Seurustelin mieheni kanssa 6 vuotta, joista ainakin kaksi vuotta olen miettinyt vakavasti eroamista. Suhde on todella myrkyllinen ja aiheuttaa minulle pahaa oloa. Toisaalta mies on ainoa sellainen ihminen, jonka kanssa pystyin olemaan.
Nyt olen ihan yksin. Minulla ei ole ketään.
Pelottaa, ahdistaa masentaa. Viihdyn kyllä myös yksikseni, mutta en ole ollut näin yksin koskaan eläessäni (ei ole ketään kelle soittaa, puhua tms.).
Tulevaisuus pelottaa. Pelottaa, että sekoan.
Nyt olen ihan yksin. Minulla ei ole ketään.
Pelottaa, ahdistaa masentaa. Viihdyn kyllä myös yksikseni, mutta en ole ollut näin yksin koskaan eläessäni (ei ole ketään kelle soittaa, puhua tms.).
Tulevaisuus pelottaa. Pelottaa, että sekoan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Noniin nyt kaikki ritarimiehet auttamaan naista hädässä.
herra pelastaa ja armahtaa tai sitte toinen vaihtoehto josta olen kuullut olevan apua on seksi. lohtuseksiä vain niin paljon että rupee helpottaan ja muista suojautua kunnolla. ei mulla nyt parempaa reseptiä tähän hätään ole tarjota sulle mutta toivon kaikkea hyvää tulevaisuuteesi ja toivottavasti muumit pysyvät laaksossa.
En kaipaa ritaria enkä seksiä, enkä kumpaakaan edes saisi.
no turvaudu herraan sitten jos muu ei kelpaa. sunnuntaina heti jumalanpalvelukseen maistaan viiniä mutta varo ettei jää hana auki
Kyllä kai sinä nyt muidenkin kanssa pystyt olemaan..kuin vain hän
Kirjoitat ihan viisaasti
On parasta mennä erilleen jos se aiheuttaa pahaa oloa sinulle..
Onhan meitä muita joille kirjoitat soitat ..puhelet meitä on täällä monta
Aina olet tervetullut keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä
Meidän minun kanssa
Älä ole peloissasi...ethän tähän sekoa
Olet ..Tervetullut tänne :)
Sitten vain luomaan uusia ihmissuhteita. Tätäkin kautta voit tutustua muihin meihin yksinäisiin.
Uusien ihmissuhteiden luominen on erittäin haastavaa sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi. En myöskään hirveästi pidä ihmisistä ja koen todella harvoin tunnetta "häneen haluaisin tutustua". En tiedä mistä löytäisin kaltaisiani ihmisiä.
sun täytyy uskaltaa pyytää apua et sää muuten sitä saa tässä yhteiskunnassa.
älä jää yksinäsi tuuliajolle ajatustesi kanssa vaan keksi muuta tekemistä ja pikkuhiljaa rupeet pääseen selkeemmille vesille mielessäsi.
koita antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. turhaa mistään stressiä on ottaa.
pidä huolta itestäs äläkä ota elämää liian vakavasti. kyllä kaikella on tarkoituksensa
Aloittaja____
Voit kai jo meidän kansa täällä jutella ..ei tarvitse mitään suhteita meihin luoda..
ihan vain jutella ..itse tunnen itseni erilaiseksi yksilöksi ..asunut 4 maassa
Aina ollut yksin vaikka suhteita ollutkinvielä haluaisi muuttaa 5 teen maahan
samoin itsekin tulen hyvin toimeen yksinkin...mutta aina on kaipaus herätä jonkun viereltä.. joku jota koskea..tietoinen toisen läheisyydestä
Elää yksinkertaista elämää..vailla sitä nykyajan hirveää menoa... joku jonka kanssa mennä omaa vauhtia..välittämättä muiden menoista ......
Nainen on kummallinen olen, heti ensimmäisen vastoin käymisen sattuessa hän on eroamassa ja sitten on yksin.Ei teitä voi ymmärtää!!!??
Jotenkin tilanteesi on ristiriitainen: viihdyt yksin, mutta koet olevasi totaalisesti yksin - et siis viihdykään yksin.
Onko mies väkivaltainen, käyttääkö sinua hyväksi. Yrittääkö hän tukea ja ymmärtää sinua. Oletteko pystyneet puhumaan suhteestanne: mitä sinä haluat ja koet? Miten hän kokee yhteiselonne? Roikkuuko jompi kumpi vain tilanteessa?
