Hyvin lyhyt analyysi

Täsmälleen pitää paikkansa

Niin kannattaa kysyä entisestä elämästä ;))))

Pakko hiukan nostaa kun niin totta tuo aloitus, tekouskovaisia riittää joka lahkossa.

Kun luterilainen uskoontullut joutuu helluntailaisten vaikutuspiiriin. Joutuu hän pois Jumalan vaikutuksesta jos hyväksyy ja mieltyy lahkoon joka ei ole Jumalasta.
Kasteenuusijoita pitää karttaa kuin olisivat kuoleman tauteja sairastavia ja niinhän he todella ovatkin.

Koska heitä opetetaan että he ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin heikkoja niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin surkeitta ,, eimihinkäääääääääään ,, eikä tulekaaaaaaaaaaaaan ihan maan matojaaaaaaaaa. Ja tällainen on syntinen mutta niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarmahdettu siinä luuuuulossa missä ovat uskossa että ovat oikeesti uskoon tulleitta että usovat syntiin eikä pyhyteen...

Etsivän avaus on hyvin puhutteleva. Olen tehnyt paljon kristillistä päide-, huume- ja vankilatyötä ja on surullista todeta avauksen tekstin olevan hyvin totta. Seurakunnassa asiaa on lähes mahdotonta käsitellä, sillä synnissä elävän kohdalla todetaan todellakin, että "kaikkihan me olemme heikkoja ja vajavaisia", eikä langennutta saa millään muotoa tuomita. Armohan kuuluu langenneelle. Avauksessa on monia hyviä ja tärkeitä kohtia, jotka jo osoittain vastaavat kysymykseen. Itse aloitan komenttini pohtimalla lankeamista.

Kukaan meistä ei elä täysin pyhää ja puhdasta elämää niin, ettemme lankeilisi koskaan edes ajatuksissa, puhumattakaan sanoista, teoista ja laiminlyönneistämme. Uskova elää kuitenkin koko ajan veren sovituksessa, Jeesuksen lähellä, hän tunnustaa syntinsä ja Pyhä Henki johdattaa häntä ja opastaa ojentautumaan arjen keskellä Raamatun Sanan mukaan. Roomalaiskirje puhuu kahdenlaisesta lankeamisesta, joista toisella tarkoitetaan lankeamista syntyelämään, pois Jeesuksen läheltä, jossa aletaan elää synnissä ilman että omatunto siitä puhuttelisi. Ihminen kovettuu ja paatuu. Nimim. Etsivä puhuu tästä viime mainitusta lankeamisesta - elämisestä räikeästi Raamatun vastaisesti, lankeamisesta pois Jeesuksen läheisyydestä.

Kysyt, miksi he eivät edes yritä. Kysymys ei kuitenkaan ole yrittämisestä, sillä moni uskonnollinenkin kykenee elämään ulkoisesti moraalisesti hyvännäköistä elämää juuri yrittämällä. Sen sijaan esim. päihdeongelmainen ei vapaudu päihdekierteestään yrittämällä eikä synnin orja vapaudu sydämessä asuvasta syntielmästään yrittämällä. Ainoa voima uudenlaiseen elämään tulee vapauttavasta evankeliumista.

Moni taustaltaan rikkinäinen tulee uskoon ja iloitsee elämänsä muutoksesta monien entisten ongelmien jäädessä taakse. Ensihuuma menee kuitenkin ohi, koettelemuksia tulee eikä arki olekaan ruusuilla tanssimista. Voi tapahtua se, minkä Jeesus kuvaa kylväjävertauksessa.

Luuk. 8:13 "Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat."

Turhaan ei Pietari viimeisen kirjeensä saatesanoissa korosta jatkuvaa kasvuamme Kristuksen seurassa, jotta tuntisimme Hänet entistä paremmin ja eläisimme armon antamassa Hengen vapaudessea.
2. Piet. 3:18 "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään."

Kipeän oikea on toteamuksesi, että usein "heistä tulee kieroista kieroimpia". He puhuvat armosta, mutta rypevät mitä räikeimmissä synneissä. Avauksen mukaisesti uskon opit hämärtyvät eikä Raamatun Sana ole enää minkäänlaisena ohjenuorana. Jeesus puhui, että sika voi palata rapakolleen ja koira oksennukselleen - Jeesus ei pakota ketään elämääån uutta elämää Jeesuksen seurassa. Seurakunnassa voi todellakin olla uskosta ja armosta puhuvia, jotka kuitenkin omalla syntielämällään itseasiassa kielävät Jeesuksen. He kääntävät armon irstaudeksi.

