Aatelinen vai ei?

Tuo periytyvyys tyttären, ja yleensäkin naisen kautta, taitaa tapahtua vain kuninkaallisissa sukulinjoissa, tietenkin maan/valtion lakien mukaan.

Esimerkkinä Ruotsin kruununprinsessa Victorian Estelle-tytär.

En ole asiaan isommin perehtynyt, mutta taitaa löytyä Euroopan alueelta muitakin tapauksia, luulisin.

Britanniassahan Elisabethin poika, prinssi Charles, on kruununperijänä ensimmäinen, vaikka hänen isänsä ei ole kuningas.

Ns. perinteinen mieslinja kokee poikkeuksen joskus tuolla korkeaaatelisissa, aristokraatti/kuninkaallinen sukulinja.


Muistan jostakin lukeneeni, että jossakin historian vaiheessa esim. nykyisen pohjois-Saksan alueella, nuorin poika peri koko omaisuuden, ei vanhin. En tiedä koskiko tuo myös aateluuden siirtymistä, tietääkseni ei, vain omaisuuden.

Kuninkaalliset eivät ole aatelisia. He ovat aateliston yläpuolella.
He ovat niitä, joilla on oikeus ylentää alamaisiaan aatelistoon.
Heillä saattaa olla herttuan, kreivin tms. arvo, mutta se ei silti siirrä heitä aateliston jäseneksi.
Esim. Ruotsissa ei ole v. 1905 jälkeen "introsudoitu" yhtään aatelista ritarihuoneeseen. Kuitenkin kuninkaalla on yhä oikeus jakaa arvonimiä sukunsa jäsenille.

Väärin.

Kuninkaalliset ovat aatelisia, vaikkakin sen huipulla.

Ja, esim. tuo mainitsemasi kreivin-arvo, niin Suomenkin Ritarihuoneelta löytyy neljä elossa olevaa mies-linjaa.

On myös olemassa käsitteet; ns. ylä- ja ala-aatelisto. Aatelisia yhtä kaikki.

Esim. "Saksassa" käsite Uradel, "ikiaikainen"-aateli. Suku on siis aina tunnettu aatelisena.

Mainitsemasi herttua yhdessä esim. prinssin ja prinsessan kanssa ovat ns. kuninkaallisten hallitsijasukujen "titteleitä".

Se, voiko tänä päivänä maan nimellinen, useimmiten, hallitsija, kuningas tai kuningatar, ruhtinas tai ruhtinatar, keisari tai keisaritar, ylentää tai alentaa ketään aateliseksi, oli arvo mikä tahansa, riippuu täysin kunkin maan lainsäädännöstä, ei hallitsija omasta itsenäisestä tahdosta. Saattaa olla poikkeuksiakin, mutta lakeja ne "kuninkaallisetkin" noudattavat.

Ylin valta on parlamentilla, eli sitä kautta kansalla.

Masalta kirjoitti:

Kuninkaalliset eivät ole aatelisia. He ovat aateliston yläpuolella.
He ovat niitä, joilla on oikeus ylentää alamaisiaan aatelistoon.
Heillä saattaa olla herttuan, kreivin tms. arvo, mutta se ei silti siirrä heitä aateliston jäseneksi.
Esim. Ruotsissa ei ole v. 1905 jälkeen "introsudoitu" yhtään aatelista ritarihuoneeseen. Kuitenkin kuninkaalla on yhä oikeus jakaa arvonimiä sukunsa jäsenille.

Lue lisää

On ne,siis kuningas-aateli,sitten on vielä ylhäis ja alhaisaateli.

