Olen miettinyt pitäisikö tässä vaan syrjäyty ja jäädä kotiin makaamaan ja katkaista välit kaikkiin. Minulla on ongelmia on masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä jotka pilaavat elämäni. Olen näiden takia käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä. Mutta yksi suuri ongelmani ovat tyhmät ihmiset. Minunkin lähipiirissä niitä riittää liiaksikin. Eikö ihmiset oikeasti pysty ajattelmaan omaa nenäänsä pidemmälle. Haukutaan vaan toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ilman että uhrataan ajatustakaan sille että asioille on jokin syy. Itsekin olen ollut hukassa ahdistuneisuus häiriön takia oman elämäni kanssa. En ole löytänyt paikkaani ja palloillut vähän siellä sun täällä ja lopettanut aina kaiken sietämättömään ahdistuneisuuteen. Lyhykäisyydessä tämä tarkoittaa keskenjääneitä opintoja eri aloilla ja työsuhteita joissa en olekkaan pystynyt jatkamaan. Mun lähimmäiset jopa tietävät sen että mulla on ollut vaikeaa jo lapsuudesta lähtien. Olen jopa yrittänyt selittää mitä tarkoittaa kun on ahdistunut mutta eivät tajua. Olen ilmeisesti työtävieroksuva luuseri josta ei tule mitään ja jollaista ei siedetä. Tätä mulle ei ole suoraan sanottu mutta luen sen rivienvälistä. He saattavat puhua jostain ihmisestä joka jätti koulun kesken ja siitä että mitä siitäkin nyt tulee kun töihin pitäis mennä jne. Itse ajattelen tästä koulun keskettäneestä että hän valitsi ekä väärän alan tai jos tiedän henkilöstä voin jopa osata ajatella että ehkä hänellä ei ollut kavereita tai hän on masentunut ja ahdistunut. Lisäksi muutama lause on kertonut se että tätä mun epätoivoista tilannetta on pohdittu jo ihan porukalla. Kerran jopa vahingossa kuulin erään tuttuni sanovan ettei hän siedä tuollaisia ihmisiä jotka eivät saa mitään aikaiseksi... ei mitään kiitti ihan vituti, hyvä olo tuli. Ja kun mä voisin ottaa tän ahdistuksen pois itseltäni niin ottaisin sen heti. Mä en todellakaan ole vaihdellut kouluja ja työpaikkoja sen takia että ei kiinnosta vaan ihan siksi että ahdistaa niin paljon että menen ihan sairaaksi, voin kirjaimellisesti huonommin kuin 39 asteen kuumeessa. Muutaman kerran olen jopa rohkaistunut selittämään ongelaani mutta kun eivät ihmiset tajua, silti ajatellaan jossain takaraivossa että se on vaan lusmu. Ovatko ihmiset oikeasti niin saatanan tyhmiä etteivät he pysty myötäelämään ja tajuamaan sitä paskaa mitä se toinen oikeasti kokee. En mäkään ole elämän aikana kaikkea kokenut mutta kyllä mä nyt tajuan että ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat asioihin eri tavalla. Mutta osaan kuitenkin mennä muiden saappaisiin ja ymmärtämään lähes kaikkea jopa niitä asioita joita en edes itse tekisi... esim olisi suhteessa jossa toinen on täys mulkku, mutta silti mä YMMÄRRÄN. Välillä vaan tuntuu että on niin saatanan yksin tän paskan kanssa kun kukaan ei tunnu tajuavan yhtään mitään, vaan ajattelevat että mussa on vikaa. Joskus nuorempana kun en halunnut ruveta seurustelemaan ja arastelin miehiä, niin eikö näillä idiooteilla ensin tullut mieleen että mulle on joskus tehty jotain seksuaalista häirintää/väkivaltaa... tosiaan olin ujo nuorena ja olen sitä edelleen mutten enää niin paljon.... Enkä nyt puhu pelkästään parikymppisistä ihmisistä vaan myös keski-ikäisistä joilla luulisi löytyvän jo elämän kokemusta
pieni avautuminen, onko täällä muita joista saisi vaikka uusia ystäviä vanhojen tilalle jotka vaikka vähän tajuaisi asioiden oikeista kanteista jotain....
