Oletko joskus ihastunut työkaveriin? Näin ne jutut voivat mennä. Olen mies ja ihastuin työkaveriini. Flirttailin aina sähköpostilla. Vastapuoli ei koskaan ilmaissut, että ei olisi pitänyt viesteistäni.
Ilmaisin erään kerran aika suoraan tunteeni kortilla. Hän ei koskaan vastannut tai sanonut mitään. Kerroin toiselle työkaverilleni tilanteesta. Hän sanoi, että ehkä minun pitäisi pyytää anteeksi. Otinkin asian vastapuolen kanssa puheeksi postilla, mutta hän ohitti asian siiheen tyyliin, että ajattelin kaiken olevan kunnossa.
Jatkoin flirttailua. Sitten yllättäen sain aivan kammottavan vihapostin vastapuolelta, jossa hän syytti minua henkisestä häirinnästä. Toinen työkaveri kertoi vielä, että asia menee juristeille, jos en lopeta. Olin melkoisessa shokissa, koska en ollut saanut mitään merkkiä siitä, että flirttailuni ei olisi ollut toivottua.
Olen käynyt läpi asiaa työpsykologin kanssa. Työpsykologi vertasi tilannettani lähestymiskieltoon, jossa tilanne vain katkaistaan. Olen myös käsitellyt asiaa työsuojeluvaltuutetun kanssa ja siellä suunnassa oli asenne, että asiaa ei voida sovitella, koska voi nousta oikeusjuttu.
Olen pettynyt työyhteisön suhtautumiseen. Esimiehet ovat tietoisia tilanteesta ja ainoa toimenpide on ollut meidän sijoittaminen eri paikkoihin.
Mikä on tarinan opetus? Jos olet ihastunut ja flirttailet, niin sinut voidaan leimata häiriköksi eikä sinulla on mitään mahdollisuutta korjata asiaa.
Ilmaisin erään kerran aika suoraan tunteeni kortilla. Hän ei koskaan vastannut tai sanonut mitään. Kerroin toiselle työkaverilleni tilanteesta. Hän sanoi, että ehkä minun pitäisi pyytää anteeksi. Otinkin asian vastapuolen kanssa puheeksi postilla, mutta hän ohitti asian siiheen tyyliin, että ajattelin kaiken olevan kunnossa.
Jatkoin flirttailua. Sitten yllättäen sain aivan kammottavan vihapostin vastapuolelta, jossa hän syytti minua henkisestä häirinnästä. Toinen työkaveri kertoi vielä, että asia menee juristeille, jos en lopeta. Olin melkoisessa shokissa, koska en ollut saanut mitään merkkiä siitä, että flirttailuni ei olisi ollut toivottua.
Olen käynyt läpi asiaa työpsykologin kanssa. Työpsykologi vertasi tilannettani lähestymiskieltoon, jossa tilanne vain katkaistaan. Olen myös käsitellyt asiaa työsuojeluvaltuutetun kanssa ja siellä suunnassa oli asenne, että asiaa ei voida sovitella, koska voi nousta oikeusjuttu.
Olen pettynyt työyhteisön suhtautumiseen. Esimiehet ovat tietoisia tilanteesta ja ainoa toimenpide on ollut meidän sijoittaminen eri paikkoihin.
Mikä on tarinan opetus? Jos olet ihastunut ja flirttailet, niin sinut voidaan leimata häiriköksi eikä sinulla on mitään mahdollisuutta korjata asiaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oon kyllä pahoillani puolestasi, jos ihan asiallisesti olit naiseen yhteydessä. Korrektia ja kohteliasta olisi ollut naiselta heti alkuun ilmoittaa ystävällisesti, kohteluaasti ja reilusti ettei valitettavasti ole kiinnostunut. Toivottavasti asia järjestyy kaikille hyvin.
Vaikea tietää mitä tässä on todella käynyt mutta aika usein on vika naisten kommunikoinnin puutteissa.
Naiset usein olettaa miesten pystyvän lukea ajatuksia.
Sinunkin tapauksessa jos nainen olisi laittanut asiallisen kiitos mutta ei kiitos tyylisen viestin niin asia olisi ollut siinä.
Tapailun tai suhteen aikanakin jos on jotain ongelmia niin ei nainen siitä sano sinulle mitään vaan pistää vain kerralla poikki eikä silloinkaan kerro todellista syytä tai keskustele asiasta vaan sanoo vain että "en vain löytänyt sitä jotain"
saat tämän naisen kuulostamaan mielipuolelta.olis hauska kuulla tän naisen versio tästä tarinasta myös ennekuin tekee suorempia johtopäätöksiä puoleen tai toiseen.
koita ny päästä eteenpäin, eihän ny tollasen yhen naisen mielipide susta häirikköö tee, ellet sitten todellisuudessa ole sitä.