Toki "aateluus" (joka lakkautettu useissa Euroopan maissa) jatkuu verenperintönä ja sukuina, mutta aatelinen arvo tai siihen liittyneet erillisoikeudet - kuten se on ymmärrettävä eivät jatku kuin perinteisellä patronyymisella tavalla vaikka siis aateluus sinänsä on historiaa. Siis jatkuu kuten usein myös sukunimet nykyään isän linjaisina.
Mutta toki tytär siis nainen nykyäänkin voi edelleen jättää oman vaikka aatelisen nimen käyttöönsä tai liittää sen tavallisempaan nimeen.
Vähän niin kuin nykyiset arvonimet akateemikko tai ministeri jne. ei periydy jälkipolville vaan ovat henkilökohtaisia, kuten muuten edelleen Englannissa jatkuva aateloimisen perinne on vain henkilökohtainen.
Aatelista nimeä ei voi sen suojauksen takia ottaa käyttöönsä sukupolvien takaa vaikka olisi itsekin sitä sukua!
Muuten nimen ottaminen etäisemmistäkin 5-6.-polven takaa on mahdollista vaihtaa ja ottaa käyttöönsä jos on selvitys ja todisteet olemassa.
Huom. Kaikki nimet jopa se "Virtanen" ym. ovat suojeltuja ja niitä ei perusteetta voi ottaa itselleen uudeksi nimeksi!

Masalta kirjoitti:

Kuninkaalliset eivät ole aatelisia. He ovat aateliston yläpuolella.
He ovat niitä, joilla on oikeus ylentää alamaisiaan aatelistoon.
Heillä saattaa olla herttuan, kreivin tms. arvo, mutta se ei silti siirrä heitä aateliston jäseneksi.
Esim. Ruotsissa ei ole v. 1905 jälkeen "introsudoitu" yhtään aatelista ritarihuoneeseen. Kuitenkin kuninkaalla on yhä oikeus jakaa arvonimiä sukunsa jäsenille.

Lue lisää

Aivan kuten nyt "prinssi" Danielin tapaus todistaa, hän sai ottaa vaimonsa sukunimenkin eli on nyt HM prinssi Daniel Westling Bernadotte.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_(Ruotsin_prinssi)

Jos lapset ovat syntyneet avioliitossa, niin aateluus periytyy kyllä heille. Tämä näin yleisesti sanottuna, sillä eri aikoina ja eri maissa käytännöt vaihtelevat.

Nykyään, aiemmasta en tiedä, että jos aateliselle miehelle, Suomen ritarihuoneelle kirjautunut, saa avioliiton ulkopuolisen lapsen, mutta menee tämän lapsen äitin kanssa myöhemmin naimisiin, aatelisuus periytyisi.

Mutta, tämä voi olla VAIN käytäntö, mutta ei välttämättä OIKEA, perinteinen tapa toimia.

Sillä muistelen jostain lukeneeni, että tällaisissa avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille tuli hakena tsaarin tai kuninkaan suostumus aatelisuuden jatkumiselle. Tietenkin jälleen maan tavan mukaan.

Luin muutama vuosi sitten suomalaisesta aatelismiehestä, joka kertoi harkitsevansa avioliittoon menemistä, että hänen kaksi poikaansa saisi aateluuden itselleen. Mutta, tässä siis voi olla kysymyksesä VAIN käytäntö nykyään, ei perinteinen OIKEA toimintamalli.

Suomen ritarihuoneella on muutamia sukuja jotka eivät ole aatelisia siinä mielessä, että jossakin vaiheessa on tapahtunut erehdys henkilöiden persoonissa. Saman sukunimen omaava ei-aatelinen on jossain vaiheessa luultu olevan aatelissuvun jäsen.

Virhe on paljastunut myöhemmin, mutta sukua pidetään nykyään silti aatelisena, siis ritarihuoneen käytännön mukaan.

kenttälounas... kirjoitti:

Jos lapset ovat syntyneet avioliitossa, niin aateluus periytyy kyllä heille. Tämä näin yleisesti sanottuna, sillä eri aikoina ja eri maissa käytännöt vaihtelevat.

Nykyään, aiemmasta en tiedä, että jos aateliselle miehelle, Suomen ritarihuoneelle kirjautunut, saa avioliiton ulkopuolisen lapsen, mutta menee tämän lapsen äitin kanssa myöhemmin naimisiin, aatelisuus periytyisi.