pieni avautuminen, onko täällä muita joista saisi vaikka uusia ystäviä vanhojen tilalle jotka vaikka vähän tajuaisi asioiden oikeista kanteista jotain....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikki tuo mitä kirjoitit on niin tuttua minun elämässä. Ja nuorikin vielä ?Tollasta se on. Ei kaikki vaan tajua, ymmärrä! Kun on itsellä herkkyyttä joka on älykkyyttä nähdä "toiseen ihmiseen". Sinulla on se. VOIMIA JATKAA SINULLE!
valitettavasti meissä hulluissakin on tyhmiä...anteeksi nyt mutta eikö saa olla oma itsensä vihdoinkin
saan susta sellasen kuvan että saatat olla Highly Sensitive Person -tyyppi. samaistut ja reagoit ympäristöön voimakkaammin kuin n. 80% muista ihmisistä. tää ei oo mikään vika vaan eräiden tutkijoiden mukaan evoluution kehitys. lapsesta asti toitotettu että pitäisi olla niinkuin muutkin ja sopeutua niin ei mikään ihme että ahdistuu. älä missään tapauksessa luovuta vaan yritä kääntää tää asia voimaksesi. se ei tarkota että sopeutuisit täysin tähän yhteiskuntaan vaan että otat täysin haltuun oman elämäsi ja potentiaalisi ihmisenä. järjen säilyttäminen vaatii aina tietyn asteista syrjäytymistä niistä jotka sun mielestä ovat tyhmiä.
voimia ja kaikkea hyvää sulle.
tuo yliherkkyys kyllä kuulostaa tutulta, siinä on hyvin paljon piirteitä jotka liittyvät minuun. Mua on vaan alkanut niin paljon ottamaan tämä päähän. Itse olen aina hyvä ja kiltti ihminen. En pysty edes riitelemään sillä en halua sanoa kenellekkään pahasti. En ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekkään silti minulle sanotaan asioista ja puhutaan seläntakana siten että saan siitä sellaisen olon että olisin tehnyt jotain ihan kamalaa. Vaikka en ole, olen vain sössinyt omaa elämääni ja sekin johtuu ahdistuneisuudestani. Ja mitä se edes ketään kiinnostaa mitä mä teen omalle elämälleni kun en kuitenkaan ikinä missään nimessä koskaan aiheuttaisi minkään laista kärsimystä toisissa. Ihmiset jotka mulle ovat mun lusmuilusta sanoneet ovat kuitenkin itse tehneet ns. pahaa myös muille, esim pettäneet puolisoa, valehdelleet asioista joista ei saisi jne. Voisivat ihmiset oikeasti opetella pitämään turpansa kiinni asioista jotka eivät heille edes kuulu.
tyhmiäkin ihmisiä pitää oppia ymmärtämään, ja sitä mistä heidän tietämättömyytensä johtuu. luulisin että siihen loppuu sinun ahistus.
Ehkä sä olet myös INFP, joka on toiseksi harvinaisin MBTI-persoonallisuustyyppi Suomessa (1,2% väestöstä)? Tuo konfliktien välttäminen ja suuri eläytymiskyky ovat kumpikin tyypillisiä INFP:n ominaisuuksia. Ilmeisesti myös kelaat koko ajan tosi paljon asioita (varsinkin tunnesellaisia) päässä? Toinen klassinen INFP-piirre.
