Onkohan muilla täällä sellaisesta kokemusta, kun on kavereita jotka ovat työttömiä, omat perheenjäsenet "osoittelevat sormella", että älä liiku tuon kaverisi kanssa hän on työtön.
Itse, kun olen tällainen 23v mies henkilö (töissä sekä opiskelen) niin kaveripiirini on melko pieni. Opiskelukaverit joo löytyvät koulusta, mutta vapaa-ajalla ei ole muita kavereita kuin tämä hyvä pitkäaikainen ystäväni joka nyt valitettavasti on työtön erinäisten syiden takia (varmasti aika paljon myös laiskuuden ja masennuksen takia).
Perheenjäseneni kyselee aina tästä kaverista onko kaverini saanut töitä ja milloin viimeksi olen nähnyt hänet. Yleensä tivaus alkaa kun veljeni on tyttöystävänsä seurassa. Vanhemmat kyselee sillointällöin ja valistaa minua, että kaverillani on väärä kaveripiiri.
Itseäni tämmöinen häiritsee pirusti. Kyllä joo toki kaverini voisi oikeasti panostaa työnhakuun (puolustautuu työttömyyten vedoten: "kun olen ollut niin pitkään työtön ja ei ole koulutusta"). Mutta silti häiritsee myös lähipiirin suhtautuminen kaveriini, ikäänkuin minun pitäisi lopettaa kaverini arvostaminen ja hänen "ajamien" juttujen kunnioitus. Mielestäni kaverini on sinällään sosiaalinen...jopa sosiaalisempi kuin minä, eihän minulla ole ollut edes minkäänlaista säätöä vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kyllä tylsäksi käy vapaa-aikani mikäli joudun vain olemaan töissä ja opiskeluissa ja välin möllöttää himassa. Enhän minäkään voi ennustaa tulevaisuuttani työelämässä, tiedä vaikka joutuisin ojanpohjalle, se riski on olemassa tänä päivänä.
Itse, kun olen tällainen 23v mies henkilö (töissä sekä opiskelen) niin kaveripiirini on melko pieni. Opiskelukaverit joo löytyvät koulusta, mutta vapaa-ajalla ei ole muita kavereita kuin tämä hyvä pitkäaikainen ystäväni joka nyt valitettavasti on työtön erinäisten syiden takia (varmasti aika paljon myös laiskuuden ja masennuksen takia).
Perheenjäseneni kyselee aina tästä kaverista onko kaverini saanut töitä ja milloin viimeksi olen nähnyt hänet. Yleensä tivaus alkaa kun veljeni on tyttöystävänsä seurassa. Vanhemmat kyselee sillointällöin ja valistaa minua, että kaverillani on väärä kaveripiiri.
Itseäni tämmöinen häiritsee pirusti. Kyllä joo toki kaverini voisi oikeasti panostaa työnhakuun (puolustautuu työttömyyten vedoten: "kun olen ollut niin pitkään työtön ja ei ole koulutusta"). Mutta silti häiritsee myös lähipiirin suhtautuminen kaveriini, ikäänkuin minun pitäisi lopettaa kaverini arvostaminen ja hänen "ajamien" juttujen kunnioitus. Mielestäni kaverini on sinällään sosiaalinen...jopa sosiaalisempi kuin minä, eihän minulla ole ollut edes minkäänlaista säätöä vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kyllä tylsäksi käy vapaa-aikani mikäli joudun vain olemaan töissä ja opiskeluissa ja välin möllöttää himassa. Enhän minäkään voi ennustaa tulevaisuuttani työelämässä, tiedä vaikka joutuisin ojanpohjalle, se riski on olemassa tänä päivänä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvin on kansa aivopesty uskomaan, että elämän ainut tarkoitus on palvella kahdeksasta neljään hyväksikäyttäjiä, jotka on valmiita heittämään ne romukoppaan heti ensimmäisen rypyn ilmaannuttua.
Kokeile vastata napakammin niihin kyselyihin. Hyvä tyyli on ottaa "Mitäs sitten?".
Suurin ongelma taitaa olla siinä että annat lähipiirin liikaa sanella että miten sinun pitäisi toimia. Siitä pitäisi vähät välittää.
Mitä tulee kaveriisi niin kannattaisi kyllä yrittää saada johonkin koulutukseen jne. vaikka yhdessä kävisi kyselemässä paikkoja.
Kannattaa huomioida sekin ettei työttömyys ole mikään ongelma. Enemmän kyse on siitä että mitä voit tehdä kaverisi kanssa.
