Ovat viisaammat kertoneet, että kun veneen pituus ylittää 60 jalkaa, siinä ruvetaan usein käyttämään ammattimiehistöä. Tämä jonkin verran kiinnostaa minua.
1. Voiko purjehtimisesta nauttia, jos ei itse purjehdi? Eikö olisi mukavampaa rajoittaa veneen kokoa ja purjehtia itse?
2. Eikö noin 60-jalkainen venekin ole vielä aika pieni, jos oletetaan, että sinne pitäisi majoittaa muutama vieras tyyppi. Eihän heille pysty eristämään veneestä mitään erillistä tilaa.
1. Voiko purjehtimisesta nauttia, jos ei itse purjehdi? Eikö olisi mukavampaa rajoittaa veneen kokoa ja purjehtia itse?
2. Eikö noin 60-jalkainen venekin ole vielä aika pieni, jos oletetaan, että sinne pitäisi majoittaa muutama vieras tyyppi. Eihän heille pysty eristämään veneestä mitään erillistä tilaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Purjehtipa tuo Pink Floydin kosketisoittaja n. 60 -jalkaisella Swanillaan sujuvasti. Mukana oli miehistö ja kosketinsoitin.
Juu, ja hyvä muusikko.
Mitenköhän nuo ammattimiehistöt valitaan? Tutuista? Kattavan haastattelukierroksen jälkeen? Siitä on purjehdusnautinto kaukana, jos kannella häärää ärsyttävä tättähäärä.
Olen ollut ammattikipparina sadoissa eri purjejahdeissa maailman merillä yli 40 vuoden ajan. Seuraava pestini alkaa 1.1.2015 jolloin lähden siirtämään 131 ft venettä Göteborgista Tokioon.
vastaukset kysymyksiin:
1. Kyllä voi. Alusten omistajat nauttivat täysin siemauksin hienoista puitteista kukin tavallaan. Usein heillä on mukana Michelin tähden kokki jonka tekemistä sapuskoista myös palkattu kippari pääsee nauttimaan. Omistajat ottavat aurinkoa, seuraavat kauniita merimaisemia ja syövät hyvin sekä rentoutuvat. Iltaisin omistajan hytissä heitä viihdyttävät 2-3 kpl palkattuja kauniita ja iloisia naisia. Nämä naiset ovat yleensä loppuillasta myös kipparin käytössä. Pienenä miinuksena on se, että yleensä joutuu käyttämään talouspaperia nk. creampien pyyhkimiseen ennen omaa dippaamista.
2. Kyllä, 60-jalkainen on melko vaatimattoman kokoinen vene, mutta hyvin suunniteltuna sinne kyllä saadaan mahtumaan tarvittavat tilat omistajalle sekä tarvittavalle palkkamiehistölle.
Suosittelen sinulle vilpittömästi alaa. Täällä pääsee hienojen veneiden päälliköksi ja saa syödä, juoda ja naida paljon. Lisäksi palkka on n. 100 000€ per matka. Työvoimatoimiston sivuilla on tälläkin hetkellä useampi haku käynnissä joten laita hakemuksesi pian!
Ai sä tuut kanssa tolle reissulle.
Mä oon yksi niistä nuorista ja näteistä "tytöistä".
Sä saat mut koska vaan, mutta älä sitten pety, kun omistaja on enemmän poikiin päin...
Kiitos vastauksesta, jos oikeasti olet ammattilainen. Onhan tuossa todella tuokin puoli.
Viina, huumeet ja naiset eivät niin kiinnosta. Pidän enemmän aktiivisesta tekemisestä.
Kaikkia ei niin paljoa kiinnosta se aktiivisuus vaan ottavat mieluummin rennosti ja nauttivat olemisesta. Bikiniasuinen nainen kainalossa tai ilman. Grogilasi kädessä tai ilman. Kirja kädessä tai ilman.
Mikä sinä olet heitä ihmettelemään?
Minuakin on aina ihmetyttänyt voiko rahasta ja rikkaudesta nauttia. Hyvä että siihen saatiin nyt varmaa tietoa.