Kannattaa tutustua MBTI:hin, koska siitä eniten kiinnostuneita ovat introvertit tyypit, ja kaikkein eniten juuri INFP:t. Vaikka se on harvinainen tyyppi, niin INFP-palstat ovat kaikkein vilkkaimpia netissä. Tuolla on yksi sellainen:
http://personalitycafe.com/infp-forum-idealists/
MBTI-teoriassa INFP on yleisimmän tyypin (ESTJ) vastakohta, ja myös käytännössä. Yhteiskunnassa ESTJ:tyypin käyttäytymistä pidetään tavallaan normina, "ulospäin suuntautunut, hoitaa asiat, ei haaveile tai haihattele, järki ennen tunnetta" jne.
Miehistä INFP-tyyppiä on todennäköisesti vain. 0,5%, koska yleisesti ottaen T-preferenssi (tekee ratkaisut pääasiassa järkisyistä) on miehillä yleisempi kuin F-preferenssi (tekee ratkaisut pääasiassa tunteiden perusteella), naisilla asia on toisinpäin. Eli INFP-miehenä olen luonnollisesti ollut aina vähän outolintu, ei siis ihme, että nuorena koin voimakasta ulkopuolisuuden tunnetta.
Ja tosiaan olen myös erityisherkkä (HSP) ja ollut oikeastaan aina enemmän tai vähemmän ahdistunut, mutta osaan suhtautua siihen nykyisen tietämykseni pohjalta rauhallisemmin. Elämässä ja maailmassa on ja tulee aina olemaan paljon negatiivista energiaa, ja jos aistii herkästi ilmapiirin ja muiden ihmisten olotilat, niin kyllä siinä voi ahdistua, vaikkei mieltä edes painaisi omat asiat sillä hetkellä.
Tällaisia ihmisiä sanotaan joskus myös "empaateiksi". Empaatti on psykopaatin vastakohta, ja psykopaatit tai niitä piirteitä omaavat ihmiset nousevat yleensä korkealle sosiaalisessa hierarkiassa, mikä heijastuu yhteiskunnan ja sosiaalisten piirien tasolle. Yksi psykopaatti pystyy luomaan pahoinvointia kokonaiseen yhteisöön, ja kaikkein herkimmin tähän negatiiviseen ilmapiiriin reagoivat tietenkin empaatit. Se ei ole merkki viallisuudesta, vaan terve reaktio sairaaseen psykopaattiseen käyttäytymiseen, jota psykopaatit levittävät ympärilleen.
Olen tän testin tehnyt joskus ja olen ISTJ eli se tunnollinen.
Ok, mielenkiintoista kuulla, koska tosiaan tunnut kelaavan aika samalla lailla juttuja kuin monet INFP:t. MBTI-teoriassa kaikilla tyypeillä on neljä kognitiivista funktiota tietyssä järjestyksessä.
INFP:n funktioiden järjestys:
Introvertti tunne (Fi)
Ekstrovertti intuitio (Ne)
Introvertti aistiminen (Si)
Ekstrovertti logiikka (Te)
ISTJ:n:
Introvertti aistiminen (Si)
Ekstrovertti logiikka (Te)
Introvertti tunne (Fi)
Ekstrovertti intuitio (Ne)
Eli samat funktiot, mutta eri järjestyksessä. INFP-foorumeilla on puhuttu Fi-Si-loopista eli siitä, että jumittuu usein vain tarkkailemaan omia tuntemuksia (Si) ja arvottamaan niitä koko ajan (Fi). Siitä seuraa se omissa tunteissa vellominen, josta on vaikea päästä irti, ja näin se on tosiaan ollut minullakin. En tiedä, onko näistä tiedoista mitään apua, mutta laitoinpa nyt tähän kuitenkin, kun MBTI-intoilija olen.
Juurikin tuon takia en enää vaivaudu selittelemään omia ongelmiani kenellekään. Vetävät omat johtopäätösensä joka tapauksessa. Itse olen käynyt 8 vuotta psykologilla ja tuntuu ettei sielläkään kukaan ymmärrä. itseasiassa koen että työntekijät siellä ei jaksa panostaa työhönsä, johtuen mahdollisesti pienestä palkasta tai motivaation puutteesta tai mahdollisesti eivät ole kauhen hyvin koulutettuja. En ole saanut yhden yhtäkään neuvoa miten hoitaa ongelmiani. Lääkkeitä vaan kurkusta alas ja se on siinä.
