MIES MIKSI ETT PUHU?

Arvoisa kanssasisar provokaattori. Koen ymmärtäväni huolesi, mutta voin vakuuttaa, että en kuulu niiden vähän alle neljän prosentin joukkoon miehistä (enkä naisista) jotka tekevät tuollaisia asioita. Enkä ole ainokainen. Enkä kuulu niihin 1-2% naisista tai miehistä jotka ovat hyvin narsistisia, jopa psykopatiaan asti. Kuulun myös, kuten valtaosa miehistä, siihen 85 miehistä jotka eivät kärsi aleksitymiasta, kyvyttömyydestä puhua tunteistaan, heitä on 10% naisista ja 17% miehistä. Toinen asia on sitten se, arvostaako yhteiskunta miehen puhetta. Siinä on kehittämise varaa. Se on iso ongelma. Toivon, että opimme puhumaan niin, että kumpikin sukupuoli kunnioitaa toien toistensa puhetta. Emmehän puhu vain toistemme ohi???
Parhain verbaalisin terveisin
Puhuva mies ja puhuvien miesten valtaväestöä edustava

Meillä on ollut samanlainen ongelma kuin teillä ja on vieläkin, siksi olemme tällä hetkellä aumuserossa. Siis tilanne jossa mies ei puhu. Tai siis puhuu se, mutta työasioista ja autoista tai omista työmatkoista. Mutta hän ei halua keskustella omista tunteistaan eikä meidän yhteisistä jutuista. Mua on harmittanut tämä jo yli kymmenen vuotta, ja nyt mies lähti psykiatrille/psykologille ( käy välillä toisella vuoroviikoin) ja yrittää löytää itseänsä kirjaimellisesti. Ja lähti hoitoon ihan oma-aloitteisesti kun tuli ongelmia viinan kanssa rankkoina työvuosina. Nyt monesti ajattelen, kuinka ihana olisi kun mies puhuisi. Nyt odotan että hän saa ensin itsensä kuntoon ja sitten vasta on meidän suhteemme vuoro. Ja sanonpa vaan että odottavan aika on hiivatin pitkä!!!!
Me yritimme pariterapiaakin, mutta se viina sotki vain kuvioita siinä sivussa koko ajan. Mutta jos teillä ei ole sitä ongelmaa niin varaa itse aika psykologille ja pyydä kaverisi mukaan, niin minäkin tein. Yleensä suhteessa on nainen se joka tekee aloitteen. Takavuosina puhuttiin paljon bittileskistä ja minä olen niitä myöhemmän ajan sellaisia. Tietysti saanen muistuttaa että jotkut miehet puhuvat eleillään ja tavoillaan enemmän kuin suullaan. He huolehtivat perheestä kaikin puolin hyvin, mutta nainen haluaisi vain aina sitä puhumista. Huolehtiiko miehesi auton tankin täyteen kun tietää että tarvitset autoa ja laittaako hän ruokaa kun tietää että tulet väsyneenä kotiin, laittaako takkatulen palamaan kun olet kylmissäsi, tarkkaile hyvässä mielessä miestäsi jotkut puhuvat enemmän käyttäytymisellään kuin toiset. Ei sitä tyhjää puhettakaan aina jaksa. Tsemppiä sulle!

Jos mies ei puhu, hän ei myöskään vastaa kysymykseen "miksi et puhu".

Täysin amatööripohjalta väittäisin, että puhumattomuus johtuu seuraavista tekijöistä:

1) Tunteista puhuminen on naisten juttu. Meidän kulttuurissamme miehet eivät puhu tunteistaan. Kulttuurin sääntöjen rikkominen on aina hyvin vaarallista yksilölle. Yksilö voidaan (ihan oikeasti!!) hylätä, tai häntä voidaan vahingoittaa pahastikin kulttuurin sopivuusrajojen rikkomisen takia.

2) Tunteista puhumiseen ei ole olemassa tunnettua miesten kieltä. Vain sellaisia sanoja, lauseita ja sanontatapoja voi käyttää, jotka on aiemmin kuullut, ja joiden tietää olevan sopivia käyttää. Ei ole olemassa mitään mistä ottaa mallia, miten tunteista on tapana puhua, miten aloittaa lause, kun haluaa sanoa sitä ja sitä, ja miten mikäkin asia voidaan ilmaista. HYVIN harva ihminen elämänsä aikana keksii saati rohkenee käyttää mitään uusia tapoja, uusia sanoja, uusia ilmauksia. Näitä uuden uskaltajia sanotaan runoilijoiksi, eivätkä kaikki ole runoilijoita.

