Mitä järkeä jarruttomassa telikärryssä?

Joskus peräkärryjen alkuaikoina (70-luvulla)
Pyörän navat oli niin hentoisia ettei täyttä 750kg kokonaismassaa saatu kuin telillä.
Siitä monelle jäänyt mieleen että teli sen olla pitää.
Nykyisin kärry kuin kärry on 750kg kokonaispainoilla ja telikärryjen myynti melko pientä jarruttomissa. Samoin kumivääntöjousitus on menettänyt markinoita runsaasti eikä syyttä.
Lehtijousitettu 1-akselinen on jarruttomassa yleisin ja oikea ratkaisu.

Yleensä kaikkia nelipyöräisiä kärryjä ihmiset kutsuvat telikärryiksi. Vaikka osa onkin kahdella erillisellä akselistolla varustettuja. Telikärryssä peräkkäiset pyörät on ripustettu samaan varteen, eikä akselistossa ole välttämättä mitään jousia tai iskareita.

Mulla on kaksiakselinen Jullikka (750 kg) jossa on yhden akselin virallinen kantavuus 550 kg. Kärry on tehty joskus 80-luvun alussa ja silloin ei ollut yli 550 kg akseleita saatavilla(?)

Surkea kärry kaikissa olosuhteissa:

- painava ja kömpelö laite

- sähköt piti uusia jo parin vuoden jälkeen lähes kokonaan

- vetoaisa on toteutettu yhdellä pyöreällä putkella, joustaa jokasuuntaan. Jos kärryn renkaat ovat vähänkin epätasapainossa, niin kärry tutajaa ja kolisee kaikilla nopeuksilla.

- pyörien laakeroinnit ovat huonosti suojatut, roiskevesi pääsee laakereihin ja ruostuttaa laakerit pilalle. Olen uusinut jo kaikki (8 kpl)laakerit kertaalleen. Varaosina sikakalliita, mutta onneks löysin std laakerit halvalla.

Tämänpäivän kärryistä löytyy jokunen hyväkin malli. Jos haluaa maksimoida (laillisen) hyötykuorman, kannattaa valita alumiinirakenteinen yksiakselinen. Ja sitä ei kannata sitten lainailla muille!

joskus vedin todella huonosta maastosta polttopuita sekä yksiaks.että telikärryllä.teli oli kankeampi käännellä mutta missä yksiakselisen pyörä upposi monttuun tai pehmeään kohtaan aiheuttaen työntöhommia,teli tuli henkilöauton perässä ongelmitta.muussa käytössä en keksi telistä etuja,paitsi kerran kymmenessä vuodessa kun rengas hajoaa ajossa,telillä voi jatkaa.