Hei! Olen saanut dg kaksisuuntaisen mielialahäiriön v2006. Rupesin lukemaan kirjoitusta epävakaasta persoonallisuudesta ja on kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Ihan varmasti mun oireet on sekoitettu kaksisuuntaiseen. Kumpaankin liittyy holtittomuutta, voimakkaita impulsseja ja runsasta alkoholin käyttöä. Obko täällä muita epävakaita? Parisyhdetta syö eniten raivokohtaukset, mitä tehdä kun tuntee että kiukku ja ärtyneisyys nousee?
epävakaa persoonallisuus
unstable
7109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi! Mulla on epävakaa persoonallisuus ja keskivaikea masennus, mulla on edelleen vaikeuksia rauhoittaa itseni kun suutun, purkaukset voi olla pinnalla pidemmän aikaa ja muistutan läheisilleni jostain menneisyyssä tapahtuneita konflikteja, vaikka muut ovat sen joko unohtaneet. Ikään kuin ruokin vihaa lisää, vaikkei se ole mitenkään järkevää, kun aiheuttaa vain pahaa mieltä ja harmia. Mä olen ottanut sitten sellaisen asenteen, että juttelen pahasta oloistani muille avoimesti silloin kun tuntuu että kamelin selkä katkeaa...
Tärkeintä on joku ihminen, kehen voi ottaa heti yhteyttä ja jonka kanssa voi puhua asiat selviksi, koska jos yksin niitä käy, se jää sisälle sotkuiseksi, mustaksi möykyksi, joka purkautuu myöhemmin kahta kauheampana. Eli älä pidä raivoa sisälläsi, yritä tunnistaa omat tunteesi ja saada ne järkevällä tavalla ilmaistua ilman että karjut, riehut ja sivallat kaiken sen paskan ulos. Mulla oli asiassa joskus paljonkin vaikeuksia, mutta nyt asia on eri kun tiedän miten asiassa voi toimia.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix01057
Kiitos. Mulla oli edellisessä suhteessa iin että pelkäsin niin kovasti miehebi pettävän mua, menin hänen koneelleen etsimään todisteita niin pulssi nousi varmaan 170 siitä jännityksestä ja pelosta jos löydän jotain. Joskus tuo todisteiden etsiminen tuntu olevan jopa pakonomaista. Lisäks mun on vaikea uskoa mitä ihmiset mulle puhuu, varsinki miehet. Omaa hyvyyttäni epäilen jatkuvasti enkä ymmärrä mitä mieheni minussa näkee. En pidä itseäni mielenkiintoisena ihmisenä. Onko ne tyhjyyden tunteet mm niitä kun ei viihdy missään ja tuntee olemisen turhaksi? Vain tekemisen mm työnteon kautta voi saada tunteen että onnistuu ja on tarpeellinen?
Jos rupeat lukemaan ihan mitä vaan DSM-5:n 'diagnoosia' niin löytänet joka toisesta jotain omaasi... Voit jatkaa samaa hautaan asti...
En rupea?, sattumalta luin epävakaasta ja vihdoin sain selityksen sille mikä mua vaivaa.
Itselläni kaksisuuntainen ja epävakaa. Sairaanhoitaja perusteli sen sillä kun kysyin, että yleensä jos on kaksisuuntainen, on myös epävakaa persoonallisuus. Sinulla saattaa hyvinkin olla molemmat.
Itse sain aikoinani diagnoosiksi depression, en muuta (joten onneksi selvisin ilman lääkitystä ja sain itseni kuntoon). Ymmärsin vasta myöhemmin, että minun ei olisi tarvinnut kertoa itsestäni kovin paljoa eri tavalla, niin diagnoosi olisi ollut jotain muuta.
On varmaan selviäkin tapauksia, mutta olen ymmärtänyt valta-osan olevan sellaisia, jotka eivät ole selvästi mitään tiettyä vaan piirteitä on useammasta eri ongelmasta. diagnosointiaika on ällistyttävän lyhyt ja b-lausunto edellyttää diagnoosia...
On todella ikävää, mutta nykyisillä resursseilla b-lausunto diagnoosit ovat oikeasti vain suuntaa antavia ja hiukan jopa diagnosoijasta riippuviakin.