Ei avio-oikeutta

Änkyrän vastaus oli huono sikäli kuin se sivuutti tuon oleellisen puolen asiasta.

Jotta myöhemmin ei syntyisi epäselvyyttä siitä, onko peritty avio-oikeudesta vapaa omaisuus vielä (jossain muodossa) olemassa, vai onko se kulutettu, on tärkeää pitää se erossa muusta omaisuudesta.

Jos ko. perintö on rahaa, on syytä avata sille oma tili, johon ei sotketa muita varoja. Jos ko. varoilla hankitaan omaisuutta, ostos on syytä maksaa ko. tiliin oikeuttavalla pankkikortilla tai vähintäänkin säilyttää ostotodiste, jota voidaan verrata ko. tilin tiliotteesta ilmeneviin tilitapahtumiin.

Jos ostetaan vaikkapa asunto, jonka rahoittamiseen käytetään sekä avio-oikeudesta vapaata varallisuutta että avio-oikeuden alaista varallisuutta, on syytä laatia asiakirja, jossa kumpaisenkin rahoituksen osuudet todetaan. Jos asunto hankitaan osaksi myös puolison nimiin, rahoitusosuudet on syytä eritellä ja asiakirja molempien allekirjoittaa. Hankittu asunto on samassa suhteessa avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, kun se vaikkapa 10 vuoden kuluttua myydään, jolloin kauppahinnasta sama suhteellinen osuus on avio-oikeudesta vapaata.

nix_nax kirjoitti:

Änkyrän vastaus oli huono sikäli kuin se sivuutti tuon oleellisen puolen asiasta.

Jotta myöhemmin ei syntyisi epäselvyyttä siitä, onko peritty avio-oikeudesta vapaa omaisuus vielä (jossain muodossa) olemassa, vai onko se kulutettu, on tärkeää pitää se erossa muusta omaisuudesta.

Jos ko. perintö on rahaa, on syytä avata sille oma tili, johon ei sotketa muita varoja. Jos ko. varoilla hankitaan omaisuutta, ostos on syytä maksaa ko. tiliin oikeuttavalla pankkikortilla tai vähintäänkin säilyttää ostotodiste, jota voidaan verrata ko. tilin tiliotteesta ilmeneviin tilitapahtumiin.

Jos ostetaan vaikkapa asunto, jonka rahoittamiseen käytetään sekä avio-oikeudesta vapaata varallisuutta että avio-oikeuden alaista varallisuutta, on syytä laatia asiakirja, jossa kumpaisenkin rahoituksen osuudet todetaan. Jos asunto hankitaan osaksi myös puolison nimiin, rahoitusosuudet on syytä eritellä ja asiakirja molempien allekirjoittaa. Hankittu asunto on samassa suhteessa avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, kun se vaikkapa 10 vuoden kuluttua myydään, jolloin kauppahinnasta sama suhteellinen osuus on avio-oikeudesta vapaata.

Lue lisää

"Jotta myöhemmin ei syntyisi epäselvyyttä siitä, onko peritty avio-oikeudesta vapaa omaisuus vielä (jossain muodossa) olemassa, vai onko se kulutettu, on tärkeää pitää se erossa muusta omaisuudesta."

Tuo on ihan tuubaa. Ei puolisoiden edes tarvitse miettiä mitään tulevia osituksia ja ositushan voi tulla tehtäväksi vasta vuosikymmenien päästä. Eiköhän tärkeämpää ole käyttää sitä varallisuutta omaan elämiseen, kuin pitää jotain vuosikausien kirjanpitoa omien rahojensa AO/VO-luonteesta.

AL 86§:n tilivelvollisuuskin alkaa vasta ositusperusteen syntyhetkestä, ei ennen sitä. Ennen ositusperusteen syntyhetkeä avioliitto on luottamussuhde, ei mikään kirjanpito- tai näyttövelvollisuussuhde.