Onko perimmäinen syy siinä, että seurakunnissa ei enää kuulla raamatullista lain ja armon saarnaa? Julistuksesta puuttuu ahdas portti ja kaita tie, kaikki on vain helppoa, kaikki suvaitaan, kaikki vain rakastavat - Jeesus tahtoo kuitenkin antaa syntiselle ihmiselle uuden elämän, jossa parannuksen tehneestä tulee Jeesuksen seuraaja eikä vain Hänen kannattajansa.

Juud. "Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen."

Meidän tulee rukoilla Jumalan viisautta ja rakkautta osaaksemem toimia oikein suhteessa lähimmäisiimme. Joitakin on nuhdeltava, joitakin on hoivattava osoittaen heille lämpöä ja ymmärrystä. Synnissä rypevälle on puhuttava suoraan parannuksesta ja alakuloista on rohkaistava lempeästi.

1. Tess. 5:14 "Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.

Sä aloitit kuin helluntailainen,, joka on tuollainen lankeileva tuhlajapoika joka palatessaan Isän luoxe ja saa kaikki anteex,, mutta päättää palata sikojen ja synnin luoxe kaukana vieraile maille. Siis enempä en jaxannut lukea sun texti.

Kiito Natanael vastauksestasi ja mielipiteistäsi. Siinä kuitenkin olen eri mieltä etteikö päihteistä pääsisi omin avuinkin - varsinkin kun emäntä hiukan avittaa :-D.
Tunnen yhdenkin vapaakirkon vanhimmiston jäsenen joka elää kuin sika pellossa...

Kyse on siitä, että tiukka uskonnollisuus tuo usein ryhtiä elämään. Helluntailaiset iskevät innolla kiinni ihmisiin, joilla on elämänhallinta hukassa. Hyvähän se on, jos ongelmista eroon pääsee.

Pulma liittyy siihen, että vangit, päihteidenkäyttäjät ym. saavat yhden riippuvuuden tilalle toisen. Heihin uppoaa myös lähes mikä tahansa roska kreationismista lähtien, kun koulutuspohjaa ei ole.

Ihan aina se uskoontulo ei ole täydellistä. Entiset kujeet jatkuvat osalla hallelujaasta huolimatta.

" Sen vähän mitä olen haastatellut näitä "heränneitä", niin melkein kaikilla on erittäin synkkä menneisyys.
On murhamiehiä, rosvoja, linnankiertäjiä ja kaikenlaista kolttostentekijää. Miksi?
Sitten kun aikansa hallelujaa huudellaan, alkaa elämä luistaa ja rahaakin tulee, niin jopa uskonnon opit alkavat kummasti hämärtyä.
Usein heistä tulee kieroista kieroimpia, toisia tuomitsevia mutta eivät itse elä lainkaan sen 'ison kirjan' mukaan. Miksi?
Tähän on helppo vastata että me ihmiset olemme vajavaisia mutta kun ei edes yritetä. Miksi? "

- ei ole pieniä syntisiä, on vain syntisiä.

Kaikki ihmiset ovat siis syntisiä, Raamattu ei missään sano, että toinen olisi enemmän syntinen, kuin toinen.

Kaikki ovat pois poikenneet, ei ole yhtään, joka hyvää tekee......on kirjoitettu

Vaikka olisi murhamies ja toinen vain varas, molemmet ovat yhtäleilla syntisiä

Puhutaan, että joku on "syvältä pelastunut".
Kaikki me olemme syvältä pelastuneet, syvältä synnistä, ei siinä ole erotusta kenekään välillä, sama hel.vetin odotus, ellei tee parannusta.

Lopettakaa jaottelunne.

Etsivä: Siinä kuitenkin olen eri mieltä etteikö päihteistä pääsisi omin avuinkin - varsinkin kun emäntä hiukan avittaa :-D."

Olet aivan oikeassa Etsivä, moni pääsee päihteistä eroon ilman, että tulisi ensin uskoon. Tarkoitin kirjoituksessani niitä päihdeongelmaisia, jotka sanovat tulleensa uskoon ja ovat liittyneet helluntaiseurakuntaan. Vakava kysymyksesi koski juuri heitä, eikö niin? - kirjoitit: "Usein heistä tulee kieroista kieroimpia, toisia tuomitsevia mutta eivät itse elä lainkaan sen 'ison kirjan' mukaan. Miksi?"

