Nyt kun olen kieltänyt itseltäni tunteet entisiä rakkauden kohteitani kohtaan ja tietoisesti tehnyt siirtoja, että pääsisin eteen päin, niin kukaan ei kolahda. Monet ovat ilmaisseet suoraa kiinnostuksensa, mutta minulla ei värähdä suuntaan eikä toiseen.
Minulle sanotaan, että kyllä löydät vielä jonkun, että et voi vaan olla koko loppuelämääsi yksin. Se vaan ei kuulema ole mahdollista. Mutta kun minusta tuntuu siltä, että niin se vain on. Kukaan ei kolahda. Olen antanut rukkasia vuoden aikana enemmän kuin ikinä elämässäni.
Yksi oli, joka muistutti paljon häntä. Innostuin paljonkin, mutta ymmärsin että sehän on sairasta. Se ei olisi kuitenkaan hän, vaan joku mielikuva päässäni hänestä.
Minulle sanotaan, että kyllä löydät vielä jonkun, että et voi vaan olla koko loppuelämääsi yksin. Se vaan ei kuulema ole mahdollista. Mutta kun minusta tuntuu siltä, että niin se vain on. Kukaan ei kolahda. Olen antanut rukkasia vuoden aikana enemmän kuin ikinä elämässäni.
Yksi oli, joka muistutti paljon häntä. Innostuin paljonkin, mutta ymmärsin että sehän on sairasta. Se ei olisi kuitenkaan hän, vaan joku mielikuva päässäni hänestä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mulla on tunne että olin kerran yhdelle ihmiselle se hän - se joka muistutti hänestä. Yhtä lailla uskon että sain myös Hänelle kuuluvaa kuraa niskaani. Ei siinä mitään, mutta se sattui vähä liian paljon. Tunteita siis tapettu täälläkin. Eikä kukaan tuntunut pitkään aikaan miltään, päinvastoin. Mutta toivo elää, kaikki ei voi olla vain tässä yhdessä, on oltava muitakin. Ja uskon että kohtaan vielä sen omani, jossain, joskus....
Minulta kului hirveästi energiaa yrittäessäni teeskennellä että parempi olisi jos en olisi koskaan tavannutkaan häntä. Tosiasiassa mä olin onnekkaista onnekkain että sain taivaltaa kappaleen matkaa hänen kanssaan, koska muutoin en edes tietäisi mistä olen nyt paitsi. Jotenkin tuon oivaltaminen vapautti minut, ja voin tuntea näitä tunteita ihan rauhassa tekemättä niille mitään. Tunteiden tappamisesta vapautuneen energian käytän itseni kehittämiseen ja harrastuksiin, ja kenties jonain päivänä joku kolahtaa täysillä.
Miksi et AP ota yhteyttä noin tärkeään rakkauden kohteeseen. Tuollaisia tuskin tapaa montaa kertaa elämänsä aikana. Vai oliko tunteesi yksipuolisia? Vai olitteko toisillenne sopimattomia ja päätitte erota?
Kyllähän sitä sanotaan että matka on tärkein, mutta en olisi tähän kyytiin tahtonut. Se tunne joka oli jätti suuren aukon ja se tekee yhä kipeää. Se tieto siitä mitä voisi olla ja odotus sen löytymisestä, tunne joka on liian suuri jotenkin käsittää. Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa ja että kaikesta oppii jotain mutta en ole tästä sitä vielä käsittänyt. Ehkä ymmärrän sen sitten kun löydän sen tunteen uudelleen, ehkä en. Ehkä ymmärrän sen sitten kun löydän sen ihmisen joka on minulle oikeanlainen ja juuri minun syliin sopiva. Ehkä naivia ajatella että sellainen ihminen on jossain, ehkä se on vain optimistinen illuusio joka suojaa liialta särkymiseltä. En tiedä...
Tunteemme kyllä varmasti olivat jossain vaiheessa molemmin puoleisia. Mutta sillä aikaa kun minä hakkasin tyhmänä päätäni seinään(joka minun piti tehdä kasvaakseni siksi, joka olen tänä päivänä), hän löysi uuden. Asiat on nyt näin ja joka vanhoja muistelee, niin sitä tikulla silmään.
Mielestäni olen kyllä jo rangaistukseni kärsinyt, että enkö jo pääsisi tästä ikeestä. Päästä minut vapaaksi. Näin kuvainnoillisesti.
Auttaisiko tusina uusia harrastuksia?
Täh? Kysymykseen vastasi joku muu kuin "matka on tärkeä". Minulla ei ole ketään muuta, olet sekoittanut minut johonkuhun toiseen.
