Laita oma selviytymiskertomuksesi. Omani on sellaisessa vaiheessa, ettei siinä
ole enää saumoja. Liian pitkä aika näkemättä (1,5v) on tehnyt hänelle tehtävänsä
eikä hän halua että muistan häntä enää lahjoilla, kukilla eikä tekstareilla. :(
Raju ikävä vaivaa vielä pitkään, ei tietoakaan sen loppumisesta.
Tekisin kaiken toisin jos sen ajan uudelleen elää voisin.
Älkää te antako ulkopuolisten sekaantua suhteeseenne ja varokaa kertomasta
hänestä mitään muille.
ole enää saumoja. Liian pitkä aika näkemättä (1,5v) on tehnyt hänelle tehtävänsä
eikä hän halua että muistan häntä enää lahjoilla, kukilla eikä tekstareilla. :(
Raju ikävä vaivaa vielä pitkään, ei tietoakaan sen loppumisesta.
Tekisin kaiken toisin jos sen ajan uudelleen elää voisin.
Älkää te antako ulkopuolisten sekaantua suhteeseenne ja varokaa kertomasta
hänestä mitään muille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko lähettänyt hänelle lahjoja, kukkia ja tekstareita? Voiko tuo olla edes totta, että joku ei halua niitä?
Hetkessä kuin Himalajan huipulla, kaiken voittaneena, hetkessä kuin Mariaanien hautaan.
Meidän tarinamme on kestänyt jo lähes 5vuotta. Ensimmäiset itkut olivat katkeria. Ja seuraavat. Ja seuraavat. Vuosi vuodelta hieman helpommat.
Mutta kaipaus on yhä yhtä voimakas. Vastauksena heränneeseen kysymykseen: Olemme molemmat vapaita. Ja kyllä, pidämme edelleen yhteyttä toisiimme.
Rakastamme. Ja kaipaamme. Miksikö? Olisimmeko sitten Alfanaaras ja Alfauros? Liian vahvoja toisillemme. Vaiko Päivänsäde ja Menninkäinen? Ehkä saamme joskus vastauksen. Tai sitten emme.
Riittää kaksi sanaa: kiintymys ja menetys. Siinähän se sitten olikin.