3) Kun ei ole kieltä, ei ole ajatteluakaan. Kieli on ihmisen ajattelussa hyvin olennainen asia. Moni mielessä tapahtuva pohdinta ja analysointi perustuu kielelliseen hahmottamiseen, ja ilman kieltä myös asioiden suhteiden käsittely vaikeutuu. Mies ei siis oikeastaan edes TIEDÄ, miltä hänestä tuntuu, saati sitten että hän osaisi pukea ajatuksensa SANOIKSI.

Mistä lapsi oppii kielen? Pääasiassa vanhemmiltaan, LAPSENA. Sen jälkeen kieli ei enää helposti taivu uusiin asioihin. Ja kieleen todellakin kuuluu sanojen ja kieliopin lisäksi KULTTUURI. Jos haluat oppia puhumaan ja ymmärtämään japania, sinun on aivan täysin PAKKO opetella myös japanilaista kulttuuria. Sanontatapoja ja retoriikkaa ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää ilman taustalla olevan kulttuurin ymmärtämistä.

Kovin harva mies uskaltaa käyttää esimerkiksi sanaa "ihana", koska sen käyttäminen vaatii erityistä taitoa. On helposti vaara, että tulee rikkoneeksi kulttuurin raja-aidan, ja henkilön koko asema yhteisössä voi romahtaa. Siinä on loppujen lopuksi kyseessä koko oma elämä, tulevaisuus, ja koko perheen ja lasten tulevaisuus, joiden elättäjä mies ainakin alitajuisesti ajattelee olevansa. Ja voihan siinä mennä koko suvun tai kaveripiirin maine, jos porukan edustaja käyttäytyy sopimattomasti. Porukan mustamaalaaja on syytä erottaa joukosta ja rangaista ankarasti! Ja tämä on totisinta totta, eivätkä nämä ole mitään leikin asioita. Joukosta erotettu voi vaikka tappaa itsensä. Siispä: mieluummin mies vaikka tappaa itsensä kuin rikkoo kulttuurin sääntöjä ja puhuu tunteistaan! Minä, joka tätä kirjoitan, olen aivan samalla tavalla tämän kulttuurin uhri kuin kuka tahansa mies, ja kirjoitan tämän omasta kokemuksesta, jossa päivittäin elän.


Mitä siis tehdä? Kohtien 1, 2 ja 3 perusteella muodostamme ohjelman:

Pitää saada esiin tunteistaan puhuvia miehekkäitä miehiä, jotka on yleisesti hyväksytty miehiksi ja miehen esikuviksi, ja joita tunteista puhumisen JÄLKEENKIN vielä yleisesti pidetään miehekkäinä miehinä. Nykyään tämä voi jopa onnistua median pakkosyötön kautta, kun niin monet vain tuijottavat TV:tä, ja kaikenlaisia mm. amerikkalaisia ajattelutapoja ja käsityksiä iskostuu suomalaiseen kulttuuriin yllättävänkin nopeasti. Toinen vaihtoehto voisi olla armeija, jossa melkein kaikki miehet joutuvat olemaan. Jos siellä joku oikein jermu ja kova upseeri puhuisi tunteistaan, niin siinä olisi vastaansanomaton esimerkki. Tosin armeijassa motto (ja taitaa olla jopa kirjallinen ohjesääntö, enpä nyt muista) on, että "sotilas ei näytä tunteitaan". Mutta kai niistä saa silti PUHUA, vaikkei näyttäisikään?

Monet riidat voisi välttää sillä, että sanoo asiansa muodossa "kun teet noin, minusta tuntuu siltä, että..." sen sijaan, että sanoisi "sinä olet huono, koska teet noin". Ja tämä siis nimenomaan kaikessa muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä kuin parisuhteessa. Varmasti moni kuolemaan johtava liikenneonnettomuuskin voitaisiin välttää, jos kyydissä oleva voisi sanoa: "Minua pelottaa", eikä rupeaisi huutamaan "Aja hiljempaa!" Mutta meidän kulttuurissamme niin ei voi sanoa, eivät ainakaan miehet.