..rakkautta ilmaiseva viesti.
Meiltä taitaa tuo rakkaus unohtua. Nyt jokainen joka kynnelle kykenee kirjoittakoon sellaisen viestin että se sytyttää rakkaudentunteita lukijassa.
Meiltä taitaa tuo rakkaus unohtua. Nyt jokainen joka kynnelle kykenee kirjoittakoon sellaisen viestin että se sytyttää rakkaudentunteita lukijassa.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Silloin viestistä tulee automaattisesti rakkaudellinen, kun et ajattele mitää omaa etua viestissä...et mieti omaa mainetta, kunniaa, nimimerkkisi arvoa, etkä mitään omaa, vaan ajattelet ainoastaan auttaa lähimmäistäsi.
Mutta käsittääkseni uskoton ei voi kirjoittaa rakkaudesta, koska rakkaus tulee Kristuksesta ja uskottomassa ei ole Kristusta. Lutherinkin puhuu tästä kirkkopostilloissa.
Kaikista sanaharkoista ja erimielisyyksistä huolimatta, mitä tällä palstallakin kanssasi on tullut, minä rakastan sinua niin paljon,että ilolla saarnaisin sinulle kaikki synnit, koko eletyn elämän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ,jos vain sinä tämän anteeksiantamuksen haluaisit uskoa.
Haluaisi osoittaa sinuakin kohtaan rakkautta, ja jakaa tätä lahjaa, josta sanassa sanotaan:
"Lahjaksi te olette saaneet, niin lahjaksi antakaa".
Haluan uskoa.
Lahjaksi sain ja lahjaksi annan eli
tiedä sinä lukija kuka sitten oletkin että sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.
Onko minunkin "syntini" "annettu" "anteeksi"? Vihaan nimittäin uskovaisia ja lestadiolaisia. Te olette tämän maan syöpäläisiä. Onneksi aika harmittomia.
.. minulla ei ole mitään oikeutta pitää sinua vastaan yhtään mitään. En tosin olekaan vl.
Minun uskontoni opettaa että jos näen sinussa jotain tuomittavaa niin silloin en itse asiassa näe sinua lainkaan. Olen sokea ja minun pitää mennä rukoilemaan Pyhältä Hengeltä hengellistä näkökykyä. Minun oppini mukaan sinä olet pyhä ja sillä siisti.
kuinka taidat saada internetin välityksellä synnit anteeksi?
..joka ne tunnustaa ja hylkää sanoo Raamattu. Internet ei pysty estämään sitä mutta internetin välityksellä voi tukea toista tähän asiaan uskomisessa.
Maailman resurssit ovat rajalliset, väkiluku ei voi lisääntyä rajattomasti.
On kaksi mahdollisuutta, joko syntyvyyttä rajoitetaan tai ihmisten ennenaikainen kuoleminen sotiin, nälkään ja sairauksiin tulee lisääntymään.
Lähimmäisenrakkaus vaatii syntyvyyden säännöstelyn tehostamista.
jospa vaihtaisit levyä...
että Hän antoi ainoan poikansa, jotta yksikään joka uskoo Hänen päällensä ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Tämä on mielestäni suurinta rakkautta, mitä voi olla olemassa...
että Hän antoi ainoan poikansa, jotta yksikään joka uskoo Hänen päällensä ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Tämä on mielestäni suurinta rakkautta, mitä voi olla olemassa...
>> jospa vaihtaisit levyä... >>
No mitäpä kappaletta kaima ehdottaa ?
...jo selvä aloitus. :)
Rakkautta sekin on, että myöntää, että itseltä se välillä unohtuu.
Anteeksi, jos olen rakkauden itse unohtanut kritiikissäni.
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13
RAKKAUS
Rakkaus on inspiroinut miljoonia ihmisiä kautta vuosisatojen. Rakkaudesta on kirjoitettu tuhansia ja tuhansia kirjoja. Sen innoittamana on tehty häikäisevän kauniita taideteoksia. Jos avaamme radion, niin todennäköisesti ei kestä viittä minuuttiakaan, kun korviimme kantautuu laulua, jonka teemana on rakkaus.
Kun avaamme silmämme, näemme kaikkialla rakkautta. Kadulla, kun äiti ulkoiluttaa ja pitää huoltaan lapsestaan. Kaupungilla, kun nuori pari suutelee toisiaan. Puistossa, kun koiraa, perheen lemmikkiä, pidetään hyvänä. Leluosastolla, kun isä haluaa ilahduttaa poikaansa ostamalla hänelle leikkiauton. Niityllä, kun vanha pari kävelee käsikkäin. Lentokentällä, kun ihmiset hyvästelevät toisiaan. Luonnossa, kun hanhiemo suojelee poikasiaan oman henkensä uhalla.
