Moi,
Mulla on leikkaus keskiviikkona.
Onko joku jo kokenut tän? Kommentteja ja kokemuksia olisi kiva lukea.
Mä kommentoin operaation jälkeen kun olen kotiutunu.
Mulla on leikkaus keskiviikkona.
Onko joku jo kokenut tän? Kommentteja ja kokemuksia olisi kiva lukea.
Mä kommentoin operaation jälkeen kun olen kotiutunu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Seuraa sitten tarkasti saamiasi ravinto-ohjeita !
Oma leikkaus epäonnistui täysin...En kykene enää syömään kunnolla.
Voi shit!
Harmi kun sun meni huonosti.
Kiitti vinkistä!
Tuliko mansetista liian tiukka? Mitä lääkärit nyt tekevät asian parantamiseksi? Minulle on tehty leikkaus 3 kk;ta sitten ja oireet ovat pahemmat kuin ennen, lisäksi jatkuvasti ylävatsa kipua. Lääkkeitä kuluu hulluna ja mieliala on aivan down. Minä kyllä pystyn syömään, tosin ruokailu aiheuttaa lisäkipua ja hikottelua. Minulle on sanottu, että antaa ajan kulua ja kirjoitettu resepti särky/närästyslääkkeille.
Tehty siis tähän mennessä korjausyrityksiä seuraavasti:
1. 3 kertaa pallolaajennus (dilataatio)
2. 1 kertaa tehdyn Fundolikaation purku puolittaiseksi.
Mikään ei ole oikeastaan auttanut, tai jos vähän, niin tosi vähän.
Syöminen ei tahdo millään onnistua, 1,5-2 tuntia jos on käyttää, niin linnunpoikasen annoksen saa tuskalla syötyä...Helpottaa jos luen samalla jotain (ajatukset pois nielemisestä)
Jokainen voi miettiä millaista on olla kiireisessä työelämässä, jossa aikataulut on minuutin tarkkuudella ja ruokapaussit palaverien välissä maksimi puolituntia...
Tammikuussa on taas kontrolli, viime läpivalaisun tarkastelun jälkeen lääkäri sanoi, ettei hän ymmärrä miksi ruoka ei mene alas...
Aine kuulemma meni läpi paremmin kuin ennen korjausleikkausta.
Jos ei ensi vuoden aikana parane, niin alan tivaamaan pääsyä sairaseläkkeelle.
Potilasvahinkojuttua en ole vielä käynnistänyt, mutta ensi vuonna aion sen tehdä. Ps. VÄLTÄ TURUN PULSSIA, (siellä sössivät koko homman, kun leikannut lääkäri sanoi, ettei ph ja manometria-mittauksia tarvita) Jos ne olisi tehty, ei olisi koskaan uskallettu leikata, sillä minulla on ilmeisesti synnynnäisesti tai myöhemmin tullut pysyvä ruokatorven pumppausrefleksin alentuma.
Minullekaan ei tehty ph-mittausta lainkaan, sitä olen miettinyt onko syynä ollutkin jokin muu vaiva. Leikkaus ei ole tuonut mitään parannusta, siis huonompaan vain on menty. Minulle leikkaus tehtiin Helsingissä. Tällähetkellä menee lääkkeitä kiittettävästi ja kivut ovat silti päivittäisiä.Olen joutunut aloittamaan mielialalääkkeetkin jatkuvan alakuloisuuden ja kipujen vuoksi.
Kirurgi sanoi, että antaa nyt ajan kulua ja määräsi happosalpaajia sekä kipulääkkeitä...
Kaikken kurjintahan tässä on, kuten sinunkin tapauksessasi että ei tiedä tuleeko tilaan mitään parannusta. Lisäksi pelkkä ajatuskin aloittaa "tappelu" asiaintilaa vastaan on kuluttavaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ihme, että olet jaksanut ylipäätä olla työelämässä mukana! Käsittääkseni korjausleikkaukset ovat vaativampia ja vaikeampia. Oletko saanut mitään selventävää tietoa lääkäreiltä onko vielä jotain tehtävissä?