"Jos ko. perintö on rahaa, on syytä avata sille oma tili, johon ei sotketa muita varoja. Jos ko. varoilla hankitaan omaisuutta, ostos on syytä maksaa ko. tiliin oikeuttavalla pankkikortilla tai vähintäänkin säilyttää ostotodiste, jota voidaan verrata ko. tilin tiliotteesta ilmeneviin tilitapahtumiin."

Huono neuvo. Varmaan kukaan tekee noin. Erittäin tehotonta omaisuuden hallintaa hautoa VO-omaisuutta erillisellä pankkitililla kuin jotain testamenttirahastoa, varsinkin kun kaikkien tilien korot ovat jo pitkään olleet nollassa (ja tulevat olemaan vielä vuosikausia).

hankala änkyrä kirjoitti:

"Jotta myöhemmin ei syntyisi epäselvyyttä siitä, onko peritty avio-oikeudesta vapaa omaisuus vielä (jossain muodossa) olemassa, vai onko se kulutettu, on tärkeää pitää se erossa muusta omaisuudesta."

Tuo on ihan tuubaa. Ei puolisoiden edes tarvitse miettiä mitään tulevia osituksia ja ositushan voi tulla tehtäväksi vasta vuosikymmenien päästä. Eiköhän tärkeämpää ole käyttää sitä varallisuutta omaan elämiseen, kuin pitää jotain vuosikausien kirjanpitoa omien rahojensa AO/VO-luonteesta.

AL 86§:n tilivelvollisuuskin alkaa vasta ositusperusteen syntyhetkestä, ei ennen sitä. Ennen ositusperusteen syntyhetkeä avioliitto on luottamussuhde, ei mikään kirjanpito- tai näyttövelvollisuussuhde.

"Jos ko. perintö on rahaa, on syytä avata sille oma tili, johon ei sotketa muita varoja. Jos ko. varoilla hankitaan omaisuutta, ostos on syytä maksaa ko. tiliin oikeuttavalla pankkikortilla tai vähintäänkin säilyttää ostotodiste, jota voidaan verrata ko. tilin tiliotteesta ilmeneviin tilitapahtumiin."

Huono neuvo. Varmaan kukaan tekee noin. Erittäin tehotonta omaisuuden hallintaa hautoa VO-omaisuutta erillisellä pankkitililla kuin jotain testamenttirahastoa, varsinkin kun kaikkien tilien korot ovat jo pitkään olleet nollassa (ja tulevat olemaan vielä vuosikausia).

Lue lisää

Naiiviin hössöttelyyn änkyrä nyt hieman yllättäen syyllistyy. Ei nimittäin ole kysymys siitä, onko avioliitto luottamus- vai jokin muu suhde. Kysymys on siitä, miten avio-oikeudesta vapaa omaisuus muusta omaisuudesta erotetaan silloin, kun siihen tarve joskus mahdollisesti syntyy. Siihen nimenomaan ap. halusi selvyyden, ei siihen, eikö hän halutessaan saa omaisuutensa kanssa menetellä miten tahtoo, vaikkapa lahjoittaa sitä siipalleen.

>>Ei puolisoiden edes tarvitse miettiä mitään tulevia osituksia ja ositushan voi tulla tehtäväksi vasta vuosikymmenien päästä.

nix_nax kirjoitti:

Naiiviin hössöttelyyn änkyrä nyt hieman yllättäen syyllistyy. Ei nimittäin ole kysymys siitä, onko avioliitto luottamus- vai jokin muu suhde. Kysymys on siitä, miten avio-oikeudesta vapaa omaisuus muusta omaisuudesta erotetaan silloin, kun siihen tarve joskus mahdollisesti syntyy. Siihen nimenomaan ap. halusi selvyyden, ei siihen, eikö hän halutessaan saa omaisuutensa kanssa menetellä miten tahtoo, vaikkapa lahjoittaa sitä siipalleen.

>>Ei puolisoiden edes tarvitse miettiä mitään tulevia osituksia ja ositushan voi tulla tehtäväksi vasta vuosikymmenien päästä.