Rakkautta pidetään mysteerinä, jota on vaikea ymmärtää. Se on kuin toivottu salainen vieras, joka saapuu elämäämme arvaamatta ja poistuu siitä yhtä salaperäisesti. Mitä enemmän yritämme sitä tavoittaa, sitä vaikeammin se on tavoitettavissa. Ylivoimaisesti suosituin vastaus on rakkaus ja perhe, kun ihmisiltä kysytään, mikä on heidän onnellisuutensa salaisuus.
Kaikki muuttuu, kun rakkaus saapuu elämäämme. Rakkaus muuttaa meidät sisäisesti hetkessä. Elämä puhkeaa kukkaan. Jokainen päivä on täynnä huumaa. Tunnemme elävämme täysillä. Rakkauden päivät ovat lahjoja, jotka muistamme vielä useiden vuosienkin jälkeen.
Kuvasit hyvin inhimillistä rakkautta.
"Rakkauden päivät ovat lahjoja..."
Taidat omakohtaisesti tietää ja tuntea?
Onneksi saamme pitää itsekukin salaisuutemme, joko menneet tai nykyiset.
eikö tämä rakkaus, mitä täällä on maailmassa, ole itserakkautta?
Sillä todellinen rakkaus tulee Kristuksesta eikä siinä etsitä omaa. Eli kun todella rakastat jotain, niin se tulee Jumalasta.
Itse ainakin olen huomannut niin monesti omissa teoissani, että tuntuu siltä kuin rakastaisin, mutta sitten olen huomannut, että omaa etua siinä vaan ajattelin. oletko huomannut samaa?
Mutta mitä sillä on väliä vaikka, rakkaudessa olisikin ripaus itserakkautta mukana? Tietty määrä pitää olla rakkautta itseäänkin kohtaan, jotta kykenee jakamaan rakkautta muille.
Itseään tulee ja saa rakastaa. Ihmisen, joka on tyytyväinen itseensä ja pitää itsestään on helppo nähdä myös muissa ihmisissä hyvää. Se on sitä ihmisten välistä rakkautta ja välittämistä, mikä perustuu pitkälle tasavertaiseen vaihtoon, kun annat itsestäsi jotain, saat toivottavasti samoin verroin takaisin itsellesi.
Toki maailmassa on myös pyytteetöntä rakkautta, jossa ei haeta omaa etua. Tämän rakkauden tyypin voidaan katsoa olevan puhtaimmillaan lähtöisin Kristuksesta.
Mutta kyllä se vain niin on, että valtaosa meidän ihmisten välisestä rakkaudesta on korkeahengellisyydestä kaukana olevaa arkipäivän rakkautta. Tämä rakkaus tekee elämisen nautittavammaksi ja tasapainoisemmaksi. Sanotaanhan aviopareillekin neuvoksi, että tehkää tyotä suhteenne eteen ja kilpailkaa keskennne rakkauden osoituksissa. Kyllä se rakkaus pian parisuhteessa hiipuu, jollei sen eteen tee työtä. Paras kimmoke rakkauden osoituksiin pienissä teoissa, joissa osoitetaan toisen olevan tärkeä, on odotus palkinnosta itsellesi. Tämän palkinnon ei tarvitse olla muuta kuin vilpitön kiitos (, missä muodossa tahansa;) )
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Eikö se rakkaus tätä ole arkipäivän elämässä? Ollaan me ihmiset niin yksikertaisia, että helpointa on rakastaa oman navan kautta :)
osaa rakastaa! Vai väitätkö, ettei kukaan muu kuin uskovainen (tai jopa vain VL!) osaa rakastaa? Että kaikki muu rakkaus on itserakkautta?
En usko niin. Toki ei-uskovaisetkin rakastavat! Pyyteettömästi ja joskus jopa enemmän kuin joku uskovainen! Mistä tuo rakkaus tulee? Minun mielestäni yksin Jumalasta. Hän on luonut ihmisen. Hän on luonut rakkauden ja se kuuluu ihmisyyteen (ellei ole aivan vääristynyt ihminen) -tosin vajavaisena ja epätäydellisenä, mutta kuitenkin.