Eipä ole lääkäri osannut sanoa "käsi raamatulla" mitään mikä olisi tilanne sitten jos purettaisiin loputkin mansetista. Tämä kunnallinen (ihan hyvä kirurgi) tuskailikin noita yksityisen puolen rahanahneita lääkäreitä, jotka viis veisaavat lopputuloksista. Epäilen vaan ettei hän edes haluaisi tehdä uudestaan mitään, päätellen niistä sanoista, että "hankala korjata kun siellä on kerran käyty". Ts. arkailee itsekin lopputulosta, jos vielä kerran tehdään jotain. Ilmeisesti alue alkaa olla jo täynnä arpikudosta monien yritysetn tuloksena, ettei ruoka mene senkään takia alas, toinen juttu voisi ehkä olla se, että ko. alaue alkaa olla monien ompelusten jäljiltä jo niin hapera, että repeäisi kenties jostain kohdasta...Sen neuvon haluan antaa kaikille, joille jotain leikkausta on suositeltu, MENKÄÄ HYVÄT IHMISET AINAKIN KOLMEN LÄÄKÄRIN PUHEILLE JA ERI KAUPUNKEIHIN, JOISSA KO. LÄÄKÄRIT EIVÄT TYÖSKENTELE SAMASSA SAIRAALASSA. KYSYKÄÄ, NIIN SAATTE PARHAN KUVAN SIITÄ MITÄ KANNATTAA TODELLA TEHDÄ. (Tulee ainakin 3 erilaista mielipidettä, joista voisi sitten vetää pitkää tikkua )
Heip!
Miun leikkaus ainakin onnistui loistavasti..tuntuu kuin olisi saanut elämän takaisin! Tottakai alussa huono olo ja välillä kipuja, mutta eivät mulla ainakaan lähimaillekaan niin pahoja kuin ennen leikkausta!Ja pystyn syömään normaalisti enkä tarvitse lääkkeitä.
Jaksamisia ja tsemppiä!
Leikkauslupia ei kuulema julkisella sektorilla kovin jaella, joten sain ajan kirurgille kahden kesken jutustelemaan. Minun siis pitää ylipuhua hänet. Olen kärsinyt 4 v. refluksista ja salpaajat ei enää auta. Leikkaus on siksi tervetellut, koska tämä pilaa koko nuoruuteni.
Hei, milloin sulle tehtiin palleatyräleikkaus?, itselleni tehtiin marraskuun alussa mariassa ja en vieläkää pysty syömään kunnolla ja kipuja on vieläkin,itse haavat ovat kyllä parantuneet hyvin,mietityttää kun sanoivat ettei oksentaminen onnistu, niin miten käy sitten kun saa oksennustaudin, kohtahan ne ajat ovat taas tulossa.olisin kiitollinen neuvoista miten voisin hoitaa itseäni paremmin että toipuisin nopeammin..t.kirsi
Moi,
Tässä mun tapahtuneet tähän päivään asti. En ole mikään hyvä kirjailija joten "ei voi auttaa" sanois emäntäni.
Keskiviikko 24.11.(leikkauspäivä):
Odottelin huoneessani ennen leikkausta. Hoitsu tuli jossain vaiheessa, antoi diapamin ja käski käydä vessassa ja sit mennä sänkyyn odotteleen. Ei kestäny kauaa kun mua sit kuskattiin sillä sängyllä alakertaan leikkaussaliin. Siellä lyötiin tarroja kiinni mm. otsaan ja rintaan ja laitettiin tippaletku suoneen. Sit tuli anestesialääkäri esitteleen itsensä ja muuta en muista.
Heräämöstä heräsin ihan tokkurassa ja vatsaan kiristi ja sattui vähän, ei paljoo. Kiitos mömmöjen. Tuntui siltä, että tunsin kuinka mahalaukku olisi nyt ylempänä kuin ennen, se painoi jonnekin ilkeesti. Hartioihin veti jotenkin inhottavasti. Katoin vatsaani ja totesin, että 5 reikää olivat tehneet ja tikattu yhdellä tikillä per reikä (kaupunki varmaan säästää:)). Siinä meni useampi tunti torkkuessa ja valveillaoloa hakiessa. Pää edelleen ihan sekaisin. Aikaisempien keskustelujen perusteella oletin, että pääsen takaisin huoneeseeni vielä samana päivänä mutta olin heräämössä tarkkailussa yön yli. Kuulemma oli jotain vaikeuksia heräämisen kanssa. Tyttöystävä pääsi katsoon mua sinne heräämöön ja se piristi paljon.
