Syövästä voi selvitä

Sairastuin ensimmäisen kerran syöpään vuonna 2003. Kyseessä oli gradus kakkosen hormoonipositiivinen rintasyöpä, eli hyvän ja huonoennusteisen välillä oleva syöpä. Vuonna 2007 sairastuin uuteen rintasyöpään, nyt kyseessä oli huonoennusteinen, hormininegatiivinen ja aggressiivinen suuren uusimisriskin syöpä. Molemmilla kerroilla minut leikattiin, ensin vasen ja toisella kerralla oikea rinta, sen jälkeen sain sytostaattihoidot ja sitten sädehoidot. Hoitojen takia vereni koostumus muuttui ja sain kaksi veritulppaa, ensimmäinen niistä meni sydämen läpi keuhkoihin ja oli tappaa minut. Olin teholla mutta selvisin.

Uskoin melkein koko ajan huomiseen (välillä oli kylläkin synkkiä kausia), ja toivoin näkeväni seuraavan kevään. Vuonna 2012 keväällä markkerit näyttivät siltä, että syöpälääkärin mukaan sairaus oli uusinut; seurasi magneettikuvauksia, mammografiaa ja paljon paljon erilaisia tutkimuksia. Aivoista löytyi varjostuma, lonkassa oli myös outo varjostuma. Ja sitten vuoden 2014 keväällä: markkerit normaalit eikä mitään hälyyttävää. Aivojen varjostuma (aivoverenvuoto) aiheutti lukihäiriön (joudun moneen kertaan lukemaan ja korjaamaan kirjoittamisiani) mutta muuten olen kunnossa. Olen nyt sairauseläkkeellä ja olen tosi iloinen, että gtulen näkemään myös vuoden 2015.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa syöpään sairastuneille että tauti voidaan voittaa ja sen kanssa voi jatkaa elämää. Vakavaan syöpään sairastuessa elämänarvot muuttuvat;sen jälkeen jokainen päivä on lahja.

Hyvää uutta vuotta!