Kun äiti hoitaa lastaan, niin mitä muuta se on kuin rakkautta? Mitä muuta se on, kun tuntuu, että sydän pakahtuu rakkaudesta pientä lastaan kohtaan? Ja kun pelkää sydän syrjällään, että mitä elämä tuo tälle tullessaan. Tai kun vanhukset tosiaan kävelevät rinta rinnan ja käsi kädessä vielä viidenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen?
Ei siinä kysytä sitä, että onko uskovainen vai ei. Toki rakkauden syvin olemus on Kristus. Ja vieläpä Kristus ristillä riippumassa, meidän syntimme taakkanaan.
Mutta on monenlaista rakkautta. Ja aivan kuten Jumala antaa "auringon nousta niin pahoille kuin hyvillekin", niin sama rakkaus ONNEKSI vaikuttaa myös maailman ihmisissä.
Olisi sokeaa väittää, etteivät ketkään muut kuin uskovaiset osaa rakastaa.
käsittääkseni vain uskovaisten kautta voi tulla rakkauden tekoja, sillä heidän sydämessään asuu Kristus.
Sitä en väitä, että vain vl:llä on mahdollisuus olla uskomassa. En tiedä uskostanne, eli en voi kieltää sitä, mutta en myöskään myöntää.
Siinä olet oikeassa, että uskovainen ei todellakaan aina rakasta, sillä hänessä asuu vielä liha.
Tuossa näet mitä Luther on sanonut epäuskovaisen teoista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005509510
tule toteuttaa sillain, että rakastamalla itseä "rakastatte" muita. Tiedätte mitä on rakastaminen, kun olette saaneet Jumalalta suuren velkanne anteeksi.
Siihen asti lähimmäisen rakkaus, eli todellinen hyvä on teiltä peitoissa.
Sillä uskoton ei ole vielä lähimmäisen rakkautta maistanutkaan, eikä uskovainenkaan lihansa puolesta rakasta ketään.
Mutta kutsuisin tätä arkipäivän rakkautta mieluummin sanoilla:"itserakkus". Eli kun sanot vaimollesi, että rakastaisin sinua, niin luulen että osuvampaa olisi sanoa, että rakastan itseäni.
Toki voi olla todellistakin rakkautta, mutta muistakaa että se tulee Kristuksesta. Eli jos ei sydämessäsi asu Kristusta, kuinka voisit rakastaa.
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus on sanonut tämän, koska kaikki tietävät mitä on itserakkaus, sillä ei ole yhtäkään ihmistä joka ei olisi rakastanut itseään. Mutta tämä ei tarkoita"rakasta itseäsi ja lähimmäistäsi."
"käsittääkseni vain uskovaisten kautta voi tulla rakkauden tekoja, sillä heidän sydämessään asuu Kristus."
vahvasti ylihengelliseksi.
Olet sitä mieltä, että tunne nimeltä "rakkaus" ja sen myötä ns. rakkauden teot, ovat uskovaisten yksityisomaisuutta. Uskomaton ihminen ei voi mielestäsi tehdä mitään rakkaudellista. HUPS!
On olemassa Jumalan ja Kristuksen rakkaus, äidin rakkaus (ilmenee vahvasti esim. imetystilanteessa), miehen ja naisen välinen rakkaus jne.
Opetat rakkaudesta samaan vikamalliin kuin vl-herätysliike opettaa omaa "vain me" oppiaan ja nappaa Kristuksen sovitustyön kohteeksi maailman ihmisistä ainoastaan vanhoillislestadiolaiset. Olet kuitenkin sen verran asiallisen oloinen kaveri, että sanon sinulle:
Herää vl-horroksestasi!
sen mitä Luther sanoi.
Kyllä uskoton voi rakastaa, mutta se ei ole puhdasta lähimmäisen rakkautta. Eli se ei ole oikeata rakkautta, siis sellaista mikä olisi Jumalan silmissä hyvää.
sanoit:"Uskomaton ihminen ei voi mielestäsi tehdä mitään rakkaudellista. HUPS! "
Voipa hyvinkin tehdä ja tekeekin, nimittäin itserakkautta....mutta sitä tekee yhtälailla uskovaisetkin lihansa puolesta.
Kun pidät näitä sanoja niin järjettöminä, niin kerro missä kohdin on sanottu, että ihmisen lihasta lähtisi jotain hyvää. Kyllä vaan väitän, että lihassa ei asu mitään hyvää, kun kerta raamatussa on niin sanottu.
sanoit:"Kristuksen sovitustyön kohteeksi maailman ihmisistä ainoastaan vanhoillislestadiolaiset."