Ruuaksi heräämössä sain vettä tai mehua. Yö siellä oli raskas. Syvään hengittäminen sattui keuhkoihin. Nukuin ihmeellistä unta ja heräsin aina kun käännyin. Tikkeihin sattui kun liikahti. Yöhoitsu löi sorsan käteen ja pyysi kokeileen lähtiskö pissi liikkeelle. Koitin mutta en löytäny sitä tunnetta millä kusi saadaan liikkeelle. Sanoin sille, että koitan kohta uudestaan, kuhan kerään voimia. Muutaman tunnin jälkeen koitin uudestaan (edelleen pää ihan sekaisin) eikä vieläkään onnistunut. Hoitsu sanoi, että jos ei pian lähde niin katetroidaan, kun ultran mukaan rakko oli suht täys. Siinä JOTENKIN heräs ja nousin istuun sängyn reunalle ja koitin siitä, oikein ponnistuksen kautta vaikka tikkeihin sattu mutta ei sekään tuottanu tulosta. Päässä pyöri edelleen ja päätin koittaa nousta seisoon ja kusta siitä ja avot, sattu ja ponnistaminen oli vihdoin tuloksellista. Sain työstettyä pienen määrän ja hoitsu sanoi, että tää riittää vähäks aikaa.
Aamulla kun heräsin niin olin vieläkin vähän sekaisin mömmöistä. Päähän särki, mihin sain ketorinia. Koitin kusta (jälleen seisten) ja nyt lähti jo kunnon satsi, joten homma ok. Mut siirrettiin osastolle huoneeseeni aika pian aamulla.
Torstai 25.11. (osastolla)
Tikkeihin sattui kun kääntyi tai koitti liikkua. Mahassa tuntui oudolta. Mahalaukku painaa tonne ylös, solarin lähelle. Ilmaa aivan sairaasti, huom, ei mahalaukussa vaan nahkan alla. Se pingotti tikkejä ja ilma imeytyi suolistokiertoon ärsyttävän hitaasti. Maha päästeli ihme ääniä koko ajan ja aina kun käännyin sängyssä niin tuntui, että mahalaukku kallistui sille kyljelle mille käännyin. Päätä särki jälleen, nyt sain panadolin. Hartioihin sattuu taas. Sain ruuan klo 11.00 ja tarjotinta katsellessa näin lautasellisen velliä, pienen kiisselikulhon, viiliä ja mehua. Ei ollut nälkä mutta söin kaikki. Otin aina puolikkaan lusikallisen suuhun kerralla ja nielasin tunnustellen miltä tuntuu. Pääsääntöisesti meni hyvin alas mutta muutaman kerran tuntui, että ruoka tarttui kiinni johonkin ja tuttu polttava tunne tuli rintakehään. Kun tikkejä (mun sisällä) piti varoa niin en ottanu kulausta vettä päälle vaan odotin sitkeesti, että polte lakkaa ja sit jatkoin syömistä. Ruuan päätteeks tapahtui ihme. Mä röyhtäsin! "Vittu siistiä!!" Sanoin ittelleni.
Kirurgi tuli tapaan mua ja kertoi, että leikkaus onnistui hyvin ja kun kerroin, että röyhtäsin äsken niin se onnitteli ja sanoi, että kun kerta olin aiemmassa keskustelussa ennen leikkausta ollut huolissani siitä, kun en sitten pysty röyhtäiseen niin ne jätti mansetin vähä löysälle. Kiitin siitä huomiosta oikein paljon. Sain luvan lähteä kotiin. Mut haettiin 16.00 kotiin mitä ennen haettiin lääkärin määräämät kipulääkkeet.
(kotona)
Aika paljon röyhtäilyä jota seuras vittumainen jälkipolte. Mut ei haittaa. Pistävää hartiakipua silloin tällöin. Mahaa turvottaa edelleen ja pääkopassa vieläkin pieni tunne, että oonkohan pikkasen mömmöissä vielä.. Pikkuveli tuli kylään ja kysyi, että oonko ottanu jotain pillereitä kun oon niin hitaalla, että olin ilmeisesti oikeesti "jälkihöyryillä" vielä. Yskiminen sattuu, nauraminen sattuu ja aivastin kerran, SATTU NIIN PERHANASTI. Kusihätää ei tunne vaan pitää mennä koittaan tuleeko. Söin velliä ja kiisseleitä ja kahvia. Ruuan jälkeen tuntui, että nyt räjähtää maha. Kauhee paineinen tunne joka jatkui yöhön saakka.