Lue lisää

Aivan. Sinisilmäisyys voi tulla kalliiksi.

Ei hätää, anna puolisosi pitää osituksen ulkopuolella perinnöllään hankkimansa opintomatkan tieto ja kokemukset, mutta osuus muusta tuohesta ositetaan. Kerro ja dokumentoi tämä reissu myös lapsillesi, ettei leskesi pimitä summaa heiltä..

Helppoahan tuo on. Puolisosi pitää osituksessa tuon hänellä "olevan" VO-omaisuuden 70000 itsellään, ja vain AO-omaisuus puolitetaan. Jos teillä siis on AO-omaisuutena (esimerkiksi) 100000 euron asunto, joka omistetaan puoliksi, niin ositus menisi (jos ei muuta omaisuutta), niin että 50000 sinulle ja 50000 70000 puolisolle, jolloin hän todellakin saa enemmän. Näin kaikilla luvun 70000 arvoilla, eli VO-omaisuuden hukkaamisella ei voi tehdä vahinkoa muulle kuin itselleen.

hankala änkyrä kirjoitti:

Helppoahan tuo on. Puolisosi pitää osituksessa tuon hänellä "olevan" VO-omaisuuden 70000 itsellään, ja vain AO-omaisuus puolitetaan. Jos teillä siis on AO-omaisuutena (esimerkiksi) 100000 euron asunto, joka omistetaan puoliksi, niin ositus menisi (jos ei muuta omaisuutta), niin että 50000 sinulle ja 50000 70000 puolisolle, jolloin hän todellakin saa enemmän. Näin kaikilla luvun 70000 arvoilla, eli VO-omaisuuden hukkaamisella ei voi tehdä vahinkoa muulle kuin itselleen.

Lue lisää

Pikku tarkistus:

Ositus ei mene noin. Ennen ositusta toimitetaan omaisuuden erottelu. Siinä todetaan, että eroteltavaa omaisuutta ei ole, koska perinnön saanut on VO-omaisuutensa kerrotulla tavalla kuluttanut. Sen jälkeen toimitetaan omaisuuden ositus, missä AO-omaisuus tasataan (siitä riippumatta, miten asunto omistetaan).

nix_nax kirjoitti:

Pikku tarkistus:

Ositus ei mene noin. Ennen ositusta toimitetaan omaisuuden erottelu. Siinä todetaan, että eroteltavaa omaisuutta ei ole, koska perinnön saanut on VO-omaisuutensa kerrotulla tavalla kuluttanut. Sen jälkeen toimitetaan omaisuuden ositus, missä AO-omaisuus tasataan (siitä riippumatta, miten asunto omistetaan).

Lue lisää

Pikku tarkistuksesi on väärin. Omaisuuden erottelu ja ositus ovat vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja erottelu voidaan toimittaa ainoastaan silloin kun kumpaisellakaan ei ole vähäisintäkään avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen. AL 85.2: "Jos kumpaisellakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden osituksen sijasta toimitettava ainoastaan puolisoiden omaisuuden erottelu."

Toimenpiteiden vaihtoehtoisuus selviää selvästi esitöistä, HE 44/2001: "Avioliittolaissa erotetaan toisistaan omaisuuden ositus ja omaisuuden
erottelu. Viimeksi mainitusta on kysymys silloin, kun kummallakaan
puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen.
Tällöin puolisoilla ei ole varallisuutta, joka olisi osituksessa jaettava, vaan
toimitetaan ainoastaan erottelu, jossa kummallekin puolisolle osoitetaan se
omaisuus, jonka hän omistaa."

Ei siis voi olla kahta peräkkäistä toimitusta, vaan ositusta varten määrätty pesänjakaja ratkaisee kysymyksen siitä mikä on VO- tai AO-omaisuutta ja miten minkäkin omaisuuserän hukkaaminen otetaan huomioon. Sehän olisi aivan hullua, jos ensin pitäisi saada erottelu lainvoimaiseksi ennen kuin ositusta voisi edes aloittaa!

