Puolen vuoden tauko tekee kaiketi hyvää jälleen. Katsotaan mitä elämä on sen jälkeen. Nyt aloitan päihtymisen, tai siis jatkan... Helpottavaa, eikö? Toivoa vaan voi, että tämä olisi se viimeinen siteenkatkaisukerta. Aion löytää jonkun muun tälle ajalle --- VIIMEISTÄÄN NYT. Ihan sama kuka se on. Mielialaa alentavaa löytää itsensä taas punomasta köyttä välillemme - edes aineettomalla ja epäkonkreettisella tavalla. Tulisit ylpeäksi, jos tietäisit koko totuuden. Mut joka tapauksessa: Mukavaa oli jälleen tuntea läsnäolosi
Luovutin just ja taas...
...
18338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiltti ja ilkeä saman katon alle.
siellä sepittelet ;).
Jatkamista ja jaksamista, katotaas mitä kaikkea höpöä saatkaan aikaan illan aikana.
Hyvä että vaan muistoille hymyilet, luin nääs ensin että muistollesi hymyilen ;).
... Älä luovuta, et oo sellainen joka luovuttaa...
En ookaan, eikä oo hänkään
n > m
5 > 4
tummahko > vaaleahko
Tämän vaan halusin vielä sanoa. Ymmärtää ken tahtoo ja mitenkin. Minä yritän ajatella positiivisesti - kaikesta. Siksi aion haaveilla myös jatkossakin. En välttämästä minusta ja hänestä*, mutta jostain toisesta sitten välillä. Olen melko varma, että hän palaa vielä silti takaisin. Ja minä haluan olla edes kohtuullisen järjissäni ja hyvinvoiva silloin... Elämä on ihmeellinen juttu, pitää ottaa siitä kaikki irti niin kauan kun jatkuu. Niinhän hänkin tavallaan tekee, miksen sitten minäkin. Pus nyt kaikki ihanat
Varattua tässä kaipaillaan tai liekkö vapaata. fllä alkoi silmitön rakkaus, mikä muuttui vihaksi ehkä toisesta johtuen ehkä, ehkä ei ja odotus jatkuu ja vuosi vuodelta käy raskaammksi tien kunnes aikaa on loputtomasti, kunnes on vapaa tai ilmoittaa siitä ainakin, koska, se on vaan niin, että tästä mitä seuraa häneltä kuulen, rippuu mitä hän minulle kertoo. Ehkä kertookin jostain toisesta jotain. Toisaalta jos ei ole mitään salattavaa se voi olla helppoa, aika näyttää ja odotus jatkuu >s Käsittäköön tämän kuka miten tahtoo myös. Vaikea tietää mitä tahtoo vuosien päästä, silti hän minulle kertoo.
Ei tajua
Vapaita ollaan kummatkin - tässä ei pitäisi olla kenellekään MITÄÄN epäselvää!!!
en tiedä siitä mitään, 5 vuotta ollut ilman tietoa, missä ois jotain totuus perää. Annetaan pakit ja tyrkylle tullaan sen tiedon valossa mitä on sanottu ja odotetaan, vai ihanko sovitaan asioista, sitäkö se oli. Toinen ei puhu mitään, ei edes kirjota. Toisaalta hyvin sitä on koitetttu tukahduttaa, tai miltä se tuntuu tai mitä taustalla piilee.
Mulla on mennyt jo neljä vuotta :/ Vieläkin jaksaa... Perusihastushan lakkaa muistaakseni ~ kahdessa vuodessa?!?
Kirjoitan s naisellle.
En ole S-nainen. Ylläri vaan ;) Mutta sen vielä sanon tähän, että kaikella hyvällä haluan tämän omalle "kullalleni" sanoa. Hän on miehistä se nro 1 edelleen, on ollut jo pitkään (lähes ensikatseista, uskokaa tai älkää...) ja tulee olemaan vielä varmaan toisen ikuisuuden. Sen verran itseäni tunnen.
jos hän ei olekaan s nainen vaikka ilmoitti niin. Vielä en ole kokeillut maksullisia tutkimusväyliä.
Minäkin luovutan noin pariksi vuodeksi.
Mikä tauko.
Se tilanne, että hän lähtee jälleen pois ja minä jatkan taistelua täällä. Eikä elämä tietenkään ole taistelua pelkästään hänen tähtensä, ihan muista syistä on. Pääpointti on kuitenkin siinä, että olen aivan kuoleman väsynyt kaikkeen. Hän* ja hänestä haaveilu ei ole nyt ykkösenä listalla, vaikka mielellään sen niin pitäisin. Olisi miellyttävää, että hän ajattelisi välillä muutakin kuin itseään. Noh, taistelu jatkukoon. Ja minä aion käyttää sen pienen jäljellä olevan energiani jonkun mahdollisen ja halukkaan löytämiseen - en hänestä haaveiluun. Kun hän kerran itse ehdoin tahdoin haluaa pitää minut mahdollisimman kaukana itsestään. Sellaisia halukkaita on muuten oikeasti olemassakin ;) Ja jopa ihan hyvännäköisiä ovat myös. Kyllä elämä voittaa
Satua kaikki.
100% totta alusta loppuun. Ei tää muakaan naurata, mut itkuvaihe tais mennä jo eilen. Ja itkin muuten useita tunteja. Ensimmäisellä kerralla kun hän lähti itkin päiviä, jollen viikkoja. Sellainen vaikutus hänellä on minuun... En unohda hänen olemustaan varmaan ikinä. Nyt en vaan silti enää jaksa itkeä. Elämä tuo eteen mitä ikinä tuokaan. Täytyy vaan toivoa, että hän on vielä joku kaunis päivä edessäni jälleen. Mielummin hymy huulillaan :) Kohta riittää tää terapiointi tänne.