Yöllä ei tullut pieruja ja röyhyjä ani harvoin. Nukuin huonosti kun edelleen kääntyessä tikit herätti.
Perjantai 26.11. (kotona)
Aamulla kuitenkin olo suht hyvä. Tuntuu edelleen siltä, että mahalaukku painaa ylös. Liikkuminen selkä suorana vaikeeta (tikit taas). Kyykkyyn meno mahdotonta. Syvään hengittäminen edelleen vaikeeta mutta pakko vetää pikku sarja silloin tällöin, ettei tule keuhkokuumetta tai keuhkoputkentulehdusta. Oireet samat kuin torstaina mutta astetta lievemmät, yleisesti ottaen. Illalla taas sama tunne, että maha räjähtää ihan just. Ja taas toi saamarin hartiakipu.
Lauantai 27.11.
Sama kuin perjantai mutta astetta lievemmät. Nyt tunnen kusihädän.
Sunnuntai 28.11.
Sama kuin lauantai mutta astetta lievemmät. Käytiin leffassa kattoon koston liekki, käykää kattoon se, se on hyvä : )
Maanantai 29.11.
Nukuin viimeyönä ekaa kertaa mahalteni. Sattui ihan pikkusen tikkeihin mutta nyt vasta nukuin kunnolla leikkauksen jälkeen. Mahalaukku painaa edelleen ylös ja röyhtäisyn jälkeen jälkipolte olemassa mutta en valita.
Olen tyytyväinen operaatioon vaikka olen vielä toipilaana maha turvoksissa edelleen. Syvään hengittäminen ei enää satu. Tikkeihin kutittaa ja paitaa liikuttelemalla hieron niitä kevyesti. Pystyn istuun ja käveleen selkä suorana. Kyykyssä olo ahdistaa, eikä pysty oleen kauaa siinä asennossa. Ennen leikkausta painoin 70kg. Nyt painan 66kg, helmee.... Niin ja leikkaus tehtiin Tampereella Hatanpään sairaalassa. Kirurgeja oli 2 joista Pipsa päähemmo.
Jos jollekin tulee mieleen kysymyksiä niin kysykää vaan. Vastaan joo.
Ville
Hei.
Hyvä kuulla muiden kokemuksia.
Itsellä takana paha refluksitauti.
Kesto 6 kk:ta. Paino laskenut 11 kg ja näyttää laskevan edelleen. Syön aika niukalti: puuroa, banaania, melonia, salaattia jne. kaikenlaista kevyttä.
Olen kokeillut Nexiumia, Nizax, Zolt. Noista ei ollut apua lainkaan. Itseasiassa haponnousu vain ärtyi Nexiumista ja Nizaxista.
Nyt syön Omepratsolia 2 tablettia aamuisin. Ihan vähän on auttanut.
Ikävä kun aina on niin ihan tautisen kipee olo. Olen istunut kotona n. puoli vuotta enkä jaksa tavata ketään enkä puhua kellekään kotona, kun oli niin huono olo.
Aika tuskaa, kun oon aika sosiaalinen ihminen ja tykkään harrastaa paljon liikuntaa ja tavata ihmisiä.
Manometria ja ph-tutkimus olis edessä. Täytyy miettiä leikkausta. Tosin mä oon aika nuori, ett lääkärit eivät ole olleet niin innoissaan leikkauksesta, mutta en tiedä, onko vaihtoehtoja, jos elämänlaatu on näin alhaalla.
Aika ristiriitaisia kokemuksia kuullut leikkausten onnistumisesta ihmisiltä.
Monet ovat saaneet apua ja toisilta taas kuulee pahoja juttuja. En tiedä, voiko muuta kuin leikata, kun ei enää kestä kipuja.
Joku näillä sivuilla oli saanut maitoproteiiniallergian ja se oli aiheuttanut refluksia. Täytyy kai kokeilla sitäkin ruokavaliota. Lääkäri ehdotti myös keliakia-ruokavaliota, vaikka testeissä ei ole keliakiaa löydetty eikä vaivat kyllä viittaa muilta osin siihen.
Täytyy yrittää pitää yllä tiukasti puurolinjaa ja yrittää löytää se oma "niukka" ruokavalio.
Kiva kuitenkin kuulla toisten kokemuksia. Ilmeisesti tää refluksitauti on tosi yleistä kuten jo kirjoituksista voi päätellä.