Otteesi alkaa kyllä nyt lipsumaan, ensin annat epätarkoituksenmukaisia taloudellisia neuvoja, ja nyt jo lakineuvosikin alkavat mennä väärin!

hankala änkyrä kirjoitti:

Pikku tarkistuksesi on väärin. Omaisuuden erottelu ja ositus ovat vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja erottelu voidaan toimittaa ainoastaan silloin kun kumpaisellakaan ei ole vähäisintäkään avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen. AL 85.2: "Jos kumpaisellakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden osituksen sijasta toimitettava ainoastaan puolisoiden omaisuuden erottelu."

Toimenpiteiden vaihtoehtoisuus selviää selvästi esitöistä, HE 44/2001: "Avioliittolaissa erotetaan toisistaan omaisuuden ositus ja omaisuuden
erottelu. Viimeksi mainitusta on kysymys silloin, kun kummallakaan
puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen.
Tällöin puolisoilla ei ole varallisuutta, joka olisi osituksessa jaettava, vaan
toimitetaan ainoastaan erottelu, jossa kummallekin puolisolle osoitetaan se
omaisuus, jonka hän omistaa."

Ei siis voi olla kahta peräkkäistä toimitusta, vaan ositusta varten määrätty pesänjakaja ratkaisee kysymyksen siitä mikä on VO- tai AO-omaisuutta ja miten minkäkin omaisuuserän hukkaaminen otetaan huomioon. Sehän olisi aivan hullua, jos ensin pitäisi saada erottelu lainvoimaiseksi ennen kuin ositusta voisi edes aloittaa!

Otteesi alkaa kyllä nyt lipsumaan, ensin annat epätarkoituksenmukaisia taloudellisia neuvoja, ja nyt jo lakineuvosikin alkavat mennä väärin!

Lue lisää

Ositus ja omaisuuden erottelu ovat tosiaan vaihtoehtoisia toimia. Toinen ei tule ennen toista vaan toimitetaan jompikumpi.

Mutta useasti puolisoilla on kumpaakin laatua olevaa omaisuutta: esim. perintönä saatu omaisuus on testamentin perusteella avio-oikeudesta vapaata ja muu omaisuus on avio-oikeuden alaista. Tällöin ositus ja omaisuuden erottelu tehdään usein käytännössä samalla asiakirjalla. On makuasia, kumpi toimitetaan ensin eli millä sivulla tuota asiakirjaa on erottelu ja millä taas ositus.

Ja harvoin puolisot tosiaan pystyvät pitämään VO-omaisuuden eli avio-oikeudesta vapaan omaisuuden erillään muusta omaisuudesta. Yksi vaihtoehto on tosiaan sijoittaa varat johonkin erilleen, esim. tiettyihin sijoituskohteisiin ja/tai pitää tarkkaa kirjanpitoa siitä, missä muodossa tuo perintöomaisuus myöhemmin on.

Käytännössä usein tapahtuu kuitenkin niin, että puoliso maksaa tällä perintönä saamallaan VO-omaisuudella yhteistä asuntolainaa, joka kohdistuu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Tämänkin sotkun selvittelyy on toki apuväline eli avioliittolain vastikesäännöstö.

"Toki ne yhdistetään toimitettavaksi samalla kertaa yhtenä asiakirjana, mutta niin, että ensin erotellaan VO-omaisuus ja sen jälkeen ositetaan kumpaisenkin AO-omaisuus."

(Asiassa ei ole merkitystä, onko osituskirja yhtenä asiakirjana vaiko useana. Osituksen voi tehdä myös osittaisena, jolloin AO/VO erottelun voi helposti "hämärtää" viimeistä edeltävistä osittaisista osituksista).
Ei tässä tapauksessa ole mitään omaisuuden erottelua ollenkaan, kyse on kokoajan osituksesta. Omaisuuden erottelu on tarkasti määritelty termi, joka ei sovellu tähän tapaukseen ollenkaan; jostain syystä haluat vain edelleen käyttää virheellistä lainopin terminologiaa. Omaisuuden AO/VO luonnehan voi muuttua vielä osituksen sovittelussakin, jota vaaditaan vasta moiteajan kuluessa.

