaavilla on tavallista syvällisempää pohdintaa sekä oivalluksia, jotka jopa kutkuttavat omaakin mieltäni. Eli minulle tuli yhtäkkiä kokemus että osa "nykyajan filosofeista" on päätynyt tänne ja nyt syvällistä pohdintaa maailmankaikkeudesta, elämästä ja kärsimyksestä käydään pienissä piireissä kuin salaseuroissa. Pohtijat ovat kuin spitaaliset ennen eikä sitä katsota hyvällä jos ajattelemaan jää liian kauaksi aikaa. Jonnekin täytyy olla kiire.
Aloituksellani ei ollut mitään ihmeellistä syytä, paitsi että halusin jakaa yhtäkkisen ajatukseni.
Itse filosofin käsite kuitenkin tuli yhtäkkiä mieleen kuin luin tätä palstaa. Ennen ajattelu oli arvostettu ominaisuus. Nyt nuo samat filosofit ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä ja sen ulkopuolella. Yksin. Koska heidän kykynsä ei enää sovi vallitsevaan yhteiskuntaan. Tällä palstalla ja vastaavilla on tavallista syvällisempää pohdintaa sekä oivalluksia, jotka jopa kutkuttavat omaakin mieltäni. Eli minulle tuli yhtäkkiä kokemus että osa "nykyajan filosofeista" on päätynyt tänne ja nyt syvällistä pohdintaa maailmankaikkeudesta, elämästä ja kärsimyksestä käydään pienissä piireissä kuin salaseuroissa. Pohtijat ovat kuin spitaaliset ennen eikä sitä katsota hyvällä jos ajattelemaan jää liian kauaksi aikaa. Jonnekin täytyy olla kiire.
Aloituksellani ei ollut mitään ihmeellistä syytä, paitsi että halusin jakaa yhtäkkisen ajatukseni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan totta, hieno oivallus. Tosin mulla on sellainen tunne, että filosofiset täällä on myös riippuvaisia omasta erikoisuudestaan ja silloin, jos eivät olisi yksinäisessä asemassa ,he eivät olisi silloinkaan onnellisia. (Puhun itsestäni).. niin, että aika hankala jutt
Aloittajalla kiinnostavaa mietintää. Innostuin pohdintaan, kiitos.
Ajattelija on usein introvertti ihminen, joka pitää hiljaisuudesta ja lukemisesta. Yksinolo on hänelle välttämätöntä, voimia tuovaa.
Hän tekee elämässään valintoja, joiden päätavoite ei ole raha, vaan muut arvot. (esim. taide/kulttuuri)
Oikea ammatinvalinta ratkaisee kehittymisen. Esim. esimiestehtävät pakottavat laaja-alaiseen ajatteluun, sillä tehtävässä ei voi onnistua ilman omaa ajattelutaitoa. Opit, että vaikka teet kuinka oikeudenmukaisen päätöksen, on aina joku, jolle päätös ei sovi. Kaikkia ei voi miellyttää, vaan on "kuunneltava oma sisintään" päätöstä tehdessä.
Polku vaatii laaja-alaisuutta, pitkäjännitteisyyttä, sitkeyttä, ja uskoa omaan sisinpään arvostelusta huolimatta. Haasteellista ja se ei sovi kaikille.
Polulla ei ole tungosta - toivotan ilolla tervetulleeksi kaikki ajattelusta kiinnostuneet!
En tiedä täyttääkö tämä palsta kaiken henkisyyden mittarit. Onhan sitä joitakin pohdiskelevia kirjoituksia ollut, mutta paljolti keskustelua ovat hallinneet erilaiset trollit ja provosoijat.
Yksinäisyyteen voi liittyä asioiden ajatteleminen monelta kantilta, mutta yhtä hyvin siihen voi liittyä pelkkä ikävystyminen, passivoituminen, turhautuminen ja tätä kautta trollailu. Sitä alkaa kerätä huomiota kuin väkisinkin omille mielipiteilleen joko hyvässä tai pahassa.
Materian perässä juoksijan vastakohta vaikuttaa usein olevan suuri läheimmistään huolta pitävä ajattelija. Toki asian voi tuollakin tavalla ajatella, mutta mielipiteet ovat varsin kärjistettyjä kuin jostakin lastensadusta otettu tarina.
Koska on tullut juteltua useammalla eri nettipalstalla, niin on voinut huomata kuinka eri palstat keräävät erilaista väkeä keskustelemaan.