Kuinka monta kertaa minun on sanottava, että ei vl:uus ole pelastuksen ehto ja että on mahdollista olla uskovainen, vaikka ei ole vl. Tätä mahdollisuutta en voi kieltää ja toivoisin, että annatte uskoa minun näin.
Kirjoitit:
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus on sanonut tämän, koska kaikki tietävät mitä on itserakkaus, sillä ei ole yhtäkään ihmistä joka ei olisi rakastanut itseään.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että "ei ole yhtäkään ihmistä joka ei olisi rakastanut itseään"? Valitettavasti on ihmisiä, jotka lapsuudestaan asti ovat joutuneet elämään rakkaudettomassa ilmapiirissä, jopa vihan keskellä, ja tätä kautta eivät ole oppineet rakastamaan itseäänkään, pitämään itseään arvokkaana ihmisenä. Tämä vain pienenä konkreettisluontoisena esimerkkinä.
Mielestän sekoitat pahasti hengellisen rakkauden ja siitä lähtevät pyytteettömät hyvät teot lähimmäisiä kohtaan ja jokapäiväisessä elämässä useinpien ihmisten osoittaman välittämisen, jopa rakkauden tunteet toisiaan kohtaan. Asioissa on usein useampia puolia, kuten tässäkin.
Mielestäni uskovaisenkaan ihmisen ei tarvitse kaikkia asioita katsoa vain ja ainoastaan hengellisistä näkökohdista, jos asia on luonteeltaan monitahoisempi eikä mene niin sanottujen autuusasioiden piiriin.
Minä rakastan seuraavia asioita:
- rauhaa
- siisteyttä
- luontoa
- eläimiä, (en siis metsästä niitä)
- kesäiltoja ja auringonlaskuja
- hyvää ruokaa
- nauramista, (kun kuulee hauskoja vitsejä)
- kevätaamuja
- löhöämistä hyvän lukemisen kera mukavassa
nojatulissa
- saunomista kesäisen järven rannalla
- suomen maata, isänmaatamme
En rakasta:
- maailmaa
- ylpeitä ihmisiä
- tupakansavua ja tupakointia
- alkoholia
- valtiovaltaa
- USA.ta
En osaa rakastaa:
- lähimäistäni
- Jumalaa, enkä Jeesusta
- vaimoani, enkä perhettäni
- uskovaisia
- itseäni
jos et rakasta itseäsi henkilönä, niin se ei tarkoita, ettei sinussa olisi itserakkautta. Sillä tällaisetkin syrjityt henkilöt haluaisivat itselleen hyvää ja tekevät(jos heissä ei Kristus vaikuta) niitä tekoja, jotka ovat heille itselleen mieluisia. Joku saattaa alkaa rääkkäämäänkin itseään, mutta se on hänen omaan mieleensä, eli se on itserakkautta.
sanoit:"Mielestän sekoitat pahasti hengellisen rakkauden ja siitä lähtevät pyytteettömät hyvät teot lähimmäisiä kohtaan ja jokapäiväisessä elämässä useinpien ihmisten osoittaman välittämisen, jopa rakkauden tunteet toisiaan kohtaan. Asioissa on usein useampia puolia, kuten tässäkin. "
Joo, tässä on jonkun verran totta. Mutta nyt on silti erittäin tärkeä yksi pointti erottaa, se mikä ei tule Jumalasta, ei ole hyvää. Sillä kaikki mitä täällä maan päällä on, tulevat joko Jumalasta tai käärmeestä, voitko sanoa käärmeestä tullutta tekoa hyväksi?
Voitko kutsua käärmeestä tullutta tekoa lähimmäisen rakkaudeksi?
Mutta siinä mielessä olet oikeassa, että voit tehdä jotain itsellesi, mutta silti teet sen toiselle. juuri se, että pidät huolta itsestäsi, jotta voisit auttaa muita, onkin lähimmäisen hyväksi. Kuinka voisit autta lähimmäistä, jos ruumiisi ei jaksa kantaa sinua?
Eli meidän on vaikea lajitella tekoja hyviin ja pahoihin, sillä moni asia voi olla tekona sekä hyvä, että paha, sillä kieroutut mieli on se vika.
Eli meillä pitää olla tämä mielessä:"Kaikki asiat mitkä ovat tulleet lihastani, ovat pahoja. Siksi meillä pitää olla ruumiimme hengen palvelija, eikä päinvastoin. Jos hengessämme vaikuttaa Jumala, niin silloin kauttamme voi tapahtua hyvää, mikä ei ole käärmeestä."
sanoit:"...jokapäiväisessä elämässä useinpien ihmisten osoittaman välittämisen, jopa rakkauden tunteet toisiaan kohtaan."