Avioehtosopimus on voimassa niin kauan kunnes sitä muutetaan uudella avioehtosopimuksella. Ei siis haittaa, vaikka itse paperi olisikin hukkunut. Sopimuksen voimassaolosta saa todistuksen avioehtoasioiden rekisteristä, jota ylläpitää maistraatti. Vanhat sopimukset saattavat tosin löytyä käräjäoikeuden arkistosta.

Tuo uusi perintö on siis avio-oikeudesta vapaata (=VO-omaisuutta), samoin kuin se osa asunnosta, joka on rahoitettu vaimolla alun perin olleen asunnon myynnistä saaduilla varoilla. Tuon prosenttiosuuden selvittämiseksi pitää siis käydä kaikkien asuntojen kauppakirjat läpi ja laskea, mikä prosenttiosuus kustakin asunnosta hankittiin VO-varoilla, ja mikä osa aina uudesta asunnosta sillä rahoitettiin. Ei siis pidä tuijottaa pelkkiä euromääriä, sillä VO-omaisuuden arvo nousee aina jos asunnonkin arvo nousee. Prosenttiosuudet siis ratkaisevat.

Avio-oikeuden alaisen omaisuuden osalta puolisoiden välillä toimitetaan siis omaisuuden ositus, ja tuon avio-oikeudesta vapaan omasuuden osalta omaisuuden erottelu. Ilmeisesti omistusoikeus kaikkeen omaisuuteen menee jollekulle muulle kuin leskelle, jos kerran leski saa vain hallintaoikeuden.

Hallintaoikeus tarkoittaa siis sitä, että leski ei saa omaisuutta omistukseensa, eikä saa sitä käyttää (pääomia siis). Hän saa ainoastaan omaisuuden tuoton (esim. korot ja osingot).

>>Avioehto on muutoissa kadonnut.>Aviopuolisot tekivät toispuoleisen avioehdon naimisiin mennessään v. 1956. Miehellä ei ole avio-oikeutta vaimon perimään omaisuuteen, eli huoneistoon, johon he muuttivat. // Nyt vaimo peri huomattavan omaisuuden lähiomaisensa jälkeen, ihan yllättäen. Vieläkö avioehto on voimassa>Myöhemmin asunto myytiin ja seuraavat asunnot ovat molempien nimiin ostettu.>Onko tilanteella vaikutusta perinnönjakoon, joka varmasti puolisoiden iän perusteella on lähiaikoina edessä. Perintövero?>Puolisot tekivät vuosia sitten keskinäisen testamentin, jonka mukaan jäljelle jäänyt puoliso saa hallita omaisuutta kuolemaansa asti.

nix_nax kirjoitti:

>>Avioehto on muutoissa kadonnut.>Aviopuolisot tekivät toispuoleisen avioehdon naimisiin mennessään v. 1956. Miehellä ei ole avio-oikeutta vaimon perimään omaisuuteen, eli huoneistoon, johon he muuttivat. // Nyt vaimo peri huomattavan omaisuuden lähiomaisensa jälkeen, ihan yllättäen. Vieläkö avioehto on voimassa>Myöhemmin asunto myytiin ja seuraavat asunnot ovat molempien nimiin ostettu.>Onko tilanteella vaikutusta perinnönjakoon, joka varmasti puolisoiden iän perusteella on lähiaikoina edessä. Perintövero?>Puolisot tekivät vuosia sitten keskinäisen testamentin, jonka mukaan jäljelle jäänyt puoliso saa hallita omaisuutta kuolemaansa asti.

Lue lisää

Kiitos.
Tuntuu mutkikkaalta, jos yli kahdeksankymppinen leski joutuu näiden asioiden eteen.
Lapset ovat elossa ja toivon ja uskon, että he hankkivat pätevän pesänselvittäjän kun siihen tulee tarvetta.

