Elämä vaikuttaa aina yhtä epävarmalta kuin aiemmin. Ei ole paljon muutosta tähän paniikkihäiriöönkään tullut. Se on vähän aikaa vaimeampi ja palaa sitten taas oirehtimaan. Myös yksinäisyys on seurana ja huoli toimeentulosta. Tuntee olonsa luuseriksi kun ei ole saanut mitään aikaiseksi suhderintamalla ja toisaalta ajattelee kelpaisiko edes kenellekään. Työtä oli vielä jonkun aikaa sitten mutta ei enää. Työ oli henkisesti melko raskasta ja koin jonkin verran myös kiusaamista. Joskus tuntuu että naiset kiusasivat ihan tahallaan että en olisi viihtynyt paikassa ja olisin lähtenyt sieltä pois ja näin pitivät ainakin oman paikkansa.
Pohdintaa
vuodesta
1
99
Vastaukset
- Toiveikas10
Nyt katse eteenpäin ja positiivisin mielin. Aivan sama mitä muut ajattelevat... Pääasia että itse tykkää esim työstään ja siitä mitä tekee. Itsensä kanssa pitää olla sinut niin kyllä parisuhdekkin luonaa. Muista ketään ei meistä ole täydellinen eikä ole tarkoituskaan. Jokaisella on omat heikkoutensa ne pitää vaan hyväksyä. Me paniikista kärsivät emme ole muita huonompia emmekä heikompia kuin muutkaan. Jollain on diabetes, verenpainetauti yms. Meillä nyt sattuu olemaan tää. Joten uusivuosi askel askeleelta eteenpäin. Hyvää uuttavuotta. Ei anneta sairauden hallita vaan hallitaan me sitä :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194187
- 1214036
- 483642
- 673049
- 2002751
- 492538
- 222538
- 202416
- 412299
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412255