Autokoulu vai yksityinen opetus?

minkälainen isäsi on. jos on sellanen räyhääjä nii sitten autokoulu. yleensä kyllä yksityisopetuksessa oppii ajamaa paremmin mut teoria sit huonompi

Sen on alkaa ajamaan, kun joku tuttu siinä ohjaa ja avustaa. Enemmänhän yksityisessä opetuksessa tulee ajettua, joten tuntumaa ajoon saa enemmän.

Mutta tuleeko sitten opetus oikein, se on eri juttu. Ainahan sieltä saattaa isiltä lipsahtaa vääriä ohjeita tai ajotapoja.

Makuasia sanoi koira kun muniaan nuoli.

Jos isän asenteet liikenteeseen ja muihin autoilijoihin ovat kunnossa, sekä pinnaa riittää, on isän antama opetus erinomainen vaihtoehto. Olen opettanut molemmat tyttäreni, ja oikein hyvin on mennyt.

Kun on itse opettanut, erilaisiin mokiin suhtautuu paljon joustavammin kuin muutoin. Eikä koskaan tule sanottua tyttärelle, että kun et osaa ajaa...

Mutta muista, että kaikki isän asenteet ja virheet tarttuvat kuin tauti opetettavaan, vaikka kuinka yrittäisi sitä välttää.

Molemmissa tavoissa on varmasti puolensa, mutta ajattelisin ammatti-ihmisen autokoulussa antavan paremman kuvan liikenteestä. Isäsi on varmasti taitava autoilija ja niin edespäin, tosin autokoulun ammattiopella on hallussa paitsi autot, niin myöskin tietoa opettamisesta.
Hän osaa pitää teoriatunnit ajallaan ja tietää kertoa sinulle paljon taloudellisesta ajotavasta, sekä muiden huomioon ottamisesta liikenteessä.
Mitä tuohon rahakysymykseen tulee, se ei kirpaise kuin kerran ja saat ajella 70-vuotiaaksi. Eipä se kortti näinollen paljoa vuotta kohti tule autokoulussakaan maksamaan, eikä turvallisuudellahan ole hintaa...?

Autokoulussa oppii oikein ja tehokkaasti!
Autokoulussa opettaa ammattiinsa soveltuvuustestattu ja koulutettu alan ammattilainen (1,5 vuoden koulutus pohjakoulutuksen lisäksi ja erillinen moniosainen liikenneopettajatutkinto), joka saa tulevan kuljettajan oppimaan mahdollisimman tehokkaasti liikenteen tietoja, taitoja sekä oikeita asenteita. Oppiminen tapahtuu ilman opettajan ja oppilaan välisiä erimielisyyksiä ja ristiriitoja. Liikenneopettaja on perehtynyt perusteellisesti kuljettajan oikeaan toimintaan eri liikennetilanteissa, liikennelainsäädäntöön sovellutuksineen, asennemuokkaukseen, turvalliseen ajamiseen myös vaikeissa ajo-olosuhteissa, auton teknisesti ja taloudellisesti oikeaan käyttöön, oppimiselle otollisen ilmapiirin aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen, tehokkaaseen opettamiseen sekä moniin muihin autoon, ajamiseen ja oppimiseen liittyviin asioihin. Hän ei ole huonona esimerkkinä omalla liikennekäyttäytymisellään, eikä tuleva kuljettaja muutenkaan opi häneltä virhetottumuksia tai vääriä asenteita. Ammattilainen huomaa opettaa kaikki keskeiset asiat ja samalla hän osaa painottaa opetuksessaan oleellisia seikkoja. Autokouluissa on asiantuntemuksen lisäksi monipuoliset välineet ja materiaalit tehostamassa ja elävöittämässä oppimista. Autokoulun tietopuolinen opetus antaa vankan pohjan hyvän liikennöintitaidon oppimiselle ja samalla se muokkaa asenteita oikeaan suuntaan! Oppikirjan lukemisella ei voi korvata tietopuolista opetusta eikä päinvastoin. Oppikirjat sisältävät tärkeää perustietoa. Tarkemmat ohjeet asioiden käytäntöön soveltamuisesta, käytännön esimerkit ja vaikeiden asioiden selventäminen tulevat tietopuolisessa opetuksessa. Kuljettajakoulutuksessa laatua ei voi korvata määrällä kuin osittain. Mikäli tietyt asiat jäävät opetuksessa jatkuvasti vaille huomiota, tai ne opetetaan virheellisesti, niin se johtaa virhetottumuksiin ja aiheettomaan itsevarmuuteen, kun helpommin opittavat asiat osataan ja samalla monissa turvallisuuden kannalta oleellisissa valmiuksissa voi olla vielä vakaviakin puutteita! Ajamisen määrä ei siis yksin ratkaise vaan ratkaisevinta on opetuksen taso ja teho. Ajotaito on paljon muutakin kuin pelkkä auton tekninen hallintataito. Tärkein osa ajotaidosta on oman itsensä (oman tilan) hallinta. Laajin osa ajotaidosta on erilaisten liikennetilanteiden hallintataito ja taito tunnistaa erilaiset vaaratilanteet ja riskit. AKE:n tilastojen mukaan autokoulun käyneet menestyvät huomattavasti paremmin niin teoria-kuin ajokokeissakin, vaikka autokoululaisten joukossa on suhteellisesti paljon enemmän niitä, jotka kärsivät erilaisista oppimisvaikeuksista (mm luki- ja keskittymisvaikeudet). Samoin autokoululaisten joukossa on paljon enemmän iäkkäämpiä! Vakavien kolareiden määrissä ei ole oleellisia eroja vaikka jo etukäteen todennäköisiksi riskikuljettajiksi luokiteltavat (=ryhmä, johon on erittäin vaikeaa vaikuttaa opetuksellisin keinoin)suorittavat lähes aina ajokorttinsa autokouluissa, kun heillä ei ole muuta mahdollisuutta esimerkiksi vaikeista ihmissuhteista johtuen.Tähän ryhmään kuuluvilla on ollut vaikeuksia sopeutua erilaisten yhteiskunnan asettamien normien noudattamiseen, peruskouluun ja myös päihdeongelmat ovat yleisiä heidän keskuudessaan. Selvitysten mukaan autokoulun käyneet ajavat selvästi enemmän vuodessa. Oppija-aineksen eroja on tutkittu esimerkiksi Turun Yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa (Hatakka, Keskinen, Katila ja Laapotti).

