Valoa tunnelin päähän
Tässä tulee hieman tilitystä kaikille jotka kamppailevat saman ongelman parissa, nimittäin sen ongelman tulisiko ihastukselleen kertoa tunteista ja mitä tehdä jos niin ei meinaa millään uskaltaa.
Itse painiskelin juuri saman ongelman kanssa pidemmän aikaa. Ihastuksen kohteesta ei tuntunut ottavan selvää miten hän suhtautuu asiaan. Välillä olin valmis kertomaan välittömästi ja välillä taas päätin että ihan turha sitä on kertoa, annetaan vain pieniä vinkkejä. Ongelmaksi kertomisessa tule se, että jos kertomisen jälkeen ei lopputulos olekaan halutun kaltainen tulee sitä jossiteltua että mitä jos ei kyseistä asiaa olisikaan suoraan kertonut. Olisivatko asiat nykyään toisin. Jossittelu on kuitenkin aivan turhaa, sillä siitä ei ole mitään hyötyä, minkä takia turhaan kiusata itseään lisää jos tuntee juuri menettäneensä sen ainoan ja oikean.
Omassa tilanteessani aloitin vihjailulla ja lopulta kerroin kohtalaisen suoraan. Kuitenkin kävi niin - vaikka kiinnostus saattoi olla molemmin puoleista - että asia ei voinut muutamista syistä johtuen kehittyä pidemmälle. (Ei, ihastuksen kohde ei ole varattu)
Asiaa hetken mietin ja tulin lopulta siihen tuloksen että enpä olisi mitään tehnyt toisin ja oli vain hyvä että kertoi suoraan. Nyt aika näyttää kuinka käy ystävyyden mutta toivon ja luulisin että se säilyy entisellään tai ehkä jopa vahvempana kuin aiemmin. Turha sitä on pelätä että ystävyys menee tuollaisen asian takia, tällöin kyse ei voi olla kovin hyvästä ystävyydestä mikäli se ei kestä sitä, että toinen kertoo olleensa ihastunut.
Tähän väliin on pakko kommentoida niille jotka kertovat olevansa ihastuneita varattuun ja kysyvät mitä tulisi tehdä, tunnustaako jne. Kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että onko oma ihastus mahdollisesti sen arvoinen että pahimmassa tapauksessa tuhoaa tämän jo olemassa olevan suhteen vain huomatakseen ettei olekaan onnellinen oman ihastuksensa seurassa. Antakaa asian olla, pääskää siitä yli ja alkakaa etsimään uutta ihastusta. Ihmisiä kyllä maailmasta löytyy ja eiköhän jokaiselle löydy enemmän kuin yksi sopiva henkilö. Vaikka välillä siltä saattaakin tuntua, että ei ole olemassa kuin yksi ja oikea.
Asioista on vain päästävä ylitse, turha jäädä miettimään, jossittelemaan sun muuta turhaa. Aina tulee uusia tilaisuuksia, ehkä jopa paremmalla onnella ja suotuisella lopputuloksella. Miettimisellä ja jossittelulla ainoa kärsijä on jossittelija itse. Olemalla pitkään surullinen saattaa tietämättään kävellä jo seuraavan tilaisudeen. Kyllä se onni jossain vaiheessa osuu omallekkin kohdalle. Vähän onnea mukaan ja pian huomaatkin olevasi onnellisesti suhteessa :)
Tässä tulee hieman tilitystä kaikille jotka kamppailevat saman ongelman parissa, nimittäin sen ongelman tulisiko ihastukselleen kertoa tunteista ja mitä tehdä jos niin ei meinaa millään uskaltaa.
Itse painiskelin juuri saman ongelman kanssa pidemmän aikaa. Ihastuksen kohteesta ei tuntunut ottavan selvää miten hän suhtautuu asiaan. Välillä olin valmis kertomaan välittömästi ja välillä taas päätin että ihan turha sitä on kertoa, annetaan vain pieniä vinkkejä. Ongelmaksi kertomisessa tule se, että jos kertomisen jälkeen ei lopputulos olekaan halutun kaltainen tulee sitä jossiteltua että mitä jos ei kyseistä asiaa olisikaan suoraan kertonut. Olisivatko asiat nykyään toisin. Jossittelu on kuitenkin aivan turhaa, sillä siitä ei ole mitään hyötyä, minkä takia turhaan kiusata itseään lisää jos tuntee juuri menettäneensä sen ainoan ja oikean.
Omassa tilanteessani aloitin vihjailulla ja lopulta kerroin kohtalaisen suoraan. Kuitenkin kävi niin - vaikka kiinnostus saattoi olla molemmin puoleista - että asia ei voinut muutamista syistä johtuen kehittyä pidemmälle. (Ei, ihastuksen kohde ei ole varattu)
Asiaa hetken mietin ja tulin lopulta siihen tuloksen että enpä olisi mitään tehnyt toisin ja oli vain hyvä että kertoi suoraan. Nyt aika näyttää kuinka käy ystävyyden mutta toivon ja luulisin että se säilyy entisellään tai ehkä jopa vahvempana kuin aiemmin. Turha sitä on pelätä että ystävyys menee tuollaisen asian takia, tällöin kyse ei voi olla kovin hyvästä ystävyydestä mikäli se ei kestä sitä, että toinen kertoo olleensa ihastunut.
Tähän väliin on pakko kommentoida niille jotka kertovat olevansa ihastuneita varattuun ja kysyvät mitä tulisi tehdä, tunnustaako jne. Kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että onko oma ihastus mahdollisesti sen arvoinen että pahimmassa tapauksessa tuhoaa tämän jo olemassa olevan suhteen vain huomatakseen ettei olekaan onnellinen oman ihastuksensa seurassa. Antakaa asian olla, pääskää siitä yli ja alkakaa etsimään uutta ihastusta. Ihmisiä kyllä maailmasta löytyy ja eiköhän jokaiselle löydy enemmän kuin yksi sopiva henkilö. Vaikka välillä siltä saattaakin tuntua, että ei ole olemassa kuin yksi ja oikea.
Asioista on vain päästävä ylitse, turha jäädä miettimään, jossittelemaan sun muuta turhaa. Aina tulee uusia tilaisuuksia, ehkä jopa paremmalla onnella ja suotuisella lopputuloksella. Miettimisellä ja jossittelulla ainoa kärsijä on jossittelija itse. Olemalla pitkään surullinen saattaa tietämättään kävellä jo seuraavan tilaisudeen. Kyllä se onni jossain vaiheessa osuu omallekkin kohdalle. Vähän onnea mukaan ja pian huomaatkin olevasi onnellisesti suhteessa :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Entä jos kumpikin on varattuja ja kemiat tuntuisivat pelaavan???????????
pelottavaa.
selviää hengissä.
uusia tilaisuuksia. Ei voi olla varma, ettei se olisi juuri tämä tässä ja muita ei ole. Ei voi tuudittautua uskoon vaan pakko ottaa selvää itse.
Tai entä jos varattu nainen pienessä humalatilassa sanoo olevansa ihastunut, mutta seuraavana päivänä jatketaan vanhaan malliin, ihan kuin mitään ei olisi sanottu puolin ja toisin.
Ei tällaisista tapauksista ota mitään selvää...