Itse olen keskustellut Englannin kielisillä foorumeilla ja vaikkeivat ihmiset siellä ole psykologeja tuntuvat he tietävän todella paljon. Esim. OCD häiriööni joka puhkeaa aina kovan stressin yhteydessä olen saanut apua muilta ihmisiltä. Myöskin Englannissa näitä asioita hoidetaan paljon intensiivisemmin ja huomattavasti paremmin. Esim. lääkkeiden syöntiä oikeasti valvotaan, järjestetään altistusterapiaa, ja tehdään koko ajan hoitosuunnitelmia.
Täällä jumalan selän takana koko psykologi touhu on pelkkää kulissia ja naurettaa amatööripaskaa. Ei täällä kukaan parane näistä ongelmista.
Vanhemmat ihmiset kyllä ovat aina valmiita tuomitsemaan. Heidän nuoruudessaan sitä ja tätä ja kaikki pystyi mihin vain. Eivät vain ymmärrä sitä että tänä päivänä nuorilla on 10 kertaa enemmän paineita. Työn hakukin on raakaa kilpailua ja ihmisten koulutus vaatimukset korkeampia, koulutukset pidempiä ja välillä tuntuu että pitää olla joku vitun insinööri vähintään että pääsee töihin, siis sellaiseen jolla elättää itsensä, eikä mihinkään mäkkärin tiskille tai jakamaan postia räntäsateessa ruokapalkalla.
Myöskään heidän lapsuudessaan ei ihmsiä rampautettu neurolepteillä ja työnnetty ties mitä aivoihin vaikuttavia nappeja. Tämän päivän mielenterveys ongelmien hoito on kemikaalista ihmisten lobotoimista.
Itse en tietenkään ole täydellinen ja olen tehnyt sen mihin pystyn ja olen yrittänyt rikkoa rajojani ja päästä normaaliin elämään mukaan mutta kun ei niin ei. Olen käynyt psykologilla sen 8 vuotta, kokeillut monia eri lääkkeitä, mutta kun yleinen mielenterveyden huolto on niin säälittävää etten ole saanut minkäänlaista apua sieltä.
Itse olen hakenut apua aktiivisesti, ja mennyt työharjoitteluun ja kursseille. Olen hakenut apua ja en ole sitä saanut. En koe minkäänlaista syyllisyyttä etten pysty elättämään itseäni ja elän tuilla. Minä olen kaikkeni antanut.
Itselleni tulee nyt keväällä 6 vuotta mielenterveyspalveluiden asiakkaana. Yhtämonta vuotta on tullut vedettyä masennuslääkkeita, ja unilääkkeitä jo 10 vuotta. Olen käynyt jopa pari vuotta intensiivisessä terapiassa jonka lopetin, kun luulin että kyllä se tästä kun vaan puskee eteenpäin. Lopputuloksena voinen kuitenkin sanoa että olen samassa tilanteessa kuin tuolloin 6 vuotta sitten. Tosin tiedän nyt vain miksi olen mitä olen.
Itsekin olen aina hakenut apua ja yrittänyt eteenpäin vaikka välillä se tuntuu niin turhalta. Kuopasta on noustu ja sinnitelty kunnes ollaan taas siellä kuopanpohjalla. Annan muille luvan epäonnistua. Annan muille luvan olla vain jos ei jaksa. Muut voivat hakea vaikka eläkettä jos ei pysty työelämään, mutta itselle en pysty tätä sallimaan. Tiedän tämän johtuvat häpeän tunteesta joka sanelee aika paljon kaikkea elämässäni, ja varsinkin kun asioista mainitaan häpeän todella vaikkei mun aina tarvitsisikaan. Totuus on se etten kehtaa olla vain kotona tuilla, vaan mun on pakko yrittää jotain. Jos joku muu kärsii samoin kun itse kärsin en pyytäisi tai vaatisi häneltä yhtään mitään.