Vielä lisäten että jos yhdessä asiassa miellytät lähipiiriäsi niin joudut lopulta miellyttämään kaikissa muissakin. Siitä ei tule koskaan loppua, jos et itse aseta rajoja sille. Parempi tehdä omat päätökset itse. Ainoastaan ottaa neuvoa jos sitä tarvitsee.
"Suosittele" perheenjäsenillesi että keskittyvät enemmän omaan elämään. Veikkaampa ettei siellä ole kaikki ihan kondiksessa.
Teeppä kuule niin että näytä oikein että tykkäät olla tuon työttömän kanssa ja tuke a häntä! Kysy onko se heistä outoa tukea muita?
Sä olet 23-vuotias, aikuinen mies. Valitset ihan itse omat ystäväsi. Älä välitä perheesi paheksunnasta, muuten käy juuri niin kuin tuossa ylempänä sanotaan: "Vielä lisäten että jos yhdessä asiassa miellytät lähipiiriäsi niin joudut lopulta miellyttämään kaikissa muissakin. Siitä ei tule koskaan loppua, jos et itse aseta rajoja sille."
Noh.. elämäntilanteeni on sellainen, että asunnon haltijan eli vanhempieni pillin mukaan mennään. Muuten löydän nukkumapaikkani pihalta. Se on ihan ok, koska ovathan he vanhempiani... Tässä puoliksi työelämässä ja opiskeluissa KELA tuella ei hirveämmin katsella omaa kämppää.
Ongelma on osittain kyllä kaverissanikin...hakisi nyt perhana niitä töitä. 4v ollut pois töistä laakereillaan, mitenkäs saisi hänet uskomaan töiden tärkeyden? Toisaalta jos rupeat hirveämmin häntä "pakottamaan" töihin, niin menettää parhaan ja ainoan kaverin.
Ja mitä se vapaa-aika olisi ilman hyviä kavereita? Kyllä varmasti miehilläkin kavereita on, ei ole naisten juttu ainoastaan porukoida oman sukupuolen edustajien kanssa.Vapaa-aika menettäisi aikalailla merkityksen jos kaverit lähtisi.
Joku tähän sanoo, että hanki nyt homo se muija. Hmm...hankkisin kyllä jos osaisi olla supliikimpi. Onnettomat taitoni naisten suhteen huomasin taas baarissa viime yönä...kukaan ei edes katsahtanut minuun.
Mitä ihmettä? Jos vanhempasi eivät hyväksy kavereitasi, joudut pihalle nukkumaan? Melkoisia tyranneja, suoraan sanottuna. Varsinkin jos pyrkivät kontrolloimaan aikuisen lapsensa elämää.
(Oikeastaan alkaisin suositella sulle oman kämpän katselua - tuollaisten ihmisten kanssa eläminen tuhoaa pitkän päälle sielun ja mielen.)
Kaverin työllistymishaluihin... No. Sen hevosen voi viedä puron viereen, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan. Painostaminen tuskin auttaa, mutta ehkä vihjailu siitä, että duunissa saisi enemmän rahaa kuin mitä nyt saa - työmarkkinatuki ilmeisesti jos on ollut jo 4 vuotta työttömänä - ja sitten olisi fyrkkaa tehdä vielä enemmän niitä asioita joista tykkää. Käydä baareissa, hankkia uusia pelejä tms.
Itse olen nainen, mutta ihan kaikilla miespuolisilla tutuillani (vanhoista kahdeksankymppisistä sedistäni 25-vuotiaan ystäväni samanikäiseen avomieheen) on miespuolisia kavereita, joiden kanssa käydään kalassa, keikoilla, kaljalla tms. Ehdottomasti siis pidä kiinni kaveristasi.
Ystävät ovat tärkeimpiä asioita maailmassa ja menevät kirkkaasti esimerkiksi työpaikan ohi. Itse liki vuoden verran työttömänä olleena voin mennä vaikka valalle tästä asiasta. Ilman ystäviä ja kavereita olisi pää hajonnut ennen pitkää enkä taatusti olisi jaksanut esimerkiksi hakea nykyistä duunipaikkaani.
Oma kämppä mistäs sellaisen tänä päivänä löydät HALVALLA. Et mistään, toinen vaihtoehto tosiaan on omine nokkineen muuttaa vaikka metsän keskelle jäniksien nussittavaksi.
Mistäs löydät sellaisen opiskelualan, josta VARMASTI työllistyy? Okei sosiaaliala...eiiiih, olen itse liian sosiaalinen/ymmärrän mitä ympäristössä tapahtuu, en halua nähdä liian läheltä sosiaalitapauksia,kuten töissä päivät pitkät hoitaa niitä. Terveydenhuolto: oon pikkasen väärä tyyppi kirurgiksi tai mummoja kääntelemään.