Niin kuin olemme puhuneet. Eivät nämä ole hyviä, sillä nämä tulevat käärmeestä, ellei ne olet Kristuksesta...eikö?
autuuteen nämä liittyvät sillä tavoin, että joka kykenee rakastamaan lähimmäistänsä, se perii taivaan valtakunnan, MUTTA kukaan ei siihen pysty, paitsi Jumalan poika.
Eli nämä eivät ole kenenkään pelastukseksi, vaan ihmisten synnin tunnon herättämiseksi. Uskovainen ei tee näitä, jotta pelastuisi, vaan pelkästä ilosta, jos Henki voittaa taistelun.
Mihin unohdit hänet, joka on tuonut elämääsi rakkauden? Ainakin hetkeksi. Onkohan se kaikki menneisyyden talvien lumia? Osasit kirjoittaa siitä niin kauniisti, että ajattelen sen olevan omakohtaisesti koettua? Voisitko siis lisätä sinne listaasi, että rakastat muistojasi ja mietteitäsi...
rakastat itseäsi, niin kuin minäkin.
väität, ettet osaa rakastaa itseäsi, niin siihen en kyllä usko. Jos löydät maasta satasen, annatko sen mieluummin poliisiasemalle, kuin että laitat omaan taskuun?
Minä uskon oikein hyvin, että on ihmisiä jotka eivät osaa rakastaa itseään.
Sitä taas en ymmärrä, miten tuo satasjuttu liittyy itsensä rakastamiseen. Ahneuteen ennemminkin.
Toisaalta, ei kyllä mikään laki velvoita viemään satasen seteliä poliisiasemalle. Niissä kun ei ole omistajan nimeä eikä tuntomerkkejä :)
On psykologinen tosiasia, etteivät kaikki kykene rakastamaan itseään. Ja se on yllättävän yleistäkin.
Ihan pienen vauvan ja vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa luodaan perusturvallisuus ja varhaislapsuudessa koettu rakkaus ikään kuin varastoituu rakkauden varastoksi ihmiselle. Tämä on edellytys itsensä rakastamiselle ja itsensä rakastaminen taas on edellytys sille, että kykenee suhtautumaan toiseen ihmiseen empaattisesti ja kunnioittavasti, rakastamaan tätä.
Jos ei ole lapsena saanut aitoa ja riittävän pitkäkestoista rakkautta osakseen, ei aikuisena ole mistä ottaa.
Käsityksemme toisista ihmisistä ovat yllättävän pitkälle omien, itseemme kohdistuvien tunteiden heijastumia. Näemme ympäröivän maailman suunnilleen siten, miten oman sisäisen maailman koemme.
Satasvertaus ei liity itsensä eikä toisten rakastamiseen, vaan lähinnä arkipäivän moraaliin.
Juuri sadassa vanhassa markassa muistaakseni kulkee virallisestikin se raja, että sen suuruinen löytöraha tulee toimittaa poliisiasemalle. Eli toimikaamme niin, kuten toivoisimme itsellemmekin tehtävän (lyömätön ohje eikä vanhene koskaan).
"...rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi..."
Miten voi toista rakastaa, jos ei voi itseään rakastaa? On vaikka itsetuhon partaalla, inhoaa elämäänsä! Miten tuollaisessa olotilassa oleva voi rakastaa toista ihmistä? Ei mitenkään.
Siksi olisi tärkeää hyväksyä itsensä, oppia pitämään itsestään ja haluamaan hyvää. Siinä meillä vanhemmilla on tietämättämme suuri vastuu. Jälkikäteen vauriot on todella vaikea korjata. Ei kai ihan mahdotonta?
Kirjoitit juuri tuon asian, että lapsuudessa saadut eväät kantavat kauas elämään. Jos niissä on vajausta, on jokin iso musta aukko sisimmässä. Se voi aiheuttaa paljon pahaa oloa itselle ja toisille myöhemmin.
Tunnevammat ovat näkymättömiä, mutta eivät pysy piilossa. Vaikutukset tuntuvat. Valitettavasti.
Luullakseni vielä tuo itseään rakastamattomuus on paljon yleisempää, kuin "itserakkaus" siinä merkityksessä, kuin täällä varoitellen esitetään (eli jonkin sortin narsistinen minähäiriö, jonka senkin taustalla lienevät surkeat itsetunto- ja riittämättömyysongelmat). Hyvin harvinaista on varmaan se, että joku rakastaisi "liikaa" itseään.