Päihteistä pääsee eroon viidellä eri tavalla: 1. Vahvan vertaistuen, lähinnä AA-kerhotoiminnan avulla, 2. Rakastumalla tai kokemalla rakkaus läheiseen alkoholia tärkeämmäksi ("emäntä hiukan avittaa"), 3. Tulemalla uskoon ja kasvamalla Kristuksen tuntemisessa ja Hänen armossaan, 4. Kuolema poistaa alkoholismin ihmisen elämästä, 5. Sisäinen murros, jossa ihminen luovuttaa taistelunsa henkisesti väsyneenä ja kaikkien yllätykseksi raitistuu. Mainitsemani viides kohta on kaikkein mystisin, mutta niin vain tapahtuu. Noin vuosi sitten TV:ssä kolme alkoholistia kertoi tarinansa keskusteluohjelmassa ja jokainen heistä oli vapautunut vakavasta alkoholismista ilman ulkopuolista tukea. Haastattelija tivasi useaan otteeseen, mistä he saivat voiman aloittaa raitis elämä. Jokainen vain totesi, ettei mistään - he olivat jo yrittäneet kaikkensa kaikin tavoin, mutta raitistuminen tapahtui vasta heidän väsyttyään koko elämään ja yrittämisiin.

On muistettava, että listassa mainittu AA-toiminta oli syntyjään täysin kristillinen, jossa rukoiltiin vapautusta Jeesukselta synnit tunnustaen ja parannusta tehden. Toiminta lähti liikkeelle uskoon tulleiden alkoholistien työnäystä autaa uskon tielle muita alkoholisteja. Nykyään AA on yleisuskonnollinen yhteisö, jossa kukin saa käsittää jumaluuden niin kuin itse haluaa. Kerhoiltoja ei enää päätetä Jeesuksen Kristuksen nimessä tapahtuviin yhteisiin rukoushetkiin.

Nimim. Inhottava realisti iskee moneen kertaan naulan kantaan kirjoituksellaan. Tiukka uskonnollisuus ja seurakuntalaisten jopa ihannoiva tuki ovat valtavia asioita itseään alkoholistina mitätöineen elämässä. Uskonnollisuudesta tulee elämäntavan muuttaja, mutta vain Jumala tietää, kenen kohdalla tapahtuu niin, että todellisesta uskosta Jeesukseen tulee koko sydämen muuttaja ja sisäisen elämän eheyttäjä. Jos ulkoinen muutos riittää, niin sisäistä kasvua Kristuksen armossa ja Hänen tuntemisessaan ei pääse tapahtumaan. Ristin kantaminen, Jeesuksen seuraaminen ja Sanan mukaan elämässä ojentautuminen jäävät vieraiksi - uskonnollisuudella raitistinut jää synnin orjuuteen ja on Etsivän sanoja käyttääkseni "kieroista kieroimpia".

Inhottava realisti toteaa myös, että "Pulma liittyy siihen, että vangit, päihteidenkäyttäjät ym. saavat yhden riippuvuuden tilalle toisen." Myös tässä kirjoittaja on täysin oikeassa, näin todella hyvin usein tapahtuu. Itse tunnen kolme alkoholismista vapautunutta helluntailaista, jotka kaikki rikastuivat Win Capita -pyramidihuijauksen avulla. Alkoholin himosta siirryttiin rahan himoon ilman, että omatunto olisi soimannut. Kun toimintaa veti entinen tamperelainen pornoluolan pitäjä ja talousrikoksista aikaisemmin tuomion saanut Hannu Kailajärvi, niin kenenkään uskovan ei olisi pitänyt langeta ja lähteä mukaan. Suomen kaikkien aikojen suurimmassa taloushuijauksessa rikastuttiin uusien mukaan verkostoon lähteneiden rahoilla, eikä työn teolla. Alkuvaiheessa mukaan lähteneiden tulot olivat ruhtinaalliset. Valitettavasti myös seksi on "toinen riippuvuus", joka tulee usein väärinkäytön tilale. Viina heikentää seksuaaliviettiä ja juomattomuus herättää sen henkiin ja haureellinen elämä vie helposti mukanaan. Eräs uskoon tullut alkoholisti totesi minulle, että täytyyhän ne seksuaaliset tarpeetkin saada tyydytettyä.