Ala mikä kiinnostaa: tekniset alat, jossa olen jo opiskelemassa. Työllisyysnäkymät...umpi surkeat.
Okei työpaikkani - Varasto (eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii, just just viel sen 15 vuotta kestää tuota)
Mutta kyllähän tottakai asuisin omillani jos mahdollisuus olisi, nyt kun ei sellaista vaan satu olemaan, on tyydyttävä mitä on. Ja varmasti itsekin olisin tyranni jos lapseni toisi omille hoodeille ihan kummallisia tyyppejä.
Olen itse työtön ja olisipa enemmän "omantasoisia" kavereita. Kaikilla on vain keskiluokkainen unelma urasta ja perheestä ja velkavankeudesta mielessä ja sen lisäksi että he uhraavat kaiken tälle, ihmiset muuttavat luontaisesti mielentilansa puolustamaan tätä omaa näkemystä, jolloin kaikki muut ihmiset - olivat he jopa syyttömiä omaan työttömyyteensä - muuttuvat heikommaksi ainekseksi heidän silmissään.
Etkö sitten näe ongelmaa siinä, että jos yhä suurempi osa väestösä rupeaa olemaan työttömiä, jos he kaikki jäävät tuolle työtön -tasolle. Eli siis eivät eväänsäkkään heilauta yhteiskunnan suuntaan. Eikö siinä ole ongelmaa? Onko oikein, että muiden kustannuksella halutaan vain se leipä suuhun? Meillä on suomen luonnossakin yksi lintulaji, joka on tätä marisija sorttia: kaikki mulle, eikä itse tehdä mitään, se on käki.
Miksi kaveripiirin pitäisi olla vain "omantasoista" etkö pysty katsomaan arvostavasti niitä, joilla töitä on?
Kyllä ongelma on nimenomaan siinä, että nykypäivän ihmiset ovat laiskistuneet ja odottavat että kaikkea tulee ilman, että itse tekee mitään. Toinen ongelma on sosiaalinen ongelma, ei arvosteta niitä ihmisiä, mitä ympärillä on eli työelämässä mukana olevat katsovat olevansa muita parempia ja työttömät uskovat olevansa muita oikeammassa kun jäävät työelämästä pois oleilemaan kotinsa sohvalle.
Ei se näin kuulkaa mene: miksei työttömien periaatteessa täysin oikeita argumentteja sosiaalisesta elämästä kunnioiteta ja miksi työttömät eivät kunnioita sitä toista näkökantaa pyrkimällä edes siihen, että olisi parempi elintaso, jolloin muiden ihmisten ei tarvitse pitää yllä heitä????
Kyllä minä tätä työtöntä kaveriani arvostan nimenomaan siinä, että hänellä on hyviä ajatuksia siitä, että miten kaikkien pitäisi olla yhdessä täällä maanpäällä. Hän on sosiaalisempikin kuin minä, uskaltaa tutustua tuntemattomiin ihmisiin, joita hän näkee kadulla. Se mitä en kuitenkaan hänessä hyväksy on se, että hän vain on kerää ties mitä kiertokonsteja tukensa yhteiskunnalta (pitää kämppää missä ei kuitenkaan käy) - saa perheltänsä rahaa ja yhteiskunnalta asumistuet (joita ei siis makseta, jos asuu vanhempieansa kiinteistössä). Valittaa, että ei saa unta (pelaa yöt, nukkuu päivät). Ei ole töitä (ei ole hakenutkaan töitä, ei niitä töitä hakematta tule). Ei ole opiskelupaikkaa (kuulemma mikään ala ei kiinnosta)....noh, kaikki tietenkin tekee niin paljon töitä kuin haluaa.
Itse edustan keskiluokkaa, jolla tulevaisuus mielestäni huononee...sosiaalinenkaan en ole, miten voin saavuttaa elämässäni yhtään mitään, jos en voi perustaa perhettä kenenkään kanssa? Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
En edes jaksanut lukea koko kirjoitusta. Ensimmäisessä kappaleessa tuli jo kaikki tarvittava tieto maailmankatsomuksesta. Työtön joka ei halua tehdä töitä on myyti, jota pitävät yllä kaikki vähintään keskiluokkaan syntyneet, joiden oma hyvinvointi perustuu kokonaan muiden hyväksikäyttöön. Paskat sinäkään olet sen inhimillisempi kuin kuka tahansa kolonialisti ja orjanpitäjä. Et edes tajua, miten pidät itsekin tuota samaa väkisin ottamisen järjestelmää yllä.