Eipä tarvii itserakkaudesta siis paljoa varoitella, itsekkyydestä enemmänkin. Siihen meillä jokaisella on liiankin hyvät valmiudet.
Joka näkee itsensä hyvää ansaitsevana, suo sen myös lähimmäiselleen.
Nyt kipin kapin peilin eteen itselle hattua nostamaan :)
Jatkoin kanssasi keskustelua tuolla etusivulla.
Kävin välillä peilin edessä ja olin ihan tyytyväinen näkemääni. Varsinkin sisäiseen puoleeni! Ei tosin muutenkaan ole valittamista.
On se ihana asia kun täällä on paljon teitä vanhoillislestadiolaisuudesta kiinnostuneita keskustelijoita mukana palstan keskusteluissa.
Ilman teitä tämä palsta ei olisi niin värikäs ja mielenkiintoinen.Keskusteluissa tulee hyvin paljolti teidän ansiostanne sellaisia uusia ja elämässä kohtaamattomia asioita, joista saatan todeta, että olipa hyvä ja mielenkiintoinen juttu kun tuokin asia tuli täällä selvitettyä. Muutenkin pidän tosi hyvänä asiana kun jaksatte monet pitkätkin ajat olla kiinnostuneita aiheesta.
Kiitos teille kaikille kun olette tehneet tästä palstan.
Hyviä lukuhetkiä ja hyvää Joulun odotusta kaiklle palstalaisille ketään unohtamatta!
Kiitos ilahduttavasta viestistäsi.
Hyvää adventtiaikaa sinullekin!
Rakastan teitä kaikkia koko sydämestäni. Olkaa sellaisia kuin olette, mutta siitä huolimatta rakastan teitä. Yksinkertaista :-)
Kuka nainen lähtisi kanssani ulos syömään? ;-)
Minä, nyt hetikö?;)
-Jos haluat rakkautta ympärillesi, etsi sitä pienistä asioista, jaa sitä yksinkertaisilla teoilla. Avaa sydämesi antamaan ja ottamaan. Pieni ilme, vieno ele, kaunis sana. Et tarvtse kuin kohteen. johon nämä kohdistat. Ja maailma on täynnä ihmisiä.
Ehkäpä viikonloppu sopisi paremmin vai mitä luulet? :-)
Niin pienet asiat elämässä voivat tuoda suurta onnea ja rakkautta. Mikäpä tekisi onnellisemmaksi kuin nähdä tehneensä toisesta onnellisen :-)
Ihanko tosissasi veisit mut syömään? Olisi siinä kyllä houkuttelevuutta pienivaraiselle opiskelijalle...;)
Tunnut sinäkin olevan arkipäivän rakkauden kannalla. Parhaimpia kiitoksia toiselle osoitetusta välittämisestä on itselleen samalla suotu hyvä olo.
Jos vain lähdet mukaan niin mennään syömään kunnon ateria ja sitten romanttiselle kuutamokävelylle ja saattaisin sinut samalla kotiin vai mennäänkö taksilla? =)
Ja heti ruvetaan sitten lisäpyyntöjä esittämään, kun vain illastamisesta oli ensin puhe!:)
Ei sitten romanttista kävelyä jos et halua. Kai sentään saan saattaa sinut kotiisi?
...noin..Olisikohan se sopivaa...
...sitten koko juttu.
...loppuihan se jaarittelu. Pidähän tunneälysi kirkkaana!
pidän. Olen varma siitä, että joku muu nainen varmasti lähtee illalliselle jos sitä hänelle tarjotaan.
...etteikö lähtisi? Jos tuossa edessäni nyt seisoisit, lähtisin varmasti minäkin.
ja sitten rakastuisimme ja voisimme syödä aina yhdessä :-)
tuossa oli sitä jotain!
Rakkautta on syödä rakastamansa ihmisen kanssa aina yhdessä.
Tästä ketjun aloittaja, A. Acimlainen varmasti pitää!
että hän saattaa hyvinkin pitää siitä. Mennäänpä johonkin sättiin jatkamaan tätä keskustelua, sillä mikäli muistan oikein niin tällainen sättityyliin viestiminen ei ole sallittua keskusteluissa :-)
Missä paikassa parasta illallista mielestäsi tähän aikaan?
Ajanviete ja terassi sieltä.
ja rakkaus rakentaa.