Toivo on jotenkin heitetty jo nurkkaan,olen 20vuotta sairastanut masennusta.
Kaikki alkoi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta,siitä ei vielä silloin puhuttu paljoakaan.
Ensiimmäisen sairastin valvomiseen melkein yksin,ja jotenkin pääsin jaloilleni.
Toinen lapsi nyt jo 15 vuotta oli killtti ei valvottanut,ja se vaan tuli jouduin sairaalaan ja helvetti alkoi.
Kuukausien taustelu tai voi puhua yli vuodesta,osastolla välillä kotona lääkkeistä ihan sekaisin.
Minulla ei ollut mitään omaa tahtoa siinä lääketokkurassa,minut hylättiin lapset olivat mummolassa puoliso ulkomailla töissä.
Jälkeen päin mietin miten olen vielä tässä kirjoittamassa,nyt taas masentuneena apua ei osaa enää hakea.
Kaikki on kai kokeiltu niin ne on sanoneet,mutta kun pitäisi elää olla lapsille äiti.
Se rakkain maan päällä tuki ja turva,minulla on tunne että olen pilannut heidänkin elämän.
Nuoremman koulu on mennyt huonosti en osaa tukea olen ihan hukassa itseni kanssa.
Joulukuun olin sairaslomalla mutta maanantaina on yritettävä töihin.
Miten minä haluaisin olla normaali ihminen mutta tämä sairaus estää sen,itken joka päivä tunnen suunnatonta syyllisyyttä kun en ikinä parane.
Miksi juuri minä miksi?
Kaikki alkoi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta,siitä ei vielä silloin puhuttu paljoakaan.
Ensiimmäisen sairastin valvomiseen melkein yksin,ja jotenkin pääsin jaloilleni.
Toinen lapsi nyt jo 15 vuotta oli killtti ei valvottanut,ja se vaan tuli jouduin sairaalaan ja helvetti alkoi.
Kuukausien taustelu tai voi puhua yli vuodesta,osastolla välillä kotona lääkkeistä ihan sekaisin.
Minulla ei ollut mitään omaa tahtoa siinä lääketokkurassa,minut hylättiin lapset olivat mummolassa puoliso ulkomailla töissä.
Jälkeen päin mietin miten olen vielä tässä kirjoittamassa,nyt taas masentuneena apua ei osaa enää hakea.
Kaikki on kai kokeiltu niin ne on sanoneet,mutta kun pitäisi elää olla lapsille äiti.
Se rakkain maan päällä tuki ja turva,minulla on tunne että olen pilannut heidänkin elämän.
Nuoremman koulu on mennyt huonosti en osaa tukea olen ihan hukassa itseni kanssa.
Joulukuun olin sairaslomalla mutta maanantaina on yritettävä töihin.
Miten minä haluaisin olla normaali ihminen mutta tämä sairaus estää sen,itken joka päivä tunnen suunnatonta syyllisyyttä kun en ikinä parane.
Miksi juuri minä miksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi kun saisit vapautua tuosta syylisyydestä. Jos joku sairastuu vaikka reumaan, niin hänelläkö on sitten todellinen sairaus. Masennus, vaikka se ei fyysisesti näy, on sairaus kuin mikä muukin rasitus.
Ja ongelmat lasten elämässä eivät välttämättä ole sairautesi syitä ja voisitko tukea enemmän vaikka olisit terve.
Olet arvokas ja tärkeä ihminen läheisillesi ihan sellaisena kuin olet. Kyllä lasten on hyvä oppia, että elämä ei ole vain kiiltorataa.
Kuulostaa siltä, että sinulla on kemiallinen masennus eikä traumaattinen. Kemiallinen masennus tulee aineenvaihdunnallisista syistä eikä siihen auta kuin keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ja ääritilanteessa sähköhoito.