Viihdyn yksin, mutten halua olla yksinäinen. Jo se tunne, että olisi joku jonka kanssa puhua helpottaisi.
Mies on pettänyt minua suhteemme aikana kymmeniä kertoja ja aina saanut käännettyä syyn minun niskoilleni. Hän ei välitä hyvinvoinnistani pätkääkään (kerran olisi pitänyt lähteä ensiapuun, niin hän ei jaksanut lähteä viemään kun telkkarista tuli ohjelmaa, onneksi vanhempani asuivat silloin lähellä ja isä vei minut). Hän on täysin kykenemätön puhumaan ja jos yritän aloittaa keskustelua, hän alkaa paiskomaan tavaroita ja lähtee pois. Jos itken (mistä syystä hyvänsä), hän alkaa paiskomaan tavaroita ja lähtee. Hän on rikkonut tavaroitani, varsinkin niitä jotka ovat minulle jollain tavalla tärkeitä.
Kerran kysyin, että jos kuolisin niin tulisiko hän hautajaisiini. Hän vastasi, ettei varmaan jaksaisi.
Itse en koskaan toipunut erosta. Olen ollut sinkkuna 5vuotta ja on edelleen vaikeaa päästää ketään lähelle. Tämä minun ero tuli kuin salma kirkkaalta taivaalta ja vielä tekstiviestillä, kun olin päivän mittaisella kurssilla (työturvallisuus)
Kuulostaa ihan kamalalta :( Voimia sinulle!
Täällä yksi samanlainen, suhde kesti 15 vuotta ja nyt olen ollut yksin muutaman vuoden. En edes pysty kuvittelemaan mitään uutta suhdetta, jotakin meni minussa kenties lopullisesti rikki. Mies ilmoitti yllättäen tavanneensa uuden naisen ja haluavansa eron. Emme olleet koskaan puhuneet erosta, vain yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Jotenkin tuntuu kuin olisin shokissa vieläkin, päässä on outo olo ja tuntuu siltä kuin katselisi kaikkea veden alta.
Hui, kuulostaa ihan kamalalta :(
Oletko koskaan saanut ammattiapua asian osalta?
Olet kuitenkin vielä nuori.
Olen käynyt terapiassakin, mutta ei mistään ole ollut apua. En ymmärrä mistä tämä ihmeellinen olo päässä johtuu ja joskus pelkään että tosiasiassa keikun todellisen hulluuden rajamailla. Että psyykeni taistelee pysyäkseen tässä todellisuudessa.
Enpä tiedä, olo on toivoton kun elämä on pelkkää selviytymistaistelua päivästä toiseen.
Mitä olen ihmisten tarinoita seuraillut ja lukenut, niin tällainen on kyllä todella harvinaista ja useimmat niistäkin jotka eivät usko koskaan toipuvansa, toipuvat kuitenkin parissa vuodessa.
nainen 36 v
Kuten edellisessä kirjoitit "meni kenties lopullisesti rikki" ..mitään ei ole mennyt "rikki"
vaan mennyt lukkoon...alitajuntame tietämättämme hoitaa aina tapahtuneita tavallaan
SEN olisi terapeuttisi pitänyt tietää ja hallita
.
Miehesi teki sinulle niin halpamaisen teon kuin ikinä saattaa uskolliselle puolisolleen tehdä ...se oli teko mitä et varmaankaan koskaan kuvitellut tapahtuvaksi
mitä vakavammin otit suhteesi sitä suurimpana sokkina se tuli
Uusi suhde ei enää vuosiin ollut edes mielessäsi...se kai oli kuin sinun kohdallasi
kuin ohi mennyt tarpeeton ajatus
15 vuoden luottamus häneen mitätöitiin raukkamaisimmin mitä ikinä ett olisi todeksi luullut...jonkun toisen rinnalla olit arvoton..kaikki mitä olit tehnyt ei vähääkään tälle
ihmiselle merkinnyt..että olit 15 v elämästäsi hänelle antanut ..parhaat vuotesi...
KAIKKI mitä olit ...ei merkinnyt MITÄÄN..
