3-vuotiaan nukuttaminen?

Luulisin yleistä. Meillä on ollu noin aina.

Ehkä 3-vuotiaallasi on alkanut mielikuvitus laukkaamaan ja yksin nukahtaminen on jännittävää ja myös pahat unet tietty sitten pelottaa. Eiköhän se helpota ajan kuluessa :)

ei kai 3 vuotiaan kuulu enää yöllä huutaa/heräillä? ei meillä kumpikaan lapsista. Jätä päiväunet pois niin riittää kun lapsen vaan illalla peittelee ja toivottaa hyvät yöt ja jopa lapsikin odottaa että pääsee jo nukkumaan omaan sänkyynsä kun on väsynyt päivän touhuista. Ja päivällä kun on mielekästä tekemistä ja aktiviteettiä niin yötkin rauhottuvat. Onko "paniikissa" huutaminen todellista vai onko se vaan keino juoksuttaa äitiä?

Mitäpä jos olisit ihan oikeasti läsnä ihmisenä, äitinä siinä sen puoli tuntia tai tunnin mitä lapsen nukuttaminen kestää. Eli kännykkä äänettömälle ja toiseen huoneeseen, tietsikat ja muut ruudut pois. Tosiaan luet sen yhden kuvakirjan lapsen vieressä köllien, niin että hän saa halutessaan olla fyysisesti lähellä, halia tms. Tai aloitatte jonkin paksumman kirjan, jota luetaan pari sivua joka ilta. Mihin kellonaikaa nukutus on? Olisiko liian varhaista hänelle tässä iässä? Milloin herätys, mistä mihin päikkärit? Hoidossa olo, mistä kellonajasta mihin? Mitä teette iltaisin klo 17 -19? Katseleeko hän TV:tä, onko hänellä jo jotakin pelejä tietsikalla tms. elekroniikkaa?
Lapset ovat niin erilaisia ja lapsella on erilaisia ikäkausia, vaiheita. Oma nuorin kieltäytyi nukahtamasta jos en itsekin nuku hänen vieressään. No näin se sitten meni, mitäpä sitä kaunistelemaan. Jos on temperamenttinen lapsi, ihan turha tehdä nukkumaanmenoista tappelua, se rasittaa ihan turhaan molempia. Itse ajattelen usein miten esiäitimme menettelivät tai miten jossakin alkukantaisessa heimossa homma hoidetaan. Ei mielestäni ole inhimillistä vaatia pientä lasta viihtymään yksin huoneessaan, ilman yhtään ihmistä näkö-kuulo- ja tuntoetäisyydellä. Alistamalla ja pakottamalla pelokaskin lapsi ehkä saadaan huoneessaan pysymään hereillä, mutta melkoisen henkisen pahoinvoinnin hinnalla.
Ehkä on helpompi kun 2 tai useampia lapsia nukkuu samassa huoneessa (tai sitten ei). Vielä sata vuotta sitten oli hyvin yleistä, että samassa huonetilassa nukkui koko perhe eli ehkä jopa kymmenkunta henkeä (tädit, piiat jne. laskien). Yksin nukkumisen vaatimus lapselle on siis historiallisesti melko uusi jos ei englantilaisia pikku loordeja lasketa (olivatkin sitten vinksahtaneita..).

Meillä tälläinen rutiini 3 vuotiaan kanssa.
Eli puoli 8 aikaan mennään sohvalle yhdessä peiton alle, luetaan kirjoja, lauletaan ja höpötellään ja hassutellaan.
Annan tämän ajan täysin lapselleni, tv kiinni ja muut häiriötekijät.
Sitten 9 aikaan lapsi menee omaan huoneeseen nukkumaan, yhden kerran pyytää "korjaamaan peittoa" ja sitten nukahtaa. Nukkuu aamuun asti, joskus saattaa nähdä pahaa unta ja herätä, nukahtaa kuitenkin heti uudestaan.

Joskus kun ollut kiirettä eikä ole ehtinyt pitämään tuota iltahetkeä niin silloin lapsi ei malta käydä nukkumaan, vaan huutelee enemmän.
Eli uskon että kun saa olla äidin kanssa rauhallisen hetken ennen nukkumaanmenoa niin se auttaa lasta nukahtamaan.

Kiitos kommenteista, hyvää näkökulma sain :) meillä ei ole nukuttu päikkäreitä 1,5v jälkeen, eli on väsynyt jo 18.30, jolloin aletaan iltapuuhiin. Meillä on hyvin tarkka rutiini illoille ollut jo ihan pienestä asti. Tyttö katsoo Pikku Kakkosen, ja sen jälkeen leikkii vielä puoli tuntia, sitten siis iltahommat. Ja toki annan aikaa ja huomiota tytölle huoneessa, jutellaan päivän asioista ja mitä aamulla tehdään ym. Kännyä selaan vasta, kun pitää olla ihan hiljaa. Näin tyttökään ei odota huomiota ja on sen merkki, et nyt pitää nukkua.

Oon miettinyt kans tota, et Suomessa oletetaan lasten olevan niin itsenäisiä. Justhan oli juttu lehdessä, et joku aasialainen turisti tms. oli ihmetelly, eikö Suomessa rakasteta lapsia, kun he nukkuvat eri huoneissa kuin vanhempansa. En mä silleen tästä tilanteesta valita, kunhan vain mietin, miten muilla tän ikäisillä nää nukkumisjutut menee. :)

Funderaaja: Ei meillä tietystikään pakoteta tai alisteta lasta, miten ihmeessä tuollaisen käsityksen mun aloituksesta sait?? Tuota yksin nukahtamista on pari kertaa kokeiltu, mutta itkee siis niin kovasti ja melkein itkukramppaa, niin se ei tule kysymykseen vielä.

Meillä herätään 6.30-7.00 arkena ja viikonloppuisin, lasta hoitaa isovanhemmat eli ei ole päiväkodissa.

Meillä tämmöinen ratkaisu. Lasten kanssa rauhotutaan olohuoneessa ennen nukkumaanmenoa lukemalla ääneen kirjoja. Siinä saa myös syliä ja läheisyyttä ja päivän asiat juteltua. Sitten mennään nukkumaan. Pesu, yöpuku ja sänkyyn peittely. Jos ei nukuta, lapsi saa pitää valot ja katsella kirjoja tai leluja hiljaa itsekseen. Mutta aikuinen ei ole enää siinä vaiheessa samassa huoneessa. Lapset jäävät aina ilman muuta hiljaa sänkyynsä ja nukkuvat sinne omia aikojaan.

Idea on se että sänkyyn peiteltynä tai yöllä ei yhdessäoloa jatketa, vaan on selvä ero nukkumisajan ja yhdessäolon välillä, joka tapahtuu päivällä ja valveilla.