Tosiaan nämä henkilöt jotka ovat minulle asioista sanoneet ovat itse syntyneet 60-luvulla ja siirtyneet työelämään 80-luvulla. Tuolloin tuskin vaadittiin sitä mitä tänäpäivänä ja töitäkin sai heti ilman koulutustakin. Lisäksi ottaa päähän tämä perisuomalainen tapa että töitä on tehtävä leipänsä eteen, muuten ei tarvitse syödä. Tänäpäivänä maailma vaan on sellainen että heikommat tippuvat kyydistä. Tahti ja vaatimukset älyttömiä.
Unilääkkeiden sijaan kannattaa kokeilla melatoniinikuuria (pitempiaikaista käyttöä ei suositella, koska ilmeisesti elimistön oma melatoniinituotanto voi kärsiä siitä) ja ennen kaikkea ottaa magnesiumravintolisä ihan pysyvään käyttöön. Eli illalla ennen nukkumaan menoa magnesiumsitraattijauhetta veteen sekoitettuna, sen rentouttavan vaikutuksen huomaa melkein heti. Vielä parempi on käyttää iholle siveltävää magnesiumöljyä, ja sen vaikutuksen vastaa huomaakin.
Suurimmalla osalla ihmisistä on puutetta magnesiumista muutenkin, ja jos on jatkuvasti ahdistunut ja siihen liittyy fyysisiä oireita, kuten sydämentykytykset, elohiiret tms., niin nuo oireet saattavat vähentyä tai jopa hävitä kokonaan magnesiumin avulla. Itselläni sydämentykytykset, joista kärsin ennen jatkuvasti, ovat melkeinpä loppuneet sen jälkeen, kun aloin käyttää magnesiumia säännöllisesti.
Suosittelen myös käymään funktionaalisen lääkärin vastaanotolla, ne hoitaa myös psyykkisiä oireita pääasiassa mittaamalla vitamiini- ja hivenainearvot ja korjaamalla puutostilat, ja korjaamalla ruokavaliota vähän siihen suuntaan, missä se esim. minulla on nyt. Yleensä heti ensimmäiseksi jätetään prosessoidut hiilihydraatit ja gluteeni pois ja katsotaan, mitä sillä saadaan aikaan. Toki siinä ohessa voivat määrätä myös lääkkeitä, mutta pyrkimys on käyttää niitä mahdollisimman vähän.
Tosiaan olen syönyt lääkkeitä 10 vuotta ja unettomuudesta olen kärsinyt lapsesta lähtien eli koko ikäni 28 vuotta . Mainitsemasi melatoniini on kohdallani täysin tehoton. Söin lähes puolivuotta 6-12mg/yö. Mutta iltaisin jos jokin vähänkin painoi mieltäni en tosiaan nukkunut vaikka tuon 12mg söin.
Olen lukenutkin kyseisestä lääkkeestä ja siitä puhutaankin lumelääkkeenä. Kun on oikeasti ahdistunut tarvitsee jotain muuta kuin aivojen itsensä tuottamaa unihormoonia.
En jotenkaan jaksa uskoa että olisin ikäni kärsinyt joistain puutos tiloista. Pyrin liikkumaan kun ahdistukseltani kykenen syömään terveellisesti.
Ok, jotkut sanovat, että melatoniini auttaa, toisilla se ei taas toimi. Mutta kokeile ihmeessä vielä magnesiumia rentouttamiseen, vaikka olisitkin skeptinen. Voin kertoa sellaisen jutun, että ekalla kerralla laitoin liian paljon yhdellä kertaa iholle suihkutettavaa magnesiumöljyä (varmaan jotain 15 suihkausta) ja menin ihan veltoksi, heh.