Itselleni naisena kävi hieman samaan tapaan, vaikka ei oltu samassa työpaikassa, mutta muuten samassa paikassa oltiinkin tekemisissä melkein päivittäin.
Flirttasin minkä kerkesin tuolle miehelle, mutta ei mitenkään pahasti reagoinut koskaan. Sitten lähetin hänelle loppuajasta sähköpostikirjeen, jossa kerroin pitäväni hänestä kovasti sun muuta. Kirjeessä EI ollut tietenkään mitään ehdottelua.
Mies ignoorasi viestini täysin, ei vastannut. Yritin vielä jälkeenpäin pyytää vastaamaan jotain, mutta ei mitään... Lopulta kysyin päin naamaa, että onko saanut sen. Oli saanut ja sanoi tylysti olevansa naimisissa. Sou? Eihän tarkoitukseni edes ollut kosiakaan häntä sillä kirjeelläni. Halusin vaan kertoa tykkääväni ja arvostavani häntä suuresti.
Olisin toivonut edes sellaista "kiitos ja mukavaa loppuelämää"-vastausta, mutta ei. Hän ei ilmeisesti vain osannut ottaa toisen tykkäämistä vastaan...piiloutui vain parisuhdetilanteensa taakse. Olisihan hän voinut vastata kirjeeseeni, että on naimisissa, mutta imarreltu tunteistani. Olisikohan sellainen ollut - huiiiiiii - kamalaa vaimon pettämistä?
Myönnä pois, olisit ollut heti valmis antaan revaasi jos mies olisi myöntynytkin?
puolestasi. Mun mielestä on ihan tyhmää sanoa toiselle pahasti, jos ei ole koskaan sanonut asiaa hyvästikään. Eihän kukaan ajatuksia lue. Ihan turhanpäivästä mollaamista sellanen. Että viitsiikin nostaa tuollaisen numeron jonkun ihastumisesta.
Ja sitäpaitsi se, minkä tuo nainen koki mielessään häiritsevänä olisi ollut voinut olla jonkun toisen naisen mielestä jopa toivottavaa.
Nainen on katsonut vähän liikaa jenkkisarjoja. Suomessa epäasiallista käytöstä työpaikalla lähdetään purkamaan ensin työsuojeluorganisaation kautta eikä lakimiesten kautta. Jos on tarpeen asiat saattavat edetä oikeusprosessiksi asti.
Olisi toki ollut naisen puolelta reilua pystyä sanomaan suoraan sinulle että hän ei halua viestejäsi mutta tilanne voi olla niin hämmentävä että ei siihen pysty. Töihin on lähtökohtaisesti tultu töitä tekemään eikä flirttailemaan joten tavallaan ymmärrän tätä naistakin.
eikö hälytyskellosi soinut jo siin vaiheessa, kun se akanreuhka ei antanut mitään kunnollista myönteistä vastakaikua?
Jonkun sortin persoonllisuushäiriöinen ton eukon täytyy olla, että antoi tieten tahtoen asioiden luistaa tuohon pisteeseen, että jo oikeudenkäyntiasioilla ym uhkaili.
Jos toinen ei vastaa viesteihisi, niin kyllä se on merkki siitä ettei ole kiinnostunut. Joten omaa järkeäkin kannattaa hyvissä ajoin käyttää ettei tilanne mene liian pitkälle, kuten ilmeisesti sinulla on mennyt. Nykyisin työpaikallakin, olipa kyse työpaikkakiusaamisesta tai seksuaalisesta ahdistelusta ja olipa se fyysistä tai henkistä, työntekijällä on oikeus viedä asia eteenpäin. Ihan samoin yksityiselämässäkin, jos toinen on ihastunut ja tämä toinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta ja toinen jatkaa viesteilyä, soittelua tai oven takana pyörimistä, niin yhtä lailla voi saada syytteen vaikka vainoamisesta tai kotirauhan rikkomisesta. Miksi olet pettynyt työyhteisön toimintaan? Sinun eteesihän on tehty kaikki voitava eli olet itse saanut apua psykologilta asti tilanteeseesi ja säilytät jopa työpaikkasi, joten kyllä työnantaja eteesi on paljonkin tehnyt. Sinun itsesi vain pitää ymmärtää se ettei käytöksesi ole ollut soveliasta ja jonkun muun on täytynyt laittaa sille ne rajat valitettavasti.Ihastus ja rakastus voi viedä sen oma järkiparan joskus hunningolle.