Olin juuri kallistumassa siihen, että vain köyhällä on parasta sisäpiirin tietoa siitä, miten miljoonia on mukavinta käyttää.
Ei niillä rikkailla voi olla hauskaa. Feikkaavat vain. Kyllä köyhällä on hauskempaa.
Näkeehän sen tästäkin
http://m.youtube.com/watch?v=R0yto9Xalhk
En ymmärrä, kuinka kateuden saa liitettyä siihen, pitääkö aktiivisesta tekemisestä vai ei. Ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia. Minua viehättää purjehduksessa nimenomaan tekeminen ja erilaisten todennäköisyyksien aprikointi. En minä tahtoisi vaihtaa sitä ammattimiehistöön.
Pitkän matkan lentoni voin lentää ammattimiehistön hoteissa. (Lyhyet) matkalentoni (100-500 kilometriä) lennän mieluiten purjekoneessa arvioiden itse ratkaisuni.
Juu, vähän samoilla linjoilla. Ei ole itse tottunut siihen että palvelusväki häärii ympärillä, kuuntelee kaikki keskustelut ja tietää syönnit ja nainnit, ja joka tapauksessa, purjehtiminen ilman että purjehtii itse on sama kuin ajaisi golfkärryssä pitkin kenttää ja antaisi palvelijan lyödä. En näe tässä pointtia. Menisin mielummin vaatimattomalla purjeveneellä itse purjehtien. Mutta tämä on valinta, ei kateutta, ja jos jollain on pätäkkää ja kiinnostusta niin kaikin mokomin. Ehkä se on kivampaa kuin reittilennot?
1 värväys- matkakertomus, miehistö voi vaihtua pitkin matkaa eikä omistajaakan ehkä näy kuin silloin tällöin.
http://www.ventspleen.com/?p=266
Raja ammattimiehistölle kulkee 24 metrissä (78 jalkaa), jolloin kyseessä on jo IMO-rekisteröitävä alus.
Tässä nyt varmaan haettiin näkemystä siitä että on itse matkustajana omassa veneessä. Vouhan sen vaadittavan pätevyyden myös itse halutessaan hankkia.
Äkkiähän ne perämiehenpaperit jostain Indokiinasta saa tilattua.
Kerron esimerkin, miksi palkkamiehistön kanssa cruisaaminen ei välttämättä ole kivaa.
Satuin purjehtimaan pallon ympäri samaan aikaan erään Nicholson 65 -ketsin kanssa. Vaikka oma veneeni oli paljon pienempi ja vaatimattomampi, hienon ketsin italialaiskippari tuli yhä useammin tervehtimään milloin missäkin satamassa ( sattui olemaan suunnilleen sama reitti ja sama aikataulu). Vähitellen huomasin, että kippari tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi oman palkkamiehistönsä kanssa. Hän taisi tarvita jonkilaista vertaistukea ja jutustelua "meidän kippareiden kesken". Hän ei kertomansa mukaan voinut omassa veneessään jutella varsinkaan omista asioistaan, ei edes reittivalinnoista, satamista tms. Palkkamiehistö teki vain niinkuin kapteeni sanoi. Miehistö oli muodostunut suurin piirtein kavereiksi keskenään, mutta keskinäisiä ihmissuhdeongelmiakin oli ollut. Kapteeni oli ainoastaan heidän työnantajansa. Ehkä sellainen menettelee korkeintaan kuukauden ehkä pari, mutta ei varmaankaan vuosia yhteen pötköön.
Sopuisa pariskunta pärjää pitkillä reissuilla parhaiten, paremmin kuin kippari palkkamiehistö tai satunnaisiin gasteihin turvautuva kippari. Vene on syytä valita sen mukaisesti, että pariskunta sen kaikin tavoin hallitsee (myös kaikkine kustannuksineen). En tiedä miksi veneen pitäisi olla niin iso, että siihen tarvitaan ammattimiehistöä. Tekeekö se onnelliseksi?