Eräällä musiikkiaiheisella palstalla huomasin että sen palstan käyttäjät olivat kiinnostuneita hyvin pinnallisista asioista. Suunnilleen kaikki sarjat ja "turhanpäiväiset ohjelmat" keräsivät suosiota julkisuusilmiöineen niin hyvässä kuin pahassa. Palstan yksi aihe keräsi suosiota monissa piireissä, mutta olikin helppo huomata sen keräävän tietynlaista väkeä aiheen ympärille.
Joku saattaisi ajatella että tuo väki oli jollakin lailla hölmöä tai typerää, mutta samaan aikaan oli huomattavissa heidän suuri sosiaalisuutensa.
Monet noista typeriksi luettelemista ohjelmista soveltuvat varsin loistavasti päivän puheiksi. Samoin ihmisen arjessa eläminen tarkoittaa usein myös sitäkin, että kiinnostutaan samoista jutuista mistä monet muutkin kiinnostuvat.
Tältä palstalta ei saata löytyä noin ultrasosiaalista väkeä, mutta isompaa sosiaalista verkostoa monet silti kaipaisivat. Voikin olla että pitää muuttaa enemmän itseään, jos sellaisen haluaa saavuttaa tai sitten pyrkii löytämään samankaltaisuuksia.
Ajattelu ei paljon tuota tulosta, jos sitä joutuu tekemään aina pelkästään yksin.
Asiaa kirjoitat - muuttumisen varaa on minulla monessakin asiassa. En jakele plussia kenellekään, mutta hyvin kuvailit näkemyksesi. Enkä myöskään seuraile monia palstoja.
Luettuani tulin siihen tulokseen, että syvimmät ja antoisimmat keskustelut eivät suinkaan tapahdu keskustelupalstoilla, vaan kasvokkain luotettavan ihmisen kanssa. Silloin näkee ilmeet ja aistii tunnetilan. Ne ovat tärkeitä oppiessa tuntemaan ihmisen ajattelua.
Hyvää ihmissuhdetta kai jokainen kaipailee täälläkin. Ja ehkä samanhenkisiä löytyykin - vaikka elämäntoveri.
Hyvät kokemukseni voin jakaa toisten kanssa, avaamalla erilaisen maailmani muille tai oppimalla heidän kokemuksistaan. Suljettu minäni kääntyy valoon. Siellä on valoa, jota lukijallekin toivotan.
"Luettuani tulin siihen tulokseen, että syvimmät ja antoisimmat keskustelut eivät suinkaan tapahdu keskustelupalstoilla, vaan kasvokkain luotettavan ihmisen kanssa. Silloin näkee ilmeet ja aistii tunnetilan. Ne ovat tärkeitä oppiessa tuntemaan ihmisen ajattelua."
Voi sen asian tuollakin tavalla ilmaista.
Netti tarjoaa hyvää virtuaalisosiaalisuutta ja keskustelukulttuuri on positiivisessa mielessä vapaampaa. Pystyy sanomaan ja keskustelemaan asioista ilman pelkoa siitä, että miten sanojaan reagoidaan. Enemmän asiasisältö ratkaisee. Tämän takia keskustelu on rohkeampaa ja usein monipuolisempaa.
Mutta pidemmän päälle tarvitsee usein niitä oikeitakin live-keskustelu-sosiaalisia tilanteita. Netissä sosiaalisuus jää helposti virtuaalisosiaalisuuden puolelle ja siitä irtautuminen livesosiaalisuuteen ei käy kovinkaan helposti. Voi jäädä sananmukaisesti netin vangiksi.
Livekeskusteluun ei liity ainoastaan keskusteleminen vaan myös fyysinen läsnäoleminen ja asioiden tekeminen. Se on kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä netissä jutteleminen.
Ongelma materian tavoittelussa on siinä, että siinä ajatellaan vain omaa elämää, eikä muita samalla hetkellä elossa olevia, jotka kuitenkin kaikki vaikuttavat toisiinsa. Valta ja hyvinvoinnin pysyvyyshän ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan lopulta hyvin helppoja horjuuttaa. Valitettavasti liian moni antaa periksi valtaapitävien pelottelulle sen sijaan, että ymmärtäisi oman mahtinsa. Yhteiskuntarauha pysyy vain niin kauan kuin maahan työnnetyt pelkäävät nousta pystyyn ja taistella vastaan. Ei kannata identifioitua yksinäisyyteensä, masentuneisuuteensa tms. Ne ovat kaikki termejä, joilla vain passivoidaan ihmiset, jotta joku toinen voi hyötyä.