Eikö yhteisessä omistuksessa olleet huoneistot ole 50-50? Kun vaimon I asunto myytiin, hän luovutti siitä 50 % pois pikkuveljelleen, joka osti asunnon itselleen.
Aviomies oli perinyt sisarensa kanssa huoneiston puoliksi, ja vaimo lunasti siitä sisaren pois.
Sittemmin se asunto myytiin ja uusi ostettiin myynnistä sadulla rahalla.
Nyt vuosikymmenien jälkeen pikkuveli yllättäen kuoli ja vaimo peri puolet hänen asuntonsa arvosta.
Huom. että vaimo oli aikanaan saanut I asuntonsa perintönä, joten vaimon mielestä oli kohtuus, että pikkuveli saa puolet myyntihinnasta oman asunnon hankkimiseen.

Jos avioehto on kateissa, niin onko haittaa, jos sitä ei mainita lainkaan perinnönjaossa aikanaan? Tai voiko sen jotenkin perua? Tuntuu kovin mutkikkaalta, että 50 v takaiset kaupat pitäisi nyt avata ja pohtia prosenttiosuuksia.

Onko mutkikasta? kirjoitti:

Kiitos.
Tuntuu mutkikkaalta, jos yli kahdeksankymppinen leski joutuu näiden asioiden eteen.
Lapset ovat elossa ja toivon ja uskon, että he hankkivat pätevän pesänselvittäjän kun siihen tulee tarvetta.

Eikö yhteisessä omistuksessa olleet huoneistot ole 50-50? Kun vaimon I asunto myytiin, hän luovutti siitä 50 % pois pikkuveljelleen, joka osti asunnon itselleen.
Aviomies oli perinyt sisarensa kanssa huoneiston puoliksi, ja vaimo lunasti siitä sisaren pois.
Sittemmin se asunto myytiin ja uusi ostettiin myynnistä sadulla rahalla.
Nyt vuosikymmenien jälkeen pikkuveli yllättäen kuoli ja vaimo peri puolet hänen asuntonsa arvosta.
Huom. että vaimo oli aikanaan saanut I asuntonsa perintönä, joten vaimon mielestä oli kohtuus, että pikkuveli saa puolet myyntihinnasta oman asunnon hankkimiseen.

Jos avioehto on kateissa, niin onko haittaa, jos sitä ei mainita lainkaan perinnönjaossa aikanaan? Tai voiko sen jotenkin perua? Tuntuu kovin mutkikkaalta, että 50 v takaiset kaupat pitäisi nyt avata ja pohtia prosenttiosuuksia.

Lue lisää

En suosittele tahallaan jättämään avioehtoa "kateisiin" perunkirjoituksessa. Voi tulla vaikka mitä sotkua. Verottaja ei kyllä käytännössä hirveästi näitä ikivanhoja avio-oikeuksia ja osituksia riitauta (koska niitä ei monesti edes voi tehdä "oikein", mitenkään millintarkasti). Perinnönjaon osapuolet saavat tehdä miten haluavat, kunhan kaikki asianosaiset ovat siinä edustettuina.

"Tai voiko sen jotenkin perua?"

Eli mies on jo kuollut ja perintöä on leskelle tullut joltakin muultakin, ymmärsinkö oikein? Avioehtoa ei voi perua tai muuttaa enää toisen puolison kuoleman jälkeen.

"Tuntuu mutkikkaalta, jos yli kahdeksankymppinen leski..."
"Tuntuu kovin mutkikkaalta, että 50 v takaiset kaupat pitäisi nyt avata ja pohtia prosenttiosuuksia. "

Suosittelen pätevän lakimiehen käyttöä papereiden tekemiseen, ainakin jos omaisuutta on vähänkään enemmän.

hankala änkyrä kirjoitti:

En suosittele tahallaan jättämään avioehtoa "kateisiin" perunkirjoituksessa. Voi tulla vaikka mitä sotkua. Verottaja ei kyllä käytännössä hirveästi näitä ikivanhoja avio-oikeuksia ja osituksia riitauta (koska niitä ei monesti edes voi tehdä "oikein", mitenkään millintarkasti). Perinnönjaon osapuolet saavat tehdä miten haluavat, kunhan kaikki asianosaiset ovat siinä edustettuina.