Minäkin olen kärsinyt melkein koko ikäni erilaisista unihäiriöistä: vaikeuksia nukahtaa, uni on katkonaista jne. Nyt niitä on vähemmän, kun jätin vehnän ja gluteenin pois viime vuonna ja aloin käyttää magnesiumia ja muita ravintolisiä. Jos vatsa ei voi hyvin, niin se on yksi ihan selkeä syy univaikeuksiin. Minulla on ollut lapsesta asti närästystä, joka pahenee tietenkin makuuasennossa, ja on todettu palleatyräkin, mutta närästys on loppunut melkein kokonaan ruokavaliomuutoksen jälkeen. Ennen meni usein 3-5 vatsahappotablettia päivässä, mutta nyt olen viimeisen vuoden aikana ei ollenkaan. Muutaman kerran olen ottanut ruokasoodaa veden kanssa, kun on vähän närästänyt.
Olen lukenut aika paljon kirjallisuutta näistä asioista, ja noille vaikutuksille on kyllä ihan järkeenkäypiä teoreettisiakin selityksiä. Olin niin tottunut jatkuvaan ahdistukseen, uniongelmiin ja moniin fyysisiin oireisiin, että luulin sen johtuvan vain siitä, että olen erityisherkkä ja niin poispäin, mutta käsitykseni muuttui radikaalisti, kun tutustuin ravinnon vaikutukseen psyykeen. Lukemani David Perlmutterin kirja on näköjään nyt käännetty myös suomeksi, kyseessä on neurologi, joka on tutkinut viljojen ja sokerin vaikutuksia aivosairauksiin.
Täällä voi testata oman herkkyytensä
http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat
Ihmiset on keskimäärin sellaisia, että ymmärtävät vain niitä asioita joita ovat itse kokeneet. Aloittaja kuuluu niihin, jotka kykenevät samastumaan vähän kaikenlaisiin ongelmiin, mistä kummunnee myös ahdistus. Olet maailmantaakankantaja, mitä ei helpota se, että käytöstäsi pidetään pikemminkin itsekkäänä.
Oletteko esimerkiksi huomanneet, miten iso osa ihmisistä älähtää, kun joku julkisuuden henkilö tukee jotakin vähemmistöä? Moni julkisuuden henkilö on ajanut mm. SETAn asiaa ja heti puhutaan, että "se on homo/lesbo, oisitko uskonu". Näin reagoiva ihminen paljastaa vain sen, että hän ei ajaisi kun itsensä tai oman ryhmänsä asiaa.
Saman paljasti myös eräs kolumnisti, joka päivitteli ihmisten tyhmyyttä, kun nämä yhä ostavat luomua, vaikkei sen terveellisyyttä ole osoitettu missään tutkimuksissa. Kirjoittajalle ei juolahtanut pieneen mieleenkään, etteivät nämä ihmiset ehkä tavoittele omaa etuaan, vaan ajattelevat myös ympäristön ja tuotantotyöntekijöiden altistumista erilaisille kemikaaleille. Tai tuotantoeläinten hyvinvointia. Minusta tuollainen ajattelu paljastaa kolumnistista jotakin pelottavaa. Hän ei ole valmis ajattelemaan kuin itseään. Hän pitää "tyhminä" luomua ostavia ihmisiä, jotka maksavat enemmän jostain mistä eivät hyödy suoraan itse.
Eli kyllä, lopenuupunuttt, ihmiset keskimäärin ovat varsin tyhmiä. Valitettavasti. Kertonee jotakin pahaenteistä yhteiskunnastamme, että usein järkevimmät keskustelut tuntuvat löytyvän tältä palstalta.
Todellisuudessa ihmiskunnan toivo olisi aloittajan kaltaisissa ihmisissä, kun vain asenneilmasto muuttuisi. Se ei vain ikävä kyllä taida tapahtua meidän elinaikanamme, jos koskaan.