Samaa mieltä.
Itselläni kuitenkin useampi erillinen ihastus, jossa kaikki osoittivat livenä selkeää kiinnostusta (pitkään silmiin katsominen, lähentely, flirttailu, soittaminen kotiin jne.), mutta sitten tosipaikan tullen eivät vastanneet viestittelyihin jne. eli torjuivat. Jotkut jopa jatkoivat vuosia erittäin pitkiä sänkykamarikatseita. Tällaisen flirttailun ja iskemisen kohteeksi joutuminen on aika ikävää, sillä molemmat tosiasiassa ovat ihastuneita ja luovat pitkiä sänkykamarikatseita toisiinsa, mutta sitten tosipaikan tullen toisella menee pupu pöksyyn ja pakoilee vastuuta. Siinä on sitten helppo muille valehdella, että kiinnostus on vain yksipuolista jne. ja helppo syyllistää tätä toista ahdistelusta. Eli sarjassamme ihmiset, jotka selkeästi antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.
Itse olen mielestäni aika herkkä tulkitsemaan onko kiinnostunut vai ei. Se on eri asia sitten jos vain ystävällisesti hymyilee tai juttelee normaalisti ja toinen toiveajatteluissaan tulkitsee asian toisen kuin konkreettisesti molemmat ovat osoittaneet toisilleen aivan ilmiselvää kiinnostusta.
Jos toinen ei vaan kuitenkaan vastaa yhteydenottoihin, kannattaa vain niellä ylpeys ja jättää asia sikseen, vaikka olisi kuinka kiinnostunut. Ei voi mitään. Toista ei voi pakottaa. Vaikka toinen sitten haluaisi esittää ja valehdella työkavereilleen muuta ja sitten kuitenkin oikeasti kiinnostuminen olisi enemmän kuin toivottavaa. Jos toinen on niin jänishousu, että tosipaikan tullen työntää päänsä pensaaseen, niin ei häntä voi mihinkään pakottaa.
Kiitos kaikille kommenteista ja erityisesti nimimerkille "Oppia ikä kaikki".
Olen pettynyt työyhteisön toimintaan sen vuoksi, että välimme ovat tulehtuneet eikä minulla ole niin hyvä olla töissä kuin voisi olla. Minä olin tyhmä, kun en osannut hiljaisuutta tulkita oikein. Mutta onko se niin suuri tyhmyys, että siitä pitää raivoamalla ja uhkailemalla rangaista. Minä olen kuitenkin omasta mielestäni sillä tavoin fiksu ihminen, että ymmärrän puhetta.
Kaikka voitavaa ei ole tehty. Minun mielestäni tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä sovittelu. Mutta sovittelua ei työsuojeluorganisaation mukaan voida tehdä, jos vastapuoli ei sitä halua. Oikeusjutun pelko on siinä taustalla. Minä haluaisin vain nähdä komisarion ilmeen, joka saisi rikosilmoituksen mukana materiaalia minun sähköposteistani. Niissä ei ole mitään muuta kuin vähän tuhdimpaa maustetta. Minä en ole vastapuolelle koskaan soitellut tai oven takana pyörinyt.
Ikävää kuulla että tilanne on mennyt noin pahaksi ja ettei toinen ole laittanut viestiä ettei halua sinulta viestejä.
Paras antaa sen ihmisen olla omissa oloissaan ja unohtaa koko henkilö. Löydät uuden ihmisen joka on kiinnostunut sinusta ennen pitkää. Välillä tunteet ohjaa harhaan ja sille ei mahda mitään. Älä masennu tuosta vaan suuntaa mielenkiintosi muualle käy vaikka treffeillä tai vietä aikaa ystävien kanssa ja juttele heille.
Mukavaa iltaa ja tsemppiä sinne.
mitä sä olisit tehnyt jos hän olis jo ajoissa sanonut selkeästi, "ettei kiinnosta"?
Olisitko suuttunut ja kostanut?
kiusaanut tilanne?
Se että sä et tajunnut, ettei työkaverin henkilökohtaiselle reviirille SAA MENNÄ on oikeastaan sinun ongelma.
Hän vaikeni - ehkä pelosta tai kohteliaisuudesta? Ehkä hän odotti että sä tajuat hiljaisuudesta, että hän EI ole kiinnostunut, että sä ehkä jossain vaiheessa väsyt ja lopetat sen hinkkaamisen.
Nyt kun hänellä meni pinna kerralla - sä yskit ja syyttelet häntä?
Ota ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä.