"Tai voiko sen jotenkin perua?"

Eli mies on jo kuollut ja perintöä on leskelle tullut joltakin muultakin, ymmärsinkö oikein? Avioehtoa ei voi perua tai muuttaa enää toisen puolison kuoleman jälkeen.

"Tuntuu mutkikkaalta, jos yli kahdeksankymppinen leski..."
"Tuntuu kovin mutkikkaalta, että 50 v takaiset kaupat pitäisi nyt avata ja pohtia prosenttiosuuksia. "

Suosittelen pätevän lakimiehen käyttöä papereiden tekemiseen, ainakin jos omaisuutta on vähänkään enemmän.

Lue lisää

Molemmat puolisot elävät edelleen, mutta kun viime vuosina on seurannut erilaisia perinnönjakoja, ja omalle kohdalle tuli yllättäen tämä perintö, niin huomaa, että voi joutua vaikeuksiin taitamattomuuksissaan. Voiko avioehdon uusia?

Entä jos perikunta ei edes tiedä, että se on olemassa? Muuttaako keskinäinen testamentti tilannetta?

Onko mutkikasta? kirjoitti:

Molemmat puolisot elävät edelleen, mutta kun viime vuosina on seurannut erilaisia perinnönjakoja, ja omalle kohdalle tuli yllättäen tämä perintö, niin huomaa, että voi joutua vaikeuksiin taitamattomuuksissaan. Voiko avioehdon uusia?

Entä jos perikunta ei edes tiedä, että se on olemassa? Muuttaako keskinäinen testamentti tilannetta?

Lue lisää

"Voiko avioehdon uusia?"

Jos puoliso on edelleen oikeustoimikelpoinen, niin (tietysti) voi. Tapauksesi kuulostaa sellaiselta, että avioehdon muuttaminen tai poistaminen voisi olla harkinnan arvoista. Nix nax jo selvittikin tämän veroseurauksia. Huomaa että avioehtosopimuksella ei voida sopia toisin testamentilla saadun omaisuuden avio-oikeudesta, joten tälläisen omaisuuden (käytin yllä termiä VO "vapaalle omaisuudelle) suhteen on hyvä pitää kirjaa sen arvosta.

Ei kannata arvuutella, kuka tietää mistäkin mitäkin, vaan miettiä ensin oma tahtotilansa siitä mitä halutaan saada aikaan, ja käyttää sitten asiansa osaavan lakimiehen palveluja perintösuunnitteluun ja tulevan verotuksen optimoimiseen.

hankala änkyrä kirjoitti:

"Voiko avioehdon uusia?"

Jos puoliso on edelleen oikeustoimikelpoinen, niin (tietysti) voi. Tapauksesi kuulostaa sellaiselta, että avioehdon muuttaminen tai poistaminen voisi olla harkinnan arvoista. Nix nax jo selvittikin tämän veroseurauksia. Huomaa että avioehtosopimuksella ei voida sopia toisin testamentilla saadun omaisuuden avio-oikeudesta, joten tälläisen omaisuuden (käytin yllä termiä VO "vapaalle omaisuudelle) suhteen on hyvä pitää kirjaa sen arvosta.

Ei kannata arvuutella, kuka tietää mistäkin mitäkin, vaan miettiä ensin oma tahtotilansa siitä mitä halutaan saada aikaan, ja käyttää sitten asiansa osaavan lakimiehen palveluja perintösuunnitteluun ja tulevan verotuksen optimoimiseen.

Lue lisää

Juuri näin, eli tässäkin tapauksessa (1956 solmittu avioehto) olisi syytä käyttää asiantuntevaa juristia ja tehdä ihan oikea perintösuunnittelu tämän päivän tilanteeseen ja tahtotilaan päivitettynä.