Kapteeni oli palkkatyössä, sinä olit lomalla. Kapteeninkin kuuluisi päästä välillä vapaalle sekä lomille,
Luit huolimattomasti. Tuossa mainitussa veneessä kippari ei ollut palkkatyössä vaan ilmeisesti omistamassaan veneessä. Miehistön hän oli palkannut. Ja ongelma oli nimenomaan siinä, että tietenkään palkkalaisten kanssa ei synny kaveruutta.
Eipäs ole ihan noin. IMO-rekisteröinti koskee vain kauppa-aluksia, ei huvialuksia. Ja myös 24 metrin rajan ylittävä alus voi olla huvialus. Suomen lainsäädännössä (pohjautunee kansainvälisiin sopimuksiin mutten ole siitä varma) on rajattu, että
-huvivene on alle 24 metrinen
-huvialus voi ylittää tuon pituuden mutta sen bruttovetoisuus on max 500.
Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvan kipparilla pitää olla kansainvälinen huviveneenkuljettajakirja mutta ei tarvitse olla ammattilainen.
Juuri näin oli. Italialaiskippari oli purjehtinut aktiivisesti 1960-luvulta alkaen, regattavoittoja, 90-luvulla useita Atlantin ylityksiä. 2000-luvun alussa hän myi firmansa ja osti hienon 65-jalkaisen ketsin purjehtiakseen sillä kavereittensa kanssa aluksi Karibialle. 50.000 nm pallonkierrolleen hän palkkasi osaavia purjehtijoita miehistöksi.
Vaimostaan ja perheestään kippari ei koskaan puhunut enkä minäkään kysellyt. Muusta elämästään ja tulevaisuudestaan hän kyllä halusi jutella. Sympaattinen kaveri, mutta oli aika yksinäinen. Kerrostalossakin voi olla yksinäinen, vaikka ihmisiä on lähellä. Oikeita ystäviä ei tule palkkaamalla.
"En tiedä miksi veneen pitäisi olla niin iso, että siihen tarvitaan ammattimiehistöä. Tekeekö se onnelliseksi?"
Iso vene luo vaikutelman vallasta ja merkityksestä. Lisäksi se antaa omistajalleen mahdollisuuden unelmoida kaukaisille paratiisisaarille purjehtimisesta ja tunteen siitä, että kanssaihmiset kohtelevat häntä voittajana.
Autoissa kokoeroja ei voi paljon kasvattaa, joten niissä sama asia pyritään hoitamaan takaluukkuun liimattavilla numeroilla: isompi numero = enemmän voimaa.
Ei ei ole kivaa ei.
Ikävää se on.
Tosi ikävää.
Vain räntäsateisena päivänä täydessä hieltä ja märältä lampaalta haisevassa täpötäydessä bussissa sitä tuntee elävänsä.
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että noin isoja (purjeveneitä) on enimmäkseen sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole aikaa kovin paljoa viettää veneellä eikä etenkään hoitaa sitä (eikä ehkä kiinnostustakaan). Ammattimiehistö hoitaa veneen ja omistaja käy silloin tällöin. Ja kyllä tuon kokoiseen sitten jo saa rakennettua erillisen miehistöhytin, johon ei edes kuljeta samasta luukusta omistajan tilojen kanssa.
Kun vene on useille ihmisille vaihtoehto kesämökille, niin käytetään sitä analogiaa tämänkin selittämiseen. On ihmisiä, jotka haluavat mökillään nimenomaan relata ja olla tekemättä mitään, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Ja sitten on niitä, jotka eivät kerta kaikkiaan osaa olla muutamaa minuuttiakaan aloillaan vaan aina pitää olla jotain puuhaamassa.
Veneilyssä on sama juttu: toiset nauttivat olemisesta ja toiset höösäämisestä.
Tällaisen kaverin haastattelun luin. Aloitti olemalla mukana toimittamassa veneitä eri paikkoihin. Suoritti koulutukset oliko Englannissa. Pikku hiljaa tuli tutuksi piireissä ja palkattiin miehistöön ja lopulta kippariksi
http://sailor.150m.com/exppro.htm