Kokemus Psyk.polilta

Minulle annettiin niin suuri annos neuroleptiä,että olin lähes toimintakyvytön. Kun pyysin pienentämään annosta,niin hoitaja sanoi jyrkästi,että lääkäri ei suostu varmasti vähentämään lääkitystäni ennen syksyä. Silloin oli helmikuun alku. Olin niin tokkurassa suuren lääkeannoksen takia,että en tullut sanoneeksi syytä toivomukselle lääkkeen vähentämisestä. Syynä jyrkkään asenteeseen oli epäonnistuneet yritykset vieroittautua itse neuroleptistä. Mutta koska olin lähes liikuntakyvytön,en pystynyt käymään Psyk.polin järjestämissä tilaisuuksissa kuin harvoin,noin 4-5 viikon välein,ja sekin tuotti suuria vaikeuksia. Joten en pystynyt hyötymään kuin hyvin vähän järjestetyistä tilaisuuksista lääkityksen takia. lääkäri oli laittanut loppulausuntoon,että hänelle jäi vaikutelma,että haluan pysyä erossa psykiatrisesta hoidosta. No totta ihmeessä,kun ei kuunnella toivomuksia lääkityksen suhteen,ja kaikenlisäksi ei edes uskota,mitä kerron elämässäni tapahtuneista asioista,vaan niitä pidetään pään sisältä tulevina harhoina. Ei kieltämättä kiinnosta enää yhtään psykiatria.
098
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


800 kirjoitti:

Minulle annettiin niin suuri annos neuroleptiä,että olin lähes toimintakyvytön. Kun pyysin pienentämään annosta,niin hoitaja sanoi jyrkästi,että lääkäri ei suostu varmasti vähentämään lääkitystäni ennen syksyä. Silloin oli helmikuun alku. Olin niin tokkurassa suuren lääkeannoksen takia,että en tullut sanoneeksi syytä toivomukselle lääkkeen vähentämisestä. Syynä jyrkkään asenteeseen oli epäonnistuneet yritykset vieroittautua itse neuroleptistä. Mutta koska olin lähes liikuntakyvytön,en pystynyt käymään Psyk.polin järjestämissä tilaisuuksissa kuin harvoin,noin 4-5 viikon välein,ja sekin tuotti suuria vaikeuksia. Joten en pystynyt hyötymään kuin hyvin vähän järjestetyistä tilaisuuksista lääkityksen takia. lääkäri oli laittanut loppulausuntoon,että hänelle jäi vaikutelma,että haluan pysyä erossa psykiatrisesta hoidosta. No totta ihmeessä,kun ei kuunnella toivomuksia lääkityksen suhteen,ja kaikenlisäksi ei edes uskota,mitä kerron elämässäni tapahtuneista asioista,vaan niitä pidetään pään sisältä tulevina harhoina. Ei kieltämättä kiinnosta enää yhtään psykiatria.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu