Kun joudun lukemaan laskuja tai selaamaan sormia vasten kuivasti toisiaan vasten kahisevia kaavakkeita, niiden kahina ja vaikea selailtavuus kuivia sormia vasten laukaisee minussa reaktion: hengitys pysähtyy, niska ja hartialihaksiin iskee kipu ja ne kramppaa ja menee lukkoon, nenä alkaa valuttaan ja sitten kylmä hiki virrata ja paleltaa. Papereiden ja kaavakkeiden lukemisesta ei tule mitään tämän takia. Olen alkanut inhoamaan ja vihaamaan ja pelkäämään parereita, joissa lukee virasto ja virkakieltä.
Onko muilla samanlaisia kaavake pelkoja?
Onko muilla samanlaisia kaavake pelkoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on samansukuinen kammo. Pahimpia tilanteita on sellaiset, kun joku vetää esimerkiksi keraamista astiaa vaikka sanomalehden päällä. Tai jos joku hinkaa talouspaperimytyllä kuivaa pöytää ja siitä syntyy pientä kitinää ja natinaa. Hyi, pelkkä asian kuvaus raastaa selkäpiitä.
Kuivilla käsillä tekeminen voi joskus tuntua ylitsepääsemättömän inhottavalta. Jossain vaiheessa kammo meni niin pahaksi, etten pystynyt koskemaan edes tekstiileihin esimerkiksi pyykkejä viikatessa ennen kuin olin laittanut käsiin käsivoidetta. Onneksi se on siitä hiukan lieventynyt.
Tosin sinulla tuota varmaan pahentaa jonkinlainen virastokammo, jos reaktiota ei tule muista papereista?
"Tosin sinulla tuota varmaan pahentaa jonkinlainen virastokammo, jos reaktiota ei tule muista papereista?"
Viralliset kaavakkeet ja paperit on pahimpia, ja inhottavinta on kun kuivilla sormenpäillä yrittää lukea paksumpaa paperinivaskaa ja pitäisi samalla kostuttaa kielellä sormenpäitä että saa siirrettyä päällimmäiset paperit syrjään, hyi vietävä, nousee ihan niskakarvat pystyyn ja kurkkua kuristaa, kun vain ajattelenkin tällaista tilannetta ;-(
Tähän samaan liittyy toinen reaktio kropassa, joka tulee huonossa asennossa selälle jossain komeron tai kaapin perällä könyämisestä, eli selkä taittuu kun joutuu kumartumaan etsimään oikeita papereita, ja tämän kumartumisen alaspäin ja eteen ei tarvitse olla kuin 5-10 senttiä, niin selkä on jo tosi kovilla, jos vielä joutuu hakemaan alimpia papereita toisten välistä ja joutuu vähänkin ponnistamaan tämän eteen.
Kun jouduin käymään työni kanssa läpi monta pölyistä alakaappia papereiden takia ja tämä jatkui ja jatkui vaan, kun oli pakko löytää oikeat paprut, minulle tuli jokin älytön pelkoreaktio tästä, oli vielä huono näkyvyys pimeän komeron perälle ja piti vaan etsiä ja hakea oikeat paperit kaikkien pinojen seasta. Asiaa on vaikeuttanut minulla aina vielä se kun en ole koskaan oppinut järjestelemään omia papereitani, ja olen kärsimättömänä työntänyt ne mahdollisimman nopeasti jonnekin pois tieltä, ja tietenkin tämän seurauksena on ollut vuosikymmenien tuloksena "ikävät arkeologiset paperivuoret".
Että osaa ahdistaa, kun vain ajattelenkin asiaa. Onneksi olen päässyt vähän enemmän sinuiksi omien paperitöideni kanssa, mutta silti jouduin jättämään työni osittain juuri papereiden ja kaavakkeiden hoitamattomuuden takia, koska niistä kasvoi ylitsepääsemätön stressivuori kirjaimellisesti.
Mielenkiintoista silti on nyt jälkeenpäin huomata, millaisen "pavlovilaisen ehdollistuneen" pelkoreaktion paperikasat ja paperit saa minussa aikaiseksi, kuten aloituksessa kerroin.