Inhottava realisti toteaa, että "Ihan aina se uskoontulo ei ole täydellistä. Entiset kujeet jatkuvat osalla hallelujaasta huolimatta." Niin, onko silloin kysymyksessä enemmänkin uskonnollisuudesta kuin synnin orjuudesta vapauttavasta uskoon tulemisesta? Tekeekö seurakunta karhunpalveluksen ihmiselle pitäessään synnissä rypevää rakkaana veljenään (sisarenaan) Kristuksessa. Hetkellisessä lankeamisessa ja synnin avoimessa harjoittamisessa on selvä ero. Pyhän Hengen antamaa yhteyttä ei ole kaikkien niiden kanssa, joita kutsutaan uskoviksi veljiksi.

1. Kor. 5:11 "Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa."

Nimim. "Ja.Ottelu" kirjoittaa aivan oikein - tähän voi sanoa koko sydämestään Aamenen: "Kaikki me olemme syvältä pelastuneet, syvältä synnistä, ei siinä ole erotusta kenekään välillä." Kaikki pelastumme syvältä, mutta kaikki elämän muutoksen kokeneet eivät ole pelastettuja

Tuollainen rikollisten, väkivaltamiesten, murhaajien, juoppojen, narkkareiden ym häröjen suosima "ratkaisukristillisyys" viittaa mielestäni alkukantaiseen luonteenrakenteeseen. Että joku on niks niks päällä tai pois. Suomessa on vieläkin junttiloita, joissa ainoiksi vaihtoehdoiksi koetaan remuelämä tai johonkin uskoon tulo. Vähänkin fiksummalla ja monimutkaisemmalla ihmisellä se ei toimi niin. Kiinnostaa esimerkiksi onko se uskonto edes totta tai se maailmanselitys uskonakaan moraalista, ei vain sen hyötyarvo itselle ja vaikka nätitkin sosiaaliset syyt.

Edesmenneellä "Huitsinnevada"-foorumilla ex-hellarit kertoivat, että entiset rikolliset ja narkkarit ym ovat suosittuja saarnaajina. Mitä suurempi syntinen, sitä komiampi kääntyminen. Huitsilaisten mukaan siinä on kuitenkin se ongelma, että ei sellaisten perusluonne kuitenkaan muutu uskoon tullessa. Jos olet rötöstelijänä ollut komenteleva ylimielinen mulukku, olet sitä myös saarnamiehenä. Kunhan säästät omaa terveyttäsi, olet laillisella puolella ja saat vielä entistä enemmän ihailijoita ja hännystelijöitä sieltä uskovaisista.

En tiedä, rötöstelevätkö uskovaiset suhteessa enemmän kuin muutkaan. Nyt ei täällä, mutta luin kerran muistaakseni Scientific Americanista artikkelin tutkimuksesta, jossa selvitettiin uskovaisten ja ei-uskovaisten suhteellista osuutta rikoksen tekijöistä USA:n oloissa. Tutkimuksen tekijät sanoivat, että lopputuloksesta ei varmaan pidä kumpikaan puoli. Merkittävää tilastollista eroa kun ei löytynyt.

Suomessa taas on viime vuosina nostettu julkisuuteen uskovaisten tekemiä rikoksia, rötöksiä ja sopimatonta käytöstä. Olkoon vaikka "keltainen lehdistö". minusta on hyvä että nykyään ne julkistetaan. Ennen sellaista saattoi olla enemmän, kun piti hyshys olla hiljaa ja painaa villaisella.

Lestadiolaispuolella ne ovat paljolti insesti-pedofiliaa, teillä helluntailaisilla ja lähellä olevissa suunnissa myös seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta enimmäkseen härskejä talousrikoksia.

Enhän juu tiedä, syyllistyvätkö uskovaiset keskimääräistä enemmän sellaiseen. Harvempi uskovainen varmaan. Mutta minua kiinnostaa, että miten nämä "uudestisyntyneet", joilla on "Pyhä Henki" tekevät sellaisia ollenkaan?

