Jota pelkään ehkä vähän. Että kuolisit ennenku soitan ja otan selvää vaikkei mitään selvitettävää olekaan meidän yhteisen parisuhteen osalta ole.
Kuinka surullinen olisin jos soittaisin etkä olisi enää tavoitettavissa?
Kuinka paljon se sattuisi minuun vai sattuisiko kuitenkaan?
Olisiko vain pieni naarmu polvessa kun olisi kompastunut ja kaatunut asvaltille?
Vai sun ikävä vastaus puhelimessa mulle? Musertaisiko itsetuntoni ja veisi pohjan elämänjanoltani, siltä mitä pidän kauniina ja haluttavana?
Kuinka surullinen olisin jos soittaisin etkä olisi enää tavoitettavissa?
Kuinka paljon se sattuisi minuun vai sattuisiko kuitenkaan?
Olisiko vain pieni naarmu polvessa kun olisi kompastunut ja kaatunut asvaltille?
Vai sun ikävä vastaus puhelimessa mulle? Musertaisiko itsetuntoni ja veisi pohjan elämänjanoltani, siltä mitä pidän kauniina ja haluttavana?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä koitat kertoa. Jotain koitat.
Se on asia, mikä kannattaa pitää mielessä. Aika on rajallinen ja puhelinsoitosta selviää hengissä, kävi miten kävi...
Kuinka te aina vaan jaksatte puida. Ihmeellisiä kysymysasetteluja.
Aika ei mennyt mihinkään, katoppa kelloa, siinä se tikittää ja sekkunnit kuluu tikittämättäkin ja jokainen sekuntti, minuutti tulevaisuudessa voi olla uuttaa aikaa.
Aika on ihmisen määritelmä suuremmalle tapahtumaketjulle.
Jos ensimmäistä kertaa kokeilet, kannattaa tietty kokeilla.
Soita, niin ei tarvitse katua.
sun sisällä
Yritä edes ymmärtää jotain talivaivo!
Elokuvat eivät ole todesta (jotakut ovat) , eikä elämä ole elokuvaa (harvoin) . Viattomasti podin samaa pelkoa, otin yhteyttä, selvensikö? ei, mutta hän oli tavoitettavissa tuossa hetkessä minulle, kun villasukka, joka odottaa päästä varpaittesi suojaksi kylmyydeltä.