Nina ja Pasi Ampujan suurperheessä on yksitoista lasta, joista vanhin on 15-vuotias ja nuorin 2-vuotias.
Ampujan perhe olohuoneessaan pisimmästä lyhimpään: isä Pasi Ampuja, Amadeus, äiti Nina Ampuja, Hubert, Emma, Sebastian, Kuutti, Romeo, Fanni, Ruusu, Oodi, Pinkki ja Kisu.
Ampujan perhe olohuoneessaan pisimmästä lyhimpään: isä Pasi Ampuja, Amadeus, äiti Nina Ampuja, Hubert, Emma, Sebastian, Kuutti, Romeo, Fanni, Ruusu, Oodi, Pinkki ja Kisu.
Varo leikkiviä lapsia! Tien poskessa on kyltti, jonka takaa pilkistää vanha, kaksikerroksinen kivitalo. Takapihalla on rivi keinuja, trampoliini ja koripallokori, talon päädyssä kaksi tila-autoa ja ulko-oven vieressä iso rykelmä erikokoisia polkupyöriä.
Kyseessä ei ole alakoulu, vaan Ampujan perheen koti Jokioisten Minkiöllä.
Vanhemmat eivät ole lestadio-laisia, vaikka niin voisi luulla. Kyse ei myöskään ole uusperheestä, vaikka sitä voisi epäillä. Eikä perheessä ole sijaislapsia, vaikka niin voisi arvella.
Kaikki yksitoista lasta ovat omia ja yhteisiä.
Kengät rivissä Jo kodin eteinen mykistää. Lattia on täynnä lenkkareita, nahkakenkiä ja saappaita. Naulakkojen koukut ovat täpötäynnä takkeja, pipoja ja tumppuja.
– Lapset laittoivat kenkänsä juuri ojennukseen, nauravat Nina ja Pasi Ampuja. Portaikon kaiteiden välistä pilkistää kaksi pientä päätä, ja vieressä roikkuvat jalat, joissa on Mikki Hiiri -kuvioiset leggingsit.
Perheen kaikki yksitoista lasta käyvät vuoronperään tervehtimässä tulijoita. Jokainen kättelee ja kertoo samalla nimensä: Emma, Fanni, Amadeus, Ruusu, Hubert, Oodi, Pinkki, Sebastian, Romeo, Kisu ja Kuutti.
Tulijat ovat pyörällä päästään, kuka kukin on, kun lapsiparvi jo pelmahtaa ympäri taloa jatkamaan leikkejään, pelejään ja läksyjen tekemistä.
Ennen oli tiptop Ampujan perheen tarina alkaa Helsingistä vuonna 1998. Musiikkipedagogiksi opiskellut Nina ja tietotekniikasta insinööriksi valmistunut Pasi rakastuivat ja avioituivat. Nuorenparin koti oli tiptop.
Kun Emma seuraavana vuonna syntyi, äiti totesi heti, että vauva on sitten ensimmäinen kymmenestä lapsesta.
– Olen sosiaalinen ihminen, ja minulla on pieni suku. Lapsena tapasin kerran yhdeksän lapsen äidin ja sain valtavan ahaa-elämyksen. Perheessä voi olla paljonkin lapsia, Nina Ampuja sanoo ja istahtaa keittiön pitkän ruokapöydän ääreen.
– Tulisin hulluksi, jos ympärillä ei olisi lapsia.
Pasi Ampuja myhäilee vieressä ja toteaa, ettei koti enää ole tiptop, mutta se ei haittaa.
Terveys koetuksella Perheessä oli jo neljä lasta, kun Nina Ampuja sairastui aivokuumeeseen, joka vei äärirajoille. Se pysäytti kaikki.
Ampujat päättivät rauhoittaa elämänsä ja muuttaa Helsingistä maalle. Juvalta löytynyt talo osoittautui kuitenkin vikahankinnaksi.
Kun Emma joutui hengitysvaikeuksien takia sairaalaan ja muutkin perheenjäsenet alkoivat sairastua eri tavoin, kävi ilmi, että vanha hirsitalo oli täynnä mikrobikasvustoa. Perhe sai kehotuksen lähteä talosta mahdollisimman nopeasti. Mukaan sai ottaa vain päällä olevat vaatteet ja astiat.
Vastoinkäymisistä huolimatta rakkaus ei Juvan vuosina kuitenkaan kadonnut. Lapsiluku kasvoi yhdeksään.