Uskovaisilla itsellään on kaksikin selitystä: Joko ne rötöstelijät "eivät ole koskaan uskossa olleetkaan". Tai toinen versio "uskovainenkin on vain ihminen ja voi langeta"

Ekassa on se ongelma, että miten kummassa sitten te muut "uudestisyntyneet", joille "Pyhä Henki" muka puhuu, ette ole huomanneet tuollaista jo ennen heidän kärähtämistään? Tokassa että jos noin "langetaan", niin mitenkähän todellista se uudestisyntyminen ja pyhähenkeily on edes teillä itsellänne?

Minulla on hypoteesi, josta ette takuudella pidä:
Uskovaisuuden ja varsinkin karismaattis-fundamentalistisen uskon perustana on itsepetos ja muiden pettäminen. Siinä määrin, että se uskovaisten kulttuurissa koetaan hyveeksi ja siitä palkitaan. Joten ei mikään kumma, että joillakin, korostan siis vain joillakin uskovaisilla se asenne leviää maallisenkin elämän puolelle. Jolloin voi mennä omat vaimot ja tyttäret ja muiden vaimot ja tyttäret sekaisin. Ja omat rahat ja muiden rahat.

Nimim. Rapanhapakko latasi kirjoituksen, jossa riittää pureskeltavaa. Siinä viitattiin "huitsilaisten" kannanottoon, jonka mukaan meidän perusluonteemme ei muutu uskoon tullessa. Tämä on ilman muuta totta. Meidän perusluonteemme säilyy syntymästä lähtien samana, vaikka ympäristö ja tapahtumat elämässämme vaikuttavat meidän nykyiseen käyttäytymiseemme ja reagoimiseemme. Opetuslapset olivat perusluonteeltaan hyvin erilaisia ja niin ovat kaikki uskovatkin. Me kaikki olemme ainutlaatuisia yksilöitä. Tämä ei kuitenkaan selitä millään lailla päihdetaustaisten uskovien räikeää syntielämää mm. seksuaalisellla alueella ja talousasioissa (mainitsin aikaisemmin Win Capitan)

Sen sijaan seuraavat tekijät selittävät aika paljon. Ensiksiksikin monet päihde-, ja vankilataustaiset ovat ns.ADHD-persoonallisuuksia (lyhytjänteisiä ja äkkipikaisuuteen taipuvaisia), ja tullakseen toimeen normaalissa elämässä heille on tarjolla sopivia psyykelääkkeittä. Mm. Norjassa tehtyjen tutkimusten perusteella enemmän kuin kolmannes vankilataustaisista on ADHD-persoonallisuuksia. Vielä merkittävämpi selittävä tekijä on monet persoonallisuushäiriöt, jotka ovat parantumattomia.

Toinen selittävä tekijä ovat monet persoonallisuushäiriöt. Kritillisissä järjestöissä valtaan ja toimimaan nostetaan helposti mm. narsisti, joka ulkoisesti antaa siloitellun kuvan, mutta on käytökseltään läheisiään kohtaan täysi peto. Myös kristityt psykiatrit ovat yhtä mieltä siitä, että persoonallisuushäiriöt ovat pysyviä eivätkä poistu terapialla eivätkä uskoon tulemisessa.

Rapanhapakko ihmettelee, kuinka seurakunnat suvaitsevat syntielämää viettävien nousevan seurakunna julistajiksi ja johtajiksi. Yksi syy on se, että kristillisyys mielletään sellaiseksi rakkauden uskonnoksi, jossa totuudellinen kriittisyys koetaan negatiiviseksi ja "kovaksi". Uskovan tulee olla nöyrä ja kiltti. Ihmeteltävää tässä kyllä on ja Paavalikin ihmetteli, kuinka ihmeessä Korintti oli nostanut julistajiksi henkilöitä, jotka olivat kuin susia lammasten vaatteissa. Paavalin ironisessa ihmettelyssä kasvoihin lyöminen tarkoittaa henkistä väkivaltaa.

2. Kor. 11:20 "Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin."

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluvat kolme eri asiaa: heiltä puuttuu normaali moraalintaju, joten he voivat tehdä yleisen moraalin vastaisia tekoja, heillä ei ole empatiaa, joten he voivat käyttää ihmisiä hyväkseen ahdistumatta ja kolmanneksi heillä ei ole toimivaa omaatuntoa, joten he eivät koe syyllisyyttä.