Mutta, tämä voi olla VAIN käytäntö, mutta ei välttämättä OIKEA, perinteinen tapa toimia.

Sillä muistelen jostain lukeneeni, että tällaisissa avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille tuli hakena tsaarin tai kuninkaan suostumus aatelisuuden jatkumiselle. Tietenkin jälleen maan tavan mukaan.

Luin muutama vuosi sitten suomalaisesta aatelismiehestä, joka kertoi harkitsevansa avioliittoon menemistä, että hänen kaksi poikaansa saisi aateluuden itselleen. Mutta, tässä siis voi olla kysymyksesä VAIN käytäntö nykyään, ei perinteinen OIKEA toimintamalli.

Suomen ritarihuoneella on muutamia sukuja jotka eivät ole aatelisia siinä mielessä, että jossakin vaiheessa on tapahtunut erehdys henkilöiden persoonissa. Saman sukunimen omaava ei-aatelinen on jossain vaiheessa luultu olevan aatelissuvun jäsen.

Virhe on paljastunut myöhemmin, mutta sukua pidetään nykyään silti aatelisena, siis ritarihuoneen käytännön mukaan.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta.
Tapauksessa on sekä ennen avioliittoon vihkimistä että aviossa syntyneitä. Suomen ritarihuone ei tunne sukua. Ruotsissa suku katsotaan tietääkseni sammuneeksi.

demotikaanko kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Tapauksessa on sekä ennen avioliittoon vihkimistä että aviossa syntyneitä. Suomen ritarihuone ei tunne sukua. Ruotsissa suku katsotaan tietääkseni sammuneeksi.

Lue lisää

Jos sukua ei ole "introsusdoitu" Suomen Ritarihuonelle, ei suvun jäsen ole aatelinen Suomessa vaikka nimessä olisi esim. von ulkomaisen aateluuden merkkinä (von Waltzer esim.). Tunnettu upseeri, entinen pääesikunnan tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoff olisi ollut vanhalla venäjällä paroni, mutta hänen vaakunaansa ei nosteta koskaan Suomen Ritarihuoneen seinälle.
Sen sijaan, jos aatelissuku on sekä Ruotsin, että Suomen ritarihuoneiden jäsen, sammunut suku voi toisessa maassa "syttyä" uudestaan suvun jäsenen palatessa vanhaan kotimaahansa.

Sukuja kirjoitti:

Jos sukua ei ole "introsusdoitu" Suomen Ritarihuonelle, ei suvun jäsen ole aatelinen Suomessa vaikka nimessä olisi esim. von ulkomaisen aateluuden merkkinä (von Waltzer esim.). Tunnettu upseeri, entinen pääesikunnan tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoff olisi ollut vanhalla venäjällä paroni, mutta hänen vaakunaansa ei nosteta koskaan Suomen Ritarihuoneen seinälle.
Sen sijaan, jos aatelissuku on sekä Ruotsin, että Suomen ritarihuoneiden jäsen, sammunut suku voi toisessa maassa "syttyä" uudestaan suvun jäsenen palatessa vanhaan kotimaahansa.

Lue lisää

Nämä Suomeen syntyneet ovat "ennen sotia" (Kustaan s.) alulle pantuja. Nimi poistunut Suomessa käytöstä joskus 1900 luvun alkupuolella. Sukua esiintyy Ruotsin / Suomen ulkopuolella omalla nimellään sekä von alkuisena että ilman.

Sukuja kirjoitti:

Jos sukua ei ole "introsusdoitu" Suomen Ritarihuonelle, ei suvun jäsen ole aatelinen Suomessa vaikka nimessä olisi esim. von ulkomaisen aateluuden merkkinä (von Waltzer esim.). Tunnettu upseeri, entinen pääesikunnan tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoff olisi ollut vanhalla venäjällä paroni, mutta hänen vaakunaansa ei nosteta koskaan Suomen Ritarihuoneen seinälle.
Sen sijaan, jos aatelissuku on sekä Ruotsin, että Suomen ritarihuoneiden jäsen, sammunut suku voi toisessa maassa "syttyä" uudestaan suvun jäsenen palatessa vanhaan kotimaahansa.