Kiitos kirjoituksestasi ja hyvä että leikkaus tuntuu auttavan.
Eilen olin kavereiden kanssa ravintolassa ja tilasin taas tapani mukaan pariloitua lohta, katsellen apenan, miten kaverit kehuivat kilvan tilaamiaan pippuripihvejä. Ehkä jonakin vuonna x minäkin saan vielä syödä ihmisten lailla...Hyvä jos homma onnistui sinulla, kerrohan jatkossa miten pystyt syömään normaaleja annoksia. Noudat kuitenkin ruoka-ohjeita sairaslomasi ajan vähintään !
Terve kohtalon toverit,
Tilanne nyt on seuraavanlainen:
Olut pullon juominen kestää n. 2 tuntia. Kahvi ja puuro menee alas heittämällä. Kokeilin sairaslomani aikana (mikä jatkuu siis vielä) hesen hampparia ja ranskalaisia. Pureskelin sairaan hyvin ja suorastaan uitin niitä syljessä ennen nielaisua (yök), eikä tarttunu kun kerran vähä kiinni. Koitin sitten kotipizzaakin ja se meni yllättävän hyvin alas. Jälleen kerran, pureskelin tosi hyvin. Olen huomannu, että jos ruoka tai juoma tarttuu kurkkuun kiinni niin kannattaa kumartaa syvään, ikäänkuin jalat suorassa laittais kädet melkein lattiaan ja hengittää ulos kaikki ilmat niin tukos jatkaa matkaa. Pizzan jälkeen kauhee mahakipu ja piereminen auttaa siihen. Niin ja kun kerta kykenen röyhtäiseen niin sekin helpottaa.
Syöminen on todella hidasta ja ruoka jäähtyy aina lautaselle. Harmittaa jos en tota olutta enää voi juoda. Tuntuu, että kylmä ja hiilihappopitoinen on paha yhdistelmä. Tarttuu aina kiinni pahasti.
Kaiken kaikkiaan kriittisenä ihmisenä olen edelleen tyytyväinen leikkauksen tulokseen. Vituttaa sikana puurot, vellit sun muut soseet. Posket lommolla kun laihtunut oon. Joulupöytään saan kuulemma ottaa osaa ja ihan normaalin ihmisen säännöillä. Pitää opettaa toi ruokakanava siihen että ruokaa tulee joten parempi päästää läpi, ettei repee paikat : )
Minullakin tuo olut teki alkuun pitkään hankaluutta, mutta on jo helpottunut, tosin ei minusta mihinkään oluen juonti kisaan kaveria saa...Kerrohan lisää joulun jälkeen, miten meni kinkku ym. alas. Mulla vaan tilanne jatkuu, nesteet menee, mutta ruoka ei. Täytyy kokeilla tuota kumartamista !
Moron,
Joo kerrotaan kuinka paikat kestää sitä rytinää kun kinkkua kingetään kurkusta alas : )
Oon päättäny, että syön normaalisti ja otan vettä kunnolla päälle jos ja kun tarttuu sapuska kii. Katotaan kuimmpoijjaan käy..
Olut uppoo jo nyt paremmin kuin viikko sit.
Ei saamari! Kaikki uppos hienosti!!
Pari kertaa ruoka takkuili mutta vettä päälle ja homma jatkui. Toisin sanoen oon parantunu : )
Ainoa asia mikä mua pikkusen nipoo on se, että pierettää aikas reippaasti ja joskus oikein maha kipee sen takia.
Oka, oikeesti harmi, että sulla ei menny puikkoihin operaatio! Kannattaiskohan sun jutella leikkaavan lääkärin kanssa asiasta??
Ville
Lähdin sitten perheen kanssa joukuksi etelään, jottei tarvi yrittää edes syödä kinkkua. Kalaa söinkin sitten koko viikon. Se kun menee alas. Hienoa että sulla homma onnistui, kehittyy varmaan ainakin 1 vuoden verran parempaan suuntaan ! Eli et varmaan joudu koskaan kärsimään jumiutumisesta myöhemmällä. Alun perin leikannut lääkäri ei halua ottaa mitään kantaa asiaan, vaan sysää aisan kunnalliselle puolelle hoidettavaksi...Ts. äijä pakenee vastuutaan.
Moi,
Ajattelin piipahtaa. Miten sun operaationjälkeinen elämä? Onko homma tasaantunu?
Ville