Olen murrosiässä joutunut sadistisen ihmisen kaltoin kohtelemaksi. Hän mm. yritti vahingoittaa silmiäni neuloilla, laittoi usein polveni sijoiltaan, väänteli usein kivuliaasti sukupuolielimiäni, nöyryytti ottamalla kuvan jossa olen alasti "häpeällisessä" asennossa ja näytti sitä muille, saattoi sulkea talvella alasti kylmään ulkoilmaan noin 40 minuutiksi yms. Näiden tapahtuminen jälkeen säilyin hänen ystävänään. On paha mieli kun ajattelen näitä asioita.
Sadistinen ihminen
grgregregre
7427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taitaa olla aloitus provo? Jos ei ole niin varaa aika terapeutille ja selvittäkää yhdessä miksi annoit kohdella itseäsi noin.
Onko vika siis itsessäni?
Miksi vastaatte aloittajalle noin typerästi. Minkälainen suhde on nyt tuohon henkilöön, pidättekö vielä yhteyttä?
ihminen voi olla
Tuota kuitenkin epäile! turun toivo late lapista se siinä kerran taas provoilee.
En pidä. EIkä hän suostu puhumaan.
Oletko nainen vai mies? Oliko tekijä nainen vai mies? Ikäisesi?
Olen itse kolmekymppinen nainen, ja minulla oli lapsena myös tuollaista kokemusta, tosin ei yhtä vakavana kuin sinulla.
Minulla tekijänä oli ystäväni, joka oli myös koulukaverini, tyttö niin kuin minäkin. Olen persoonaltani arka, nöyrä ja alistuva, hän oli rohkea, itsevarma ja hallitseva. Minä olin "tyttömäinen" tyttö, ja hän oli "poikamainen" tyttö.
Annoin hänen alistaa itseäni, koska en uskaltanut lopettaa sitä. Pelkäsin, ja jälkeen päin olen miettinyt, että en varmasti ymmärtänyt omaa arvoani ihmisenä, koska sallin itseäni kohdeltavan niin ilkeästi. Ymmärsin kuitenkin koko ajan, että hänen toimintansa on moraalisesti väärin. En vain uskaltanut puuttua siihen.
Olin tämän ihmisen kanssa tekemisissä koko peruskoulu- ja lukioajan, aina parikymppiseksi asti. Teini-iässä alistaminen muuttui satunnaisemmaksi ja oli luonteeltaan pelkästään henkistä, älyllisempää.
Ihmissuhteet ovat mutkikkaita, moniulotteisia ja ristiriitaisia, niinpä meilläkin oli hyvät ja iloiset hetkemme ystävyydessämme.
Kuten sanoin, minulla ruumiillinen väkivalta ei ollut yhtä rajua kuin sinulla, ja joku voisi sanoa, ettei se minulla edes ollut varsinaisesti väkivaltaa, vaan jonkinlaista lasten nahistelua, yksipuolista tosin. Itse pelkäsin näitä tilanteita ja ystävääni, joten mistään harmittomasta toiminnasta ei ollut kyse. Ehkä kaikki selittyy sillä, että olen niin herkkä?
Joka tapauksessa lastenkin kesken jokaisella on moraalinen velvollisuus kunnioittaa toisen ihmisen ruumiillista koskemattomuutta sekä pidättäytyä myös henkisestä väkivallasta. Olen melko varma, että minun ystäväni sisimmässään tiesi aiheuttavansa minulle henkistä ja ruumiillista kärsimystä, mutta silti jatkoi toimintaansa, mikä tekee hänen moraalisesta rikoksestaan monin verroin raskaamman.
Itse olin jotenkin niin viaton lapsena, etten ymmärtänyt koko kuviota, vaikka kärsinkin.
Itse en olisi halunnut ikinä nähdä tuollaista pahkaa jälkeenpäin mieli-
sairas hulluhan se oli.