Miltä se tuntui? Oliko kiinnostuksen osoitus merkki kelvottomuudesta vai mikä hänessä ei miellyttänyt? Millä mielellä häntä muistat tällä hetkellä? Epäiletkö hänen vielä kaipaavan seuraasi? Oliko edes minkäänlaista houkutusta tutustua häneen paremmin ja saada tuntea itsensä jumaloiduksi vai olisiko se ollut vain aivan liian helppoa?
Utelias olen vain.
Utelias olen vain.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jotkut miellyttää, jotkut ei... joskus on vaan flirttiä, toisinaan jää ikävä, kun aina jotenkin onnistun karkoittamaan ihailijan pois/sammuttamaan sen ihastuksen...
Opiskelijakaverityttöset katselee minua sillä silmällä koko ajan. Ihastuksen huomaa selvästi katseista ja käyttäytymisestä lähettyvillä. Harmi kun en oikein viitsi alkaa omasta kuormasta syömään, kun olen tavallaan johtavassa asemassa siinä joukossa.
Mistäs sen tietää? Jos joku on ollut ihastunut, ei sitä ainakaan ole sanonut/osoittanut selvästi. Mitkään pitkät haikeat katseet ei sinänsä ole mikään merkki ihastuksesta, sellaista sattuu harva se päivä. Mutta niin, en tiedä onko joku ollut ihastunut minuun. Luulen, epäilen, mutta en voi olla varma.
Minä olen ihastunut moneen tyttöön, mistä voin vain täällä taustalla haaveilla. En ainakaan tiedä, että joku olisi ihastunut minuun.
sama täällä.
yhden tytön kyllä tiedän olleen ihastunut minuun. se oli silloin kun olin täyttänyt 18 (eli n.7-8 vuotta sitten).
itseasiasa joo..
kun olen nyt elänyt 19
vuotta ainkin 6 poikaa on tullut kertomaan
että on ollu ihastunu muhun..
oon aika paha näitä poikia kohtaan koska olen antanut jokaiselle pakit..kaikki nämä tyypit on ollu viimeisen 3 vuoden sisällä..
en uskalla tarttua toiseen ja alan ahistua
jos joku tulee kertomaan tuosta asiasta..
en ylpeile..
pelkään mitä itseleni tapahtuu jos menen sanomaan jollekin ihastuksestani..
Muhun on oltu usein ihastuneita,tälläkin hetkellä tiedän 4 tyyppiä.. mutta oon varattu. On silti aika imertelevaa saada tekstareita/sähköposteja miehiltä mutta joitakin on vauikea päästä eroon. Ne kun tahdo ymmärtää että en ikinä pettäisi ihanaa miestäni.
Eihän se tietenkään pahalta tunnu. Muistan kaikkia rakkaudella sydämessäni ovat jokikinen.
Voivat olla niin loukkaantuneita, etteivät kaipaa.
Totta kai halusin tutustua kaikkiin paremmin. Ei siksi että oli tullut jumaloiduksi tai että se olisi ollut helppoa, vaan siksi että kiinnostuin ihmisenä näistä tyypeistä. Heissä oli joku yhteinen nimittäjä, jota en saanut selville ja se myös jäi vaivaamaan. Ja se erilaisuus alkoi kiinnostaa. Kuinka erilaisia me ihmiset olemme.
Toisaalta toisen ihastuminen voi aiheuttaa ahdistusta, kun ei voi täyttää toisen toiveita.
Ja nimenomaan sitä. Tiedän että olen erään henkilön ihastuksen kohteena juuri nytkin. Valitettavasti en voi antaa vastakaikua ihastukselle, ja pelkään loukkaavani häntä, ja pilaavani ystävyytemme.
Tietysti olisi optimaalinen tilanne jos ihastuisi itse ihastujaansa..mutta se ei vaan ole niin helppoa kuin luulisi.
Luultavasti, koska oon saanu monia salaperäisiä puheluita useammaltakin kundilta - tänä päivänäkään ei mitään tietoa, ketä olisivat voineet olla. Eräskin nuorimies (jota en ollu koskaan edes nähnyt) oli kertonut serkkulikalleen että se haluaa mun kanssa naimisiin koska mä muistutin hänen ihastustaan, yhtä laulajaa ;) Aika vaikea mennä sanomaan tutustumisen halusta kun saa kuulla pelkkiä vihjailuja - ilmeisesti mua on vaikea lähestyä (aina ei jaksa hymyillä - voi tulla ajatus jollekin että evvk, mut ujo kun perusluonteeltani oon...varsinkin silloin kun on tunteet pelissä...tai joku kyyläämässä vieressä) ;)
Sanonpa tähän päätteeksi, että on kai se ihan mukava jos joku on ihastunu (jos se vaan ois Se Tietty), ei mua tartte jumaloida - riittää kun on oma ittensä :)
Olen elänyt yli neljäkymmentä vuotta, takana yksi avioliitto, eikä tähän mennessä ole kukaan sanonut minulle rakastavansa minua. En ole huomannut myöskään kenenkään menettäneen yöuniaan vuokseni. Olen "tavallinen" suomalainen nainen.Tai no, ehkä vähän ujompi.Olenpahan asiaa usein miettinyt ja surrut.Itse olen muutaman kerran ihastunut mutten ole saanut vastakaikua enkä uskaltanut edes lähestyä hylkäämisen pelossa.Onpahan tunne ettei kukaan kuitenkaan koskaan.
Valitettavasti minuun ihastuu lähes kaikki miehet joiden kanssa olen tekemisissä vähänkin enemmän, työpaikalla, ystäväpiirissä, harrastusten parissa. Sitten he haluavat treffeille ja kun torjun heidät (hienovaraisesti) he eivät usko. Edes se että olen varattu ei saa heitä perääntymään. Ja se ei todellakaan ole kivaa. Enkä edes harrasta flirttaamista..
Jos joku jumaloi, niin se on niin paljon, että ei kosketa kuin murto-osaa ihmisiä. Mutta täällähän kaikki on rakkautta, jos vähän vilkaiseekaan-.
...
Ei, minuun ei tietääkseni kukaan ole koskaan ollut ihastunut. Ainoastaan yksi tapaus on sellainen, josta en tiedä onko/oliko hän ihastunut vai mistä siinä on/oli kyse.
Ikinä kukaan ei ole kasvotusten myöntänyt ihastuneensa minuun. Toisaalta en kyllä minäkään, ne harvat tunnustukseni olen itsekin tehnyt lähinnä turvallisesti Internetitse. Maailma tietysti vaatisi vuorovaikutteisuutta. Kuolema ujoudelle. Kuolema paskalle itsetunnolle. Blaah.
...syy siihen oli se että poika (sillä poika se vielä oli) oli melkein liian paljon nuorempi... Siis minun mielestäni. Eikai siihen ole ikärajaa, mutta en voinut kuvitellakaan seurustelevani hänen kanssaan koska hän oli niin nuori. Mukava poika ja kun hän tunnusti ihastuksensa, ei tuntunut mukavalta antaa pakit.
oon seurustellu 15 ihmisen kanssa elämäni aikana.
Nyt muhun on 3 ihmistä ainaki ihastunut.ja sen ne on suoraan sanoneet.
yhtä heistä rakastan,ja ikävöin..