Heip,
Tuli tässä mieleeni, että maksetaanko lääkiksen opiskelijoille esim harjotteluajalta palkkaa ja kuinka paljon näitä harjotteluja on? Oulun Yo:n opinto-oppaan mukaan 24 ov, mutta luinko oikein?
Ei muuten mutta kun ikää on 30, kaksi lasta, talo- ja autovelat, niin olisi mukava vähän laskeskella, että haaveilenko turhaan lääkärin urasta =) Toki ajattelin viikonloppuisin tehdä jotakin osa-aikahommaa, koska opintotuella ei todellakaan elä.
Sitten vielä sellanen juttu, että voiko prekliinisiä opintoja suorittaa nopeammin kuin kahdessa vuodessa, vai onko opiskelu jo suunniteltu niin tiukaksi, että nopeampaa ei voi suorittaa?
Kiitokset etukäteen =)
Tuli tässä mieleeni, että maksetaanko lääkiksen opiskelijoille esim harjotteluajalta palkkaa ja kuinka paljon näitä harjotteluja on? Oulun Yo:n opinto-oppaan mukaan 24 ov, mutta luinko oikein?
Ei muuten mutta kun ikää on 30, kaksi lasta, talo- ja autovelat, niin olisi mukava vähän laskeskella, että haaveilenko turhaan lääkärin urasta =) Toki ajattelin viikonloppuisin tehdä jotakin osa-aikahommaa, koska opintotuella ei todellakaan elä.
Sitten vielä sellanen juttu, että voiko prekliinisiä opintoja suorittaa nopeammin kuin kahdessa vuodessa, vai onko opiskelu jo suunniteltu niin tiukaksi, että nopeampaa ei voi suorittaa?
Kiitokset etukäteen =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Amanuenssuureista maksetaan KVTESin mukaista palkkaa, joka nuoremmalla amanuenssilla on neljännes apulaislääkärin palkasta ja vanhemmalla puolet siitä. Päivystysharjoittelu lasketaan yleensä kuuluvaksi kokonaistyöaikaan, eikä siitä makseta erillistä palkkaa. Lääkärin sijaisena toimivalle lääketieteen opiskelijalle maksetaan tehtävästä riippumatta tiettyä peruspalkkaa, josta kukaan ei ole koskaan selvillä :)
Eli vastaus kysymykseesi on kyllä.
Toiseen kysymykseesi vastaus on ei. Teoriassahan sitä ei mikään estäisi, mutta lääketieteen opiskelijoilla on keskimäärin tiukka lukari, yliopiston mittapuulla jopa koulumainen, eli ei siinä hirveästi ole tilaa sooloilla. Kun lukari lyödään käteesi, sitä noudattamalla valmistuu :)
Ja päivystysputken seurauksetkin näkyvät, kun menevät rivit jo sekaisin...
Kiitokset:)
Onnistuuko työnteko opintojen ohella, eli kuinka pitkiä päivät ovat? Olen kaikki opiskeluni (iltalukion, Amk:n) suorittanut töitten ohella, joten onnistuuko tämäkin (olisin siis esim. kaupassa osa-aikaisena)?
Alkaako amanuenssuurit jo ensimmäisen kliinisen vuoden jälkeen (haluan amanuenssuurini ehdottomasti suorittaa potilastyössä) ja missä vaiheessa opintoja voin tehdä mahdollisia sijaisuuksia?
Tottakai haluaisin keskittyä opintoihinikin täysillä, mutta olen huolissani tulevasta toimeentulosta, koska menot ovat aika suuret :)
Ainakin prekliinisen vaiheen opiskelijoista aika moni tekee ainakin jonkinlaista työtä opiskelujen ohella. Riippuu vähän omasta työkyvystä ja muusta ajankäytöstä, mikään välttämättömyys tämä ei tietenkään ole, jos pystyy opintotuella kituuttelemaan, mitä ymmärtääkseni et kuitenkaan katso voivasi tehdä muista kuin opintoteknisistä syistä. Opintoteknisesti opintotuen nostaminen onnistuu loistavasti vaikka kaikkina kesinä, kunhan ei tulorajojaan paukuta rikki (mikä varsinkin myöhemmin käy liiankin helposti). Opintoviikkoja tulee varmasti tarpeeksi. Kun alkaa tehdä sijaisuuksia, joutuu usein palauttamaan opintotukia ja lisäksi maksamaan vitusti veroja.