Anna työrauha - se sun flirttailu on TODELLA voinut tuntua tunkeutumiselta, kiusaamiselta ja uhkaavalta.
Sä tajuat tän asian laajuuden ja laadun vasta sitten kun joku sinusta sopiattomalta tuntuva ihminen lähestyy sinua noin.
Miksi sä olet kasvattanut tunnetta, jos hän ei ole antanut siihen mitään aihetta? Teinipojat ja -tytöt tekee tuollaista.
Onko nyt kaikilla hyvä mieli?
Kannattais miettiä, ennenkuin aloittaa flirtin ja vispilänkaupan TYÖAIKANA TYÖKAVERILLE.
Työpaikalla pitäisi olla suojattu tila...vai onko tämä makuasia?
Joo, rakkaus on kaunista, plaa...plaa.
Mutta sille on eri aika ja paikka.
Mitä sä olisit tehnyt jos hän olis jo ajoissa sanonut selkeästi, "ettei kiinnosta"?
- Koko tilanne olisi jäänyt syntymättä, jos asia olisi hoidettu asiallisesti. Mitä syytä kenelläkään olisi ollut suuttua, jos asia olisi ilmaistu tylyttämättä ja asiallisesti? Mikä oikeus kenelläkään on särkeä toista ihmistä siten, että tämä asian asiallinen ilmoittaminen jätetään tekemättä ja siirrytään suoraan haukkumiseen, raivoamiseen ja uhkailuun?
-Aloittaja kirjoittaa: "Minä olin tyhmä, kun en osannut hiljaisuutta tulkita oikein. MUTTA ONKO SE NIIN SUURI TYHMYYS; ETTÄ SIITÄ PITÄÄ RAIVOAMALLA JA UHKAILEMALLA RANGAISTA? Minä olen kuitenkin omasta mielestäni sillä tavoin fiksu ihminen, että ymmärrän puhetta".
-"Eihän kukaan kohta enää uskalla lähestyä ketään, kun kaikkii lähestyminen on mukamas häiriköintiä. Miksi ihminen on ihmiselle susi? Miksi ihastuminen ja rakastuminen ovatkin yhtäkkiä toisen ”kiusaamista”? Miksi ihmiset eivät halua ymmärtää toisiaan tai ymmärtävät tahallaan väärin?
Tosi typerää ja omahyväistä vääristellä toisen ihastuksesta jokin häiriköintiasia, jos ei itsellä ole kanttia sanoa ASIALLISESTI, ettei ole kiinnosta. Ei ihastuminen ole mikään rikos!"
"särkeä" ??
"Koko tilanne olisi jäänyt syntymättä"??
Ja miltä sinun käytös tuntui hänestä?
Haloo?
Älä syytä häntä omasta käytöksestäsi.
Voi tottakai ihastua, MUTTA työaika ja -paikka EI OLE MIKÄ TAHANSA PAIKKA ja AIKA.
Sä olet suuttunut siitä, että hän ei tuntenut samoin.
Mene sinne psykologille puhumaan kerran sellainen apu on tarjottu.
JA OLE HÄNELLE REHELLINEN.
Tuo sun tunne pitää saada tasaantumaan.
"ei itsellä ole kanttia sanoa ASIALLISESTI,"
ÄLÄ velvoita toista tulkitsemaan sinun tunteita.
HÄN EI vastannut flirttiisi ja sinun olisi hienotunteisena pitänyt jättää se siihen.
Ihastuneet työkaverit on vitsaus.
tietää, että ihastuminen ei ole toivottua, jos se ei sille mitään sanonu. Joku ois voinu tykätäkin.
Vaikka joku ihminen ei kiinnostaisi, niin silti aina voi ja pitääkin olla ystävällinen toisille. Ainakin sen yhden ainoan kerran. Olen sitä mieltä.
(ps. enkä ole aloittaja, enkä suuttunut mistään).
Te ihmiset olette harvinaisen itsevarmasti tyhmiä.
Todella itsetuhoista ajattelua. TYÖAIKA EI OLE FLIRTTIÄ VARTEN!!
Jos olisin työnantaja ilmoittaisin sen ekana päivänä KAIKILLE
ja antaisin potkut jos tuollainen tulee esille.
" ei voinut tietää, ettei ihastuminen ole sallittua"
--minkä ikäisiä ihmisiä te olette? 18v tai jotain?
TYÖNANTAJAN EI TARVITSE MAKSAA PALKKAA TUOLLAISESTA.
Se todella häiritsee ilmapiiriä ja turvallisuuden tunnetta.
Narsismi haisee.
Hyppää kuuseen homo. Taidat olla itse varsin katala ihminen.