Paperien ja kaavakkeiden pelko

"Tosin sinulla tuota varmaan pahentaa jonkinlainen virastokammo, jos reaktiota ei tule muista papereista?"

Viralliset kaavakkeet ja paperit on pahimpia, ja inhottavinta on kun kuivilla sormenpäillä yrittää lukea paksumpaa paperinivaskaa ja pitäisi samalla kostuttaa kielellä sormenpäitä että saa siirrettyä päällimmäiset paperit syrjään, hyi vietävä, nousee ihan niskakarvat pystyyn ja kurkkua kuristaa, kun vain ajattelenkin tällaista tilannetta ;-(

Tähän samaan liittyy toinen reaktio kropassa, joka tulee huonossa asennossa selälle jossain komeron tai kaapin perällä könyämisestä, eli selkä taittuu kun joutuu kumartumaan etsimään oikeita papereita, ja tämän kumartumisen alaspäin ja eteen ei tarvitse olla kuin 5-10 senttiä, niin selkä on jo tosi kovilla, jos vielä joutuu hakemaan alimpia papereita toisten välistä ja joutuu vähänkin ponnistamaan tämän eteen.

Kun jouduin käymään työni kanssa läpi monta pölyistä alakaappia papereiden takia ja tämä jatkui ja jatkui vaan, kun oli pakko löytää oikeat paprut, minulle tuli jokin älytön pelkoreaktio tästä, oli vielä huono näkyvyys pimeän komeron perälle ja piti vaan etsiä ja hakea oikeat paperit kaikkien pinojen seasta. Asiaa on vaikeuttanut minulla aina vielä se kun en ole koskaan oppinut järjestelemään omia papereitani, ja olen kärsimättömänä työntänyt ne mahdollisimman nopeasti jonnekin pois tieltä, ja tietenkin tämän seurauksena on ollut vuosikymmenien tuloksena "ikävät arkeologiset paperivuoret".

Että osaa ahdistaa, kun vain ajattelenkin asiaa. Onneksi olen päässyt vähän enemmän sinuiksi omien paperitöideni kanssa, mutta silti jouduin jättämään työni osittain juuri papereiden ja kaavakkeiden hoitamattomuuden takia, koska niistä kasvoi ylitsepääsemätön stressivuori kirjaimellisesti.

Mielenkiintoista silti on nyt jälkeenpäin huomata, millaisen "pavlovilaisen ehdollistuneen" pelkoreaktion paperikasat ja paperit saa minussa aikaiseksi, kuten aloituksessa kerroin.