Itselläni on traumaattinen masennus, eli elämän vastoinkäymisistä johtuva, ns. luonnollinen masennus. Traumaattiseen masennukseen eivät auta lääkkeet eikä sähköhoito jne., vaan se, että huonosti elämässä olevat asiat korjaantuisivat. Usein tämä ei ole mahdollista (esim. jos traumana on vaikka parantumaton fyysinen sairaus), ja silloin masennuksen hoitotavoista ainoastaan pitkällinen psykoterapia voi auttaa.
Vai kumman sinä itse arvioisit itselläsi olevan, aloittaja? Kerrot että masennuksesi on alkanut ja myöhemmin pahentunut lastesi syntymän jälkeen. Kadutko äidiksi tulemista? Koetko ettei se sittenkään ollut sinulle oikea tie elämässä? Vai koetko, ettei masentumisesi ja masennuksesi pahentuminen ole mitenkään riippuvainen lapsistasi, vaan ainoastaan niistä hormonaalisista muutoksista, joita synnytyksen jälkeen tapahtuu, ja jotka vaikuttanevat aivojen kemialliseen tasapainoon?
Masennuksen syy löytyy sisältäsi
Jakoon, olkaa hyvät!
https://m.youtube.com/watch?v=hzvT0vy5cjE
Voin kertoa kun olin osastolla sain Keskussairaalassa useasti sähköhoitoa tuloksetta,ja lapsia en ole koskaan katunut.
Minä en ole valinnut sitä että sairastuiin ja onneksi olemme saaneet lapset kasvatettua isoksi.
Syyllisyys ei koskaan minusta häviä mutta toivon ettei lapsille ole jäänyt liian traumaattisia kokemuksia lapsuudesta.
En ole löheskään aina ollut läsnä,mutta heillä on ollut hyvä tukiverkosto,olen silti heidän äiti ja yritän parhaani.
Miksi minä.
Sähköhoito on monessa maassa jyrkästi kielletty
Kuule...älähän enää ikinä syytä itseäsi...Mistään ...................
ME muut emme ole Yhtään sinua parempia luulen että moni meistä on huonompia
kuin sinä...Olempa varma että olet sydämellinen lastesi Äiti ollut ....Ajattelet vain niin paljon heidän parastaan ..olet ihana Äiti lapsillesi ....
.
Onneksi kirjoitit niin paljon että tiedän sinun tulevan TÄYSIN terveeksi haluatko oppia mitä teet kehittääksesi itseäsi? siinä tapauksessa kirj omalla nimelläni ..jota moni täällä EI tee
Minä olen sairastanut 29 vuotta masennusta. On hyviä kausia ja sitten tyhjyyttä. Minullakin on lapsia. Asun heistä 400km päässä ja näen 4-8 viikon välein. Minä jätin heidät 5 vuotta sitten. Nyt vanhin ja keskimmäinen on teini-iässä. Nuorin oli 3v kun vain pakkasin laukkuni ja kävelin ulos ovesta. Itken vieläkin välillä vaikka lapset vakuuttaa että kaikki on hyvin. Ovat iloisia ja älykkäitä lapsia. Pärjäävät koulussa erinomaisesti. Keskimmäinen sairasti masennuksen 9 vuotiaana ja samalla häneltä lähti hiukset. Varmaankin stressistä. Masennuksen lisäksi olen psykoottinen toisinaan ja minulla on pari persoonallisuushäiriötä. Mitä tällä haluan sanoa on se, että meitä on muitakin samassa tilanteessa. Toisin kuin minä sinä olet kuitenkin paikalla. Se on lapsille suunnattoman arvokasta. Äiti ei hylkää. Äiti on vaikka on sairas. Käyt töissäkin. Minä olen eläkkeellä. Olet siis uskomattoman sinnikäs. Eromme taitaa olla se, että minua ei harmita sairauteni. Kun hyväksyin että elämäni kuuluukin olla tällaista aloin voida paremmin. Elämäni on näinkin arvokasta ja teen sen minkä pystyn. Jos masentaa tai itkettää niin ota sairaslomaa. Ei ole väärin väsyä ja kuunnella itseään. Se on myös oikea teko lapsiasi kohtaan kun pidät huolta itsestäsi.