SE on liian kova isku monelle..liian suuri asia hyväksyä ...Alitajuntame ajaa meidät
tilaan joka pelastaa meidät vielä pahemmalta ololta .....moni viettää loput
päivistään ..muualla
Sinulla on "Tunnelukko" joka on avattavissa ..avautuu kyllä itsekin mutta vie aikaa
Tiedät kun menettää omaisensa kuinka lopullista se on...sen kuitenkin ymmärtää
Tätä sen sijaan ET voi ymmärtää ..et ikinä miksi et kelvannut toiselle..ja miten joku voi olla niin paljon "parempi" että sinut jätetään KYLMÄSTI ...Raa,asti
Tällainen ihminen EI ole kaipauksen arvoinen..oletko koskaan ajatellut näin
Maailma on täynnä niitä jotka koskaan sinua ei jätä
Entisesi rikkoi liian monta haavettasi ....olotilasi on ihan ymmärrettävä ja myös
Kertoo sinun olleen aito puoliso hänelle....ja samalla kertoo puolisosi olevan niitä
joka on toisen kanssa juuri niin kauan kunnes uusi ihastus astuu näyttämölle
vähääkään välittämättä kuinka suuren surun ja pahan mielen sinulle jätti
.
Mutta ..sinä kyllä pääset jällen entiseen mielentilaasi ...ole huoleti Mitään ei
häviä ihmisestä vaan menee kuten sanotaan "lukkoon"...sen ihan itsekin voit
avata... joskin viikkoja ottaakin mutta on kai sen arvoista
itse sen olen tehnyt miksi sen tiedän
Minut jätettiin 9 vuoden jälkeen toisen naisen vuoksi. Erosta on nyt 2 pvää...tai asiaa on vatkattu 2 kk (rakastaa ei rakasta, uusi nainen ei merkkaa mitään merkkaa sittenkin ei voi luopua hänestä) mutta vihdoin 2 pvää sitten mies sai tehtyä päätöksensä, pakkasi laukkunsa ja lähti.
Minäkin olen yksinäinen...sukulaisia on tyyliin 2 kpl ja nekin eri kaupungissa. Kukaan ei voi tulla luokseni....Oikeesti tuntuu että sekoan....
En keksi muuta kuin, että pyydän työterveyden kautta päästä juttelemaan jolle kulle ammatti-ihmiselle. Menetin tänä vuonna myös äitini sairaudelle, joten murhetta on aivan liikaa ollut tässä! Mieheeni luotin kuin vuoreen, olin häneen todella rakastunut edelleen 9 vuoden jälkeen ja luulin samaa hänestä hänen käytöksensä perusteella....
Miten helvetissä tällaisesta selviää? Mies laittelee vielä viestiä, ollaan ystäviä, oothan ok, toivottavasti pärjäät!!! Idiootti kusipää :((((
Tuntuu, että sydän pyrkii suun kautta ulos... :/
Aasi:(
Et kylläkään ole aasi..vaan yksi harvinaisia kunnon naisistaMies teki teoista
pahimman mitä toiselle voi tehdä..halpamaisen ..raukkamaisen ja loukkaavimman
teon sinua kohtaan ..kaikki teidän 9 vuotta kuin olisi ihan arvoton ...VAIN jonkun
uuden ihastuksen takia...Luottamuksesikaan ei minkään arvoinen ollut joka on yksi arvokkainta maailmassa ...ja kaikki se muu ,,siihen sisältyy paljon
annoit 9 v omaa elämääsi ..toivossa että olette aina yhdessä
Muistan kuin minulle kävi niin ..on kuin tukehtuisi ..kaikki ihan arvotonta
Minäkin menetin äitini kesällä..muutenkin näin häntä liian harvoin kun en asu
suomessa... kerran meni 4 vuotta nyt on ikävää kun 3 viikon päästä olisin tullut suomeen..Äitin menetys on suurempi kuin isän onko siksi että olen mies
Siis noin kevyesti mies asian ottaa..ilmiantaa kylläkin itsensä millainen todellisuudessa on...Vähintäkään sinun tunteista välittämättä
Selviät kyllä siitä...Minä silloin opettelin yhden menetelmän joka auttoi
siihen ja moneen muuhunkin asiaan..se auttaa
Sinulla on kamala olo juuri nyt..muistan sen kyllä aina
Hyi hemmetti, oksettavaa :( Toivottavasti pääset hyvään ammattiapuun työterveyden kautta! Kannattaa varmaan ottaa saikkua ja levätä.