Minun on vaikea perustella näkemyksiäni ilman että joudun menemään liian syvälle, joten tyydyn pintapuolisesti toteamaan, että suunnitelmani yhteisestä loppuelämästä eivät toteutuneet, joten keskityn kasvattamaan, koulimaan ja kouluttamaan itseäni.
Joskus ei saa sitä mitä haluaa mutta saa sen mitä tarvitsee.
Oletko koskaan jutellut asioita päätökseen sen ihmisen kanssa joka oli sinulle se hän? Se auttaa kun saa puhua ihmiselle asioista ja tunteista, eli käydä ne asiat läpi mitkä ilmeisesti sinua sisältä vielä painavat. Se on tie ulos tuosta ei uudet harrastukset.
Kenties hän vielä suostuu juttelemaan kanssasi jos on mukava ihminen ja ymmärtää keskustelun tärkeyden sinulle. Kenties hänelläkin on sama tunne sisällään vaikka on jo uuden löytänyt.
Ole rohkea ja lähesty häntä ja kysy sopisiko jutteleminen.
Mukavaa valkoista sunnuntaita.
Ehkä tulee vielä joskus tilaisuus. Ei ole enää mahdollista nähdä. Uskon että aika auttaa. Tälläkin oli tarkoitus. Varmasti oli. Opettaa minulle jotain.
tunteiden tappamiseen väkipakolla. Itsepetosta. Tunne häipyy taka-alalle, mutta jos se oli aito, se ei häviä kokonaan. Se pitää yrittää muuttaa muistoksi, joka on arvokas sellaisenaan.
Aika saattaa auttaa aina hetkellisesti, mutta ei poista oikeaa rakkauden tilaa milloinkaan. Osa kykenee unohtamaan, vaikka äitinsä hautajaiset.
Joo, parisen vuotta siinä meni, että muistot rakkaudesta, jota vaille jää, haalistuvat.
Älä luovuta ap toivoasi. Jos tunteenne olivat molemminpuolisia aikanne tulee kyllä. Kumpikinhan siinä väärin tekisi, jos jonkun toisen kanssa johon vähemmän tunteita on alkaisi olemaan.
Miksi tunteet pitäisi tappaa? Tapa samantien ilontunteesi, vihantunteesi, katkeruutesi, pelkosi, kaikki tunteet. Tee se vaikka hirveällä määrällä mielialalääkkeitä. Zombina onkin tosi mukava olla.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Miksi tunteet pitää tappaa? Jos menee ihan överiksi niin sitten apua hakeen ja lääkkeitä. Nykyään ongelmana taitaa olla, että tunteita ei uskalleta kohdata ei positiivisia saatika negatiivisia. Tunnelukoistaan ym.pystyy myöskin vapautumaan vain kohtaamalla tunteensa. Jos tunteitaan lähtee tukahduttamaan tai apua hakee vain lääkkeistä niin asiat ei oikeasti ratkea. Eihän se tunteiden käsittely helppoa ole, mutta tarvitseeko elämän aina helppoa olla.
Kun tein kuvailemasi jäähdytys seoksen, murtui loputkin unelmat. Kävikin niin, että kovuus ja unohdus meinasi viedä henkeni. Ihminen tarvitsee pienen toivon kipinän ja unelman. Älä hylkää vaan odota. Älä jäädytä tunteitasi, vaan pidä niistä kiinni.
Minä taas koin ihastumisen tunteen vuosien jälkeen esiintyvään taiteilijaan, joka on tietenkin vain haave arjen keskellä. Mutta se tunne siitä, että joku ihminen voi yhä herättää minussa niitä nuoren rakkauden tunteita, jotka jäävät leijumaan ilmaan eikä niitä saa sidottua mihinkään.Oma suhde ollut isoissa kriiseissä aika ajoin, joten tiedän ainakin, että tunteitani en ole menettänyt.Kohde vain saattaa vaihtua yllättäen.Jo pelkästä rakastumisen/ ihastumisen tunteestakin voi nauttia.
Minä uskon, että elämä on aika paljon helpompaa ilman suurempia tunteita. Niillä on aina väärä kohde, väärä ajoitus, vääränlainen ihminen, liian hankalaa, itselle sopii toiselle ei...
olikaan kun sai hetken tuntea ihastumisen huumaa, kenties rakkauden ensiasekelia.
Kunnes sai huomata ettei sittenkään...
Silti taidan tällä hetkellä olla kanssasi samaa mieltä, arjessa selviytyminen olisi helpompaa jos olisi jäänyt kokematta, siitäkin huolimatta että silloin siinä ihanassa huumassa arki meni kuin vettä vaan.
että ei onnistu väkisin , niin ainakin itse uskon.