Lue lisää

Ei paikalliseen ns. ritarihuoneeseen kirjautuminen tai kirjautumattomuus kenenkään aateluutta poista.

" Suomessa aatelinen"-termi ei tänä päivänä ole olemassa, sisällöllisesti, koska nuo aatelisarvot ovat menettäneet "voimansa/arvonsa" kun Suomi on tasavalta, ei enää kuningaskunta.

Silti, aatelisuus periytyy edelleen, sääntöjen mukaan, kuului Suomen ritarihuoneelle tai ei.

Monet suvut ovat kiertäneet usean eri maan/valtion kautta, pysyen aatelisena, olivat he sitten "kirjoilla" tai ei.

Ritarihuoneeseen ei ollut pakko kirjautua, se oli vapaaehtoista, ainakin Venäjän alaisessa Suomessa, ymmärtääkseni.

Ei Baltiassakaan olevat monet aateliset saksalaissuvut kirjautuneet, eli introdisoituneet, ritarihuoneisiin. Syytä en tiedä. Kirjautuminen oli maksullista. En tiedä tarkemmin, oliko maksu kertaluonteinen vai vuosittainen.

Sukuhan saattoi olla kirjautumatta siitä syystä, että ei pitänyt itseään kyseisen maan "aatelissukuna", eli koki kuuluvansa omaan lähtömaahansa, mikä se sitten olikin.

kenttälounas... kirjoitti:

Ei paikalliseen ns. ritarihuoneeseen kirjautuminen tai kirjautumattomuus kenenkään aateluutta poista.

" Suomessa aatelinen"-termi ei tänä päivänä ole olemassa, sisällöllisesti, koska nuo aatelisarvot ovat menettäneet "voimansa/arvonsa" kun Suomi on tasavalta, ei enää kuningaskunta.

Silti, aatelisuus periytyy edelleen, sääntöjen mukaan, kuului Suomen ritarihuoneelle tai ei.

Monet suvut ovat kiertäneet usean eri maan/valtion kautta, pysyen aatelisena, olivat he sitten "kirjoilla" tai ei.

Ritarihuoneeseen ei ollut pakko kirjautua, se oli vapaaehtoista, ainakin Venäjän alaisessa Suomessa, ymmärtääkseni.

Ei Baltiassakaan olevat monet aateliset saksalaissuvut kirjautuneet, eli introdisoituneet, ritarihuoneisiin. Syytä en tiedä. Kirjautuminen oli maksullista. En tiedä tarkemmin, oliko maksu kertaluonteinen vai vuosittainen.

Sukuhan saattoi olla kirjautumatta siitä syystä, että ei pitänyt itseään kyseisen maan "aatelissukuna", eli koki kuuluvansa omaan lähtömaahansa, mikä se sitten olikin.

Lue lisää

Ritarihuoneelle kirjoittautuminen ei tosiaan ollut pakollista ja kaikki suvut eivät sitä syystä tai toisesta tehneet.

Ei suku menettänyt aatelisuuttaan, vaikka olisi päätynyt alenevaan säätykiertoon tai intorudosointi olisi jäänyt suorittamatta.

On kuitenkin eräänlaisena kuriositeettina huomautettava, että Järnefeltien suku on 1700-luvulla julistettu sammuneeksi, mutta suvun jäsenet huomasivat asian ja virhe saatiin korjatuksi. Tästä lisää tarkemmin kirjassa ''Alexander Järnefelt: Kenraali ja suomalaisuustaistelija'' (SKS, 2009).

Aatelisarvo ei kuitenkaan ollut täysin koskematon. Sen on voinut myös menettää, mutta se on erittäin poikkeuksellista. Yleisin syy aatelisarvon menetykseen on ollut aatelisen tekemät rikokset eikä epäsäätyiset naimakaupat tai päätyminen torppariksi.