Koska narsisminiin liittyy erilaiset suuruuskuvitelmat ja voimakas ihailun tarve, niin narsisti pyrkii valtaan ja asemaan, jossa häntä kehuttaisiin. Puhujapönttöön pääseminen on narsistille oiva tapa saada muiden kunnioitusta ja arvostusta.

No nyt on tullut jo selityksiäkin tähän äärimmäisen vaikeaan kysymykseen: kuinka on mahdollista, että moni uskova elää räikeää syntielämää. Vakava persoonallisuushäiriö selittää varmaan aika paljon. Inhottava realisti mainitsee sitten tuon uskonnollisuuden, voiko olla niin, että hyvin moni uskovana pidetty on lopultakin vain uskonnollinen ihminen, jossa ei ole tapahtunut Pyhän Hengen vaikuttamaa uudistusta? Onko niin, että seurakunnat pitävät veljenä sellaista henkilöä, jota pitäisi nuhdella ja kehottaa tekemään parannusta? Eikö tämä Raamatun kohta puhu syntielmässä elävästä uskonnollisesta ihmisestä:

1. Kor. 5:11 "Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa."

Oli jollakin sitten persoonallisuushäiriö tai rikkinäinen tausta, niin mitään puolusteltavaa synnin harrastamisessa ei ole. Lankeaminen on eri asia kuin synnissä eläminen, jatkuva synnin tekeminen:
1. Joh. 3:9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."

Ajattelen synnin suvaitsemisen olevan yleistä nykyajan seurakunnissa. En itse osaa nähdä tähän muuta syytä kuin sen, että julistus on paljolti sokerista, josta puuttuu totuuden suolaisuus ja opetus on paljolti tunteisiin vetoavaa tunteellisuutta eikä omaantuntoon vetoavaa Jumalan Sanaa. Ajatellaan, että uskostaan puhuva on kohdannut armon, eikä hänen enää tarvitse tehdä parannusta mistään, vaikka kyseinen henkilö jatkaisi entisenlaista elämäänsä - ei varmaankaan enää päihteitä näkyvästi käyttäen, mutta muuten. Uskonnollinen ihminen sulautuu uskovien joukkoon kuin kiiski muiden kalojen joukkoon.

Alkuseurakunnassa lienee ollut tapana siunata uudet työntekijät kätten päälle panemisen kautta, rukoilla heidän puolestaan ja kiittää Jumalaa uusista työntekijöistä. Tästä huolimatta työntekijöiksi pääsi sellaisia ihmisiä, jotka olivat sisältä kuin koiria: saastaisia (Sanan vastainen väärä henki), näykkiviä (hymyn takana heissä on kovuutta) ja ilman todellista sanottavaa haukkuvia. Seurakuntakuria ei taida enää missään olla. Nuhteliminen koetaan armolle ja rakkaudelle vieraaksi - enemmän katsotaan sormien läpi kuin opastetaan synnin orjuuteen eksynyt takaisin elämän tielle. Tällöin työntekijöiksikin pääsee henkilöitä, joita vanhemmiston ei olisi koskaan pitänyt työhön siunata:

Fil. 3:2 "Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja."

Rapanhapakko ja Inhottava realisti ovat nostaneet esille aiheen, josta todennäköisesti haluttaisiin vain vaieta - kiitos heille asiallisuudesta ja suoruudesta.

JUU, JEESUS EI KATSO HENKILÖÖN ULKOISESTI, VAAN SYDÄMEEN..JA SEKÖS NÄITÄ USKOVIEN TUOMAREITA NÄRKÄSTYTTÄÄ..HEH,HEH..OMALLA TAKAPIHALLA KUN ON KAIKKEA MOSKAA..AVOLIITTOA..HUORUUTTA..AHNEUTTA..SYDÄMEN KYLMYYTTÄ YMS. JEESUS JOKA TAPAUKSESSA ARMAHTAA KENET HALUAA JA SIIHEN TARVITAAN HENKILÖN ITSENSÄ SUOSTUMUS..OLI HERRA TAI NARRI..RIKAS TAI KÖYHÄ..OMANTUNNON TARKKA TAI HIEMAN VÄHEMMÄN..JESS. JEESUS ON RAUTAA JA EI SOVI MAMOILLE JOTKA EI USKALLA TUNNUSTAA HÄNTÄ HERRAKSEEN..JO 20V JEESUKSEN OMANA JA VIELÄKIN ENKELI ILMAN SIIPIÄ..JEPP !