Joo, maksavathan ne juristien palvelut, mutta kun nyt kouluttamattomat ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa kaikkea itse. Muutaman tunnin selvittelyllä ja suunnittelulla saadaan todennäköisesti hyvä perintösuunnitelma ja mahdollisesti vielä verojakin säästettyä melkoisesti. Maksaahan se tietty, joitain satasia tai ehkä jopa yli tonnin, mutta jos säästöä tulee aikanaan kymppitonneja, niin pieni hinta se on hyvin tehdystä työstä.

No, kaikki eivät tätä tajua, ja sitten itketään niitä perintöveroja ja pesänselvityksen kuluja.

Juristi1 kirjoitti:

Juuri näin, eli tässäkin tapauksessa (1956 solmittu avioehto) olisi syytä käyttää asiantuntevaa juristia ja tehdä ihan oikea perintösuunnittelu tämän päivän tilanteeseen ja tahtotilaan päivitettynä.

Joo, maksavathan ne juristien palvelut, mutta kun nyt kouluttamattomat ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa kaikkea itse. Muutaman tunnin selvittelyllä ja suunnittelulla saadaan todennäköisesti hyvä perintösuunnitelma ja mahdollisesti vielä verojakin säästettyä melkoisesti. Maksaahan se tietty, joitain satasia tai ehkä jopa yli tonnin, mutta jos säästöä tulee aikanaan kymppitonneja, niin pieni hinta se on hyvin tehdystä työstä.

No, kaikki eivät tätä tajua, ja sitten itketään niitä perintöveroja ja pesänselvityksen kuluja.

Lue lisää

En ole itkemässä kuluja vaan mietin, miten jälkipolvet selviytyisivät, jos jompikumpi meistä huomenissa kuolisi pois.
Ymmärrän, että on viisainta käydä maistraatissa ja etsiä avioehto ja mitätöidä se.
Taitaa olla pahin kanto tässä kaskessa. Käykö mitätöinti siinä tiskillä?

Jäljelle jäänyt puoliso voi sitten hallita omaisuutta keskinäisen testamentin nojalla.
Aikanaan perinnönjako menee sitten normaalia tietä.

Näinkö?

Onko mutkikasta? kirjoitti:

En ole itkemässä kuluja vaan mietin, miten jälkipolvet selviytyisivät, jos jompikumpi meistä huomenissa kuolisi pois.
Ymmärrän, että on viisainta käydä maistraatissa ja etsiä avioehto ja mitätöidä se.
Taitaa olla pahin kanto tässä kaskessa. Käykö mitätöinti siinä tiskillä?

Jäljelle jäänyt puoliso voi sitten hallita omaisuutta keskinäisen testamentin nojalla.
Aikanaan perinnönjako menee sitten normaalia tietä.

Näinkö?

Lue lisää

Kuten jo aiemmin kerroin, avioehtosopimusta voidaan muuttaa vain uudella avioehtosopimuksella. Jos siis halutaan sopia avio-oikeuden palauttamisesta joko kokonaan tai osittain, on tehtävä uusi avioehtosopimus, joka rekisteröidään maistraatissa. Tässä on siis syytä käyttää lakimiestä, sillä avioehtosopimus on muotosidonnainen asiakirja. Muutenkin on hyvä miettiä asiantuntijan kanssa sitä, miten puolisot ihan konkreettisesti haluavat omaisuutensa jakautuvan kuolemansa jälkeen.

Ositus ja perinnönjako on yleensä syytä tehdä heti ensimmäisen puolison kuoltua. Tämä selkiyttää omistussuhteet, eikä lakkauta lesken hallintaoikeutta, vaikka näin monesti luullaankin. Osituksen toimittaminen on nimenomaan lesken edun mukaista niissä tilanteissa, joissa hän on saamassa tasinkoa, mutta eipä siitä haittaa perillisillekään ole.