Ampujan perhe olohuoneessaan pisimmästä lyhimpään: isä Pasi Ampuja, Amadeus, äiti Nina Ampuja, Hubert, Emma, Sebastian, Kuutti, Romeo, Fanni, Ruusu, Oodi, Pinkki ja Kisu.
Ampujan perhe olohuoneessaan pisimmästä lyhimpään: isä Pasi Ampuja, Amadeus, äiti Nina Ampuja, Hubert, Emma, Sebastian, Kuutti, Romeo, Fanni, Ruusu, Oodi, Pinkki ja Kisu.
Varo leikkiviä lapsia! Tien poskessa on kyltti, jonka takaa pilkistää vanha, kaksikerroksinen kivitalo. Takapihalla on rivi keinuja, trampoliini ja koripallokori, talon päädyssä kaksi tila-autoa ja ulko-oven vieressä iso rykelmä erikokoisia polkupyöriä.
Kyseessä ei ole alakoulu, vaan Ampujan perheen koti Jokioisten Minkiöllä.
Vanhemmat eivät ole lestadio-laisia, vaikka niin voisi luulla. Kyse ei myöskään ole uusperheestä, vaikka sitä voisi epäillä. Eikä perheessä ole sijaislapsia, vaikka niin voisi arvella.
Kaikki yksitoista lasta ovat omia ja yhteisiä.
Kengät rivissä Jo kodin eteinen mykistää. Lattia on täynnä lenkkareita, nahkakenkiä ja saappaita. Naulakkojen koukut ovat täpötäynnä takkeja, pipoja ja tumppuja.
– Lapset laittoivat kenkänsä juuri ojennukseen, nauravat Nina ja Pasi Ampuja. Portaikon kaiteiden välistä pilkistää kaksi pientä päätä, ja vieressä roikkuvat jalat, joissa on Mikki Hiiri -kuvioiset leggingsit.
Perheen kaikki yksitoista lasta käyvät vuoronperään tervehtimässä tulijoita. Jokainen kättelee ja kertoo samalla nimensä: Emma, Fanni, Amadeus, Ruusu, Hubert, Oodi, Pinkki, Sebastian, Romeo, Kisu ja Kuutti.
Tulijat ovat pyörällä päästään, kuka kukin on, kun lapsiparvi jo pelmahtaa ympäri taloa jatkamaan leikkejään, pelejään ja läksyjen tekemistä.
Ennen oli tiptop Ampujan perheen tarina alkaa Helsingistä vuonna 1998. Musiikkipedagogiksi opiskellut Nina ja tietotekniikasta insinööriksi valmistunut Pasi rakastuivat ja avioituivat. Nuorenparin koti oli tiptop.
Kun Emma seuraavana vuonna syntyi, äiti totesi heti, että vauva on sitten ensimmäinen kymmenestä lapsesta.
– Olen sosiaalinen ihminen, ja minulla on pieni suku. Lapsena tapasin kerran yhdeksän lapsen äidin ja sain valtavan ahaa-elämyksen. Perheessä voi olla paljonkin lapsia, Nina Ampuja sanoo ja istahtaa keittiön pitkän ruokapöydän ääreen.
– Tulisin hulluksi, jos ympärillä ei olisi lapsia.
Pasi Ampuja myhäilee vieressä ja toteaa, ettei koti enää ole tiptop, mutta se ei haittaa.
Terveys koetuksella Perheessä oli jo neljä lasta, kun Nina Ampuja sairastui aivokuumeeseen, joka vei äärirajoille. Se pysäytti kaikki.
Ampujat päättivät rauhoittaa elämänsä ja muuttaa Helsingistä maalle. Juvalta löytynyt talo osoittautui kuitenkin vikahankinnaksi.
Kun Emma joutui hengitysvaikeuksien takia sairaalaan ja muutkin perheenjäsenet alkoivat sairastua eri tavoin, kävi ilmi, että vanha hirsitalo oli täynnä mikrobikasvustoa. Perhe sai kehotuksen lähteä talosta mahdollisimman nopeasti. Mukaan sai ottaa vain päällä olevat vaatteet ja astiat.
Vastoinkäymisistä huolimatta rakkaus ei Juvan vuosina kuitenkaan kadonnut. Lapsiluku kasvoi yhdeksään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis mitä ihmettä tämä tarina tekee vl-palstalla?
Mieluummin näitä, kuin helluntaipedofilian ilmapiirin tulosta tai jotain räkättirastaiden vuokkojen petolinnun perceiden piereskelyä suullisesti.