Eli uskoisin, että voit huoletta tehdä kohtuudella töitä kaupan kassalla.
Amanuenssuurit alkavat pääsääntöisesti kliinisessä vaiheessa, ja ne haetaan erikseen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että tietylle erikoisalalle pääse manuksi, kun on ao. kurssin suorittanut. Esimerkiksi patologialle siis pääsee jo prekliinisessä vaiheessa, jos niin kova hinku on.
Sijaisuuksia saa tehdä neljännen vuoden opinnot suoritettuaan. Tämän osalta TEO on ollut ehdottoman jämpti, joten tätä rajoitusta on syytä myös kunnioittaa.
...vastauksista. Nyt pitää vaan aloittaa Galenoksen kahlaaminen =)
Pakko varmaankin on mennä töihin johonkin kaupan kassalle, koska nykyinen tietoliikennealan firma, jossa olen töissä, tuskin tukee lääketieteen opintojani ;)
Paljon niitä on jo nyt palauteltu noita opintotukia takaisin, joten luulisin äkkiseltään, että mulla on käytettävissä vielä n. 35kk.
Olipas kiva huomata, että täällä on joku muukin 'vanhempi' lääkiksestä haaveileva :)!
Kiitos myös kysymyksistäsi(ja tulleista vastauksista), itseänikin on askarruttanut juuri tuo palkkajuttu. Olen kolmeakymppiä huiteleva FM(kasvatustiede), itselläni ei tosin lapsia, mutta yksinasuvallahan nämä asumismenot ovat kanssa aika kovat...Tsemppiä lukuihisi!
Tällä iällä alkaa ehkä vihdoinkin huomaamaan, että mitä sitä haluaa, vaikkakin vielä viime keväänä hainkin yo:on opiskelemaan teknistä viestintää ja multimediajärjestelmiä. Opiskelupaikka olisi myös siellä, mutta etäisyys Oulusta Vaasaan on aikas pitkä ja ei mua oikeasti jaksa enää tämä bittien vääntäminen kiinnostaa :) Lääkis on aina kiinnostanut, mutta olen arastellut sitä fysiikka ja kemiaa. Nyt ajattelin kuitenkin yrittää =)
Tsemppiä sullekin hakemiseen, mitäänhän ei saa, jos ei edes yritä :)
... joka tähtää ja haluaa lääkikseen. mielenkiinto lääkärin ammattiin on vellonut ajatuksissa jo lukioajoista lähtien, mutta vasta vuosi sitten tajusin että nyt asialle täytyy tehdä jotakin. kävin keväällä pääsykokeissakin; ei ollenkaan mahdoton tehtävä jos motivaatiota lukemiseen riittää.
vaikka esim. lapset ja rahallinen tilanne helposti rajoittavat ja hidastavat uranvaihtosuunnitelmien toteutumista, on kaikki loppujen lopuksi kiinni omasta itsestä. me ihmiset kun olemme siitä ihmeellisiä otuksia, että aina löytyy 'hyviä' syitä jatkaa entiseen malliin ja siirtää unelmia jonnekin kauas vuosien päähän. kokemusta nimittäin on. valitettavasti. ;)
tsemppiä ja lukuintoa kaikille jotka ovat päättäneet rytistää lääkikseen vielä vanhemmalla iällä.
Olen lukion ensimmäisellä luokalla, ja haluaisin todella kovasti lääkikseen tulevaisuudessa.
Onko ne pääsykokeet kuinka vaikeat? Ihan saavutettavissa vai..? Pitkä matikka tietty on, mutta pelottaa jos ei pääse sisään. Kiitti jos vastaisitte! :>
Ei ne pääsykokeet mahdottomat ole, mutta Galenos pitää kyllä olla hallussa, ja pääsykokeessa pitäisi myös osata ajatellakin vielä itse (eli ei saa mennä paniikkiin, jos ensinäkemällä kysymyksestä ei tajua mitään, silloin pitää vain etsiä tehtävän alkulöpinöistä tarvittavat tiedot, joita siinä tarvitaan). Pitkästä matikasta ei sinänsä ole hyötyä, muutenkuin alkupisteiden osalta (ihmisen puolen alkupisteistä en tiedä mitään, mutta eiköhän sielläkin pitkästä saa enemmän kuin lyhyestä), ja tietysti se auttaa ymmärtämään fysiikkaa ja kemiaa, jotka on hyvin olennaisia pääsykokeessa.