Outoa, kun kaikki vaan puhuu että miten paljon ajotunteja vanhemmilta saa enemmän, mutta kuinka moni vanhempi jaksaa OIKEASTI pitää lapselle ne määrätyt 30 teoriatuntia..?!

Tossa kaupungilla kun ajelee, niin kyllä huomaa, että opetusluvalla harjoittelevat eivät tiedä hölkäsen pöläystä esim. ryhmittymisestä, pään kääntämistä kaistaa vaihtaessaan saati sitten muutenkaan miten kaksikaistaisella tiellä ajellaan!

On olemassa poikkeuksiakin, mutta yleisvaikutelma on mulla ainakin tämä!

No, kun kerran kyselet ajo-opetuksesta, niin mennään peräti tuonne 70-luvun alkuun. Meillä vaimon kanssa oli perheen perustamisen aikoihin rahatilanne tietysti huono, kuten yleensä siihen aikaan nuorilla. Vuoden 1967 Anglia oli kovassa vireessä ja vaimo halusi itselleen ajokorttia kovasti. Autokoulumaksut todettiin liian suuriksi ja päädyttiin siihen, että minä hankin opetusluvan ja Angliasta tulee vaimon kouluauto. Kävin tenttaamassa katsastuskonttorilla itselleni liikenneopettajan pätevyyden, tosin sain vain yhdelle oppilaalle. Angliaan asennettiin lisäjarrupoljin opettajalle jne. Vaimo luki ja oppi kirjallisen puolen hyvinkin äkkiä, silloinhan oli pikkuisen häpeällistäkin, jos ajokorttia ei saa ekakerralla. Ajoharjoittelu aloitettiin aivan alkeista, sillä vaimo ei ollut koskaan edes mopolla ajanut. Vieläkin joskus muistan aina välillä kysyä häneltä sellaisen maagisen kysymyksen, johon itse sain usein silloin ajo-opettajana vastata, että mitä varten autossa pitää olla noita vaihteitakin noin pahuksen paljon?
Muutamia seikkoja on jäänyt hyvin mieleen, jotka läheisen sanomana ei ehkä tunnu niin vakuuttavalta, kuin vieraamman ajo-opettajan. Esim. silloinkin oli kovin tärkeää autokouluissa ja inssiajoissa, että ajetaan aina mahdollisimman oikeata ajokaistaa ja käytänössä tietenkin kaikki muut kuitenkin ajoivat keskikaistaa. Selitä se sitten vakuuttavasti esim. juuri vaimolle. Paikkakunnalla oli siihen aikaan inssiajoja vastaanottava herra kovin äkäisen ja tiukan miehen maineessa, joka vaimoakin jo ennalta paljon rassasi. Itse, kun en taas pelkää tällaisiakaan herroja yhtään, tulin kysyneeksi häneltä Anglian kartturinpaikalta noustessani ennen inssiajon alkamista, että kieltääkö joku laki tai asetus ajo-opettajan olemisen inssiajossa mukana. Kaveri meni hiukan hämilleen, ja vastasi, että ei kiellä ja samalla olin jo Anglian takapenkillä! Tulitte sitten todella mukaan, mutisi hän vielä ovea sulkiessaankin. Inssiajo meni hyvin ja katsastusinsinöörikin oli erittäin asiallinen, jostain kumman syystä ainakin sillä kertaa.
Saas nähdä, olen vähän miettinyt, josko ajaisi vanhoilla päivillä vielä yksityisesti kuorma-auton ajokortin, pojalla on nimittäin kuorma-auto ja kaikenmaailman kirjaimia ajokortissaan. Ilmeisesti olisi taas hiukan harvinaisempi yhdistelmä, että poika toimisi isänsä ajo-opettajana.